Suomi ja brändi

"Miten Suomi-brändiä voi parhaiten viedä eteenpäin?"

Akiivisella, rohkealla ja avoimella toiminnalla kansainvälisissä järjestöissä - kuten EU, YK, ETYJ, NATO, EN, WTO. (pst. kirjoitin sen NATO sinne ihan tarkoituksella)

Sinä itse Alex olet aktiivinen, avoin ja positiivinen - mutta se ei riitä. Vanhoja "jääriä" on syytä panna kierrätykseen. Jos kerrätys ei muuten onnistu, niin perusta "timbukstuun" uusi suuri lähetystö ja lähetä "jäärät" sinne.

Ainakin EU:n jäsenmaissa sen sijaan on syytä pyrkiä EU:n yhteisiin lähetystöihin kulujen karsimiseksi. Kiinteistökulutkin ovat pääkaupungeissa merkittävät.

Mieleeni tulee ristiriitaisuuksia:

1. Suomalainen uskoo valtioon/lakiin, mutta on herravihastakin aina puhutaan
2. Suurin osa asuu kaupungeissa, mutta landekaipuu näkyy jussina
3. Suurin osa kuuluu kirkkoon, mutta ollaan maallistuneita
4. Suomi on sekä hightech että lowtech: esim nokiainsinööri tyhjentämässä ulkohuussiaan
5. Olosuhteiltaan ei kaikista lupaavin, mutta silti hillittömän rikas
... ja paljon muita

Joka tapauksessa tarinan tulee ylittää imelät itsestäänselvyydet ja pateettinen jauhaminen Suomi-kuvasta...

6. Suomalainen ei tee turhaa numeroa itsestään, mutta sortuu aina narsistiseen Suomi-kuva-ruodintaan (ikään kuin muut sitä aina pohtisivat: jos jollain joku suomi-kuva on, niin se on oman kokemukseni mukaan ollut aina myönteinen)

Varmaankin hyvä tapa olisi näyttää että maamme johto tulee toimeen keskenään ja osaavat noudattaa maamme perustuslaillista järjestystä, vaikka kuinka hullunkuriselta se saattaisi muitten silmässä vaikuttaa. Se kertonee sen että olemme demokraattinen maa ja noudatamme maamme lakeja. Tietenkin niitä lakeja tulisi hioa parempaan suuntaan, esim. selkeästi määrittelemällä EU politiikka ulkopolitiikaksi koska se on ulkopolitiikkaa, jos se sitä ei ole niin miksi Suomi on itsenäinen maa?
Muuten Suomi kuva ei mielestäni ole kovin likainen. Parasta onkin jos jatkamme aktiivista osallistumista kansainväliseen politiikkaan ja YK:n toimintaan.

Lähtötelineistä tarkasteltuna hanke on tajunnan räjäyttävä! Lopputulema on oletettavasti vielä enemmän.

Uskon hankkeen myönteiseen säteilyvoimaan käytännössä. Uskon jakavamme idean laajalti myös koulutuksen kehittämisen piirissä. Ja sen sanon nuorena ihmisenä lämmöllä.

Motivaatiotutkijan näkökulmasta on mielenkiintoista seurata, millaiseen nosteeseen hanke Suomen virittää tästä tulevaisuuteen. Suomessa on paloa ja poltetta eikä innostuminen ole enää siveetöntä. Olemme vastuussa toisillemme hyvinvoinnista – laajassa, tuottavassa ja uudistuvassa merkityksessä.

Upea porukka. Mahtava, haasteellinen asia. Kiitos.

suomen luontoa monipuolisena elokuvan kuvaus alueena ja nokiaa tietysti

Ei kärsi inflaatiosta tribuutti, että kädessäsi tässäkin korkein käyntikortti. Uniikki-ilmiöinen, intuitiivisesti oivaltava veturi, jolla raikas ja ryhdikäs lifestyle, on ylivoimainen mielikuvia palveleva myötäaura maailmalla.

Suomi on brändinä ihan hyvä ilman mitään mainostusta, ollaan niinkuin ollaan aina oltu, viileitä ja nopeita tarvittaessa kun kriisi tulee, ulkomailla liikkuessani olen törmännyt siihen kuinka "cooleina" suomalaisia pidetään, itsekin kuulun maakuntajoukkoihin ja kun sen asian on joskus maininnut on niin se kuva on jo meistä että olemme patriootteja ja edistämme rauhaa. Se kuva minun mielestä on jo ulkomaalaisilla , ja he ymmärtävät heti että olemme lojaaleja maallemme ja olemme valmiita auttamaan ja edistämään muidenkin maiden hyvinvointia , emme ole itsekkäitä, olemme suomalaisia!

Terv: Marko Suutari, rock for the live, lives hard, but live ...i like it =)

Mielenkiintoinen joukko miettimään Suomi-brändiä. Olisin valinnut porukkaan jonkun pitkään maassamme olleen alkuaan ulkosuomalaisen, kuten esimerkiksi Neil Hardwickin. Hänen kaltaisellaan voisi olla kyky nähdä maassamme jotakin sellaista, jota emme itse liian läheltä näe.

Eiköhän 'brändiin, eli maamielikuvaan, liity olennaisena osana maan ulkopolitiikka, sen ennustettava, uskottava ja moraalisesti hyväksyttävä linja. Tällainen linja parantaa talousoppien mukaan investointeja, joten sillä brändiä voi perustella sille kasvavalle väkijoukolle, joka ei moraalista muuten piittaa.

Suomen 'negatiivinen silmälumepuolueettomuus' ei voi olla osa uskottavaa brändiä, vaan Suomen on tiukasti sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossaan, ulkopoliittisen johdon muissa ulostuloissa että rahanjaossa noudatettava loogista ja reipasta linjaa. Minusta tämä linja voisi olla uusi, selväsanainen multilateralismin ja kansainvälisen lain kehittämisen eteenpäinvieminen. Suomen ensisijainen ulkopoliittinen viesti voisi olla: " me noudatamme voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia, emmekä voi hyväksyä etteivät muut niitä noudata". Näin Suomen linja olisi ennustettava, uskottava ja suurvallan arvosteleminenkin luvallista silloin kun se tapahtuu valitun pidemmän linjan mukaisesti.

Suomen nykyinen "hyväksi havaittu ulkopoliittinen linja" on osa sellaista liibalaabajargonia, jota harva ulkomaalainen ymmärtää. Eipä taida ymmärtää suomalaisetkaan. Brändiinhän täytyy ensin uskoa yrityksen sisällä, mutta kyllä tärkeää on, että se on uskottava myös ulkopuolelisen maailman silmissä. Tämän päiväinen juttu Suomen de facto puolueellisuudesta La Liberatión -lehdessä ei todella ole ainut laatuaan. Tämä todistaa ettei brändi ole kunnossa.

Monen silmissä, myös Brysselissä, Suomella ei ole linjaa. Suomalaiset joustavat muiden mukana ja yrittävät usein jopa vesittää muiden maiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (Tuomiojan turvatakuu -venkoilu muistettiin jopa NATOn päämajassa..). Suomi ei ole perinteisesti myöskään tuonut tavoitteitaan (red lines) julki ennen neuvotteluita eikä aina niiden aikanakaan. Virkamiesten muistiossakin lukee jotain tähän tyyliin, että "Suomi haluaisi oman komissaarin, mutta jos muut maat vastustavat äänestämme muiden mukana". No, jos tämä on tiedossa jo neuvotteluiden alussa, käy niin, ettei Suomen kantaa edes oteta vakavasti.

Keskityin tässä vastauksessa tarkoituksella ulkopolitiikkaan, koska kyseessä on ulkoministerin blogi. Silti on mainittava, että maan on tehtävä myös sisäpolitiikassaan niin kuin maailmalla saarnaa ("practise what one preaches") ollakseen uskottava. Eli, jos vaikka puhutaan avoimuudesta EU:ssa, olisi toivottavaa, että myös Suomen eduskunnassa valiokuntatyöskentely olisi avoimempaa ja että hallitus antaisi jonkinasteisen 'vihreän ja valkoisen kirjan' julkisuuteen ennen kuin suuri oikeudellinen uudistus viedään eduskunnan täysistuntoon ja runnotaan siellä puoluekurin turvin läpi. Sama on tilanne kehitysavun suhteen. Olemme, Paavo Väyrysen suulla, huolissamme, että suora budjettituki valuu korruptiotuneille hallituksille Afrikassa, mutta itse annamme lobbarien ostaa poliitikkoja tavalla, joka monen muun EU -maan oikeussalissa laskettaisiin korruptioksi.

Loppukaneetiksi: "hyvän brändin rakentaminen vaatii vuosikymmeniäkin, sen romuttaminen vain ohi kiitävän hetken".

jack:in idea luontoelokuvasta toi heti mieleen Kreikassa kuvatun Mamma Mia ! leffan.

Täydellisen myönteistä niin Kreikasta kuin Ruotsista ja niin sydäntä lämmittävällä huumorilla kuorrutettu.

Ei jääriä, ei ryppyotsaisuutta, pelkkää elämän iloa.
Sitä pitää löytää brändiin
( en sano, että se on Suomessa ihan helppoa).
Kokoon saatu joukkue on kuitenkin sitä tasoa, että en epäile ollenkaan hyvään tulokseen pääsemistä.

Suomi ja suomalaisuus on positiivisen kokemisen ja tavoittelemisen arvoista. Adjektiivit mm:
- luotettava
- avoin
- ekologinen
- puhdas
- täsmällinen
- turvallinen
- moniulotteinen
- kehittyvä
- suvaitseva
- omanarvontuntoinen
- huolehtiva
- vastuuttava
- urbaani metsäläinen

No mikäpäs siinä. Onhan se varsin yleistä, että asetetaan komitea tutkimaan tilannetta ja esittämään tietyllä aikaviiveellä raportti, jossa sitten todetaan: "että tarttis tehdä jotakin". Päädytään nyt sitten suuntaan tai toiseen, luulen että mm. "tavalliset ranskalaiset" sijoittavat tämän raportin jälkeenkin Suomen jonnekin "pohjoisnavan alapuolelle, "suuren Karhun kainaloon".

Tuskinpa tämän komitean 2-vuotiskautta ainakaan veronmaksajat kustantavat. Eiköhän tuo komitea tule toimimaan "vapaaehtoistyön pohjalta", sillä onhan kyseessä komitean jäsenten omakin etu.

Ehkä olisi aiheellista perustaa myöskin komitea, joka keskittyisi tutkimaan lähinnä Suomen poliittisen eliitin ja median "itsetuntoa" ja tehdä psykoanalyysi, joka tarkastelee erityisesti ihmisen "tiedostumatonta" (saks. das Unbewusste) eli ei-tietoisia (tässä tapuksessa myöskin on-tietoisia) psyykkisiä prosesseja ja jossa varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsuuden (koskee myös aikuisia) kokemusten merkitystä ihmisen kehitykselle.

Tätä menetelmää voisi käytää esim. käsitteisiin "suomettuminen / lännettyminen" ja vertailla niiden eroja Suomen poliittisen eliitin ja median suhteen. Onko kenties lännettyminen suoraan vai epäsuoraan verrannollista suomettumiseen ja tarkoitetaanko suomettumisella ylipäätään sitä, mitä sillä oletetaan tarkoitettavan?

Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan komitean raporttia ja katsotaan sitten, onko Suomi-brändi kirkastunut Euroopan sääkartalla?

Toivottavasti joukkueesi tekee vertailevan analyysin siitä, mitkä ovat Suomi-kuvan rakentamisessa olleet tärkeimmät/kalleimmat hankkeet ja mistä asioista Suomi-kuva on kohentunut eniten.

Esim. MEK on kyllä onnistunut käyttämään runsaasti veronmaksajien rahoja, mutta maamme tunnettuutta ovat kuitenkin ratkaisevasti enemmän parantaneet Nokia, F1-kuskit, "Linux" Torvalds, Aki Kaurismäki, Esa-Pekka Salonen sekä Suomen sijoittuminen IMD:n World Competitiveness Yearbook'ssa, PISA-listalla ja Transparency Internationalin korruptiovertailussa.

Tältä pohjalta on sitten hyvä miettiä millaisia ja kenen toteuttamia aktiviteetteja kannattaa jatkossa edistää ja miten Suomi-kuva kannattaisi ottaa huomioon sellaisten asioiden tekemisessä jotka ovat muutenkin tekemisen arvoisia.

Oma käsityksemme Suomi-kuvasta maailmalla on tyypillisesti ollut näköharha - suuntaan tai toiseen. Yhtäältä meitä on vaivannut krooninen alemmuudentunto, joka käytännössä heijastuu onnistumisten vähättelynä ja kielteisten uutisten korostumisena. Toisaalta on langettu uskomaan, että miltei jokainen ihminen kaikkialla maailmassa yhdistää Suomen rauhaan ja hyvinvointiin, korkeaan teknologiaan, PISA-tutkimukseen, olemattomaan korruptioon, upeaan luontoon...

Tosiasia on, että useimmille Suomi ei sano juuri mitään, ei edes Euroopassa. Hyvä kysymys onkin, miten relevanttia kenenkin mielikuvat Suomesta meidän kannaltamme lopulta ovat. Kohderyhmät on harkiten määriteltävä ja priorisoitava. Tavoitteet tulee asettaa siten, että panos-tuotos-suhde ja saavutetut tulokset ovat selkeästi mitattavissa.

Jorma Ollilan johdolla toimivan korkean tason valtuuskunnan asettaminen on raikas ja onnistunut veto. Joukon kokoonpano on fiksusti rakennettu. Sen jäsenillä on aitoa lisäarvoa tuotavanaan. Petri Tuomi-Nikula Suomi-brändin rakentamisesta vastaavan UM:n viestintä- ja kulttuuriosaston päällikkönä on mies paikallaan. Uskon, että lähivuosina saamme nähdä myönteisiä ja innovatiivisia uusia ratkaisuja maakuvan saralla.

Alex, olet asunut moneen otteeseen ulkomailla. Kuinka itse kiteyttäisit sen, millaisena Suomi on sieltä käsin näyttäytynyt?

Maakohtaisen brändäyksen onnistumisen eräänä ehtona on, että tavoiteltava mielikuva on hyvin lähellä todellisuutta niinkuin sen toisaalta kotimaiset asiantuntijat ja toisaalta Suomessa asuvat ihmiset (mukaan lukien ulkomaalaiset) kokevat. Muussa tapauksessa tulokset voivat olla ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka ulkomaalaiset saavat toimiessaan Suomessa ja suomalaisten kanssa. Voihan Suomen brändäystä pyrkiä kohdentamaan suomalaisiinkin, mutta toivottavasti tästä ei kuitenkaan ole kyse (sehän olisi valtiopropagandaa).

Seuraavaksi voidaan pohtia, onko brändäyksen tavoitteena pelkästään painottaa olemassaolevia positiivisia seikkoja vaan onko tarkoituksena myös oikaista väärinkäsityksiä ja selventää Suomi-kuvaa. Mielestäni molempien osa-alueiden pitäisi kuulua tavoitteisiin.

Esimerkinomaisesti esitän erään epäselvyyden, jonka korjaus olisi suotavaa nyt kun uusi puolustus- ja turvalllisuuspoliittinen selonteko on valmistumassa eli käsiteparin Nato-optio ja Suomen liittoutumattomuus.
Kotimaisessa blogimaailmassa ja osin mediassakin on vallalla käsitys, ettei Suomella oikeastaan ole mitään Nato-optiota niin kuin se pitäisi ymmärtää optio-sanan määritelmän pohjalta. Väitän myös, että Suomi on turvallisuuspoliittisesti ja sotilaallisesti liittoutunut hyväksyessään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin viime kesäkuussa. Näistä asioista voidaan toki olla eri mieltäkin, mutta Suomi-kuvan selventämiselle olsi tärkeää, että asiat jatkossa esitettäisiin ulospäin niin kuin ne faktisesti ovat.

Sen sijaan, että käytettäisiin sanaa Nato-optio voitaisiin selvyyden vuoksi ilmaista, että hallitus pitää edelleen yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena Nato-jäsenyyden HAKEMISTA myöhempänä ajankohtana, mutta että tällä hetkellä selvä enemmistö kansasta on liittymistä vastaan ja vain n. 1/5 on sen puolesta. Todellisessa demokratiassa, jossa kansa on valveutunutta ja hyvin koulutettua, on vaikeaa ja demoralisoivaa ohittaa äänestäjien enemmistön tahtoa muuta kuin nopeasti kehittyvissä kriisitilanteissa.

Nopeasti muuttuvassa globaalissa ympäristössä tulisi myös Suomi-kuvan ja Suomen reaalipolitiikan pysyä ajassa mukana ja siksi kantoja ja käsityksiä tulisi pystyä muuttamaan nopeammin kuin nyt määräävässä asemassa oleva puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko -järjestelmä sallii. Myös aktiivinen ja nykyistä nopeampi strategisen ajattelun muutoskyky voisi olla osa uutta Suomi-kuvaa, jos eduskuntamme pääsee tästä asiasta yksimielisyyteen. En tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla joka asiassa ensimmäisten joukossa huutamassa maailman turuilla reaktioitamme tehtyihin vääryyksiin vaan erityisesti sitä, että aktiivisella kv. politiikalla olisimme ensimmäisten joukossa estämässä vääryyksien syntymistä.

Edellisen esimerkin tavoitteena oli toisaalta havainnollistaa "close the doors" -taktiikan käyttö (ts. sisällytetään omaan argumentointiin vasta-argumentit niin, että vastapuoli on vastaanottavaisempi ymmärtämään argumentoinnin läpinäkyvyyden ja toisasiallisuuden) ja toisaalta tuoda esille maabrändäyksen riippuvuuden myös sisäpoliittisesta asemoitumisesta sekä Suomessa asuvien ihmisten käsityksistä.

Koska maabrändäys on varsin pitkällinen prosessi ja työryhmällä vain rajalinen aika toimia, toivon, että työryhmä ottaisi perusperiaatteekseen edetä mahdollisimman nopeasti sellaisilla osa-alueilla, joissa tehtävät ovat nopeiten hahmoteltavissa, ja keskittyisi tämän jälkeen sellaiseen pariin osa-alueeseen kerrallaan, joissa ratkaisun löytäminen on vaikeampaa. Kaikkia asioita työryhmä ei kuitenkaan pysty käsittelemään niin, että lopputuloksena saavutettaisiin todelllisia positiivisia toimenpiteitä. Meillä on vino pino esimerkkejä puoleen matkaan hyytyneistä projekteista ja myös sruoranaisista epäonnistumisista. Siten toivon työryhmälle kylmäpäisyyttä keskittyä ainakin aluksi muutamaan sellaiseen hankkeeseen, joista on odotettavissa mitattavissa olevia positiivisia tuloksia.

Olenko ainoa ketä tämä brändääminen lähinnä etoo? Tuo listakin aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.

Jos jonkinlainen maatamma edustava jengi olisi kuitenkin aseella uhattaessa pakko yhteen kerätä, niin kyllä itse sinne ainakin yhden kiintiötaiteilijan tai kulttuurivaikuttajan laittaisin. Yhtään Aki Riihilahden potkupallotaitoja väheksymättä koko Suomi Inc. -poppoo -ja 2000-luvun brändi-/mainostoimistofetissi yleensäkin- huokuu sellaista kokoomuslaista henkeä, että voi pyhä sylvi sentään.

Onko tämän kansan käsittämättömän huonolla itsetunnolla mitään rajaa? Ensimmäinen rimanalitus muuten hommansa pätevästi hoitaneelta ulkoministeriltä.

Nim. "Innovaatioyliopistoa odotellessa"

Valitettavasti nimetty joukko koostuu pelkästään eliitin edustajista. Olisi ollut asiallista, että nimetyssä joukossa olisi ollut joku tavallisten suomalaistenkin edustaja, vaikkapa jostakin työntekijäjärjestöstä.

Pieni selvennys edelliseen kommenttiini. Suomen ratifiointi Lissabonin sopimuksen suhteen tapahtui itse asiassa vasta muutama päivä sitten, vaikka eduskunta hyväksyikin sopimuksen ratifioinnin jo kesäkuussa. Ahvenanmaalla asian käsittely on edelleen kesken.

Eli pahoittelen, että oioin mutkia suoraksi. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä ahvenanmaalaisten merkitystä.

aloittaa voisi siitä, mikä on suomi-brandi? käsite se on, mutta mitä se on niellyt/nielemässä? tämä brandi taitaa muodostua enemmän maan rajojen ulkopuolelta kuin sisäpuolelta, kehitystä voi toki ohjata.

Tunnetuimmat asiat suomesta on listattu kai jo monta kertaa (mm. sisustus, musiikki, mallit, kännykät). liike-elämän toimijat (yritykset, yrittäjät, työntekijät), poliitikot ja kansainvälisen riman ylittävät uutiset tekevät suomea tunnetuiksi hyvässä ja pahassa. miksei myös suomalaiset turistit, yleiskuva niistäkin jää elämään. yhteistä näissä on se, että kaikki em. mainittu tapahtuu ulkomailla. suomessa palaveeraaminen ei kovin paljon vaikuta.

tuskinpa arvon kolleegio ihan hyväntekeväisyytenä kokoontuu. sitä varten on kokouspalkkiot.

Joonas, sanot: "Olenko ainoa ketä tämä brändääminen lähinnä etoo? Tuo listakin aiheuttaa lähinnä myötähäpeää."

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tuo brandäys on todella hölmöä hommaa. Ja kyllä asiaa selvittelevä joukko ei nyt niin kovin fiksulta vaikuta, Aho ja muut...

Suomi Brändin luojat

muistakaa nämä:

Tais olla Esko Aho kun Suomen EU jäsenyyden hakemiseen aikaan toisti kansainvälisessä TV-haastattelussa X kertaa kuinka rehellisiä me suomalaiset ollaan. Jokainen vastaus alkoi sillä, että me suomalaiset ollaan rehellisiä ja luotettavia.

Jorma Olillan mukana olo takaa sen, että kaikki ajattelevat ihmiset ostavat luotettavia Nokian kännyköitä tai jotain sellaista.

Joulupukkikaan ei ole suomalainen.

Suomen kuuluisin kultturitapahtuma maailmalla ei ole Savonlinnan oopperajuhlat vaan ilmakitaran mm-kilpailut sekä eukon kannon mm-kilpailut.

Meidän alueellinen koskemattomuus ja puoluettomuus perustuu siihen että olemme lähes poikkeuksetta erityisen varovaisia kommentoimaan mitään mitä suuri ja mahdoton itäinen naapurimme tekee.

Me ei juoda euroopassa eikä maailmassa eniten viinaa ei edes kerralla.

Me ei olla tuppisuita vaan hyviä kuuntelijoita.

Alexander Stubb on ollut toisaiseksi paras ulkominsterimme, mutta näyttää siltä että sosialistit ja sdp tukkivat myös hänen suunsa.

Ei täällä saa olla eri mieltä tai ainakaan sanoa äänen sitä mitä ajattelee jos se on vastoin yleistä käsitystä hyvästä ja pahasta.

Suomalaiset firma ovat pirun autoritäärisiä jos suuri päällikkö sanoo jotain niin kaikki tekevät kiltisti ... Onkohan tämä hyvä vai huono?

Helppoa sanoa, mitä ei kannata tehdä ja sanoa.

Vaikeampaa on luoda uskottava mielikuva pienestä ja sisukkaasta kansasta, joka taipuu kaikkeen, muttei suostu katkeamaan mihinkään.

Onnea matkaan brändääjät !

Do your best and stand up! Live by your values.

A true brand can only be earned, not created.

Brändiryhmä on varsin tervetullut ja kokoonpano on erinomainen!

Omien havaintojen pohjalta sanoisin, että Suomi-brändin kirkastamista tarvitaan kolmesta syystä: 1) imago 2) ihmiset 3) investoinnit.

1) IMAGO on se yleismielikuva Suomesta ja suomalaisista eri puolilla maailmaa. Tähän vaikuttavat monet tekijät, eikä se ole keskitetysti johdettavissa. Tiettyä mielikuvamarkkinointia voi tottakai toteuttaa, mutta silti monen mielikuva maasta muodostuu erilaisten, tunnettujen suomalaisten ihmisten tai ilmiöiden kautta.

2) IHMISET pitää sisällään matkailijoiden, opiskelijoiden ja työntekijöiden houkuttelemisen Suomeen. Brändityöryhmän yksi konkreettinen tehtävä olisi lisätä Suomen houkuttelevuutta niin vierailu-, turismi-, opiskelu- kuin työskentelymaana. Suomen markkinoimisessa matkailumaana on potentiaalia, kunhan osataan rakentaa oikea tarina oikealle kohderyhmälle ja saadaan nostettua palvelukulttuuriamme vaativien asiakkaiden tarpeita vastaavaksi.

Suomalainen koulutus ja osaaminen ovat jo nyt tietyissä määrin arvostettuja ulkomailla, mutta korkeakoulujen kansainvälistä profiilia nostamalla voisimme saada vieläkin enemmän irti kansainvälisistä opiskelijoista.

Työmarkkinoilla käydään globaalia kilpailua työntekijöistä. Ei ole itsestäänselvyys, että Suomi olisi houkutteleva maa tulla töihin. Tämän eteen on tehtävä töitä. Esimerkiksi Norja on panostanut aktiivisesti tähän asiaan.

3) INVESTOINNIT Jokainen maa ja kaupunki markkinoi Invest in-toiminnoissaan itseään parhaana sijaintikohteena yrityksille. Erityisen aktiivisia ovat esimerkiksi Puola, Slovakia ja Intia. Markkinointimateriaalilla ei tässä kilpailussa voi voittaa vaan on pystyttävä tarjoamaan yrityksille sellaisia liiketoimintamahdollisuuksia, mitä muilla ei ole tarjota. Suorien sijoitusten (FDI) saaminen Suomeen on elintärkeää taloutemme toiminnan kannalta. Uskon, että työryhmältä löytyy vastauksia siihen, miten luomme Suomesta houkuttelevan sijaintimaan kansainvälisille yrityksille ja miten saamme niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin yritykset investoimaan Suomeen.

Yksi konkreettinen toimenpide Suomi-brändin parantamiseksi olisi tiivistää suurlähetystöjen ja kyseiseen maahan kauppaa tekevien yritysten välistä yhteistyötä. Erityisesti pk-vientiyrityksille suurlähetystöjen asiantuntemus ja hiljainen tieto kohdemaasta olisivat avuksi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan brändityöryhmän tuloksia!

Unohdetaan nyt kerrankin nöyristely ja korrektin yrittäminen. Ollaan reilusti sellaisia kuin ollaan ja ollaan siitä ylpeitä. Kaikki istuvat kotonakin kalsareissa, miksi promota smokkipukuisia lähikaupassa?Miksi aina pitäisi mainostaa puhdasta luontoa, Kalevalaa ja joulupukkia kun sellaiset eivät kiinnosta edes suomalaisia.

Me tykätään typeristä kesätapahtumista, oudoista ruuista, melankoliasta ja tuulipukulähiöistä. Pidetään leuka pystyssä ja lippu korkealla.

Hei,

Uskon että Suomi-brändäämiseen kannattaa suhtautua varovaisesti. Meillä on erittäin hyvä maine maailmalla (vaikka usein hieman tuntematon, silti yleiskuva on positiivinen, lukuunottamatta ehkä Ruotsia). Katsoisin, että on hieman vaarallista jos aletaan luomaa yksipuolista julkisuuskuvaa Suomelle (brändihän tuskin voi olla kovin monimuotoinen). Kaikkein tärkeintä EU:n ja Suomen kannalta olisi, että suomalaiset aktiivisesti ottaisivat osaa kansainväliseen politiikkaan, aktiivisesti ottaisivat osaa kansainväliseen elinkeinoelämään, etc. Minusta olisi tärkeämpää että suomalaiset itse "brändäisivät" itseään..eli toisin sanoen tekisivät hyvää työtä maailmalla. On tärkeämpää voimauttaa suomalaiset, kansalaiset toimimaan!
Miksi valtuuskunta koostuu yksniomaan "tunnetuista" ihmisistä? Millä keinoin brändääminen tapahtuu, ehkä voisi aloittaa kotomaasta käsin?
Maija

Kirsi Piha ottaa terävästi kantaa (henkilö)brändeihin uudessa Talouselämässä
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1411295

Parasta mainosta on se, että itse kukin tekee työnsä niin hyvin kuin osaa ja joskus paremminkin. Valtiovalta voi olla osaltaan luomassa edellytyksiä koulutukselle, yrittäjyydelle ja kulttuurille.

Itsetuntomme on silloin kunnossa, kun lopetamme miettimistä, mitä muut Suomesta ja suomalaisista ajattelevat. Tällaisten brändityöryhmien perustaminen kertoo sen, että itsetunto ei ole kunnossa. Nostaako työryhmä sen? En usko, että sen julkilausumat paljon auttavat. Parempaa brändiä ehkä syntyy, kun em. työryhmän jäsenet ovat omissa töissään. Tekojen - ei puheiden - kautta se brändi syntyy. Onko joku maa jo brändi? Eipä tule mieleen.

Miten Suomi-brändiä voisi viedä parhaiten eteenpäin?

Tosi tärkeä juttu!

Olen katsonut Suomikuvaa muutaman vuoden ajan Britanniasta, lähinnä yliopistomaailmasta käsin. Tässä on saldo siitä mitä olen kuullut täällä kansainvälisessä yliopistomaailmassa tiedettävän Suomesta: NOKIA, MARIMEKKO, LAPPI ja kylmä talvi. Mutta totuuden nimessä on myös mainittava, että edes yliopistoilla kaikki eivät tunne Suomea tai yhdistä Nokiaa tai Lappia Suomeen. Ne, jotka ovat käyneet Suomessa muistavat: kesämökit, itikat, sauna ja uinti kylmässä järvessä, puhtaus, metsät, asumattomuus laajoilla alueilla.

Mutta koska tiedän, että Suomi ei ole Nokia, ei Marimekko, eikä kylmä talvi, niin tämä sama kysymys on ollut usein mielessäni: Miten Suomi-brändiä voisi viedä parhaiten eteenpäin?

Tarvitaan sanoja, tekoja ja tunnetta.
Hyvin kohdennetut SANAT painavat paljon: kansainvälisesti ymmärrettäviä sanoja, joita tuetaan globaalilla vuorovaikutuksella.
TEOT eivät ole tavoitteita vaan saavutettuja tuloksia. Mutta saavutetut tulokset latistuvat, jos niistä kuultaa läpi häivähdyskin alemmuudentuntoisuutta.
TUNTEEN välittäminen? Tunne, josta kuvastuu suomalaisuutemme aidoimmillaan, korkea elintasomme, tasa-arvomme, koulutuksemme, vain osan mainitakseni.

Pidetään itsemme suomalaisina edelleen vahvasti auki kansainvälisyydelle ja globaalisuudelle. Meillä on annettavaa muille, mutta myös opittavaa muilta.

”Maabrändivaltuuskunnan tehtäviin kuuluvat strategisten päävalintojen määrittely, ydinsisältökysymykset, arvovaltapalvelut ja verkostoituminen sekä hankkeen seuranta ja ohjaaminen.” (UM:n tiedote) Konsulttijargonia!

***

Tuntuu siltä, että brändi-ajattelussa olisi hyvä aika siirtyä voimakkaammin liian yksilölähtöisestä ajattelutavasta yhteisölliseen, pelkästä henkilö- tai maabrändäämisestä toiminnalliseen, verkostoituneeseen ja vuorovaikutteiseen, globaaliin brändäämiseen.

Kun brändäämme Suomea jo lähtökohtaisesti kansainvälisellä kentällä, hämärtyy käsityksemme siitä, brändäämmekö vain omaa maatamme vai brändäävätkö eri maat toisiaan yhteisen konkreettisen asian hyväksi ja edistämiseksi. Ja huolimatta siitä, että brändättävä tuote saattaa lähtökohtaisesti olla profiloitunut jonkin tietyn maan ”omaisuudeksi” (esim. Nokian tuotteet tai maajoukkueurheilijan toiminta ja niiden vaikutus globaaliin hyvinvointiin).

Brändi-ajattelussa yhteistyö on ensisijaista suhteessa kilpailuun globaalisti ihmisarvoisemman elämän, valtasuhteiden kehittymisen ja taloudellisen menestyksen eduksi. Yhteistyötä ja kilpailua ei voida lokeroida.

Suomi-brändiä ajavan valtuuskunnan henkilöiden näkyvyys ei ole haitaksi, kunhan suomalaiset ensisijaisesti keskittyvät toiminnan konkreettiseen kohteeseen, mikä se kulloinkin onkaan. Näkyvät, mutta ennen kaikkea luottamusta herättävät henkilöt yhteisöineen käynnistävät ja motivoivat pitkäaikaista prosessia, joka on aivan liian suuri ja haasteellinen pelkästään heidän ratkaistavakseen ja aivan liian merkittävä jäädäkseen pelkästään heidän retorisiksi kannanotoiksi.

Mielenkiintoisinta on tarkastella, mitä kukin meistä suomalaisista saa aikaan hankkeessa, joka lähtöviivoilla on yksittäistä ihmistä suurempi, ja mitä keinoja kehitellään yhdessä luovasti suomalaisen arjen edistämiseksi. Käskyjä ei voi vain ylhäältä päin jäädä odottamaan. On myös itse oltava omassa arjessaan aktiivinen. Toisaalta johdon ja yhteisön tuki on aivan välttämätön sitä mahdollisesti tarvittaessa.

Lopuksi. Brändääminen ei ole mitään ilman konkreettista toiminnallista kohdetta. Brändääminen ei ole mitään ilman toiminnallisen yhteistyön ja kilpailun yhdistämistä. Brändääminen on niiden ihmisten hommaa, jotka uskaltavat innostua, ja niiden yhteisön hommaa, jotka osaavat luoda innostusta. Toisen panoksen tunnustaminen ja kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää brändäämisessä.

***

(Toiminnallisella en tarkoita pelkästään käytännöllistä vaan siihen kietoutuvan syvällisen analyyttisen osaamisen mielekästä hyödyntämistä laajoissa, monimutkaisissa ja kehittyvissä verkostoissa asioiden eteenpäin viemiseksi, sosioekonomiseen tai muuhun taustaan katsomatta.)

Ihan sinänsä mielenkiintoista, että Suomen maakuvaa halutaan arvioida ja kehittää, mutta en ole täysin tyytyväinen tuohon porukan kokoonpanoon. Mediassa onkin jo ollut puhetta, että naisia pitäisi joukossa olla enemmän. Toinen puute mielestäni on luontoalan ihmisten puute. Suomen yliopistojen biologian alan tutkimus on maailmalla aivan huippuluokkaa ja sitä kautta tulee paljon kontakteja eri maiden kansalaisiin. Suomen yliopistoilla on loistavia tutkimusasemia ja -keskuksia, jotka jo nyt ovat suosittuja maailmanlaajuisesti. Joten toivon, että ryhmään saadaan vielä mukaan joku suomalainen huippututkija biologian alalta. Sopivia naisiakin löytyy tutkijoiden joukosta.

Hienoa että Suomessakin tehdään jotain tällaista! Toivottavasti työ kantaa myös hedelmää.. Suomi on kaiken kaikkiaan erittäin haasteellinen maa tällaiselle projektille.

Toisaalta näkisin Suomessa myös mahtavat markkinat rentoutumislomille. Rantalomakohteet ovat toki suosittuja, emmekä me voi sillä alueella lähteä kilpailemaan. Uskon kuitenkin että tietynlainen hiljentyminen ja hemmottelu -yhdistelmä voisi poikia miljoonan jos toisenkin vuodessa enemmän meidän yritysten kassaan ja sitä kautta myös valtiolle.

Onnea ja menestystä brändäykseen!

P.S. Ei Ike olis tämmöstä ikinä saanu aikaseks, joten kiitos Alex! Tunnut innostavan meitä kaikkia. Jatka samaan malliin!

Hej Alex,

Ni i bränd -gruppen har en tuff uppgift framför er.

Det är så mycket negativt om Finland som just nu fångar uppmärksamheten i de utländska medierna. Kauhajoki tragedin har vänt blickarna mot vårt land och Korhonens avsked förbättrar inte imagen. Tack vare dessa har bl.a. de danska medierna äntligen funnit oss och granskar oss med lup.

Jag har nyligen återvänt till Finland efter flera år i Sverige där jag arbetade med bl.a. kulturexport frågor. Det är förvånansvärt lite som svenskarna vet om oss och danskarna vet ännu mindre. Då är det inte svårt att räkna ut hurdan situationen utanför Norden är.

Jag hoppas ni lyckas finna något annat att brända än de utnötta Artek, Marimekko och julgubben. Lycka till med arbetet.

Du som utrikesminister gör ett jätte bra jobb.

Mvh,
Annika

Hei Alex,

toivoisin että Suomi-brändiä tehtäisiin yhdessä. Tuntuu että koko internet on täynnä suomalaisia, joten värvätään kaikki sosiaaliset mediat , wikit tms. mukaan Suomi-kuvaa kirkastamaan kukin omalla tavallaan. Ihmisistä se brändi muodostuu. Yksi tykkää luonnosta toinen hevistä jne. Loppuraportilla brändi ei kirkastu.

Autetaan ulkomaalaisia vastaamalla heidän Suomi-kysymyksiinsä, jotta voidaan korjata väärinkäsitykset. Luodaan verkostoja jolla saadaan "pitkän hännän" jutut tuotteistettua, jotta hyödyt tulevat joka paikkaan.

T.

The Finns

Finland employs about 2,700 000 people, most of whom have a technical background. Our vision and our strategy provide a platform for handling personnel-related matters based on systematic, long-range planning. We want every finnish citizen to understand our country´s goals and to work towards these both cost-effectively and with the customer’s needs in mind. We listen carefully to our employees’ views, and this includes conducting an annual survey. We want everyone to be involved in furthering their own work and in helping our country to be successful.

Our values are trust, renewal and cooperation, and it is these values that steer our daily activities.

Management

In Finland, it is the job of those in positions of authority to provide support for jointly agreed targets and working practices, to ensure that work is carried out efficiently, and to promote team spirit. Managers are guided by an annual plan of operations. The goals set for our country as a whole provide the basis for individual target-setting. Targets and their monitoring are agreed during annual discussions held between superiors and members of their teams. Each superior is responsible for maintaining a dynamic, successful team.

Working together

Finland places great importance on working together. We comply with the legislation concerning employer-employee relations and collective wage bargaining, and we also work to promote employees’ opportunities to influence matters.