Keski-Aasia keskiössä
Osallistuin tänään EU:n ja Keski-Aasian maiden ulkoministerikokoukseen Pariisissa. Keskityimme turvallisuuskysymyksiin: huumeiden ja ihmiskaupan torjuntaan sekä energia- ja ympäristöturvallisuuteen. Nämä ovat kaikille tärkeitä asioita.
Keski-Aasialla on EU:lle kasvava strateginen merkitys. Tämä tiedostetaan nyt entistä laajemmin. Georgia opettaa.
Unionin ulkopolitiikan painopiste on siirtymässä itään: Itä-Eurooppaan, Etelä-Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan. EU:n on syvennettävä kumppanuuttaan itämaiden kanssa. Geopoliittiseen kilpajuoksuun ei olla lähdössä, eikä pidäkään. EU:lla on paljon "soft poweria", yhteistyövaraista vaikutusvaltaa ja vetovoimaa.
EU on hyvä modernisaatiokumppani Keski-Aasian maille. Sen periaatteet - demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio - ovat lähtökohtana, samoin kuin taloudellinen liberalismi. Nämä tekijät ovat pitkän tähtäimen vakauden ja kehityksen perusta.
Käytin puheenvuoron kokouksen avajaisistunnossa. Korostin kolmea seikkaa: 1) EU:n tulee rakentaa vahvempi kumppanuus Keski-Aasian maiden kanssa, 2) Etyj on erinomainen yhteistyön väline ja foorumi alueella ja 3) Afganistan on yhteinen haasteemme.
Afganistan nousi esiin muutenkin keskustelussa. Afganistanin epävakaus heijastuu suoraan Keski-Aasiaan. Jos kansainvälinen yhteisö epäonnistuu Afganistanissa, on tällä vakavat seuraukset lähialueilla - Euroopassa asti. Siksi siihen on panostettava.
Oli hienoa tavata uudelleen Kazakstanin, Uzbekistanin, Kirgistanin, Tadzikistanin ja Turkmenistanin ministerikollegat. Tutustuin heihin kesäisellä Keski-Aasian megaturneella.
Kazakstanin ulkoministeri Marat Tazhin houkutteli minua uudelleen Astanaan lokakuussa. Yhteistyö toimii. Kazakstanilla on Etyj-puheenjohtajuusrumba vielä edessä. Se on suuri tilaisuus niin kazakeille kuin Etyjillekin.
Puhuin pitkään äskettäin EU:n Georgia-erityisedustajaksi valitun Pierre Morelin kanssa. Hänhän on edelleen myös Keski-Aasia-edustaja. Hahmottelimme Georgiaa koskevan kansainvälisen neuvotteluprosessin kuviota.
Georgiasta keskustelin erikseen myös EU-puheenjohtaja Kouchnerin ja korkea edustaja Solanan kanssa. Jatkokuviot ovat työn alla.
Söin lounasta ranskalaisten EU-toimittajien Europresse-ryhmän kanssa. Europressen jäsen Helena Petäistö ja Pariisin suurlähetystömme järjestivät hienon tilaisuuden. Kiitos!
3 kommenttia
Arvoisa ministeri,
"Georgia opettaa" taas kerran, että EU:lla on syytä olla yksi, yhtenäinen Venäjä-politiikka niin, etteivät suuret jäsenmaat aina vedä välistä, ja mahdollista Venäjän "divida et impera" -taktikoinnin EU:ssa asiassa kuin asiassa.
EU:n avautuminen Keski-Aasiaan:
Johdonmukainen alku ja samalla toimiva metodi jatkolle olisi ottaa Turkki ensin oikeasti EU:n jäseneksi.
Turkin ollessa EU-jäsen, EU:n avautuminen itään hoituisi lädes itsestään.
Turkki, jos olette huomannut, on alueen maista demokraatisin, vakain ja siitä alkaa osin kuitenkin se sama kulttuuripiiri, joka jatkuu pitkälti juuri Keski-Aasiaan.
Mutta tässäkin on ongelmakohtia:
Johtuen historiasta, sodista jne. sekä turkkilaisten omasta passiivisuudesta Turkinkaan "brandi" ei vastaa nykyhetken todellisuutta.
Eräät EU-maat vastustavat siirtolaiskysymyksen vuoksi, ja tuskin Venäjäkään katsoo hyvällä 493 miljoonaisen EU:n laajentumista edelleen pitkin sen etelärajaa.
Siksi mm. vanhaa armenialaiskysymystä pidetään esillä tilaisuuden tullen.
Toisaalta turkkilaisetkin ovat "kypsyneet" vitkuttelusta ja tekosyistä, ja EU:n suosio laskee sielläkin.
Alex: "EU on hyvä modernisaatiokumppani Keski-Aasian maille. Sen periaatteet - demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio - ovat lähtökohtana"
Olen täysin samaa mieltä.
Valitettavasti Venäjä on jyrkästi sitä vastaan, että sen naapureina olisi demokraattisia maita, jotka olisivat oikeusvaltioita ja joissa olisi voimassa ihmisoikeudet - kontrasti olisi liian suuri.
Siksi Venäjä yrittää kaikin voimin aiheuttaa epävakautta alueella.
EU:n on vaan toimittava linjakkaasti Venäjästä välittämättä. Näiden maiden kansalaiset ovat ansainneet paremman tulevaisuuden pitkän mustan Venäjän miehityskauden (kausien) jälkeen.
Eikä pelkästään Keski-Aasia, vaan käytännössä on kyseessä kaikki Venäjän naapurit.
Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 1801 ja miehitti tämän "tuhansia vuosia" vanhan sivistysvaltion. Georgia jälleenitsenäistyi samalla kun Suomi itsenäistyi, mutta Georgia hävisi vapaussotansa Venäjää vastaan ja joutui uudelleen Venäjän miehittämäksi - nyt 70 vuodeksi - Georgia jälleenitsenäistyi uudelleen samalla kun mm. Viro ja Tshetshenia palauttivat itsenäisyytensä.
Ukraina itsenäistyi samalla kun Suomi, mutta Venäjä miehitti hetimiten Ukrainan uudelleen - nytkin Venäjä yrittää kaikin keinoin palauttaa Ukrainan orjuuteensa.
Ilman Venäjää ei olisi olemassa myöskään ns. Moldova-Transdnistria ongelmaa. Kannattaa huomata, että kyseessä on oikeasti Romanian alue:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Miksi_Saksa_hyokkasi_Venajalle.htm
Hyvä Alex, olen sataprosenttisesti kanssasi samaa mieltä siitä, että "soft power" on avain EU:lle Keski-Aasian tulevan kehityksen kannalta. Sitä pitää harjoittaa voimallisesti. Eli likoon kaikki resurssit, mitä meiltä löytyy. Tässä on vaikuttamisen paikka, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Ehkei siitä tule kovin montaa sulkaa hattuun kun vielä pystyy vaikuttamaan siihen, ettei näkyviä konflikteja synny, mutta juuri sanomallasi tavalla voidaan estää tulevia konflikteja. Ehkä tähän sopisi lanseerata käsite pro-diplomatia eli ennen kriisin puhkeamista tapahtuva riskienhallinta kv. suhteissa. Eli talk-talk ja vielä talk, lopulta väärinymmärrysten perustakin löytyy ja samalla keskinäinen henkilökohtainen luottamus, joka kuitenkin lopulta tiukassa paikassa ratkaisee.