Kauhajoki

Terve Alex,

Tässä on tosiaan mitä ilmeisemmin paljon muutakin taustalla kuin vain löysä ampuma-aselaki.

Pieni vain yli viiden miljoonan asukkaan maa ja kaksi tällaista tapausta vuoden sisään. Sanoisin, että CNN:ää tänään seuranneena saivat nyt myös muu maailma annoksensa sitä suomikuvaa.

Maan imago ei ole pelkästään kiillotettu ulkokuori, vaan sen asukkaiden pitää myös tuntea olonsa hyväksi ja tietää että olemme hyvinvointivaltio. Se jos joku maan sisällä mättää näkyy kyllä aina enemmin tai myöhemmin myös maailmalle.

Kaiken kaikkiaan todella surullinen ja järkyttävä tapahtuma. Osanottoni kaikkien uhrien omaisille. Voin vain kuvitella miten hirveältä heistä kaikista nyt tuntuu. Mielessäni on vain kysymys "Miksi taas? Missä mättää?"

hallituksen tulee miettiä mitä luvattiin ja mitä loppujen lopuksi jokelan seurauksena tehtiin,

-myönnettiinkö huomattavia lisävaroja nuorten mielenterveystyölle
- rajoitettiinko käsiaseiden saantia

...ja tehdä johtopäätökset onnistumisestaan.

Käsiaseet pitäisi yksinkertaisesti kieltää yksityishenkilöille. Ilma/laser -pistoolit riittänevät harrastajille.
Metsästysaseet ovat toinen asia, lupamenettelyn tiukennusta kannattaa niissäkin harkita.

Hej Alex,

Det är skämmande nyheter vi får hörai vårt eget hemland. Fasansfullt, helt enkelt ofattbart !
Jag var glad när jag kunde läsa Din kommentar om, att våra ambassader och beskickningar sorg flaggar ute i världen.
mvh
Christian

Vanhanen väläytti jo käsiaseiden kieltämistä. Omat aseeni ainakin "katoavat" tai "varastetaan" jos tuolle linjalle tosiaan lähdetään. Kieltolait eivät tule pelastamaan maailmaa.

Siitä huolimatta järkyttävä tapahtuma ja toivotan voimia ja jaksamisia uhrien omaisille.

Suurin ongelma on se, että jonkun pitää kuolla ennen kuin voidaan edes harkita psykiatrista hoitoa. Pillereitä voi saada, mutta mitään pitkäjänteistä sosiaaliviranomaisten ja lääkäreiden yhteistyötä on turha odottaa. Parasta olisi jos ongelmissa voitaisiin oikeasti auttaa, eikä vaan antaa ohje painua pois täältä ja soita kuukauden kuluttua jos vielä ahistaa.

Ensimmäisenä kannattaisi miettiä miten sosiaalitoimi, psykiatria yms. saadaan yhdelle luukulle, missä edes jotain näennäisesti kiinnostaisi.

Lisäksi kunnat säästävät näiden asioiden hoidossa ja toivovat lähinnä että asiakas muuttaa muualle.

Hei Alex,

Erittäin ikävä ja valitettava tapaus. Juuri kun turvallisuuden tunne oli suurelta osin palannut kouluihin.

Kuitenkin kaikilla meillä yhä koulua käyvillä tuli varmasti jo Jokelan jälkeen mieleen sama kysymys: "milloin ja missä seuraavaksi?" sekä harras toive: "toivottavasti ei meillä".

Edellä on esitetty tärkeitä pointteja. Varsinkin nuorten mielenterveystyö ja sen satsaukset. Mielestäni olisi tärkeää miettiä myös seuraavia asioita:
- Mitkä perimmäiset syyt vaikuttavat tekojen taustalla?
- Olisiko aiheellista parantaa opettajien mahdollisuuksia jakaa tietoja oppilaista/opiskelijoista muiden opettajien kanssa? Entä hoitolaitosten ja koulujen sekä eri sosiaalitahojen yhteistyö?

Yhtä mieltä kaikki lienevät siitä, että tärkeintä on estää kaikin mahdollisin keinoin tällaista tapahtumasta enää koskaan uudelleen.

Ymmärrän mielipiteen käsiaseiden kieltämisestä ihmisiltä jotka eivät itse harrasta ampumista. Yhtä hyvin voin itse sanoa että kielletään pesäpallomailat koska niillä voidaan pahoinpidellä ihminen. Niiden ostaminen ja kantaminen on kaiken lisäksi julkisilla paikolla sallittua. Itse en harrasta pesistä joten niiden kieltäminen ei olisi minulle juttu eikä mikään. Mutta entä kaikki lajin harrastajat? Kyllä mailojen säilyttäminen voitaisiin rajata seuroille, mutta miten se vaikuttaisi omatoimiseen harjoitteluun? Vastaisiko muovisella mailalla suoritettu harjoittelu tarkoitustaan? Jokainen pesäpallon harrastaja voi vastata tähän.

Totta, ehkä pesäpallomaila ei ole samaa sarjaa kuin käsiase, mutta periaate on sama. Pitää muistaa, että ase ei ole vaarallinen vaan sen käyttäjä. Ase ei tapa vaan ihminen. Yksittäisten, henkisesti epävakaiden ihmisten ei saa antaa pilata kymmenien tuhansien harrastajien harrastusta. Jos pahaa tahtova haluaa vahingoittaa toista, hän keksii kyllä keinot. Pesäpallomaila, puukko, myrkky jne. Ehkä pahimmassa tapauksessa onnistunut itsetehty pommi kuten pari vuotta sitten tapahtui Myyrmäessä.

Omasta mielestäni ongelma ei ole käsiaseiden tai aseiden omistuksessa ylipäätään vaan olisi keskityttävä ostoluvan myöntämiseen. Vanhasen ehdottama henkilökohtainen keskustelu poliisiviranomaisen kanssa aseen tarpeellisuudesta on hyvä idea ja itse en panisi pahakseni vaikka joutuisin keskustelemaan joka kerta lupaa hakiessani aseen tarpeellisuudesta.

Aseiden omistusta ei tule kieltää vaan niitä on myönnettävä niille jotka ovat kykeneviä niitä säilyttämään ja käyttämään aiheuttama vaaraa itselle tai muille.

Antin kommentti yllä toi minullekin mieleen, että 10 vuotta ulkomailla asuttuani tavallisin asia mikä Suomesta tiedetään on "world's highest suicide rate per capita". Tätä pidän surullisena, eikä tuollaista tilastotietoa voi oikein mitenkään kauniimmaksi kääntää.

Itseäni Suomessa aina ihmetyttää se, että elämänkumppanitkin täytyy hakea netistä. Tiedä vaikka olisimme nettipokerinkin suhteen per capita kärkimaa. Miten saataisiin enemmän sosiaalista elämää ja reilua tunteiden näyttämistä (ilman umpihumalaa) näillekin leveysasteille?

Käsiasekielto on ainutlaatuisen räikeä ja banaanitasavaltainen tapa puuttua ihmisten omaisuudensuojaan. Eikö olisi jo aika huomata, että nuoret voivat pahoin?

Mennäänkö nyt sieltä mistä aita on matalin ja mikä tulee halvimmaksi valtiolle? Kielletään käsiaseet. Nehän ovat varmasti kaiken pahan alku ja juuri.

Kielletäänkö kemianopetus ja sensuroidaan netti jos joku seuraavaksi räjäyttää koulunsa?

Asetoniperoksidin, tai muun vastaavan yksinkertaisen räjähteen valmistusohjeita on netti pullollaan. Onneksi kukaan ei ole näyttänyt vielä esimerkkiä.

Voisiko vika olla sittenkin jossain muualla kuin aseissa? Vai onko todelliset ongelmat niin vaikeita, ettei niitä edes haluta nähdä?

Kieltolait eivät todellakaan poista pahaa oloa, jota jotkut meistä kokevat. Miksi kaikilla on niin kiire? Minne on kiire? Miksi rahalla mitataan niin paljon? Miksi kukaan ei puutu, kun kavereita kiusataan?
Miksi ihmisen imago on tärkeämpi kuin ihminen itse?

Ihmisiä me kaikki olemme, tunteikkaita, vaikkakin sen hyvinkin salaavia. Meillä on tunteet, loistavat, hyvät tunteet sekä surkeat, ikävät tunteet.

Kulloistenkin tunnekokemustemme kautta värittyvät olemisen tunnelmat.
Tunnelmat siitä, tuleeko hyväksytyksi hyvällä. Hyväksytyksi sellaisena kuin on, vai pitääkö yrittää olla enemmän? Rikas, komea, vitsikäs, hauska, sosiaalinen ja ainakin uudempi auto?

Hyvinvointivaltio on tällä hetkellä pelkkää sanahelinää. Me emme todellakaan elä hyvinvointivaltiossa, jos isolla määrällä vanhuksista on surkeaa, eikä osa nuorisosta millään tunnu löytävän sopivaa omaa koloa alla tämän valtion auringon.

Tuollaiset tapaukset, mitä Myyrmanni, Jokela ja nyt Kauhajoki ovat, eivät synny hetkessä. Pahaa oloa on kärsitty kuin nälkävuosia, jo pitkään.

On varmasti niin, että panostusta nuorten mielenterveystyöhön tulee lisätä. Tulee kuitenkin mieleen, kuten Jokelankin tapauksen kohdalla, että miksi? Miksi Suomessa on nuorten mielenterveysongelmia enemmän kuin esim. muissa länsimaissa? Ehkä tässä on kyse kuitenkin jostain sellaisesta mikä ei ole pelkästään rahalla hoidettavissa, on se sitten julkista tai yksityistä rahaa. Toinen pointti mikä herättää ajatuksia ja kertoo kyllä mielestäni jotain suomalaista yhteiskunnasta on se, että lähestymiskulma myös tämäntyyppisiin ongelmiin tai kysymyksiin on pääasiassa hyvin vahvasti taloudellinen, sekä kansalaisilla että poliittisen kentän eri laidoilla.

Viime vuonna pohdimme muutaman muun ulkosuomalaisen kanssa tätä Jokelan tapausta ja etenkin muistuu mieleen yksi Timesin toimittajan juttu aiheesta ("very Finnish affair" tms). Huolimatta muutamasta detaljista joka nyt ei ollut aivan kohdallaan, sävy oli mielestämme etten sanoisi "spot on" ja myös muutamat suomalaisten kommentit herättävät ajatuksia. Jotakin leimallisesti suomalaista juuri näissä tapauksissa kyllä on, yhteys perinteisesti korkeisiin itsemurhalukuihin voi olla oikeilla jäljillä. Tämän pohjalta oma mielipiteeni on yhä vahvemmin se, että suomalaisessa yhteiskunnassa on myös asioita jotka eivät ole ratkaistavissa vain rahalla tai tulonjaon muutoksilla tai aserajoituksilla. Ehkä ihmisten pitää vaan oikeasti itse tehdä jotain toisella tavalla.

Hei kaikki,

Kirjoittelen ajatuksiani tämänpäivän murhenäytelmästä Lontoosta käsin.

Tämä on erityisen surullinen päivä. Toinen ampumavälikohtaus vuoden sisään laittaa jokaisen meistä hiljaiseksi.

Olen samaa mieltä valtioneuvoston kanssa, ja erityisesti PM Vanhanen kertoo, että käsi-aseet tulisi poistaa, sillä niiden paikka on ampuradalla, ei muualla.

Tämä ylläoleva mielipide perustuu siihen, ettei Suomen valtiolla ole yksinkertaisesti varaa leikkiä näiden ampumisvälikohtauksien kanssa. On kamalaa ajatella kahta tällaista tapahtumaa yhden vuoden sisään, mikä ei voi jatkua. Ainoa tapa, jolla turvataan tämä on käsi-aseiden poistaminen. Tuntuu, että jos ei Suomen johto nyt toimi, niin pelkään tulevaisuudelta pahinta.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö perimmäinen syy olisi henkisessä hyvinvoinnissa. On erikoista vertaille Jokelan ja Kauhajoen surmaajien profiileita ja etenkin, mitä tulee jälkimmäisen "harrastuksiin". Henkistä hyvinvointia on siis parannettava laajalla rintamalla.

Vielä sellainen havainto, kun Jokela tapahtui viime vuonna, tapasimme VVM Jyrki Kataisen Lontoossa samana päivänä. Kerroin hänelle The Times-lehden yhden artikkelin ajatuksia Jokelan tapahtumista. Kirjoittaja oli kommentoinut Jokelan tapahtumaa:" A very Finnish Issue", minkä hän tuo taas esille artikkelissa: http://www.timesonline.co.uk/tol/global/article4812776.ece

Ampumavälikohtaukset eivät ole olleet "A very Finnish issue" - nyt meidän kaikkien, valtiovallan etupäässä tulee pitää huoli siitä, ettei näin tule käymään.

Terveisin,

Aarne Kujala
email:aarnekujala@googlemail.com

Kyllä sitä kieltämistä kannattas miettiä

Olen lääkäri ja metsästäjä ja upseerikin.

Voisi ajatella, että jatkossa uusien hakijoiden suhteen 1/2-autom.pienoispistooliin/isopistooliin/revolveriin siirrytään vasta kun on todistetusti harrastanut rekist.yhdistyksen kautta ilma-aseurheilua selvästi yli vuoden ajan.

Ja jonkun ratabisnessfirman antamaa maksullista harrastustodistusta ei tule hyväksyä !

Kunnialla suoritettu pitkä varusmiespalvelus saattaa olla jatkossa myös peruste myöntää myös 1/2- autom. pistooli reserviläisurheiluun.

Metsästyskortillisille loukkupyytäjille voidaan myöntää kertalaukaus eli lippaaton tyyppinen pistooli.
Tarkimmat pistoolit ovat jokatapauksessa mallia vain yksi panos.

Heps.

Itsellä ei aseiden osalta ole kokemusta kuin pitkäpiippuisista ja taljajousesta. Minkälaisista aseista itselläsi muuten on kokemusta?

-Mitähän haulikkoampuja mahtaa miettiä ampuessaan ilmaan kiekkoja?
Entä hirvestäjä hirvimerkkiä ampuessaan?
Entä jousiampuja ampuessaan (d=20cm) tauluun?
Entä mortti ampuessaan kultaisen ampujan merkkiä?

Haulikkoampuja kuvittelee ampuvansa lentävää sorsaa, hirvestäjä ampuvansa hirveä, jousiampuja ampuvansa paikoillaan olevaa jänistä tai fasaania, mortti ajattelee kahvilippua.
Noni:
Mitä dukenukem-teini ajattelee ampuessaan "tuikuttimella" "targetteja" tai ylipäänsä käpäillessään asettaan?

-

Tuikuttimien ikärajan nostaminen voisi kyllä olla tehokas ENSIAPU suomalaisten itsesääliin, mutta (viitaten 'katkera kemianopiskelija' -keissiin) kyllähän ihmiset löytävät korvaavia tapoja ilmaista itseään jos joku yksittäinen keino hävitetään.

Minusta teinien suorittamat "massacret" ja (ääri-islamilainen) terrorismi ovat täysin identtisiä ilmiöitä. Ensinnäkin molemmat ilmiöt ovat vasta hiljattain alkaneita hypejä, toisekseen molemmissa "pahiksesta" tulee kulttihahmo mikäli hän saa surmansa.

Voi yleisemmälläkin tasolla miettiä että miksi ihmisten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt. Näillä 'natural selectoreilla' ja lopuilla j..länsimaisilla ihmisillä on sen asian suhteen sama harhakuvitelma;
että geeniperimän laatu olisi muutaman viime vuoden sisällä romahtanut ja siihen täytyy puuttua.

Kyse ei satavarmasti ole mistään geeniperimän laadun yhtäkkisestä romahtamisesta vaan yhteiskunnallisista seikoista. Tietenkin. Sellainen ongelma ei ratkea millään noitavainoilla kun ongelman juuret ovat yhteiskunnan rakenteissa.
Esimerkiksi holhouksen tehostamisella on - no ehkä lyhyellä aikavälillä ehkäisevä, mutta - pitemmällä aikavälillä käänteinen efekti.

Yhtä asiaa en ymmärrä esimerkiksi tässä Kauhajoen tapahtumasta annettuja lausuntoja, hallituksen ja muiden viranomaisten taholta.

Välitetään osanottonsa uhrien omaisille, miksi ei oteta huomioon ampujan vanhempia, heillä on varmasti yhtä paha paikka selvitä tapahtumista.

"Syyllinen tiedetään jo, nyt pitää löytää rikos" - kuulostaako tutulta?

Pyydän herra ministeriä miettimään yön ylitse. Kun sairas (pakkohoitoa tarvinnut, mutta sellaisen jotenkin välttänyt) rikollinen murhaa 10 viatonta, ryhdytään jakamaan tuomiota yli 600000 harrastajalle. Onko se oikein? Auttaako se jotain? Poistaako se seuraavien potentiaalisten sairaiden rikollisten uhkaa?

Jos rattijuoppo tappaa autollaan lapsia, viedäänkö yli miljoonalta suomalaiselta ajokortti tai auto? Olisiko se oikein? Kielletäänkö samalla veitset, kirveet ja rakennustiilet (viisivuotias oli heittänyt toista päiväkodissa tiilellä kasvoihin)? Rikolliset eivät välitä kielloista.

Mikä on todella vialla, kun korkein johtommekaan ei pysty myöntämään, että meillä mielenterveyspotilaat ovat väärässä paikassa avohoidossa, muiden kansalaisten joukossa?

Minä äänestin Teitä eurovaaleissa, mutta jos linjanne on aidosti tämä, että kollektiivirangaistus syyttömille, niin oli minun virheeni. Eikä virhe tule toistumaan.

Sen sijaan, nyt olisi korkea aika panostaa rajua mielenterveyshoitoa tarvitsevien laitostamiseen. Toisten ihmisten laillisen harrastuksen sotkeminen (ja yksityisomaisuuden samalla) tähän on kuvottavaa populismia - ei jalkojen hoitaminen auta, jos pää on kipeä.

Voisiko hallitus keskittyä näiden tilanteiden takana oleviin syihin välineiden kieltämisen sijasta. Suomen nuoriso voi pahoin ja ketään ei kiinnosta. Yksikään opettaja ei koulussa osoittanut kiinnostusta selkeästi mieleltään järkkyneistä oppilaista, mihinkään ei voi näistä tapauksista ilmoittaa ja jos ilmoitetaankin se ei vaikuta aselupiin eikä mihinkään muuhunkaan. Tiedon kulkua on lisättävä ja hoitoon pääsyä helpotettava.

Lupakäytännön kiristämisellä ajetaan sekaisin olevat henkilöt hankkimaan aseensa luvattomia kanavia pitkin, jolloin saatavilla voi olla myös huomattavasti järeämpää kalustoa. Tai vaihtoehtoisesti sekopäät rakentavat pommeja jolloin jälki on kertaluokkaa pahempaa.

Mielestäni käsiaseiden kieltämisellä ei näitä asioita ratkaista. Jos joku haluaa tällaista tehdä, hän pystyy siihen oli aseita tai ei. Tästä valitettavana esimerkkinä on olemassa vuonna 2002 Kauppakeskus Myyrmannista tapahtunut räjähdys.

Eikö tässä tilanteessa pitäisi ennemmin miettiä miten ihminen voi joutua tilanteeseen jossa tällaista tuhoa pystyy tekemään? Olisiko asioihin voitu puuttua jo aiemmin. Poliisihan haastatteli ampujaa ennen tapahtunutta. En halua syyttää poliisia tässä kohtaa. Poliisi on haastattelussa tehnyt varmasti oikeaksi katsomansa ratkaisun ja jälkiviisaus on aina helppoa (se ei vaan auta mitään)

Aselain tiukentamisessa ei sinällään ole mitään pahaa, kunhan asia pysyy järkevänä. Mielestäni tällä hetkellä pienoispistooliin luvan saaminen on turhankin helppoa. Jos haetaan lupaa sitten järeämpään käsiaseeseen, luvan saaminen onkin jo paljon vaikeampaa. Valitettavasti vain kaliberi .22 on yhtä tappava kuin isommatkin kaliberit.

Lisäksi lupamenettelyt poikkeavat paljon toisistaan eri kihlakunnisssa. Aseeseen, johon yhdessä kihlakunnassa ei saa lupaa millään, voi toisesta kihlakunnassa lupa irrota järkevin perusteluin. Minulla on sellainen tunne, että viranomaisilla ei ole tällä hetkellä tarkkaa käsitystä siitä millä perusteilla aselupia voidaan myöntää ja se aiheutta sekaannusta ja päänvaivaa sekä viranomaisille mutta myös niille, ketkä hakevat lupia aseisiin rehellisin perustein.

Tällaiset tapaukset (Jokela ja Kauhajoki) tulevat varmasti vaikeuttamaan ammunnan harrastajien toimintaa ja kääntämään yleistä mielipidettä koko ampumaharrastusta vastaan. Kuitenkin itse näen ampumaurheilun opastavan ihmisiä turvalliseen aseen käsitelyyn. Lisäksi meidän on hyvä muistaa, että hyvä ampumataito on olennainen osa Suomen puolustusta mahdollisessa kriisitilanteessa. Tätä taitoa ei pystytä ylläpitämään pelkästään puolustusvoimien avulla vaan tässä kohtaa suuri osa jää reserviläistoiminnan ja ampumaseurojen vastuulle. Mikäli käsiaseet kiellettäisiin Suomessa tulisi ampumaurheilu käytännössä loppumaan Suomesta kokonaan. Tästä hyvä esimerkki on Iso-Britannia.

Hei

"Syitä tapahtuneeseen ja seurauksia siitä on harkittava tarkkaan". Totta turiset. Tämähän on jo toinen valitettava tapaus lyhyen ajan sisällä. Toivonkin, että päättäjät pystyvät tekemään jotain _harkittua_, eivätkä pelkästään jotain. Näinhän saattaa käydä, kun ei oikein tiedetä mitä pitäisi tehdä. Käsiaseiden kieltäminen olisi mielestäni hoitokonsti vain oireeseen, muttei itse tautiin. Ongelma kun taitaa olla paljon syvemmällä kuin pelkkä "helppo" aselupien saanti.

Osanottoni uhrien omaisille, sekä myös Matti Saaren omaisille.

Järkyttävä tapahtuma kerrassaan. Asian vakavuutta tippaakaan vähättelemättä haluan kuitenkin ottaa kantaa ministeritasolla esitteyihin lainmuutoksiin.

Käsiaseiden totaalinen kieltäminen yksityishenkilöiltä ei missään tapauksessa ole ratkaisu ongelmaan - totuus kuitenkin on että jos aseen haluaa sen myös luultavasti saa ilman lupaakin pimeiltä markkinoilta. Totaalisella kieltämisellä sen sijaan käytännössä lopetettaisiin useiden ampumaurheilulajien harrastaminen.

Myöskään pääministerin esittämä käsiaseiden säilyttäminen ampumaradoilla ei ole todellinen vaihtoehto: Luvanhaltija on vastuussa aseestaan, enkä minä ainakaan suostuisi jättämään aseitani "yhteissäilöön" juuri tästä syystä. Lisäksi myös "Vanhasen mallin" aiheuttama haitta käytännössä aiheuttaisi useille ampumaurheilun lopettamisen, sillä kilpa-aseita (mukaanlukien ns. toiminnallisten ampumaurheilulajien välineistö) pitää voida huoltaa ja korjata kunnollisissa fasiliteeteissa - tätä kriteeriä eivät ampumaradat täytä. Lisäksi aseita tulee voida kuljettaa mukanaan, kilpailuita kun on ympäri maata.

Kyllä syyt näihin valitettaviin tapahtumiin ovat suurimmalta osin muualla kuin ampuma-aselaissa. Selvää on, että laki tarvitsee muutoksia joiltakin osin, tai jos ei laki sinällään niin ainakin sen toteuttaminen, jotta "riskiyksilöt" voitaisiin paremmin tunnistaa lupaprosessin aikana. Tilanteisiin - joissa ensimmäistä asetta haetaan ampumaurheilun perusteella - voitaisiin myös luoda parempi prosessi, esimerkiksi pitkäaikainen (vaikkapa 6 tai 12 kuukautta) osallistuminen ohjattuun koulutukseen ja harjoituksiin laina-aseella, jonka jälkeen poliisin nimeämä ja hjyväksymä ampumaseuran edustaja antaisi mahdollisen puoltonsa luvan myöntämiselle

Osanottoni kaikille valitettavan tapahtuman koskettamille, koetetaan selvitä tästäkin tragediasta.

Aseiden säilyttäminen "ampumaradalla" lienee hieman hankalaa, koska suurin osa niistä on ulkoilmaratoja, eikä ns. valvottuja "klubeja", tuskin seuroillakaan on suurta mielenkiintoa alkaa säilyttää toisten omaisuutta.
Ja kaikkihan eivät seuroihin kuulu, esim. siitä syystä että seuroilla ei ole kunnon tiloja/a-ratoja. Moni käy kulkuluvalla ampumassa puolustusvoimien alueilla, tokkopa armeijakaan alkaa siviilien reikärautoja säilöä.

Totaalikieltotilanteessa valtiolla ei varmaan ole varaa alkaa lunastaa aseita pois, koska monella on euro poikineen niissä kiinni.
Korvauksettahan valtiolle on voinut aseita luovuttaa, mutta se on aika huono diili, maksetaanhan romuraudastakin.

Jokunen päivä sitten olitte telkkarissa puhumassa suomen imagosta/brandista ja sen kehittämisestä, Pekka Eric Auvinen ja Matti Juhani Saari sitä omalta osaltaan muokkaavat myös. Toivottavasti tämä ei vaikuta vaihto oppilaiden tulemiseen suomen kouluihin.

Kansallinen kivääriyhdistys esitti jo 20.11.2007 tiukennuksia lupakäytäntöön. Asia ei ilmeisesti edennyt lainkaan. Toivottavasti Suomessa ei lähdetä hakemaan helppoja ratkaisuja ja kieltämään käsiaseita. Syyt ovat syrjäytymisessä ja yhteisöllisyyden puuttumisessa eräiden henkilöiden kohdalla. Lupakäytännössä on useita kohtia joita voidaan kiristää ilman että 99.9% kunnollisista aseharrastajista joutuu kärsimään: ei ruutiaseita ensimmäiseksi aseeksi, pidempi aikainen ampumaseuran jäsenyys ja harrastuneisuus, viranomaisyhteistyö poliisin ja terveydenhuollon välillä varsinkin psykoottisten henkilöiden tunnistamiseksi, aseiden pois ottaminen mikäli henkilön elämänhallinta ei ole riittävä (rattijuopumus, toistuvat lainrikkomukset, päihdeongelma jne).

Kaksi sekopäätä surmaa ihmisiä, jolloin ollaan valmiita käymään toimiin käsiaseiden kieltämiseksi kaikilta harrastajilta ja vaaditaan rajoituksia kaikkeen aseomistukseen. Olikos Suomessa aseenomistajia n. 600000 ja metsästäjiä n. 300000?? Kuulostaako loogiselta? No eipä kyllä.

Vaikka tapaus on kaikkia ihmisiä järkyttävä niin ei Suomessa kytevään mielenterveysongelmapommiin (sis: syrjäytyminen, nuorten alkoholismi ym.)aselainsäädäntöä muuttamalla ratkaisua saada. Kun ottaa kirjastossa käteen Moottori-lehden ja lukee sieltä tutkimuslautakunnan raportit kuukausittain liikenteessä menehtyneistä ihmisistä niin yllättävän monessa kuolonkolarissa (usein monia kuolleita ja loukkaantuneita)todetaan: "ajoneuvon kuljettaja törmäsi esteeseen/vastaantulevaan rekkaan/autoon tahallisesti". Kuitenkaan autoilua ei olla vaatimassa näistä syistä pannaan, mikä on ihan järkevää sillä syy ei ole autossa samoin kuin ei myöskään aseessa.

Aselaki on jo nyt mennyt oikeaan suuntaan haastatteluineen ja ensiaseen ostajien tarkemmalla seulalla. Tätä voi mielestäni vielä hioa tarkemmaksi, mutta mihinkään täyskieltopaniikkiratkaisuihin ei ole aihetta.

Kyllä nyt viimeistään pitäisi satsata nuorisoon tosissaan tukemalla terveydenhuoltoa/harrastuksia jne. tosissaan eikä vain korulauseissa vaalien alla.

Moi,

Ne ketkä lähtevät kieltämään käsiaseita tämän perusteella tuntevat auktoritääristen hallitusjärjestelmien ja poliisivaltioiden historian ja muodostumisen vallan huonosti. Sillä niissä lähdetään aina ensin poistamaan kansalta itsepuollustuskyky, jonka jälkeen eliitillä ei ole enää mitään esteitä. On historialliset syyt sille miksi USAn perustuslaissa sallitaan aseiden hallussapito, ja syy ei ole kansalaisten oikeus ampua toisiaan.

Yhteiskunta ei voi sopeutua häiriintyneimpien yksilöiden käytöstapoihin! Kielletäänkö seuraavaksi väkivaltaiset tietokonepelit? Sitten elokuvat? Ja musiikki? Hei mitäs jos valtio listaisi kaikki kielletyt ja poltettaviksi tuomitut kirjat...

Liian helppoa on syyttää järjestelmää, aselakia, poliísia, koulua- organisaatiota tai järjestelmää. Kaikki ne koostuvat ihmisistä ja se - ihmisyys- on liian usein hukassa. Välittämistä ei voi ulkoistaa ja jokainen voi kantaa kortensa kekoon, omasta perheestä, naapurin mukeloista ja mummoista ja työpaikan kiusaajastakin on pidettävä huolta ja huomioitava. Kielloilla ja rajoituksilla rakennamme vain suurempia muureja. Ihmisen vastuu itsestään ja toisista- siitä tässä on kyse. Nöyryyttä ja voimia meille kaikille.

Nostetaanko nyt, "kielletään käsiaseet" lausunnoilla, syyttävä sormi osoittamaan kunnollisia ammunnan harrastajia? Hehän tässä joutuvat kärsimään kun/jos harrastusvälineiden saanti hankalaitotetaan tai tehdään mahdottomaksi. Tämä vaikuttaa panikoimiselle, äänten kalastelulle ennen kunnallisvaaleja ja nopean, helpon syyllisen löytymiselle.
Tosi asiassa syyt ovat tämän, nykyään niin kylmän ja kovan, kotimaamme asenteissa ja tavassa toimia. Rahaa poltetaan miljoonia ja taas miljoonia vaikkapa ns. korkeakulttuuriin, mutta lasten ja nuorten hyvinvointiin ei haluta panostaa. Nuoret voivat yhä huonommin ja huonommin täällä, eikä asiaan näytä tulevan muutosta. Huonompaan suuntaan vain mennään itse asiassa voisi sanoa.

Tuskinpa käsiaseiden kieltäminen sinänsä muuttaa mitään, mutta nyt ollaan kuitenkin erittäin vakavien asioiden äärellä, jolloin lainsäädännönkin täytyy sopeutua ja ottaa kantaa ongelmaan. Suomessa on aina ollut paljon aseita, jotka ovat liittynyt metsästykseen ja siihen liittyviin asioihin. Suomalainen henkirikos on ollut pitkään juoppokavereiden kirveen heilutusta ja puukkoja, jolloin suuri ja viaton yleisö ei ole ollut uhrina.

Nyt on tapahtunut Jokela, Nekala ja Kauhajoki, joissa nuoret henkilöt tappavat silmittömästi toisiaan, ystäviä ja viattomia ulkopuolisia. Tapaukset eivät ole perinteisiä suomalaisia henkirikoksia ja kylmäverisen tappamisen piirre on tuttua vain elokuvista ja sarjoista, joita seuraamme TV:s
Tuskin on sattumaa, että molemmat kaverit (Jokela ja Kauhajoki) olivat lapsia laman aikaan 1990-luvun alussa, jolloin ensimmäisen kerran pitkään aikaan solidaarisuus ja luottamus yhteiskuntaa vastaan ensin heikkeni ja sitten mureni aivan konkreettisesti. Ensin talouden yleisen epävarmuuden, sitten työttömyyden ja vanhempien jatkuvan epätoivonn takia. Samaan aikaan maailmasta tuli yhtä it-teknologian ja globalisaation myötä, jolloin yhteisöllisyys tuli verkon, ei niinkään sosiaalisen turvaverkoston tai perheen kautta. Silloinhan syyllistettiin ihan tavallinen palkansaaja ja yrittäjä. Ei mikään ihme, että vanhempien painiskellessa laman kourissa ongelmiensa kanssa, ystäviä ja toivoa haettiin netistä ja sen eri yhteisöistä tai heimoista.

Laman hedelmiä on tutkittu vähän ja konkreettista keskusteluakin aiheesta on käyty niukalti. Ikäänkuin tämä kipeä aihe on vaiettu it-uskon takia kuoliaaksi. Tämä ajattelu on osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi ja vieläpä vaaralliseksi sellaiseksi. Kukaan poliitikko ei ole edes ottanut tätä kehitystä omalle agendalle, vaikka sen seuraukset ovat hyvinkin silmiinpistäviä, kun nähdään meri purjeveneiltä. Haastankin arvostamani poliitikon Alexander Stubbin miettimään syitä ja seurauksia tälle kehitykselle sekä toivon että hän voisi tehdä rohkeana ja vastuullisena ihmisenä avauksia tähän keskusteluun.

Onko kukaan miettinyt kuinka paljon sillä, että media hehkuttaa näitä väkivalta-juttuja aivan tolkuttomasti, nostaen henkisesti apua tarvitsevat, epätasapainoiset ihmiset huimiin korkeuksiin antaen heille heidän kaipaamaansa huomiota, on tämänkaltaisten juttujen syntyyn merkitystä? Niin, on varmasti miettinyt mutta hehkutetaan ja mässätään jutuilla nyt kun se on tapana – ja koska median tarkoitus on tiedottaa…

Joskus tuntuu, että nämä karmeudet ovat iltapäivä- ja sensaatiolehtien ihannetapahtumia, oikeita unelmauutisia – lehtiä myydään ja nettisivuilla käydään tolkuttomasti. Yhden onnettomuus on toisen onni. Ja taas moni muu yksinäinen ja epätoivoinen jossain tuolla tykönään haluaa samaa gloriaa kuin auviset ja saaret. ”Mulle kans”

Meillä ei ole itsemurhapommittajia jotka pääsevät seitsemän neitsyen luo paratiisiin – meillä on vihaa tihkuvia murhaaja-itsemurhaajia jotka haluavat post-mortaalisen kuuluisuuden vinksahtaneen elämänsä kruunuksi…

Meidän kaikkien aikuisten,vanhempien velvollisuus on välittää,kuunnella ja rakastaa lapsiamme,nuorisoamme!
Olivatpa he omia,tai ei.
Meidän on huolehdittava siitä,että koulussa on turvallinen ja luottavainen ilmapiiri ja myöskin koulumatkan on oltava turvallinen.

Tällasta on tiedossa kun vanhemmat istuu baareissa kaikki illat ja juo viinaa. Viinalla on suomessa jumalan asema. Voi kuulostaa kummalta että viinasta puhutaan kouluampumisen yhteydessä mutta missä oli tämän ampujan vanhemmat. No ei missään.

Kun lapsia ei kasvateta niin niistä kasvaa mitä sattuu. Ja sitten ne tekee mitä sattuu.

Lapset on kuten köynnös nimeltä villiviini. Joko niitä voi leikata ja estää kasvun leviämisen ei haluttuihin paikkoihin tai sitten voidaan antaa olla ja köynnös leviää minne ikinä haluaakin. Lopulta köynnös revitään irti kun se on päässyt leviämään liikaa ja se on vaikeata ja työlästä. Helpompaa olisi ollut vuosien mittaan ohjailla sen kasvua.

Kun vanhemmat istuu baareissa ja juo viinaa ja jättää lapset kotiin yksin pienestä pitäen niin joskus käy huonosti. Ei tietenkään aina, monesti alkoholistien lapset on erittäin pärjääviä elämässä mutta vanhanaikainen elämä jossa ihmisiä vielä kasvatettiin oli kuitenkin kansakunnan kannalta parempi malli..

Valitettava tapahtuma ja syvä osanotto kaikille asianosaisille.

Asian johdosta..
Voisitko Alex jutella tosta aseasiasta Jykän ja esim. Nepposen Ollin kanssa ja sitten briifata puutarhaunelmaansa rakentavaa Mattia takaisin tälle planeetalle. Uskon että Jykällä ja Ollilla on kyseistä lajia tuntevina realistisempi kuva lainsäädännöllisista mahdollisuuksista kuin Matilla. Eteläsuomessa on a-ratatilanne todella heikko mutta silti pärjätään kv. kisoissakin. Emme soisi aselainsäädännön kiristyvän aktiiviharjoittelijoiden kohdalla.

Riittävä viranomaisharkinta ja tietojenvaihdon parantaminen estäsivät kyllä paremmin tällaiset valitettavat tapaukset. Syrtäytyneitä ja mielenterveysongelmaisia on maassa niin paljon ettei siitä rahallakaan selvitä. Ongelmat koulussa, kutsunnoissa, intissä tai muissa viranomaiskontakteissa pitäisi olla 'soft'signaali ettei aseita saisi haltuunsa ennekuin on löytänyt raiteet elämälleen. Seurojen valvotuissa ampumatapahtumissa voisi sitten aloittaa.

Uskon myös että autojen pakolliset alkolukot vähentäisivät kymmeniä tarpeettomia uhreja vuosittain.

Terve Alex!

Sanoja tälle murhenäytelmälle on todellakin vaikea löytää. Jokelan tragedian haavat on hädin tuskin saatu laastaroitua umpeen niin seuraava kouluammuskelu on jo tosiasia. Kuultuani uutiset vaivuin ihmeelliseen pettymyksen tilaan: "Miten on mahdollista että joku ihminen ahdistuksissaan riistää oman hengen lisäksi luokkatovereidensa hengen?" Tyhjentävän vastauksen antaminen on lähes mahdotonta ja se jos mikä riepoo eniten.

Opiskelijana olen tottunut oppimaan ja ymmärtämään asioita, mutta tällaiset asiat ajavat raivon partaalle kun ei pysty yksinkertaisesti millään järkevällä tavalla ratkaisemaan syytä tapahtuneeseen. Pitääkö tässä ruveta pelkäämään ja tiirailemaan luokkakamuja "sillä silmällä"?

Tuntuu siltä että lähes kaikki Savion puukottajat, Jokelan Auviset ja nyt Kauhajoen koulusurmaajat ovat jollain tavalla syrjäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Näitä laitapuolen kulkijoita ei juuri kiinnosta elämässä menestyminen, tavoitteiden asettaminen ja ponnistelu niiden saavuttamiseksi. Citius, Altius, Fortius -mentaliteetti sopiikin ihmisille; jotka kestävät opiskelun tai työelämän aiheuttamat paineet menettämättä sosiaalista identiteettiään ja mielenterveyttään.

Tehokkuudesta on tullut sekä 2000-luvun siunaus että kirous. Yritykset vannovat kustannustehokkuuden nimeen; lukio-opiskelijat tavoittelevat älliä elämänviisauden sijasta; ylioppilaat valmentavat itseään kuin viimeistä päivää lääkikseen, oikikseen ja kauppikseen opiskelijabudjetilla ties kuinka monennen pilalle menneen pääsykoekerran jälkeenkin.

Kaiken ihmisen toimintaan liittyvän tulee olla nopeata, tehokasta ja kannattavaa. Ihmiselle ei jää kaikessa tässä hullun myllyssä aikaa omalle itselleen puhumattakaan perheen yhteisestä ajasta. Milloin olet viimeksi loikoillut tekemättä yhtään mitään? Niinpä.

P.S. Tuomas kirjoitti: "Toivottavasti tämä ei vaikuta vaihto oppilaiden tulemiseen suomen kouluihin." Olen myös itse pohtinut asiaa, sillä Suomi on erittäin suosittu maa opiskelijoiden keskuudessa.

Kyse ei ole käsiaseiden luvanvaraisesta saatavuudesta/rajoitetusta käytöstä eikä liiemmin siitäkään, että yksi poliisivirkamies olisi tehnyt väärän johtopäätöksen, vaan mitä enimmässä määrin kahdesta seuraavasta seikasta:

1. Yhteiskuntamme yhteisöllisyyden on korvannut räikeästi yksilön menestys keinolla millä hyvänsä eli heikot sortukoot (tai sitten ampukoot - kenet?); ja

2. Valtiomme on mokannut 90-luvulta lähtien henkisesti ahdistuneiden hoidon sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet.

No, niinhän Ruotsissakin tehtiin esittämäni kakkoskohdan suhteen jo 80-luvulla. Olen minäkin esittänyt ilman heittämisen vastaanottamista Upsalan opiskelija-asuntolan käytävässä ja "kuulostellut" ilman pamahdusta kun sain ilmaheitosta muutaman ohimenneen yrityksen jälkeen kopin - kiitos ruotsalaisen henkisesti sairaiden avohoidon, jolloin henkisesti sairaita sijoitettiin opiskelija-asuntoloihin "parantumaan". "Ilmapallon" heittäjä oli eräs 70-luvun mnenestyneimmistä Ruotsin pianistilupauksista, jolle kilpailuyhteiskunnan, perheen ja ja musiikkiyhteisön vaatimukset olivat olleet liikaa. Kyseiesen henkilön superälykkyyttä ei voi vähätellä, mutta ruotsalaisen hyvinvointivaltion teennäisyys paistoi räikeästi läpi.

Onko Suomi hyvinvointivaltio tänään? Pitääkö sellaisen jälleensyntyyn edes panostaa? Vai haluammeko vaurastua suomalaisessa itsekkyyttä painottavassa "pahoinvointivaltiossa"?

Herra Ministeri!

Mitä me nyt teemme?

Kuinka kuljetamme kansakuntamme takaisin "hyvinvointipohjolaan"?

Onko Suomi enää sosiaalisen hyvinvoinnin mallimaa? Täällä pelätään ja jopa varustaudutaan "tulevaan"...

Pitäiskö minun ostaa ase, millä turvata perhettäni?

En haluaisi sitä, että meidän Kotimaamme Suomi muuttuu vähitellen luokkaerojen kautta Amerikkalaiseksi vainoharhaiseksi elämäntavaksi.

Kauhajoen tapahtumat ovat hyvin järkyttäviä, aivan kuten viime vuotinen Jokelan koulusurma. Tapahtumiin johtaneita syitä on syytä selvittää huolella ja se kautta pyrkiä vähentämään vastaavien surmatöiden riskiä. Helppoa se ei tietenkään ole, syyt ovat niin syvällä, eikä tapahtumien taustalla olevia yhteiskunnallisia ja myös yksilöllisiä syitä voi mitenkään poistaa millään yksittäisillä tempuilla. Kuitenkin meidän tulisi toteuttaa kaikki mahdolliset keinot, myös sellaiset jotka voivat tuntua muista ikäviltä. Näinhän joudutaan muuallakin toimimaan. Liikenneonnettomuuksien ehkäisemiseksi on asetettu monenlaisia yksilöiden oikeuksia rajottavia määräyksiä, kuten nopeusrajoitukset, raittiusvaatimukset ym. Lentoturvallisuuden turvaamiseksi hankaloitetaan lentomatkustajien elämää erilaisilla säännöillä. Näin siksi, että millään yhteiskunnallisilla uudistuksilla tai verorahoitteisilla palveluilla ei kyetä vaikuttamaan kaikkiin yksittäisiin ihmisiin siten, että ihmisen aiheuttamilta liikenneonnettomuuksilta tai terroristien tekemiltä lentokonekaappauksilta voitaisiin välttyä. Näin siitä huolimatta että autot tai lentokoneeseen viedyt aseet eivät aiheuta onnettomuuksia tai kaappauksia.

Aivan samoin on välttämätöntä miettiä, että miten voitaisiin estää tai ainakin rajoittaa ampuma-aseilla tehtäviä veritekoja. Tämä edellyttää tapahtumien analysointia. Sekä Jokelassa että Kauhajoella käytettiin äskettäin hankittua luvanvaraista käsiasetta. Molemmat taisivat vielä olla automaattiaseita. Eikö silloin ole luonnollista pohtia muiden keinojen ohessa sitä, miten voitaisiin tehokkaimmin estää tällaisten aseiden joutuminen potentiaalisten surmaajien haltuun. Tehokkain tapa on kieltää tällaiset aseet. Mitä vähemmän laillisia aseita on liikkeellä, sitä hankalampi sellaisia on saada haltuun. Olen aivan vakuuttunut siitä, että laillisten aseiden lukumäärällä on selvä vaikutus myös laittomien aseiden määrään. Mitä enemmän aseita ylipäätään on olemassa, sitä enemmän niitä ajatutuu myös laittomille markkinoille.

Tarvitaan siis toimenpiteitä joilla käsiaseiden saatavuutta rajoitetaan radikaalisti. Näin siitä huolimatta että se estäisi moniltakin kiinnostavan harrastuksen. Jokaisen ihmisen henki on arvokkaampi kuin 100 000 ihmisen halu ampua ruutiaseella. Tarkkuusammuntaa voi sitäpaitsi harrastaa aivan hyvin ilma-aseella, aina olympialaisia myöten.

Alex,

kysy päämisniteriltä ja presidentiltä: Mitä konkreettisia toimenpiteitä tehdään päivän/viikon/kuukauden/vuoden/etc. sisällä?

Ei voi olla vastaus että Jokelan selvitystyö on kesken kun 90-luvulla syntyneet miehet näyttävät elävän täysin virtuaalimaailmassa ja haluavan julkisuutta ja mainetta teoillaan jonka seurauksena menetetään ihmishenkiä ja koko kansa turvallisuudentunne on poissa.

He ovat kohta työelämässä .... Monta uhria me tarvitaan ennen kuin tehdään jotain.

Pitääkö meidän todella alistua tälllaiseen terroriin.

Internet pitää kriminalisoida täysin.

'Uhkailujen' tai 'ihmisvihan' esittäminen pitäisi yhdenvertaistaa siihen että sanot lentokentällä että minullla on pommi.

Nyt aluksi isoveljen pitää todellakin valvoa meitä kaikkia, koska on täysin selvää, että kukaan ei tiedä syytä tähän nuorten miesten sairauteen, joten sitä ei voida 'korjata'.

Olen samaa mieltä useimpien kirjoittajien kanssa, että kyllä ensin pitäisi saada mielenterveyshoito ja opinto-ohjaus kuntoon ja vasta sitten miettiä millaisia välineitä pitäisi kieltää. Eipä Myyrmannissakaan käsiasetta tarvittu.

Eniten minua huolestuttaa, että nyt ollaan hirveällä kiireellä tekemässä paniikki-ratkaisuja. Sallittakoon lynkkausmieliala ja tunteidenvallassa huudetut iskulauseet tavalliselle sukankuluttajalle, mutta valtiojohtoa edustavilla henkilöillä ei tähän ole varaa. Nyt on pidettävä pää kylmänä.

Suomi on väkivaltainen maa. Jos joku ei tätä vielä tiennyt, niin sopii mennä nakkikioskin jonoon tutustumaan.

Kaiken kaikkiaan todella murheellinen tapaus.

Olisi aika jo herätä ja huomata, että monilla nuorilla ei ole asiat hyvin. Asioihin pitäisi puuttua jo varhain, ettei minkäänlaista masennusta ehtisi syntyä!

"Selvää on, että ampuma-aselakia pitää ainakin käsiaseiden osalta harkita uudelleen."

Vastustan ampuma-aselain tiukennusta. Ampuminen on erinomaisen hyvä harrastus - myös nuorille. Siitä harrastuksesta on hyötyä myös rakkaan isänmaamme maanpuolustukselle.

Ase ei tapa, vaan häiriintynyt ihminen. Se häiriintynyt ihminen voi toteuttaa sairaan murhatyönsä vaikkapa:
- fileerausveitsellä, pitääkö nekin kieltää;
- pesäpallomailalla, pitääkö nekin kieltää;
- autolla, pitääkö nekin kieltää;
- paljain käsin, amputoidaanko kaikilta kädet?

Lapsille tulee järjestää pitkin koulunkäyntiään psykologisia evaluointeja - ja oireilevat on saatava hoitoon.

Toivoisin, että myös tutkimustulokset mediaväkivallan vaikutuksista lapsen aivojen muovautumiseen otettaisiin vihdoin vakavasti. Se on yksi olennainen osa sitä murheellisten syy-yhteyksien kimppua, joka altistaa järjettömälle väkivallalle.
Mediasuojelua (ikärajoja ym.) pidetään edelleen pelkkänä tiukkapipojen höpötyksenä, vaikka tulokset osoittavat kiistatta muuta.

On syytä esittää syvällinen osanotto uhreille ja heidän omaisilleen.

Tapaus osoittaa surullisella tavalla kuinka hallitus epäonnistui Jokelan kokemusten jälkeen kansalaisten turvallisuuden takaamisessa. On uhrien kannalta melko samantekevää, ovatko lainsäädäntömme tai käytäntömme puutteellisia, tai tekikö sisäministeriön alainen poliisi virheitä. Holmlundin ja Braxin on kannettava vastuu ja erottava.

Hallituksen on osoitettava järkähtämätöntä johtajuutta ja hoidettava käsiaseiden täyskielto voimaan välittömästi Britannian mallin mukaisesti, kuten pääminsteri ja ulkoministerikin? antavat ymmärtää. On uskomatonta, että aseiden jakaminen onmaassamme käytännössä ulkoistettu aseseuroille. Poliisikaan ei ole kykeneväinen työpaineen alla seulomaan joukkomurhaajia täysjärkisistä, se on nyt koettu karmein seurauksin.

Pyssyjään rakastava aselobby väittää, ettei aseita voi säillyttää turvallisesti radoilla. Se ei voi olla mikään syy haalia käsiaseita suomalaisiin koteihin. Jos aseseurat eivät voi edes noin yksinkertaista asiaa hoitaa, sulatetaan sitten joka ainoa pistooli ja revolveri romuksi? Loppuu tämä iänikuinen valitusvirsi. Tarkkuusammunnan vakavastiottavat harrastajat voivat jatkaa mielekästä vapaa-ajanvietettään ilma-aseiden parissa.

"Ampumalakia pitää ainakin käsiaseiden osalta harkita uudelleen" Hyvä Alex ! Kenelläkään ei pidä olla oikeutta pitää käsiaseita kodissaan. Ne pitää olla ampumaseurojen ampumatiloissa kontrollissa. Ihmisen vastuu itsestä ja toisista (Sari Raution kommentti) ei edellytä käsiaseiden säilyttämistä kodeisssa. Yhteiskunnan vastuu on luoda turvallisuutta niin että kenenkään ei tarvitse pelätä että naapurin käsiase kohta jossain mielenhäiriössä kohdistuu keheen tahansa. Ampumalakia olisi pitänyt kiristää jo Jokelan jälkeen.Mitään ei kuitenkaan tehty. Nyt pitäisi jo jotain tehdäkin. Vai odotteleeko sisäministeri vielä kolmatta massamurhaa?
Risto S

Ase-ja ampumaharrastajana en ymmärrä alkuunkaan kaikkien harrastajien syyllistämistä tapahtuman johdosta. Kannatan tiukkaa linjaa mutta käsiasekielto ei ole ratkaisu. Sen sijaan keskustelu henkisestä pahoinvoinnista suomessa ja arvoista yleensä on paikallaan. Suomessa on 200000-300000 ammunnan ja metsästyksen harrastajaa, miksi näiden ihmisten pitää maksaa tapahtuneesta? Onko se heidän syynsä? Nyt pitää lopettaa helppojen irtopisteiden keruu ja asialla politikointi. Tarkistettakoon ja tiukennettaakoon lakia jos tarvis on, muuta puheet totaalisesta asekiellosta ovat naurettavia! Väkivalta ei lopu siihen ja harrastajien aseet eivät ole uhka. Kyllä kai aseharrastajillakin on lupa odottaa asiallista ja oikeudenmukaista kohtelua ja lainsäädäntöä? Nyt on suuri vaara tehdä tunnepitoisia ratkaisuja asiasta. Toivon että minulla on tulevaisuudessakin mahdollisuus harrastaa metsästystä ja tarkkuusammuntaa käsiaseilla...

1980-luvulla syntyneet elivät lapsuuttaan Lamasuomessa avioerojen, konkurssien ja monesti syvien perhehelvettien keskellä, kun maamme taloudellinen selkäranka romahti. Nyt korjataan näiden aikojen satoa. Kasarilapeet ovat nuoria aikuisia ja käyttäytyvät mielenhäriöineen väkivaltaisesti. Etenkin miehet. Naiset satuttavat itseään miehet muita, sanovat pysykologiaa tuntevat.

Mutta mikä vaivaa suomalaista miestä ? Täälläkin käytävä keskustelu osittaa kuinka miehet tässä trakediassa surevat aselain muutosta ja naiset tajuavat ongelman oikeaa puolta paljon paremmin. Olemme maa jossa yksinhuoltajäidit kasvattavat poikiaan ja pojat hakevat mieheisyyttään aseista, väkivallasta ja viinan voimalla. Ei kotoa turvallisen ja järkevän isän / miehen mallista. Sotaväkeen mentäessä henkinen kantti sitten katkeaa viimeistäään. Tämä on surullista ja toivotonta.
Pidetään siis lapsistamme huolta eläen tervettä ja turvallista arkea ilman uhoa ja aseilla pullistelua. Hakekaa miehet riviuskottavuutta keskuudessanne siitä, kuinka rakastatte vaimoanne ja lapsianne. Selvittäkää asepalvelus kunnialla, kiihkotta. Hoitakaa mielenne terveyttä ilman pejantaipulloa. Sama pyyntö toki myös kaikille suomalaisnaisille.

Valitettavasti Suomi taitaa olla ykkönen myös Euroopan perheväkivaltatilastossa. Meillä n.40- 50 naista vuodessa kuolee oman kumppanin kotona tekemän väkivaltateon takia.Usein yhteiset lapset ovat tätä tekoa kuuntelemassa ja katselemassa.

Sota on rikos ja siinä tapetaan ihmisiä, mutta sen jotenkin ottaa luonnollisena, koska niin on aina tehty.

Kun lapsi tappaa lapsia, niin siinä on jotain, joka rikkoo elämän perusasetelmia ja menee käsityskyvyn ulkopuolelle.

Tästä voidaan ja näytetään riipivän kasaan jotain faktariekaleita, mutta kokonaiskäsitystä ja selkeää etenemissuuntaa tuskin löytyykään.

Erilaisia korvikeasioita kyllä esitetään ja heitellään kiviä sinne ja tänne, mutta lopulta jäljelle jää suuri avuttomuus.

Tällaisenkin jälkeen aika ja elämä kulkee eteenpäin.

Terveisiä Jokelasta.

Hei Alex.
Harvoin otan kantaa poliittisesti mutta minulla on sellainen tunne että nyt olisi hallituksen aika katsoa peiliin.
Elämme Suomessa ns. holhousyhteiskunnassa. Hallituksen tärkeimmät aikaansaannokset ovat viimeisen vuoden aikana listattavissa helposti.
1:Tupakkaa ei saa polttaa missä haluaa.
2:Viinan hintaa on nostettava.(se kun tappaa ihmisiä. Ironista?)
3:Pääministeristä ei saa kirjoittaa kirjaa, tai joutuu oikeuteen.
4:Johanna tukiaisen kanssa ei saa viestitellä.

Hallitus sekä eduskunta käytti em. asioihin koko sen ajan minkä olisi voinut käyttää Jokelan tragedian tutkimiseen sekä ennaltaehkäisevään toimintaan.

Viha nosti päätään eilen kun eräs toimittaja kysyi sisäministeriltä että aikooko hän erota tapahtuneen vuoksi?
USKOMATONTA!!!! Nyt jos koskaan olisi syytä Suomalaisten nousta barrikaadeille ja vaatia toimia, jos ei muu auta niin kaadetaan hallitus, koska hallitus joka ei tee mitään on sama kuin hallitus jota ei ole.
Ei riitä että muutaman viikon päästä sanotaan lehdistötilaisuudessa että :tarttis tehä jotain.

Vai seuraataanko Jenkkien mallia että vaikka joka päivä ihmisiä kuolee käsiaseiden seurauksena niin lakia ei muuteta. Se kun on jokaisen imbesillin oikeus pitää asetta.

Ja yksi pieni ehdotus. Kriminalisoikaa tämä koulujen uhkailu, ei se sakko mitään auta vaan reilu tuomio. oikeuteen ja korvauksia kunnolla, ehdollinen tuomio joka pilaa mahdollisuudet moneen asiaan jälkeenpäin. Se on ainoa keino erottaa uhkailijat sekä ne jotka oikeesti meinaa jotain tehdä.

Hyvää päivänjatkoa sinulle ja näytä sinä esimerkkiä miten asioihin tulee puuttua kun muut vain pyörittävät peukaloitaan.

ps:olisi kiva jos vastaisit tähän viestiin

Hei Alex,
Tsemiä yleiskokoukseen.. näinkin surullisena ajankohtana..

Täällä on puolusteltu aika paljon aseita ja sitä että aseiden hallussapito on hyvä asia.. Olen eri mieltä.. Suomesssa monella ihmisellä on ase ja kaikki aseharrastajat eivät missään nimessä ole uhka muille. Mutta osa "harrastajista" on erittäin vaarallisia, se on mielestäni nähty..

Pienen googlaustuokion jälkeen huomasin että murhaajan aseeseen on suomessa myynnissä lisäosina muunmuassa äänenvaimennin ja lasertähtäin.. Mihin normaali harrastaja tarvitsee äänenvaimenninta? siihen että voi hiljaa ampua ampumaradalla tauluun vai? vai siihen että voi hiljaa pimeällä kujalla ottaa muutaman ihmisen hengiltä? Kannatan ehdottomasti käsiaseiden lupamenettelyn kiristämistä..

Lisäksi voidaan kysyä miksi suomessa on teillä nopeusrajoitukset? siksikö että muuten kaikki autoilijat eivät osaisi ajaa turvallisesti vai siksi että halutaan rajoittaa niin muutamien mätien omenoiden halua ajaa itsetuhoisesti?

Olen pahoillani turhasta avautumisesta ja epäasiallisuudesta, mutta tämä Kauhajoen tragedia pistää murheelliseksi..

"Tahdomme säilyttää sen perinteisen ja arvokkaan henkisen, hengellisen ja aineellisen pääoman, jonka edeltävät sukupolvet ovat meille jättäneet. Se tarkoittaa myös hiljaisen tiedon eli sanattoman tai kirjoittamattoman tietotaidon, perinteen ja osaamisen vaalimista sekä siirtämistä seuraaville sukupolville... aatettamme määrittelevät lähiyhteisön vastuun korostaminen sekä ihmisten eettisen arvopohjan ja pohdinnan tukeminen"

Tässä hieno arvomaailma, jota itse kukin voi alkaa ajaa eteenpäin. Jokaiselta poliittiselta puolueelta nämä arvot löytynevät. Nämä voitaisiin toteuttaakin.

Isänmaanrakkauden, aktiivisen kansainvälisyyden ja globaalin vastuullisuuden voi jokainen halutessaan lisätä tavoittelemaansa aatemaailmaan.

Olen samoilla linjoilla muutaman kirjoittajan kanssa siitä, että ei se käsiaseiden kieltäminen ole mikään ratkaisu jotta vältyttäisiin vastaanvanlaisilta tragedioilta. Erilaisia tapoja saada toisesta henki pois löytyy varmasti. Nuorten henkinen hyvinvointi ja siihen satsaaminen täytyisi nyt nostaa tapetille ja käyttää voimavarat ja rahat siihen kieltolakien sijaan.

"Ampumavälikohtaukset eivät ole olleet "A very Finnish issue" - nyt meidän kaikkien, valtiovallan etupäässä tulee pitää huoli siitä, ettei näin tule käymään."

Mutta itsetuhoinen käytös on "very very Finnish issue" ja sellaisen "uusi" muotohan tämäkin on. Itse en usko että valtiovalta ja julkinen rahoitus voi hoitaa kaikki yhteiskuntamme ongelmat, vaan ihan meidän tavallisten suomalaisten pitää tarkastella kulttuuriamme ja elämänmuotoamme laajemmin.

Herra Ministeri ja muut tähän keskusteluun osallistujat,

Asun ulkomailla, Madridissa, ja tämä uutinen, niin samantapainen kuin alle vuosi sitten on järkyttänyt minua suuresti. Järkytystäni lisää vielä se, että täällä aiheesta uutisoidaan todella skandaaliotsikoita pääuutisissa, sanomalehdissä ja muutenkin mediassa, ja samalla Suomesta ei tiedetä paljon mitään muuta kuin nämä kaksi kouluampumista. Tämä on mielestäni todella vaarallista, tavallisten ihmisten mielissä alkaa elää oma todellisuus siitä, että Suomessa kaikki kulkevat ase taskussa, ja Suomi ja suomalaisuus leimaantuvat todella negatiivisessa valossa ihmisten mielissä.

Suomessa on paljon hyviä asioita, se on rakas kotimaani, ja toimin myös täällä ulkomailla suomalaisyhteisössä. Tämä tapahtuma kuitenkin laittaa miettimään, miksi väkivallan kierteeseen ja pahoinvointiin ei olla mitenkään puututtu Jokelan jälkeen. Se on se uutinen, mikä näyttää todella omituiselta näin ulkosuomalaiselle. En nyt tarkoita pelkästään päättäjiä, vaan tavallisia kansalaisia.

Luin eilen otsikon koskien viime keväistä Belgian MP3-soitinsurmaa. Siellä ihmiset ovat järjestäneet mielenosoituksia väkivaltaa vastaan, jotka ovat keränneet kaduille tuhansia ihmisiä. Näin he myös antavat nuorille ja lapsille kuvan siitä, että väkivaltaa vastaan on taisteltava, ja se tullaan tekemään YHDESSÄ. Mielestäni tälläisen viestin esiintulo olisi ensiarvoisen tärkeää.

Pääministeri peräänkuulutti suomalaisilta yhteisöllisyyttä. Kuka on se rohkea, joka järjestää mielenosoituksen väkivaltaa vastaan Suomessakin? Tälläisiä liikkeitä voisi järjestää kouluissakin, se lisäisi myös yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunnetta, tunnetta siitä, että myös tavallisella ihmisellä on vielä mahdollisuus vaikuttaa väkivallan esiitymiseen ja näin myös välillisesti myös omaan turvallisuuteensa.

Kaikki kunnioitukseni uhrien omaisille, ja kynttiläaddresseille, mutta mielestäni asian eteen tulisi tehdä jotakin konkreettisesti. Pelkkä sureminen ei riitä, ilmiötä vastaan on taisteltava ja välitettävä se viesti eteenpäin ja myös näin puuttua lisääntyvään väkivaltaan.

Hei,

Palaan aiheeseen viitaten aikaisempaan viestiini jossa mielestäni käsiaseiden kieltäminen ei ole ratkaisu. Nukuttuani yön yli olen edelleen samaa mieltä.

On ehdotettu mm. aseiden tai aseen osan säilyttämistä ampumaradalla. Ehdotus on hyvä mutta käytännössä hankala. Itse kuulun kolmeen ampumaseuraan ja kahteen metsästysseuraan. Käytännön helppouden (läheisyys) takia kuulun yhteen ja kilpailutoiminnan takia toiseen (seura, opastus). Lisättynä tähän vielä kilpailumatkat ei ole käytännössä mahdollista rajoittaa aseenkanto-oikeutta ilman että se vaikuttaa todella kongreettisesti harrastustoimintaan ja vaikutus ei ole todellakaan positiivinen.

Kuten mainitsin ja kuten moni muu on kommentoinut, ihminen keksii keinot satuttaa toista jos haluaa. Oli asekieltoa tai ei. Mielestäni käsiaseiden/aseiden ylipäätään kieltäminen ei ole ratkaisu.

Jos verrataan näitä kahta tapahtunutta ampumatapuasta ja niiden tekijää, on näissä selvät yhtenäisyydet. Molemmat jollain tasolla syrjäytyneitä ja koulukiusattuja. Molemmat kiinnostuneita koulusurmista jne. Mielestäni pitäisi keskittyä soliaalipuolen kehittäiseen ja jotenkin siihen miten opettajat ja vanhemmat voisivat tunnistaa oppilaassa/lapsessa ahdistuksen ja henkisen pahoinvoinnin ja miten siihen voidaan puuttua ja vaikuttaa tai miten heitä saadaan avautumaan ongelmistaan ihmisille jotka osaavat auttaa. Keskittyä siihen että ihmiset joiden puoleen he kääntyvät haluavat ja osaavat auttaa aidosti jokaista.

En vähättele kuitenkaan poliisiviranomaisten vastuuta asista vaan myös lupahallintoon on tehtävä muutoksia. Hyvänä vaihtoentona voisin esittää esim seuraavaa mallia: Ensiluvan hakijan täytyy olla vähintään 18 vuotias ja kuulua ampumaseuraan kaksi vuotta. Hänen tulee saada kirjallinen suositus ampumaseuran puheenjohtajalta tai vastaavalta. Kaikkien aseiden hakijoiden (ensiase tai ei) täityy käydä henkilökohtaisesti keskustelemassa aseen tarpeellisuudesta lupa-asioista vastaavan poliisiviranomaisen kanssa.

Aiempaan Petrin kommentti herätti ajatuksia.

"Suomen nuoriso voi pahoin ja ketään ei kiinnosta. Yksikään opettaja ei koulussa osoittanut kiinnostusta selkeästi mieleltään järkkyneistä oppilaista, mihinkään ei voi näistä tapauksista ilmoittaa ja jos ilmoitetaankin se ei vaikuta aselupiin eikä mihinkään muuhunkaan. Tiedon kulkua on lisättävä ja hoitoon pääsyä helpotettava."

Tässä on osaltaan perää, mutta toista mieltä olen tuosta että ketään ei kiinnosta. Sosiaalityöntekijänä tiedän, että - ainakin minun kohtaamiani - opettajia, kuraattoreja, sosiaalityöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, kaikkia kiinnostaa. "Potentiaaliset kouluampujat" usein tunnistetaan näissä ammattilaispiireissä, mutta keinoja ei ole - ei rahaa, valtuuksia eikä kanavia. Valtuuksien ja vastuiden kanssa pallotellaan koska pelätään ylilyöntejä, joista myös saa haukkuja niin julkisuudessa kuin työpaikallakin. Hyvin usein ammattilaisten intuitio osuu oikeaan, vaikka varsinaisesti ei ole mihin tarttua. Näistä tapauksista tulee yleensä niitä surullisimpia. Tiedon kulkua ON parannettava, vaitiolovelvollisuutta harkinnan mukaan joskus jopa rikottava, sitä mieltä minä olen! Ja hoitoon pääsyä ei pelkästään helpotettava, vaan se on yksinkertaisesti tehtävä varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, nyt se ei ole edes mahdollista, niin vaikeaa se ajoittain on.

Puoliautoomaattiset kymmenen panoksen lippaalla varustetut pistoolit eivät kuulu urheiluammuntaan, piste. Kisoissa käytetään pienoispistooleja, joihin saa vain yhden panoksen pesään.

Tuskinpa käsiaseiden kieltäminen tällaisia toimijoita estäisi. Uutisten mukaan Saari oli suunnitellut ampumista jo vuosikausia, hänelä olisi siis ollut aikaa hankkia ase jotain muuta kautta, mikäli ei lolisi saanut lupaa viranomaisilta.

Valtiovallan olisi syytä nopeasti puuttua lasten ja nuorten (ja peheiden) henkiseen pahoinvointiin. Suomalaiset elävät aineellisessa yltäkylläisyydessä, mutta elintason noustessa henkinen pahoinvointi lisääntyy.

Pääministerin taas esiin herättämä ajatus aseiden säilyttämisestä ampumaradalla ei ole käytännöllinen:

-ampumaradat ovat järjestään "kylmiä", ts. miehittämättömiä silloin kun niitä ei käytetä, usein myös varsin syrjäisessä paikassa. Niitä ei vartioida eikä voida vartioida ja siellä säilytetyt aseet olisivat varkaiden ulottuvilla.

-sellainen käytäntö ei estäisi millään muotoa nyt sattuneita surmia. Murhaaja voisi yksinkertaisesti viedä aseen ampumaradalta pois lähtiessään suorittamaan surmatöitään. Jos joku valvoja tms. yrittäisi estää, hänestä tulisi yksinkertaisesti ensimmäinen uhri. Vrt. Albertinkadun surmat.

On virheellistä - joskin ymmärrettävää - että huomio kiinnitetään käsiaseisiin. Se että surmat suoritettiin pienoispistooleilla on pikemminkin sattumaa ja murhaajien halusta matkia aikasempia tekijöitä kuin että nuo aseet olisivat erityisen tappavia. On naiivia kuvitettä että jos pistoolia ei olisi ollut saatavilla, niin surmatyö olisi jäänyt tekemättä. Murhaaja olisi voinut hankkia luvan johonkin metsästysaseeseen ja saanut aikaan yhtä pahaa tai pahempaa jälkeä. Esim. Tauno Pasanen tappoi neljä poliisia pulttilukkoisella lintukiväärillä. Japanin historian pahin joukkomurha - 30 kuolonuhria - suoritettiin vanhalla sotilaskiväärillä ja miekalla. Petri Gerdt tappoi kuusi ihmistä eikä tarvinnut edes asetta. Ymmärrän että jotkut kansalaispiirit näkevät aseet syyllisenä ja hallituksella on tämän suhteen kova paine toimia, mutta pidetään silti järki päässä. Oikeat syyt ovat jossain muualla kuin saatavilla olevissa aseissa.

Miksi Kauhajoki-Jokela keskustelusta on kokonaan unohtunut Myyrmannin pommi ja sen sinne kantanut ja räjäyttänyt Petri Gerdt?

Meillä ei ole kahta ampumatapausta. Meillä on kolme täysin identtistä viharikosta (väline ei asiaa muuta), kolme suunnattoman yhteiskunta- ja ihmisvihan tuottamaa joukkomurhaa.

Matti Vanhanen pakoilee ilmeisen harkitusti omaa vastuutaan puhumalla vain käsiaseista. Miten asiallisten ammunnan harrastajien kiusaamisen olisi estänyt Myyrmannin räjähdyksen? Ei mitenkään, ja siksi Vanhanen onkin siitä hiljaa. Niin myös A. Stubb.

Kaiken lisäksi, ne vähät henkiriokset (pl. Jokela ja Kauhajoki) joissa tappovälineenä on ampuma-ase, se ylivoimaisesti useimmin on pitkä ase, haulikko tai kivääri. Mutta Vanhanen höpisee käsiaseista...

Vihan juuriin on päästävä kiinni, se on ainoa keino estää tällaisten katastrofien toistuminen. Mitä hallitus teki Jokelan jälkeen? Lähetti paikalle vähän kriisiapua, ja jatkoi jo vuonna 1991 aloitettua valtion alasajoa. Mukaan lukien terveydenhuollon, poliisin, koulujen resurssien leikkaamista.

Kuka sanoikaan: "Älkää katsoko heidän suutaan, katsokaa heidän käsiään "(= mitä he tekevät).

Jaakko Mäkinen

Elina H:lle

Ehkä helpoin ja halvin ensiapu olisi se että jo olemassa olevia mahdollisuuksia ja henkilöstön kiinnostusta nuorten ongelmiin tuotaisiin selkeämmin esiin. Ja esim mahdollistettaisiin keskustelemaan pääsy niin ettei nuori leimaudu.

Terve Alex
Yhdyn mm. Hannan kommenttiin

Suomessa on amerikkalainen arvomaailma. Kaikki mitataan rahassa, raha ratkaisee. Omaisuus ja materiaali menee ihmishengen ja terveyden edelle. Tämä ilmenee selvästi kun katsotaan rikostuomioita: Pahoinpitelyistä, tapoista, jopa raiskauksista tuomiot ovat naurettavia.
Auta armias jos varastat tai jätät veroja maksamatta niin Kakola kutsuu ja pitkään.
Tähän päälle kun lyödään kaksinaismoraalinen tv viihde jossa moottorisahalla saa huoletta sahata ihmisiä kahtia mutta tissi ei saa vilahtaa vahingossakaan, niin minkälaisen arvomaailman saa nuoriso, varsinkin jos omat vanhemmat ei huolehdi yhtään?

aika paljon kippaatte tästä pastillista vastuita ja tekemistä yhden miehen niskaan, varsinkin kun ei ne hänelle oikeastaan juurikaan kuulu. yleensä ottaen surullista luettavaa ja joidenkin kommenttien osalta todella ahdistavaa.

miksi tavallisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tuliasetta oikein? miksi aseella pitää pystyä ampumaan monta kertaa peräkkäin? jos harrastaa, ei saisi olla niin laiska, ettei asettaan jaksa ladata välillä. äänenvaimentimen ymmärrän: kuulovikoja saa muustakin elämästä. armeijan suorittaneille aselupia -> kaikki aseharrastaja/metsästäjänaiset armeijaan?

tämä on sitä suomen brandaamista aivan ilmaiseksi. ei voi mitään sille. täällä on monta asiaa vialla.

hyvin monet toitottavat mielenterveysongelmista ja pakkohoidosta. pistetäänkö tämän jälkeen kaikki alle 30 vee hiljaiset, yksinäiset miehet ja miksei naisetkin pakkohoitoon mielenterveysongelmien vuoksi?? kuka määrittelee milloin ihminen on mielenterve ja milloin ei ja milloin tarvitsee (laitos)hoitoa ja milloin ei? houdini??

enemmin miettisin sitä, miksi ongelmia tulee, miksi niiden kanssa jää yksin (=ilman läheisiä, ei valtiota). miksi nykyään suomalainen, joka ei puhu kuin italialainen (iloinen sirkuttaja) leimataan jo alkutekijöissä oudoksi ja suljetaan pois porukasta? osa meistä on vieläkin enemmän suomalainen kuin eurooppalainen.

ennen oli ihan luvallista olla hiljaa ja puhua kun on asiaa, joutumatta pois porukasta. nykyään pitää olla koko ajan jotain fiksua ja filmaattista sanottavaa. eikä mikään kiellä puhumasta hiljaiselle ihmiselle. sekin tuntuu olevan vaikeaa nykyään. ja vieraan viereen ei saa istua, EIHÄN?? hiljaisuuteen voi olla monta syytä. puheliaskin ihminen saattaa muuttua hiljaiseksi jossakin ympäristössä. toisen kanssa voi olla myös hiljaa.

perspektiiviä tämän päivän aamulehdestä: rauma, tammikuu 1989. raumanmeren yläasteella 14-vuotias poika ampui täysin yllättäen luokkahuoneessa ennen koulupäivän alkamista. hän surmasi kaksi kahdeksasluokkalaista poikaa ja ampui myös kohti kolmatta, joka ehti syöksyä suojaan lattialle. syyksi ampuja kertoi vuosikausia jatkuneen koulukiusaamisen.

Kolme pointtia:

1) Poliisilla ei ole lupia myönnettäessä mahdollisuutta saada kaikkea tietoa asiakkaan mahdollisista mielenterveysongelmista ja psykiatrisesta hoidosta. Kun julkisuudessa tulee kuva, että poliisi olisi täysin töpeksinyt lupien antamisen, niin toisaalta heillä on vaikeaa, kun tieto koulupsykologeilta/ sairaanhoitajalta, armeijan lääkintähuollosta ym. ym. ei saavuta heitä koskien mielenterveysongelmia. Jos puhutaan aselakien tiukentamisesta, niin poliisin tulee sitten saada tietoa mahdollisesta epästabiilista mielenlaadusta.

2) Myyrmannissa poika pommitti, ei ampunut. Mitä seuraavaksi?

3) Kaikissa kolmessa tapauksessa, Myyrmanni, Jokela ja Kauhajoki, surmaajat olivat kosketuksissa nihilistiseen ja anti-humanistiseen arvomaailmaan enkä ole nähnyt tätä asiaa ruodittavan turhan paljoa julkisuudessa. Ehkä nyt olisi aika. Euroopan 1900-luvun musta piste löytyy juuri näistä edellämainituista ajatussuunnista.

Laajennetun itsemurhan käsitettä tutkiessa tulisi huomata onko yhtäläisyyksiä itsemurhaterroristien taustoihin ja mitä ne voisivat olla. Tätä on tutkittu Israelissa.
Samalla tavalla islamiterroristit iskevät viattomiin siviilikohteisiin. Siihen otetaan jonkinlainen tekosyy( ideologia ).

Ihmisvihaajien ihmisyyden halveksintaa tulisi miettiä onko sillä yhtäläisyyksiä siihen pidetäänkö meidän maassamme miesten kesken kaikkea kunnollista käyttäytymistä, missä ilmaistaan tunteita ja ollaan kilttejä, halveksittavana ja nynnyilynä.

Suomalaisten miesten ruotsalaisten miesten homoksi herjaaminen johtuu varmaan tästä syystä: mies ei saa itkeä eikä olla pehmoilija( tyyliin suo kuokka ja jussi- hampaat irvessä verenmaku suussa hakataan hullun lailla lapiolla maata )

Kansanluonteeseemme kuuluu mielestäni väkivallan hyväksyminen: työpaikoilla ja kouluissa kiusaamista ei saa kitkettyä. Hyväksytään kulttuuri, missä työ-tai koulukavereita saa kiusata eikä sellaiseen puututa ja ne myös salataan tyyliin: kyllä me osaamme selvittää omat asiamme.

Yleisesti paapotaan epäsosiaalisesti käyttäytyviä häiriköitä: kerrostaloissa saa häiriköidä, eikä saa häätöä.

Tietenkin pitäisi katsoa minkälainen äiti pojalla oli, koska taustalla on usein häiriintynyt, mielenterveysongelmista kärsinyt äiti, joka on tämän lapsen kasvattanut- äiti viettää lasten kanssa eniten aikaa, kun isä on töissä. Nyt tämän pojan kohdalla ei edes saatu molempia vanhempia kiinni. Missä toinen on?

Kannatan käsiaseiden kiletämistä yksityishenkilöiltä. Ampukaa vaikka ritsoilla niitä eläimiä.

Vielä lisätäkseni haluan sanoa että en ymmärrä miksi nyt höpistään aseista ja niiden saatavuudesta ja aselaista. Kyse on yksinkertaisesti niinkin moniuloitteisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta kuin nuorten (ja jo lasten) pahoinvoinnista ja se uusista ilmenemismuodoista jotka nyt ovat rantautuneet tänne meille. Ei siinä paljon uudet aselait auta, aseita saa jos haluaa, oli lait ja rangaistukset mitkä tahansa. Saahan huumeitakin.

Arvoisa Herra Ministeri,
Tehkää jo jotain muutakin kuin toivoisitten Suomesta brandya? Onhan sellainen meillä jo. Suomalainen tapaa toisia suomalaisia kuin jenkkilässä ikään. Myyrmannissa menetin läheisen sukulaisen pojan ja nyt Kauhavalla menetti henkensä myös sukulaiseni.

Miksi ihmisillä pitää olla aseita, ja miksi juuri käsiaseita? Eihän niitä tarvitga edes sian tappamiseen omalla tilalla?

Ja lähes joka muukin päivä saamme lehdistä lukuea käsiaseen avustukselle tehdyistä murhista. Ne ovat tarpeettomia.

Tehkää jotain, ei vain kauniita sanoja ja osanottoa vaan tekoja!

Aselainsäädännön kiristämistä vastustavat näyttävät vetoavan muutamaan erikoiseen seikkaan;
a) kielto syyllistäisi harrastajat. Miten niin syyllistäisi? Kysymyshän olisi siitä, että häiriintyneitä estettäisiin saamasta asetta kieltämällä/rajoittamalla yleisesti oikeutta ostaa niitä. Toimenpide olisi toki kunnollisten harrastajien näkökulmasta tarpeettoman raju, mutta ei sinänsä syyllistäisi heitä, vaan on osoitus siitä, että ei ole parempaakaan keinoa estää häiriintyneitä saamasta aseita.
b) surmatekoja voidaan tehdä muillakin aseilla/keinoilla. Näin toki on, mutta kymmenen ihmisen surmaaminen pesäpallomailalla on kyllä mahdotonta, eikä se onnistu edes puukolla. Automaattiaseella on mahdollista surmata paljon useampia kuin pesäpallomailalla/puukolla.
c) yhteiskunta pystyisi omilla toimillaan estämään häiriintyneiden toiminnan. Valitettavasti näin ei ole. Vaikka nuorisotyöntekijöiden, psykiatrien, kuraattorien, opettajien ym. määrä kymmenkertaistettaisiin, ei näillä keinoilla saataisi kaikkia "haaviin". Ja ovatko yhteiskunnan lisävastuuta huutavat halukkaita kiristämään verostusta esim. 20 prosentilla?

Mitään yksinkertaisia tai yksittäisiä keinoja ongelman ratkaisemiseksi ei ole. Siksi kannattaa poimia kaikki marjat maasta, ts. käytetään kaikki keinot, joilla voidaan vähentää riskiä tulla häiriintyneen automaattisella käsiaseella varustautuneen henkilön surmaamaksi. Yksi tälläinen keino on kieltää automaattipistoolit. Se ei toki yksin riitä.

Jännää,
että kanslaipäälliköstä ei olla mainittu sanaakaan. Eikä hiiskahdakkaan.

Johannes Toepfer:

Kuinkahan paljon nihilistinen, anti-humanistinen arvomaailma on vain väylä käsitellä omaa pahaa oloa kuin tausta tällaiselle käyttäytymiselle?

Olisi hölmöä kuvitella että potentiaalisen massamurhaajan suunnitelma kaatuu siihen että pistoolia ei ole saatavilla. Sitten hankitaan joku muu ase: kivääri tai haulikko. Tuhoa tulee ihan yhtä paljon. Tai jos kaikki ampuma-aseet kielletään, niin sitten keksitään jotain muuta. Muutama kuukausi sitten eräs japanilainen mies tappoi 7 ihmistä. Miten tämä onnistui? Hän ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon ja kun auto oli pysähtynyt, puukotti henkiinjääneitä. Ampuma-aseita ei tarvittu.

Mediassa nostettiin esille Britannian käsiasekielto ja esitettiin että sillä säästettiin ihmishenkiä. Tämä on aika kyseenalainen väite. Sen paremmin henkirikokset kuin ampuma-aserikoksetkaan eivät vähentyneet kiellon seurauksena. Itse asiassa pikemminkin päinvastoin. Syy tähän on aika selvä. Luvalliset käsiaseet eivät olleet merkittävä tekijä Britannian rikostilastoissa.

Suomessa vain 1/6 henkirikoksista tehdään ampuma-aseella. Näistä suurin osa tehdään pitkillä aseilla (kiväärit, haulikot). Luvallisilla pistooleilla ja revolvereilla tehdään Suomessa hyvin vähän henkirikoksia. Lähde: Henkirikosraportti.

Kannatan ilman muuta käsiaseiden kieltämistä. En pysty näkemään mitään syytä, miksi tavallisella suomalaisella pitäisi olla kotonaan käsiase. Tarkkuusammuntaa ei ole mitään syytä harjoitella missään muualla kuin tarkoitukseen varatulla radalla.

Kysymys ei ole ollenkaan siitä, pystyttäisiinkö ko. lakimuutoksella estämään Kauhajoen ja Jokelan kaltaiset tragediat. Ei varmasti pystyttäisi, mutta ei se ainakaan haittaisi, että aseen saaminen olisi vaikeampaa. Päättäjillä pitäisi olla selkärankaa "holhota" meitä kansalaisia tarvittaessa.

Yksilönvapaus alkaa olla liian kovassa kurssissa, kun kukaan ei enää uskalla olla auktoriteetti eikä mitään saa keneltäkään kieltää, ei edes muiden vahingoittamista.

Lapsen ja nuoren oireilu ei ole syy vaan seuraus.

Aikuinen, entinen luuseri kertoo, että häntä ei ollut olemassa omassa luokassaan. Opettaja ei katsonut häntä eikä puhunut hänelle koskaan kahden kouluvuoden aikana. Lukihäiriöisenä hänet siirrettiin silloiseen tarkkailuluokkaan.

Jos opettaja on häiriintynyt, kuinka moni lapsi altistuu hänen vaikutuksestaan. Opettajan virka on "ikuinen". Lapsi kyllä syyllistetään helposti.

Ruotsalainen luokanopettaja sanoi suomalaisesta siirtolaipojasta, joka oli ollut kolme vuotta hänen luokallaan puhumatta sanaakaan: - Ei minulla ole ongelmia hänen kanssaan.

Miksi katselemme asioita niin pinnallisesti? Miksi alamme hoitaa lasta ja nuorta, vaikka syy on syvemmällä.

Sinä tai minä voimme olla tähti jonkun lapsen tai nuoren elämässä.
Ihminen, joka katsoo, kohtaa, kutsuu nimeltä ja kuuntelee aidosti.
Ystävällisyys kohtaamisessa ei ole keneltäkään pois.

Hei,

Suomessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin tulevaisuudessa:
1. Perheiden vietettävä enemmän aikaa lastensa kanssa. Alle 12-vuotiaat eivät saisi olla yksin kotona koulun jälkeen, vaan aikuisten pitäisi olla heidän kanssaan (lastenhoitaja, mummo, isä tai äiti). Joissain maissa eivät alle 12-vuotiaat saa lain mukaan olla yksin kotona.
2. Pienemmät opetusryhmät sekä huomattavasti enemmän mielenterveyteen perehtynyttä terveyshenkilöstöä kouluihin. Jättikouluissa oppilas voi jäädä katveeseen.
3.Liike-elämä toimii voittoa tavoitellakseen ja se sopii siihen maailmaan loistavasti, muttei lasten kasvatukseen. Koulumaailmassa voittoa on jokainen tasapainoiseksi aikuiseksi kasvatettu lapsi. Tasapainoisuuteen tarvitaan aikaa ja humaania vuorovaikutusta, ei kireitä projekteja ja dead-lineja (jääköön ne aikuisten harmiksi). Lapset eivät saa olla tuottavuuskoneita, vaan inhimillisessä vuorovaikutuksessa kasvavia, eläviä, tuntevia ihimisiä.
4. Perheiden suhtauduttava tarkemmin lasten ja nuorten tekemisiin ja ymmärrettävä, että maailma ja lasten ihanteet ovat muuttuneet.
5. Vanhempien olisi hyvä jättää muutamat omat "prioriteettinsa" kakkoseksi (liiallinen työnteko, kokoukset, omat harrastukset, tv, internet, liian monet viinilasilliset jne.) ja kehittää yhteisiä harrastuksia jälkikasvunsa kanssa ja kertoa heille kuinka tärkeitä he ovat (joka päivä tätä pitäisi toitottaa).
6. Mielenterveysongelmaisten nuorten olisi saatava apua heti, eikä heitä saisi jättää jonon hännille. Jonoja on ihan oikeasti eikä terveysongelmien kanssa painiva nuori osaa penätä oikeuksiaan. Lisäksi on niin, että jos vanhemmilla on varaa maksaa yksityisiä terapeutteja, nuori saa avun helposti. Jos vanhemmilla ei ole rahaa tai voimia, apua ei saa välttämättä ollenkaan.

Vastuullisissa aseharrastajapiireissä on jo vaadittu sekä etujärjestöjen että yksittäisten harrastajien toimesta johdonmukaisia ja todelliseen ongelmaan kohdistuvia toimenpiteitä joilla voitaisiin estää aseiden joutuminen sellaisten henkilöiden käsiin joille ampuma-aseita ei tulisi missään tapauksessa luovuttaa. Olemme muun muassa ehdottaneet viranomaisyhteistyön tehostamista ja kansalaisten yksityisyyden turvaksi laaditun tietosuojalain tarkentamista niiltä osin joissa laki estää esimerkiksi terveydenhoitohenkilökuntaa antamasta poliisiviranomaisille varoitusta potilaan epävakaasta tai itsetuhoisesta käytöksestä. En ole nähnyt että näihin ehdotuksiin ja keskustelunavauksiin olisi otettu missään kantaa vaan mielikuvakseni on muodostunut että ampuma-aselainsäädäntöä koskevaa keskustelua halutaan tietoisesti käydä ampujien ja aseharrastajien ohi ja yli.

Suomessa tapahtuneet käsittämättömät väkivallanteot ovat järkyttäneet aseharrastajia vähintään yhtä syvästi kuin ne ovat järkyttäneet muitakin kansalaisia. Vastuullisesti ampumaurheilua vuosia ja vuosikymmeniä harrastaneiden henkilöiden silmissä nämä teot ovat kuin jostain toisesta maailmasta, ne ylittävät pahuudessaan ja julmuudessaan kaiken käsityskyvyn. Surua ja järkytystä lisää vielä entisestään se tieto että tämänkaltaiset tapahtumat laukaisevat vääjäämättä rumiakaan keinoja kaihtamattoman hyökkäyksen meidän harrastustamme vastaan.

Olen pitkän linjan aktiivireserviläinen. Kuulun useampaankin reserviläisjärjestöön ja minulla on useita luottamustehtäviä. Pidän itseäni maltillisena rauhaa rakastavana ihmisenä joka kannattaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa ja pitää näitä arvoja puolustamisen arvoisina. Olen myös aikanaan sotilasvalassa sitoutunut puolustamaan tätä maata tarvittaessa oman henkeni uhalla, enkä ole toistaiseksi joutunut miettimään lupaukseni perumista.

Merkittävä osa reserviläistoimintaa on ampumaharrastus. Reserviläisten omaksi lajiksi on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt ja vakiintunut sovellettu reserviläisammunta joka on muotoutunut omaksi kansalliseksi lajikseen kansainvälisesti tunnetusta ja korkealle arvostetusta practical-ammunnasta jonka kansainvälinen keskusjärjestö on Yhdysvaltalainen International Practical Shooting Confederation (IPSC). Keskusjärjestön tavoitteena on saada lajille sama status kuin Suomelle olympiamitaleja tuoneilla lajeilla.

Nyt julkisuudessa on esitetty vaatimuksia erilaisten asetyyppien kieltämisestä. On puhuttu käsiasekiellosta, on puhuttu itselataavien aseiden kieltämisestä, on puhuttu metsästyskäyttöön soveltumattomien aseiden kieltämisestä. Kaikki nämä kiellot tulisivat lopettamaan sekä reserviläisten SRA – harrastuksen että kansainvälisen IPSC kilpailutoiminnan.

Entäs sitten, kysehän on vain harrastuksesta? Omalta kohdaltani voin sanoa että harrastukseni on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä asia. Olen harrastuksen kautta tutustunut lukemattomiin ihmisiin, saanut hyviä ystäviä ja kokenut sekä onnistumisen riemua että pienten pettymysten kirpeyttä. Olen tuntenut kilpailun jännitystä, myötäelänyt kanssakilpailijoiden menestyksissä ja epäonnistumisissa, tuntenut ylpeyttä nähdessäni ilon ja innon kouluttamieni uusien harrastajien silmissä. Olen saanut tuntea ylpeyttä kuuluessani harrastajajoukkoon joka tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, luottamista ja vastuuta yli ikä-, sukupuoli- ja muiden aika tyhjänpäiväisten ja keinotekoisten rajojen. Ampumaradalla kukaan ei ole kiinnostunut yhteiskunnallisesta statuksestasi, siellä olet harrastaja muiden harrastajien tasa-arvoisessa joukossa. Jos tämä ei ole pääministerimme peräänkuuluttamaa yhteisöllisyyttä niin minä en ymmärrä mitä tuo sana tarkoittaa.

Olen keski-ikäinen perheenisä. Elän omaa hiljaista elämääni, teen raskasta työtä, maksan raskaita veroja ja pyrin toimimaan elämässäni maltillisesti, tasapuolisesti ja vastuullisesti. Pidän itseäni yhteiskunnan arvostettuna jäsenenä. En katso syyllistyneeni mihinkään rikokseen enkä toimineeni koskaan millään tavoin tämän yhteiskunnan etujen tai normien vastaisesti. Siksi pidänkin äärettömän epäoikeudenmukaisena mikäli minut pakotetaan luopumaan minulle vuosien mittaan hyvin tärkeäksi muodostuneesta harrastuksestani.

Jokelan ja Kauhajoen tapaukset tekevät minut äärettömän surulliseksi ja vihaiseksi. Pelkään mihin tämä yhteiskunta on menossa ja minkälaisessa maailmassa minun lapseni joutuvat kasvamaan. En kuitenkaan katso että minulla tai muilla ampumaurheilua ja aseita harrastavilla vastuuntuntoisilla kansalaisilla olisi minkäänlaista osuutta näihin traagisiin tapahtumiin ja että meihin kohdistuvat sanktiot ovat vain ja ainoastaan täysin syyttömiin ihmisiin kohdistuva kollektiivinen rangaistus rikoksista joita me emme ole koskaan tehneet emmekä tule tekemään.

Kannatan aselainsäädännön tiukentamista sitä osin jolla pyritään karsimaan aselupien hakijoista sellaiset henkilöt joiden käsissä ampuma-ase on vaarallinen. Olen tätä mieltä jo oman turvallisuuteni vuoksi ratatuomarina ja asekouluttajana. Seulan pitää olla tiukka mutta oikeudenmukainen. Vastuuntuntoisiin harrastajiin kohdistuvat sanktiot eivät hyödytä ketään eikä niillä paranneta yhteiskuntaamme millään tavalla.

Pekka
Perheenisä
Osastopäällikkö
Kapteeni Reservissä
SRA/IPCS tuomari

Jaakko Mäkisen kanssa samaa mieltä siitä, että kyse on Kauhajoellakin syvän vihan purkautumisesta. On inhimillistä tuntea joskus jonkinasteista vihaa sekä itseä että kanssaihmisiä kohtaan, mutta mikä mekanismi saa tämän vihan muuttumaan tappamiseksi? Vahvistavatko netistä löytyvät samanhenkiset tätä tunnetta ja samalla oikeuttavat tappamisen?
Aseiden kieltäminen ei auta, ei myöskään vanhempien tai opettajien syyllistäminen. On selvitettävä mitä tapahtuu tekijän mielessä silloin, kun tappamisesta tulee oikeutettu väline vihan purkamiseen.

Jos ajatellaan suomalaista yhteiskuntaa, niin kyllähän tosiasia on, että olemme aika tunnekylmä kansa. Olen viime aikoina miettinyt paljon suomalaisten "juroutta". Vai miksi sitä kutsuisi? Sitä hiljaista, hillittyä pidättyväisyyttä. Korostunutta asiallisuutta. Itse ulkomaillakin asuneena en voi välttyä ajatukselta, että suomalaisen tunnistaa jo kilometrin päästä. Käytös voi sinänsä olla korrektia, mutta usein juuri edellä mainitun kaltaista: hillittyä, vaiteliasta, vaisua, tunteita ilmaisematonta, varovaista. Kun katselee joskus bussissa, junassa tai ratikassa ympärillään, näyttäisi kuin koko porukka olisi jossain kollektiivisessa masennustilassa. Emme osaa jotenkin ilmaista tunteitamme avoimesti ja puhua niistä. Muut huomioivat, kauniit käytöstavat esim. ventovieraita kohtaan myös puuttuvat. Meistä saa oikeasti tylyn, töykeän ja epäystävällisen vaikutelman aika helposti. Olemme sisäänpäinlämpeneviä ja kestää kauan ennen kuin ystävystymme syvällisesti. Näin karrikoiden. Tällainen ilmapiiri on aika vallalla mielestäni ainakin pääkaupunkiseudulla. En tiedä onko sillä tekemistä tämän kouluampumisilmiön kanssa, mutta jotenkin juuri sen yhteisöllisyyden puuttumisena näkisin tämän.

Hei kaikki kirjoittajat ja arvon ulkoministeri Stubb!

Olen ammatiltani psykologi ja minulla on myös opettajan koulutus. Olen jo pitkään työni kautta joutunut kohtaamaan suomalaiseen elämään kiinnittyneen ilmiön, nimittäin sen, että vanhemmat eivät ota riittävästi vastuuta lapsistaan. En halua missään mielessä tuomita Kauhajoen ampujan vanhempia, tämä on nimenomaan kulttuurinen ilmiö, ei yksittäisten vanhempien syy. MUTTA: yksittäinen vanhempi VOI ottaa vastuuta lapsistaan. Vastuu lapsen ajatusmaailman kehittymisestä täytyy ottaa jo silloin, kun lapsi on pieni. Vanhemman tulisi aikuisena nähdä pitemmälle tulevaisuuteen tai ainakin ottaa lapsen mahdollinen tulevaisuus huomioon. Vanhempien tulisi entistä enemmän keskustella jo pienen lapsen kanssa, vaikeistakin asioista, ja keskustelua tulee johdattaa lapsen ikää vastaavalla tasolla. Lapselta voi, ja pitää kysyä, että miltä sinusta tuntuu, ja lasta tulee opettaa puhumaan tunteistaan puhumalla omista tunteistaan. Tunteista puhuminen on vaikeaa monille aikuisille, mutta nyt todella olisi aika opetella.
Vanhempien tulisi siis luoda kotiin ilmapiiri, jossa kaikista asioista puhuminen on sallittua ja mahdollista. Tämän ilmapiirin luominen on aloitettava jo lapsen ollessa pieni, luottamus on rakennettava alusta asti. Vanhempien tulisi myös opettaa lapsensa kunnioittamaan toisia ihmisiä. Monen koulukiusaajan tie alkaa jo pienestä. Jos teillä olisi mahdollisuus päästä kurkistamaan nykypäivän yläkoulun meininkiä, teistä jokainen tunnistaisi yleisen kunnioituksen puutteen, siihen ei tarvia psykologin koulutusta. Oppilaat eivät kunnioita opettajiaan, koulutovereitaan tai vanhempiaan. Kielenkäyttö on aivan hirveää kuultaavaa, ei sillä tavalla SAA puhua toiselle ihmiselle, oli hän sitten aikuinen tai ikätoveri. Individualismi ja itsensä esiin tuomisen kulttuuri on mennyt äärimmäisyyksiin. Siinä herkemmät yksilöt jäävät surutta jalkoihin.
Ja opettajat, jututtakaa niitä luokan hiljaisia! Kiireen keskellä nämä oppilaat jäävät helposti ilman huomiota, he kun ovat niitä helppoja oppilaita. Mutta: hiljaisuuden takana voi olla ahdistunut ja pahoinvoiva lapsi, joka kaipaisi kiireesti huomioimista. En halua syyllistää myöskään opettajia, mutta VAATIKAA oppilailta opettajan toisten kunnioittamista, ja opettakaa sitä niille, jotka sitä eivät kotona ole oppineet.
Joku jo aiemmin kommentoikin, että tätä ongelmaa ei ratkaista rahalla. Olen osin täysin samaa mieltä. Mielenterveystyöhön kyllä on panostettava enemmän, esimerkiksi psykologin palvelut olisi ehdottomasti saatava laajemmin KELA-korvauksen piiriin. Mutta ennen kaikkea JOKAISEN AIKUISEN on otettava vastuu lähellä olevista lapsista, nuorista ja toisista aikuisista. Tämä ei saa enää olla pelkkää sanahelinää, vaan meistä jokainen voi ryhtyä toimeen jo tänään. Siihen ei tarvita yhtään euroa, että huolehtii ja kantaa vastuuta läheisistään. Vanhemmat, teillä on vastuu lapsistanne, ja muistakaa, että teini-ikäinenkin on vielä lapsi, joka kaipaa huolenpitoa ja sitä, että joku kantaa hänestä vastuuta ja vetää rajat käytökselle ja tekemisille.

Kommentoikaa vapaasti.