Kuin maratonista toipuisi
Viimeiset päivät on ollut sellaista toipumista. Olo on kuin maratonin jälkeen. Kyllä tuo Etyj-rumba taisi viedä mehut. Sen päälle tuli vielä ulkoministeriön pikkujoulut, Kokoomuksen 90-vuotiskekkerit ja Linnan juhlat.
Sunnuntaina lensimme Brysseliin. Maanantaina meillä oli ulkoministerikokous. Valmistelimme loppuviikon huippukokousta ja keskustelimme muun muassa Kongon tilanteesta, Lähi-idästä, Pakistanista ja EU:n laajentumisesta.
Tänään pidin pari puhetta, jotka löytyvät "julkaistut"-osiosta. Puhuin vapaasti, mutta kirjoitetun tekstin allekirjoitan mielelläni. Ensimmäisessä puheessa käsitellään Itämerta, toisessa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.
Aamuisessa EU-ministerivaliokunnassa valmistelimme Eurooppa-neuvostoa ja keskustelimme muun muassa Itäisestä kumppanuudesta ja EU:n kuluttajasuojasta.
Päivän mittaan sain myös erinomaisen briiffin energiapolitiikasta. Aivoriihessa oli asiantuntijoita ulkoministeriöstä, Suomen Pankista ja teollisuus- ja elinkeinoministeriöstä. Rautaisia ammattilaisia. Palaan energiakysymyksiin myöhemmin.
Huomenna lennän pääministeri Matti Vanhasen kanssa Osloon. Osallistumme Martti Ahtisaaren Nobel-juhlallisuuksiin. Olen erittäin otettu kutsusta. Se on suuri kunnia.
Varsinainen seremonia järjestetään lounaan kieppeillä. Sen jälkeen menen Holmenkollenille hiihtämään Norjan ulkoministerin, Jonas Gahr Stören kanssa. Illalla on vielä luvassa Nobel-gaala. Odotettavissa sinivalkoinen päivä.
Haluaisin vielä lopuksi kiittää kaikki Etyj-järjestelyihin osallistuneita. Poliisit, vapaaehtoiset, autonkuljettajat, Etyj-sihteeristö, arkkitehdit, kokit ja kaikki ne, jotka olivat mukana käytännönjärjestelyissä tekivät aivan fantastista työtä. Kiitos siitä!
Omasta puolestani pahoittelut siitä, että liikenteen kanssa oli ongelmia. Toivottavasti se ei häirinnyt liikaa.
PS. Jag skulle också vilja tacka Björn Månsson för hans vänliga ord efter mötet. Mycket uppskattat.
10 kommenttia
Lavrovin lausunto ETYJ:n ministerilounaalla sisälsi osin mielenkiintoisia seikkoja, joita kannattaisi laajemmallakin porukalla pohtia vaikkapa sherpojen työryhmän avulla. Ehdotuksesta puuttui kuitenkin pari elementtiä tai ne olivat liian vähäisessä asemassa, nimittäin yhteistyö taloudessa mukaan lukien energian, ihmisoikeudet sekä ihmisten ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Taloudellinen yhteistyö on mielestäni vahva perusta Euroopan rauhan varmistamiselle, siksi sitä ei saa jättää mahdollisen sopimuksen ulkopuolelle.
Mielestäni ehdotettu järjestelmä voitaisiin rakentaa ETYJ:n puitteissa.
Pidemmän päälle Venäjän, EU:n ja muun Euroopan voimakas taloudellinen ja kulttuurellinen yhteistyö voisi johtaa myös laajaan ja syvään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön, jolloin Naton merkitys Euroopassa muuttuisi ja asevarustelua voitaisiin huomattavasti vähentää.
Herra ministeri ja kaikki te muut federalistit/globalistit, jotka täällä keskustelevat. Haluaisin teiltä kommentteja Financial Timesin kolumniin, joka käsittelee globaalin hallinnon kehitystä. Gideon Rachman tekee mm. EU:n tyrannimaisesta päätöksenteosta päätelmänsä:
"International governance tends to be effective, only when it is anti-democratic."
http://www.ft.com/cms/s/0/7a03e5b6-c541-11dd-b516-000077b07658.html?nclick_check=1
Olisin hyvin kiitollinen, jos avaisitte hieman ajatuksianne ja selittäisitte nationalistille ja kiihkodemokraatikolle miksi Te näette, että anti-demokratia (eli tyrannia) pitäisi nostaa taas Euroopan hallintomuodoksi? Pakottaako tämän hetkiset kriisit, joista osa on keinotekoisia (terrorismin vastainen sota) tai ne perustuvat teoriaan, joka on vähintääkin epävarma (ihmisen aiheuttama ilmastomuutos), tyrannimaiseen hallintoon?
Mikä opetustuokio!
Seurasin livenä Ahtisaaren haastattelua CNN.comissa. Oslosta.
Varmaan miljoonat katsojat näkivät/kuulivat Opettaja Ahtisaaren tuntia rauhanneuvottelujen etenemisestä ja viemisestä tulokseen. Terveisiä meni myös Obamalle!
Kukaan suomalainen ei ole koskaan saanut sellaista mediajulkisuutta ja mahdollisuutta "opettaa" amerikkalaisia rauhanprosesseista.
Grattis Martti Ahtisaari
Mikä on toistaiseksi Alexin "huippuhetki". Maraton?
juu, ei kannata niitä "rautaisia ammattilaisia" ihan kritiikittä kuunnella. suomessa on harjoitettu muun muassa verotuksella rankaisua biokaasuautoja ja muuta kapuloita-rattaisiin-toimintaa biokaasun tuotantoa kohtaan vielä jokunen vuosi sitten. epäilemättä samanlaisten "rautaisten ammattilaisten" toimesta.
tänä vuonna on kuulunut jo hyviä uutisia biokaasun suhteen. ympäristökeskuskin sai vihdoin myönteisen tutkimuksen aikaiseksi, ainakin referoinnista päätellen. parempi myöhään kuin ei koskaan. kun nyt vielä pinnistätte siellä tuulivoiman myönteiseksi, niin vot. metsäenergia on myös jees. kohtahan puulle taida muuta käyttöä olla?
Hyvä Heikki Liimatainen, kiitos kun nostit asian esille. Mielestäni juuri kommenttisi kaltaista tuuletusta tarvitaan pohdittaessa esim. rooliamme EU:ssa. Kommmentoijana en halua Alexin blogissa viedä liikaa tilaa, koska mielestäni blogi-isäntämme alustukset sekä siihen liittyvät kommentit, kommenttejasi arvostaen, ovat pysyneet sopivan ytimekkäinä, vaikka joskus olisikin ollut mielekästä lukea syvällisempiäkin pohdintoja. Edellä esitetyistä syistä pyrin kommentoimaan kommenttiasi mahdollisimman ytimekkäästi ja siten myös lyhyesti. Lisäksi arvostan suuresti sitä, että Alex jaksaa edelleen haastavan työnsä lisäksi panostaa blogikirjoittamiseen, blogikommentoijien kommentitkin huomioiden, esimerkillisellä tavalla. Vastaavaa en ole muualla havainnut. Toivon, että näin tapahtuu myös jatkossa ja toivon myös, että sinä muiden suuresti arvostamieni blogikommentoijien kanssa haluat jatkossakin jakaa mielipiteitäsi tässä blogissa, vaikka vastaukseni ei sinua tyydyttäisikään.
Ns. "global/international governancea" (, josta viittaamassasi artikkelissa kirjoitettiin) on käytetty jo hyvin pitkään melkeinpä lukemattomien kv. sopimusten ("international treaties") kautta, joita kv. subjektit ovat keskenään sopineet. Yleisesti ottaen ko. sopimukset on hyväksytetty parlamenteissa ja kv. organisaatioiden ollessa kyseessä niiden edustuksellisissa päättävissä elimissä. Artikkelissa mainittiin myös käsite "global/international government". Sellaista en haluaisi syntyväksi, koska, jos ko. instanssi tekisi virheitä, varaventtiiliä ei välttämättä enää olisi; ts. kaikki olisi niin sanotusti yhden kortin varassa. Toisaalta en usko, että kyseinen "global government dilemma" tulee meidän tai lastemmekaan aikana nousemaan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kv. yhteisön hallinnon kehittämistä pohdittaessa. Joka tapauksessa yhä enemmän keskinäisesti riippuvainen kv. yhteisö kaipaa myös uusia hallintomekanismeja.
Lissabonin sopimuksen suhteen haluan ensisijaisesti todeta, että sopimus tuskin olisi juuttunut kansallisiin äänestyksiin, mikäli jotkut höyrypäät (muistaakseni mukana oli ainakin eräs ranskalainen) eivät olisi lähteneet hehkuttamaan asiaa jonain käänteentekevänä mullistuksena mukaan lukien EU-presidentin instituution perustamisen sekä sen, että kyseessä olisi mukamas EU:n perustuslaki. Kysehän ei ole perustuslaista eikä voikaan olla sovittaessa valtioden välisesti ilman, että valtiot samalla luopuisivat itsenäisyydestään ja suvereniteetistään.
Samalla on ehkä terveellistä huomioida, että melkein aina kun Suomi päättää liittyä johonkin kv. sopimukseen, se samalla rajaa jossain määrin itsemääräämisoikeuttaan. Ilman tällaista menettelyä esim. matkustaminenkin valtiosta toiseen olisi perin hankalaa, työnteosta, kaupasta ja muusta kansojen ja eri maiden kansalaisten ja juridisten henkilöiden välisestä yhteistyöstä puhumattakaan.
Hieman laajentaakseni problematiikkaa haluan lopuksi nostaa esille seuraavan seikan: Käsitykseni mukaan kansallisvaltioiden merkitys tulee jatkossa vähenemään samalla kun valtioiden sisällä olevien pienempien talousalueiden merkitys tulee kasvamaan. Kyseinen kehitys johtuu toisaalta siitä, että se on tehty tai sitä ollaan tekemässä mahdolliseksi EU:n lainsäädännön kautta ja toisaalta siitä, että kansallisvaltioiden rooli on muuttumassa ja ns. talousklusterialueiden merkitys on kasvamassa.
Lopuksi kaksi pointtia:
1. Kuntien itsenäisen kilpailukyvyn merkitys tulee jatkossa selvästi kasvamaan. Vain muutama vuosi sitten osoitin edellisen hallituksen ulkoministerille ihmetykseni siitä, miten ihmeessä kuntataloutemme voi toimia tehokkaasti kun mökkisaaremme korkeimmalta paikalta näen seitsemään kuntaan, joissa asuu yhteensä kovin pieni määrä ihmisiä. Nyt olen ilokseni saanut lukea, että muutos tässä suhteessa on ollut nopeaa: kunnat yhdistyvät ja voivat siten valmistautua seuraavaan yhdistymiseen, jolloin niilläkin on mahdollisuus toimia elinkelpoisesti niin, että ne ovat kykeneviä kantamaan menestyksellisemmin vastuunsa kuntalaisistaan.
2. Suomikin on osa kv. yhteisöä, jolloin eristäytyminen ei tule onnistumaan. Pienenä maan pärjäämme parhaiten yhteistyötä tehden ja tässä yhteistyössä tärkeimmät kumppanimme ovat EU ja Itämeren naapurivaltiomme.
Martti Ahtisaari käytti tilaisuuden hyväkseen ja kertoi yksinkertaisia tosiasioita valtioille ja ihmisille.
Puheen alku oli tunteikkain tai ainakin muutama sata tuhatta 'meijän evakkoo' alko kaivaa nenäliinaa kun puhuttiin neuvostoliiton ja Stalinin varastamasta karjalasta. No, niin mukamas "puolueettoman" Suomen ministerit mitä mieltä? Oletteko käsitelleet tätä asiaa Venäläisten virkaveljien kanssa vai aiotteko vaieta vielä 50 vuotta lisää? Vai oliko se niin, että kun me "hävittiin" sota niin ollaan hiljaa ja hävetään.
Rauha on tahdon asia tuli parhaiten esille Israel, Palestiina, Irak ja Iran kohdassa. Kyllä sitä vihanpitoo voi jatkaa vielä tuhat vuotta lisää, jos halutaan. Aina on syytä vihata lisää ja vielä otetaan kaksi silmää yhdestä silmästä, vai miten se menee.
Jos USA oikeasti haluaa, niin tuolle alueelle saadaan rauha, mutta taas taitaa olla liikaa dollareita ja öljyä mukana, jotta saataisiin tahdon asia toteutumaan. Koko aluehan on USA:n aseteollisuuden päiväuni.
Israelin armeija on koko ajan muutaman tunnin hyökkkäysvalmiudessa ja harjoittelee ja on harjoitellut valtavilla resurseilla ympärivuoden viimeiset vuosikymmenet. Onko se normaalia elämää elää kokoajan epäluulon vallassa ja pelätä kaikkea mahdollista tapahtuvan?
Minun mielestä Nobel komitea olisi voinut antaa vähintään kolme rauhan Nobelia Ahtisaarelle kerralla, ja ensi vuonna vielä yhden lisää. Ymmärettäväähän se on, että rehellisellä puheella ja toiminalla aina astuu jonkun varpaille, mutta oikeus tässäkin lopulta toteutui kun Ahtisaari Nobelin sai.
Toivottavasti Alex ja muutkin meidän maailman kansalaiset jaksavat toimia yhtä sinnikkäästi rauhan ja toivon puolesta.
Hyvä Jouni Pulli, kiitos vastauksestasi, mielelläni saisin niitä muiltakin.
Kiistät, että Lissabonin sopimus loisi EU:lle perustuslain, vaikka se on mm. Angela Merkelin mielestä yli 95 % samanlainen kuin sitä edeltänyt EU:n perustuslaki. Väität myös, että EU:n perustuslaki ei olisi antanut EU:lle perustuslakia. Kyseessä oli vain "höyrypäiden" salaliittofantasia. Äänestystulos, joka tyrmäsi EU:n perustuslain oli siis sinun mielestä täten merkityksitön? Anteeksi nyt, vaan mutta vahvistat vain mielikuvaani, että eurooppafederalisti kannattaa tyranniaa vankkumattomasti.
Onko EU tekemässä oikeaa ratkaisua äänestyttämällä Irlantia uudelleen? Pitäisikö Keski-Aasian ja Lähi-idän "kehittyvien demokratioiden" imitoida EU:n auktotäärinen luonne ja pitää äänestystuloksia merkityksettöminä, lopettaa kansanäänestykset tai ainakin äänestyttää kansaa aina uudelleen kunnes saadaan oikea tulos?
EU:n lainsäädäntö on häivyttämässä maiden suvereeniteettiä, koska se on ollut pankki- ja yrityseliitin pitkäaikainen tavoite. Ilman voimakkaasti keskitettyä hallintoa ja antidemokraattista pohjavirettä tavallista kansaa ei voi helposti kahlita eliitin tarkoitusperiin.
Hyvä Heikki Liimatainen, kommenttisi luettuani huomasin, että ehkä olin vastauksessani alkuperäiseen kommenttiisi lyhentänyt vastaustani liiaksi, jotta näkökantani ko. asioissa olisi tullut riittävän selvästi esille. Edellisen johdosta toivon, että luet vielä seuraavat käsitykseni selvennyksinä aikaisempaan kannanottooni sekä osin myös vastauksina viimeisimmässä kommentissasi (11.12.2008 klo 19:54) esittämiisi pohdintoihin.
Lissabonin sopimusta edeltänyt sopimusehdotus oli "EU:n perustuslaillinen sopimus" ei perustuslaki, vaikka siitä mediassa jälkimmäistä nimitystäkin käytettiin, harhaanjohtavasti. Kyse on edelleen valtioiden välisestä sopimuksesta, ei EU-federaation perustuslaista. EU-federaatiotahan ei Lissabonin sopimuksellakaan luoda.
Äänestystulos ei ole mielestäni merkityksetön, sillä se esti perustuslaillisen sopimuksen voimaantulon. Miten tällaisen tuloksen perusteella pitäisi edetä?
a. Tyytyä vanhaan;
b. Purkaa EU;
c. Ehdottaa uudenlaista sopimusta; vai
d. Sopia siitä, että EU etenee eri tahtiin, jotkut valtiot enemmän integroituneina ja jotkut vähemmän asiasta riippuen.
EU:ssa päädyttiin vaihtoehto c:hen. Ja nyt Irlannin hylättyä uuden vaihtoehdon tullaan ilmeisesti ehdottamaan vielä uutta vaihtoehtoa, jossa Irlannille ja mahdollisesti joillekin muillekin maille annetaan joitain erivapauksia käytettäväksi tulevaisuuden varalle ja siksi, että sopimus saadaan aikaiseksi. Ts. päädytään kohtien c. ja d. yhteensovittamiseen ja ainakin jossain määrin hyväksytään, että EU tulee jatkossa kehittymään eri tahtiin peilattaessa EU:n jäsenten sitoutumista EU:n tulevaan kehitykseen ja sääntönormiston noudattamiseen.
Olen jo akaisemmin tässäkin blogissa puolustanut "ameebamaisesti" kehittyvän EU:n hyviä puolia, tarkoittaen, että joissain asioissa integraatiolla ja yhteistyöllä EU-maiden kesken on mahdollisuus edetä tietyissä asioissa nopeammin joidenkin EU-maiden kesken kuin joidenkin muiden maiden välillä ja että tällaista kehityssuuntaa ei pitäisi pysäyttää silloin kun kaikkia tyydyttävään ratkaisuun ei päästä, jolloin sopimusehdotuksessa ehdotetun kehityksen totaalinen hylkääminen olisi huonoin vaihtoehto. Esimerkkinä ameebamaisesti kehittyvästä EU:sta selvimpiin kuuluu euron käyttöönotto.
Joskus voi olla, että muut seuraavat mukana ja joskus voisi käydä niinkin, että yhteistyöhön ensiksi mukaan lähteneet toteavat myöhemmin, ettei ko. tapauksessa valittu yhteistyömuoto olekaan paras tapa edetä.
Luonnollisesti EU:n yhtenäisyyden kannalta toivon, että aina ensiksi pyritään etenemään yhteisrintamassa, mutta joissain tilanteissa voisi olla hyödyllistä hyväksyä sekin, että pienemmälläkin porukalla päästään alkuun.
Ns. nimettömän ja kasvottoman rahan haltijoille taitaisi olla kätevintä, jos Euroopan valtioiden välillä olisi mahdollisimman vähän yhteistyötä, jolloin varat saataisiin mahdollisimman kauas verottajien käsistä. Veroparatiiseja olisi ylt'ympäriinsä.
Totta on, että EU:n integraation laillistaminen tulee vähentämään merkittävässä määrin sen jäsenvaltioiden itsemääräämisvaltaa niin kuin kaikki muukin keskinäinen riippuvuus valtioiden, eri maista olevien organisaatioiden, yritysten ja ihmisten kesken.
Sopimuksen arviointi ja luonnehdinta onnistuu parhaiten, jos ei tuijota liiaksi otsikkoon vaan keskittyy sisältöön.
Erinomaisen kuvan sopimus-käsitteestä saa lukemalla muutaman kerran esim. Axel Adlercreutzin Avtalsrätt II:n.
Kiitos tarkennuksista Jouni Pulli.
Mielestäni ei voida sanoa, että EU olisi ehdottanut uutta sopimusta tyrmätyn perustuslain tilalle. Lissabonin sopimuksen luonne on samanlainen ja kuten sanoin yli 95 % sisälöstä on samanlainen kuin sitä edeltänyt EU:n perustuslaki. Myös sanaleikki perustuslaillisesta sopimuksesta ja perustuslaista on antidemokraattiselle hallinnolle tyypillisiä lakimiestaktiikkoja, joilla halutaan verhoilla sopimus pienemmäksi muutokseksi kuin se oikeasti on.
Mukava kuulla, että pystyt myöntämään itsemääräämisvallan merkittävän vähenemisen. Suomalaisista poliitikoista näin en ole kuulleen sanovan kuin itse blogin pitäjän. Tosin paino ei ollut sanalla "merkittävä".



Mainitset, että energiabriiffissä oli rautaisia ammattilaisia ulkoministeriöstä, Suomen pankista ja teollisuus- ja elinkeinoministeriöstä. Poissaolollaan loistavat siis ympäristöammattilaiset, vaikka energia on suurin yksittäinen ympäristökysymys ja ympäristö on suurin yksittäinen tulevaisuuskysymys. Herääkin kysymys, onko UM:ssä katse tältä osin tulevaisuudessa vaiko vain lähitulevaisuudessa.