Ykkösaamu Petri Kejosen seurassa

Olin salilla ja lämmittelemässä, piti pidentää salikäyntien vähiten miellyttävintä vaihetta sen verran, että näki koko haastattelun.
Ja politiikkahan kiinnostaa yhtä paljon kuin se hatun syöminen, joten ilmeisen onnistunut esiintyminen molemmilta.

Vaikutti hyvältä ohjelmakonseptilta, hyvä haastattelu. On mukavaa, että oikeasti ja avoimesti vastaat kysymyksiin etkä vain yritä väistellä niitä. Se luo hyvää keskustelua. Lisää tätä!

Loistava ohjelma! Vaimoni ei erityisemmin ole politiikasta kiinnostunut, mutta tänä aamuna ykkösaamu oli hänenkin mielestä upea keskusteluohjelma, tätä lisää!

Hei ministeri Stubb,
en ole tottunut ministereitä sinuttelemaan, mutta kun itse annoit luvan kysymyksessäsi, otan opikseni.

Toimittaja Kejosen työtä voi kiittää. Karismaattisen Lehtilän viitan sovittelun ei voi sanoa olevan helppoa, mutta suoritus oli hyvä. Ehkä hioituukin ajan saatossa.

Ja Sinä sitten! Kuten yleensä, tietämyksesi ja sanavalmiutesi vakuutti katsojan.
Vältit diplomaatin varmuudella sudenkuopat ja onnistuit esittämään uusia, tuoreita mielipiteitä. Et tyytynyt väistelemään. Toit esiin todellista näkemystä.

Yhtä en ymmärtänyt: miksi Eero Heinäluoma opponoimassa? Valiokunnan jäsenenä?

Jos Sinusta on pakko keksiä jotain kritisoitavaa, koetan. Vältähän tyhjää toistoa: " niin sanoakseni". Löydä vielä persoonapronomini minä pro mä.

Mutta säilytä rentous ja oma laatusi. Substanssiosaaminen näyttää olevan todella hyvin hallussa. Onnistuit!

En pitänyt Petri Kejosen tavasta haastatella teitä. Politiikka on tíetysti kovaa, mutta entisen demarien puheenjohtajan puhelinhaastattelu oli turha yritys saada muuten asiallinen keskustelu toisille raiteille. On totta, että näin kunnallisvaalien alla keinot sisäpolitiikan tekemiseen täytyy ottaa ulkopolitiikasta, mutta naurettavalta se kuitenkin tuntuu ja tässä tapauksessa kokoomuksen täydelliseltä aliarvioimiselta.

Kiitos siitä, että viileytenne ja asiallisuutenne säilyi koko haastattelun ajan ja antamanne vastaukset olivat linjakkaita ja kuitenkin sisimmästänne tulevia. Suomessa tarvitaan enemmän avointa keskustelua vaikeistakin aiheista. Mm. Suomen suhde Venäjään on asia, josta pitää uskaltaa keskustella. Venäjä on suurin kauppakumppanimme ja elleivät suhteet säily asiallisina saatamme jälleen joutua syvään lamaan Suomessa.

Kiitos! Täällä jo kerrattiin ohjelma Arenasta, niin paljon asiaa, analyysia ja näkemystä siinä oli. Oltiin molemmat katselijat sitä mieltä, että olet loistavasti omaa luokkaa, valmis, rohkea, osaava. Innostuksesi on uutta ja tarttuvaa. Voimia ja myötätuulta!

Olet tosi vakuuttava, nopea, moniulotteinen. Minulla on monta venäläistä ystävää ja heillä on omat näkemyksensä, mutta ihmeellistä kyllä, olen positiivisesti yllättynyt Suomen mediasta. Kaikki nuo mielipiteet on julkaistu myös esimerkiksi suurimmissa sanomalehdissä eri yhteyksissä. Tosin mieleipiteet ovat enimmäkseen läntisiä, mutta myös toisenlaisia kannanottoja on julkaistu. Pidä kieli keskellä suuta, kuuntele, Suomen valttikortti on objektiivisuus, totuuden etsintä. Jatka samaan malliin.

Esiinnyit jälleen loistavasti - asiantuntemuskin on hyvää tasoa, ja tietenkin sanavalmius aivan erinomainen.

Yksi asia kuitenmin "tökkäsi" - NATO-optio.

Suomessahan tällä NATO-optiolla yritetään antaa ymmärtää, että Suomi pääsee halutessaan tarvittaessa automaattisesti NATOn jäseneksi, joten sinne ei ole mitään kiirettä.

Tämä on silkkaa roskaa. Ei kukaan ole antanut, eikä edes voinut antaa tällaista lupausta - optiota.

Siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikkien entisten NATO-maiden täytyy yksimielisesti hyväksyä jokainen uusi jäsenehdokas jäseneksi.

On erittäin todennäköistä, että jos Suomen ja Venäjän välit kiristyvät ja Suomi yrittää sitten päästä NATOn jäseneksi, niin löytyy vähintään yksi nykyinen NATO-maa, joka vastustaa Suomen ottamista NATOon - ja siinä sitä sitten ollaan "NATO-optiomme" kanssa, NATOn ulkopuolella juuri silloin kun olisi hyvä jo olla NATOn jäsen turvatakuineen.

Erittäin hieno startti ohjelmalle. Enää odotellaan että olet Uutisvuodon vieraana ;)

ps. Putkinen, tuo mainitsemasi todennäköisyys olisi huomattavasti suurempi jos olisimme NATO:n jäsen.

Kiilamo perää, että pitäisi sanoa minä eikä mä. Tässä sama juttu kuin niissä huippareissa, tutumman kuuloista kun on mä. Jos virkamiestyyppi sanoo minä, tokassa lauseessa kaikki torkahtaa.

Voi kun voisit kunnallisvaaleissa avittaa jonkun muun kuin kokoomuksen ehdokkaita. Kokoomuslaiset tuppaavat vetämään liikaa rikkaiden päässä köyttä. Muista puolueista SAATTAA löytyä joitakin, joista olisi oikeasti hyötyä huonommin pärjääville kansalaisille.

Taatusti tosi, että ulkoministerin on helpompi olla koko kansan lemmikki kuin esim. peruspalveluministerin. Homma ei silti ole helpompi, se on erilainen. Siksiköhän niitä ns. hankalia pestejä hoitavat naiset??

Menee hyvä mies hukkaan, jos susta presidentti tehtäisiin nyt. Siinä hommassa on rajoituksia, ei voi tuulispäänä ryntäillä, olla idealisti ja puhua kuin ruuneberi. On hyvä olla enemmän ryppyjä ja sopivasti leipääntynyt. Oikeastaan Halonen on ihan hyvä presidentti, meidän kaikkien oma emäntä.

Jotenkin tuntuu, ettei NATO sovi meille suomalaisille.

Se oli koko hyvän jutun paras kohta se Lavrovin kännykkänumero! Veit jalat suustani. Näytit ja kuulostit hyvältä, ei ihme jos rouvatkin jaksaa kuunnella. Juttu oli jälleen kaikkien ymmärrettävissä ja juonellinen.

Suomen kannattaa lähettää lisä joukkoja afganistaniin tekee hyvää usan ja suomen väleille siitä voi olla hyötyä

Hyvä Alexander Stubb!

Oma mielipiteenne: Millä tavalla Suomen läsnäoloa Afganistanissa tulisi vahvistaa/muuttaa?

Lehtelään verrattuna turhan tykittävä toimittaja. Tosin turha kai verratakaan, Lehtelä kun kunnioitti haastatelviaan toisin kuin nämä nuoremman polven toimittajat. Mutta muuten ihan mielenkiintoinen haastattelu. Kaikkia mahdollisia puolueita jo äänestäneenä valitsen kuntavaaleissa kokoomuksen. En sinun takiasi, olen vain pettynyt demareihin ja keskustaan ja vihreisiinkin.

Ykkösaamu on vuosia ollut Suomen paras poliittinen keskusteluohjelma. Sama resepti toimii nemmä näköradion puolellakin. Ulkoministerin esiintyminen oli kaikin puolin erittäin asiallista ja mikä parasta -rehellistä puhetta. Hyvä. On hankittu tietoa ja omaksuttu vastuullinen rooli Suomen ulkopolitiikan tekijänä.

Venezuela ei ole tunnustanut Georgian kapina-alueita. Taisi olla freudilainen lipsahdus? Epäilemättä latinalaisten maiden historiallisten traumojen kertaaminen auttaisi muodostamaan kokonaisvaltaisemman kuvan alueen nykytilanteesta. Vasemmistolaisuuden vyöry mm. Venezuelan, Bolivian, Ecuadorin ja Nicaraguan kansanvaaleissa tuskin on Kuubasta orkestroitua guevaralaista vallankumousmeininkiä; pikemminkin ihmisten aitoa pyrkimystä kohden sosiaalisesti vastuuntuntoisia yhteiskunnallisia järjestelmiä. Kaiken koetun jälkeen se heille sallittakoon. Yhteistyöllä näiden kanssa kyllä pärjää, myös USA.

---

Afganistaniin ei tarvita lisää tulivoimaa vaan uusi strategia. Sotilaalliseen voittoon ei liene mahdollisuuksia. Suomen aktiivisempi Afganistan-politiikka saisi tarkoitta tämän sanomista suoraan ystävillemme Isafissa. Lännen pitää myös ottaa joku vastuu virheistä. Ranska, Britannia ja USA kumosivat vastikään turvaneuvostossa lausumaehdotuksen oheisvahingoista, vaikka sekä Karzain hallituksen, että YK:n vahvistamien tietojen mukaan 50-60 lasta kuoli liittouman pommituksissa. Ylimielisyys näkyy Talibanin etenemisenä.

Jarmo Kanerva: "Millä tavalla Suomen läsnäoloa Afganistanissa tulisi vahvistaa/muuttaa?"

Minun jo vanha, mutta hyvä, reseptini on tällainen:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Afganistan.htm

Lahtinen: "Venezuela ei ole tunnustanut Georgian kapina-alueita. Taisi olla freudilainen lipsahdus?"

Niin - ei edes Venezuela, eikä Valkovenäjä.

Ainoa varsinainen tunnustaja on edelleen Venäjä. Nicaracualta se oli lipsahdus - jota nyt kadutaan Nicaracuassa.

Tässä ei ole nätti kertomus
POLITIIKAN NUORENNUS -JA ARVOMAAILMALEIKKAUKSEN PUOLESTA

Suomessa on aivan riittävästi vanhaa "poliitikon mollukkaa", jotka osaavat istua paikallaan ja puhua "siihen suuntaan" ja välttää taidokkaasti aidon ja syvällisen asioihin puuttumisen. Yksi Kokoomuksen kasvun syitä onkin nuoret poliitikot: on esimerkiksi valtionvarainministeri Katainen, opetusministeri Sarkomaa ja tietenkin pidetty ulkoministerimme Stubb.

Politiikan "muuttuminen" tahto- ja tekopolitiikaksi onkin taitanut yllättää vanhat vallanpitäjät. Se, että asioille voi oikeasti tehdä jotakin, ja että Suomessa asioille tarvitsee oikeasti tehdä jotakin, on tilanne josta vanhat, uudistautumiskyvyttömät mestarimme eivät todennäköisesti kykenekään selviytymään. Ainut järkevä teko olisikin astua syrjään ja antaa tehtävät aktiivisten ja aikaansaavien nuorempien eteenpäin vietäviksi.

TEKOJEN POLITIIKKA

Jo on aikakin että "sekopolitiikka" eli sanojen loputon jauhaminen muuttuu tekopolitiikaksi arvostetun Alexander Stubbin myötä. Mikäli puhumalla olisi oman maamme tilanteen voinut eheyttää ja parantaa, olisimme todellakin mallivaltio.

TAHTOPOLITIIKKA

Värittömän politiikan muuttuminen tahtopolitiikaksi, jossa tahtomista seuraa myös teot, on uudistavaa. Vuosikymmenten valheellinen hyssyttelylinja, minkä aikaansaannokset ovat
helposti nähtävissä ja todettavissa: esim. julkisen terveydenhuollon romahtaminen, ja vanhusten ala-arvoinen kohtelu ja hoito, ei kerro asioiden dynaamisesta ja hienosta hoitamisesta. "Kun palkka juoksee, ei asioiden hoitamisella ole niin väliä", on ollut aikakautemme trendi.

Tahtopolitiikkaa tarvitaan, mutta siihen tulee liittää myös teot, jota linjaa Alexander Stubb on vetänyt alusta lähtien. Sen verran syrjästä tuli seurattua Ylen ohjelmaa, että kuitenkin näkyi kuinka vanhat valtiomiehet tunnustivat olemuksellaan ja käytöksellään, että "me olemme jääneet kirkkaasti kakkosiksi", ja että "onneksi täällä on edes yksi joka yrittää tehdä parhaansa uppoavan laivamme telakalle saattamiseksi".

VAIKENEMISESTA JA VALEHTELEMISESTA VÄLITTÄMISEN TASOLLE

Tuleekohan välittäminen enää koskaan istumaan valtarakenteisiin? Kuka meillä alkaisi esim. välittää leipäjonojen lyhentymisestä ja työttömistä? Ja mistä puolueesta tällainen yksilö tähän tilanteeseen pelmahtaisi? Kylmän politiikan tuloksia on saatu seurata jo tarpeeksi. ***MITÄ Suomessa tulisi tapahtua, että ihmiset alkaisivat taas välittää toisistaan? Aivankuin maamme johtoa olisi leimannut tapa "Ollaan vaan tarpeeksi kauan hiljaa asiasta, niin tilanne menee pian ohitse". Useille äänestäjille on muodostunut selkeä näkemys siitä, että politiikka onkin "valehtelemista".

Alexander Stubb tarvitsee paljon tukea jatkaakseen linjalla, jonka hän alunperin valitsi. Samanhenkisiä ja samanmielisiä uudistushenkisiä ihmisiä tulisi löytyä myös muualta kentältä, että politiikka uudistuisi ja että Suomi saataisiin elvytettyä uudelleen henkiin. Kouluvierailut ovat varmasti tervetulleita poliittisia herätyksiä nuorempien keskuudessa. Kun poliittiseen keittoon laitettaisiin mausteeksi välittämistä, niin hyvinvointi alkaisi pikkuhiljaa monitahoisesti lisääntyä "ei niin suloisessa" Suomessamme.

Alexander Stubbin tyyli ja tapa perhearvojen korostamiseen käytännön tasolla on erittäin tervetullutta välittämisen politiikkaa ystäviemme esim. Vanhasen, Kanervan, tai Forsiuksen törttöilyihin verrattuna. Se, että joku OIKEASTI pitää perhettään tärkeänä, lyö laudalta aika monen korkea-arvoisen vastustajan.

***Rohkeutta ja voimia hyvin perustetun linjan jatkamiseen ja entistä enemmän aitoa & vaikeuksissa kantavaa rakkautta perhe-elämään, ja ILOISTA ILMETTÄ*** toivoo

Leenu :-)

Hyvä haastattelu – miellyttävä katsoa ja kuunnella. Sekä haastattelija että haastateltava ovat ammattilaisia ja keskustelu eteni mukavasti. Ei tullut missään kohdassa kiusaantunut olo, päinvastoin. Toisin kuin jotkut muut, ymmärsin hyvin Heinäluoman mukanaolon; mitä siitä tulisi, jos haastatteluun ei saataisi ollenkaan kritiikin ääntä, sitä toista näkemystä. Sekin osio meni oikein hyvässä hengessä, sitä paitsi!

Petri Kejonen on ollut hyvää seuraa radion ykkösaamussa jo pitkään – hänen tapansa käsitellä asioita on selkeä ja asioihin keskittyvä. Hienoa, että ohjelman saa myös silmin nähtäväksi viikonloppuisin, ja toivottavasti myös jatkossa korvinkuultavaksi arkiaamuisin kahdeksan uutisten jälkeen. Ykkösaamun kolumnit ja ulkomaankatsaukset ovat myös todellista herkkua kuultavaksi – pakko mainostaa tässä kun tällainen pieni mahdollisuus moiseen tuli! Aamun työmatkat ovat radion ykköskanavan ansioista miellyttäviä vaikka ne pääkaupunkiseudun autoruuhkassa viettäisikin.

Jos vain muistan laittaa lauantai-aamuisin telkun jatkossa päälle, tulen varmuudella seuraamaan tätä ohjelmaa.

Hyvistä telkkariohjelmista puheen ollen – lauantai-iltaisin alkanut uusi vartin mittainen pikku-puolue-satiiri (Ihmisten puolue) on herkullinen. Tulee ennen Uutisvuotoa: kannattaa vilkaista jos yhtään poliittisesta vitsailusta pitää.

Alexin pohdinnat Ykkösaamussa vahvistivat käsitystäni siitä, millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikka Alex toivoisi Suomen harjoittavan: aktiivista ja kv. vastuuta kantavaa. Tässä asiassa olen Alexin kanssa samaa mieltä varsinkin jos aktiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tarkoittavat nykyistä aktiivisempaa toimintaa EU:ssa ja EU:n kautta ja aktiivista Suomen EU-strategiaa. Tässäkin toiminnassa on käytettävä, sekä syvällistä harkintaa ja malttia ja joskus myös varovaisuutta eikä meidän pienenä valtiona kannata lähteä ensimmäisten joukossa esittämään voimakkaan tuomitsevia kannanottoja sen enempää Venäjän, USA:n kuin muidenkaan suurvaltojen suhteen, ei edes pienten naapuriemme suhteen. Saavuttamaamme luottamusta ei kannata lähteä muutamalla hätäisellä ja verbaalisesti voimallisella kannanotolla ulosmittaamaan; onneksi emme ole näin tehneetkään.

Alex sanoi, että "Nato on yksi kv. järjestö muiden kv. järjestöjen joukossa". Sehän on totta, mutta ei ole mitään fobiaa todeta myös, että Nato on maailman voimakkain sotilasjärjestö ja USA:lla on varsin merkittävä rooli Natossa. Jos haluamme, että EU olisi paitsi taloudellinen suurvalta myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen suurvalta, EU-puolustuksen riippuvuus Natosta ja sitä kautta USA:sta on ongelmallista ainakin, jos katsotaan, että suurvalta-asema edellyttää myös itsenäistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Sellainen vaatii pitkässä juoksussa EU:lta omaa yhteistä puolustusta tai kehitysvaiheessa ainakin Naton eurooppalaista pilaria, joka olisi mahdollisimman vähän riippuvainen USA:sta.

Alexin toivetta lisätä pohjoismaista yhteistyötä puolustuksen ja turvallisuuspolitiikan osalta kannatan lämpimästi. Tätä asiaa ovat mm. norjalaiset painottaneet jo pitkään eivätkä vähiten huomioiden pohjoisen valtavat energiavarat, joiden pohjalta tulevaisuudessa voi syntyä myös kriisejä.

Erlttäin tyytyväinen olen Alexin kannanotosta, jonka mukaan Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on nykymuodossaan vanhanaikainen. Nopeasti muuttuva maailma vaatii uudistunutta ja alati kehittyvää ajattelua myös puolustus- ja turvallisuuspolitiikan uudelleenarvionnissa.

Alex painotti uutta idänpolitiiikkaa ja uutta Venäjästrategiaa. Ehkä tässä asiassa voisi ajatella vieläkin laajemmin huomioiden Kiinan ja Intian nousevan kv. aseman sekä USA:n tulevat presidentinvaalit. Ehkäpä Suomen olisi vihdoin aika muodostaa myös kokonaiskäsitys siitä, mikä on sen strategia suurvaltoihin yleensä ja kuhunkin suurvaltaan erikseen bilateraalisesti ja EU:n kautta.

Afganistanin suhteen olen pitkälti samaa mieltä Lasse Lahtisen kommentissaan 14.9.2008 klo 14:46 esilletuoman kannan kanssa. Väkivaltapolitiikalla rauhaa ei aikaiseksi saada vaan kriisi eskaloituu myös Pakistaniin ja sen jälkeen vielä laajemmalle, jos jatkossakin lyödään päätä seinään. Kovin pitkä matka ei ole Venäjälle, Kiinaan ja Intiaan. Tulevan kv. talouden ahdingon huomioiden (Greenspan puhuu jo lamasta) meidän tulee myös arvioida, mihin meillä on varaa ja olisko esim. suuremmasta kehitysavusta Afrikkaan enemmän hyötyä niin kohdemaan, Suomen kuin kv. yhteisönkin kannalta. Kiinan panostuksesta Afrikkaan olisi ehkä meilläkin jotain opittavaa.

Petri Kejonen suoriutui tehtävästään mielestäni kohtuullisesti, mutta itse ohjelmaformaatti vaikutti "perähikiäläiseltä" softtalk-versiolta BBC:n Hardtalkista. Olisin toivonut, että toimittaja olisi ottanut kiinni Alexin kommentteihin, jolloin asioissa olisi päästy syvemmälle. Lisäksi Heinäluoman kommentti oli aivan liian pitkä. Ehkä jatkossa lisäkommentoijia voisi olla enemmänkin ja puheenvuorot lyhyempiä. Toisaalta kyse oli ensimmäsiestä TV-lähetyksestä, joten toivokaamme, että formaattiakin osataan kehittää.

Georgian tilanteesta Alex sanoi aivan oikein, että "meidän mielestämme tämä sota alkoi jo oikeastaan 1990".

Alexander Stubbin blogissa kommentoisin Juhani Putkisen Afganistan-ajatuksia. Putkisen ajatukset ovat suurelta osin hyviä, ja joita suomalaiset osin myös Afganistanissa toteuttavat. Idealistipasifistina en tietenkään halua yhtään suomalaista sotakonetta lisää Afganistaniin. Niitä on siellä jo tarpeeksi.

Muutama kommentti: Juhani Putkinen kirjoittaa "Valitettavasti Afganistanissa on kuitenkin edelleen kiihkoislamilaisia ryhmittymiä, jotka eivät halua, että Afganistanista tulisi normaali demokraattinen hyvinvointivaltio." Taleban on tietysti tällainen ryhmittymä, mutta nähtävästi Afganistanin hallinnossakin toimii ihan tarpeeksi fundamentalistisia ajatuksia päässään pyörittäviä ihmisiä, jotka ajavat Afganistaniin fundamentalistista islamilaista arvomaailmaa, kuten talebanitkin tekevät. Tästä otan esimerkiksi kansanedustaja Abdul Rasul al-Sayyafin, joka oli sotapäällikkönä mukana sisällissodassa 1992-96 ja joka on tullut tutuksi sekä Osama bin Ladenin että Khalid Sheikh Mohammedin kanssa.

Juhani Putkisen ehdotuksia: Suomesta siviiliasiantuntijoita

- oikeuslaitoksesta neuvomaan tuomioistuinten toimintaa
- vankeinhoitolaitoksesta neuvomaan vankiloiden rakentamista ja toimintaa

Tämä näyttää toteutuvan, kun Suomi rakentaa kehitysyhteistyömäärärahoilla naisvankilan Sheberganiin. "Raiskattujen turvataloksikin" tätä puolustusvoimien sivustolla kutsutaan. Suoraan sanottuna: Afganistanissa nainen voidaan tuomita vankeuteen raiskauksen uhrina. En tiedä, miten suomalaiset oikeusoppineet yrittävät selittää afganistanilaisille viranomaisille, että tällainen tuomio ei oikein ole kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukainen. Vai onko?

Huomiota kiinnittää myös se, että samalla alueella, jossa suomalaiset ovat rakentamassa 84 000 eurolla naisvankilaa, kuivuus uhkaa maataloutta ja karjankasvatusta:
http://www.irinnews.org/Report.aspx?ReportId=79865

Populismia loppuun: Apulaispresidentti Karim Khalili - entinen sotalordi - on mukana anomassa 404 miljoonaa yhdysvaltain dollaria hätäavun saamiseksi välittömän nälänhädän uhkaamalle 4,5 miljoonalle afganistanilaiselle:

http://www.irinnews.org/Report.aspx?ReportId=79162

Populistisesti voi kysyä, montako sataa tuhatta Khalili aikoo näistä rahoista pistää omaan taskuunsa?

Kirjoittelin osittain jo muualla, että

Muutamia hyviä pointteja maltillisessa esiintymisessäsi nostit esille:

-Suomen ulkopolitiikka on vapautettava

-(Nato)fobioista
-asennevammoista
-liittoutumattomuusfantasioista
-kuvitelmista

Lisäksi Suomessa ei ole rohkeutta keskustella asioiden oikeilla nimillä.
Bloginpitäjän henkilökohtainen ja kokoomuksen kanta Natoon tiedetään, mutta todella Suomessa ”pitää noudattaa tämän asian suhteen Raamattua eli hallitusohjelmaa”. (Hallitusohjelmathan ovat ulkopolitiikan suhteen ainakin tähän asti ja vielä ainakin osittain olleet melkein samalta aikakaudelta kuin tämä pyhä kirja)

Lehtien pääkirjoituksissa on hyvin ilmaistu, missä tilanteessa
ulkopoliittinen keskustelu on Suomessa vieläkin:

”Ulkopoliittinen keskusteluilmapiiri on jälleen yhtä raikas kuin tunkio sateen jälkeen”
”ulkopoliittiset uudelleenarvioinnit ovat juuttuneet 1970-luvun henkiseen, (suomettuneen, pysähtyneisyyden, kirj. huom.) suohon”

Nyt kun kokoomus on päässyt ulkopolitiikan avainpaikoille, ulkoministerinä olet, kuten myös Hakämies ja koko puolue yrittänet kiitettävästi tuoda ja myös tuoneet Suomen ulkopoliittiseen keskusteluun ja ulkopolitiikan hoitoon tätä raikkautta, dynaamisuutta ja todellisia tekoja.

Samaa mieltä olen Juhani Putkisen kanssa Nato-optiosta eli se on täysi illuusio. Optio on Suomen itsensä asettama ja jos turvallisuustilanne Suomen osalta muuttuu ratkaisevasti, on Natojäsenyys tai edes sen hakeminen liian myöhäistä.

Pidin ohjelmasta siitä, että toimittaja ei puhunut poliitikon päälle ja toisinpäin. Mikään ei ole hirveämpää kuin katsella kampitusta yrittävän toimittajan ja Ben Zyskowiczin "keskustelua".

Kejonen ei kaatunut edes toiseen toimittajien perisyntiin eli nuoleskeluun.

Ja vain asiasisältö tuli esille mikä on suuri plussa. Minua ei ainakaan kiinnosta mihin aikaan Stubb juoksee maratonin ja mitä Stubbin vaimo tekee työkseen.

Esimerkiksi lauantaiseuran Hannu Lehtilän teennäiset "Mitäs teitte aamutuimaan" ja "Miten päivänne nyt tästä jatkuu"- tyyppiset kysymykset olivat haukotuttavia.

Ohjelma oli hyvin tehty, tasapainoinen ja informatiivinen.

Kiitos siitä.

http://www.civil.ge/eng/article.php?id=19479

Näyttäisi siltä, että Venäjä haluaa EU-poliisien toimivan varmistuksena Georgian suuntaan...ja lisäksi Abhasiaan jää 3800 venäläistä tietenkin ohjuksineen, tankkeineen jne. sekä Etelä-Ossetiaan saman verran siltä varalta, jos "hirmuiset" georgialaiset hyökkäävät.

Minnehän siviilit - siis abhaasit ja osseetit - on ajateltu sijoittaa ?

Kun nykyään erilaiset toimijat (NATO, OSCE, EU...) milloin missäkin maailmankolkassa ja mandaatilla ottavat hoitaakseen rauhanturvaamis- ja tarkkailutehtäviä, tulee ikävä aikoja, jolloin oli yksi yhteinen ja selkeä rauhanturvaaja kaikkialla - Yhdistyneet kansakunnat.

Näinköhän rauha ja kehitys tulee tehokkaammin turvattua ?

Blogin kommentoijilla, jopa normaalisti asiantuntevilla herroilla Pulli ja Lahtinen, näyttää olevan hiukan faktat hukassa, joten palautetaanpa ne mieliin:

Fakta 1: Todisteita, joiden nojalla Osama bin Ladenia vastaan nostettaisiin syyte ei ole olemassa. Jokainen voi mennä liittovaltion FBI:n verkkosivulle, etsiä bin Ladenin etsintäkuulutuksen ja nähdä, että siinä ei ole mitään mainintaa 9/11-tapahtumista. Sen jälkeen, kun olette muutaman minuutin asiaa ihmetellyt, voitte ottaa puhelimeen käteen ja soittaa FBI:lle ja kysyä mistä tämä johtuu. Vastaus tulee olemaan ei ole todisteita, joiden nojalla bin Ladenia tulisi etsiä 9/11-tapahtumien takia. Tämän vuoksi Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjäkään ei ole nostanut syytettä bin Ladenia vastaan. Todisteiden puutteen on tunnustanut myös FBI:n johtaja Robert Mueller sekä ministeri Stubbin ikisuosikki Tony Blair.

Fakta 2: Hyökkäys Afganistaniin oli fakta 1:n nojalla siten kaikkien kansainvälisten lakien vastainen, koska jos bin Ladenia vastaan ei ole todisteita liittyen 9/11-tapahtumiin, myös hyökkäys taleban-johtoa vastaan oli laiton (toki taleban-johto oli ihmisoikeuksia polkeva, mutta sillähän ei ollut mitään tekemistä koalition hyökkäyksen kanssa).

Afganistanissa on siis käynnissä tällä hetkellä täysin laiton sota, jota voidaan kutsua jo kansanmurhaksi, koska Irakin tapaan myös Afganistanin maaperää on saastutettu koalition pommeilla vuosituhanniksi eteenpäin köyhdytetyllä uraanilla.

Kannatan ehdottomasti humanitaarisen projektin jatkamista, mutta mieluummin YK-joukoissa kuin rikollisen Naton johtamana. Naton sotilaallinen projekti on loputtava välittömästi.

Lukiessani Financial Timesista Naton de Hoop Schefferin lausuntoa, jossa hän kritisoi viime viikon Sarkozy-Medvedev -sopimusta, mieleeni tuli Alexin lyhyt viittaus Ykkösaamussa Naton mahdollisesta luonteesta toimia poliittisena tekijänä. Poliittisesta vaikuttamisesta tai ainakin sellaisen yrityksestä näyttäisi de Hoop Schefferin lausunnossa lähinnä olevan kyse kun huomioi, että EU:n ulkoministerit tänään kokoontuvat viimeistelemään Sarkozy-Medvedev -sopimuksen käytännön yksityiskohtia.

Kun Naton pääsihteeri vastustaa EU:n aikaansaamaa sopimusta, joka mitä suurimmassa määrin koskee turvallisuuspolitiikkaa, voidaan luonnollisesti pohtia, onko tilanne ongelmaton, täysin vailla ristiriitoja tai pitäisikö tilanteesta tehdä joitain johtopäätöksiä. Voinemme kakki myöntää, ettei tilanne ole täysin ongelmaton, muttei sen välttämättä tarvitse olla mikään lähtölaukaus EU:n ja Naton yhteistyön vaikeutumisellekaan. Alkajaisiksi tässä muutamia itselleni ensimmäiseksi mieleeni tulevia seikkoja. Haluan ne esittää jo siksikin, että Alex halusi avointa turvallisuuspoliittista keskustelua ilman fobioita. Ammutaan siis fobiat alas saman tien, mutta tunnustetaan samalla epäkohdat ja riskit siellä, missä niitä meidän mielestämme voisi olla:

1. Mitä useammin EU tekee yhteisiä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä päätöksiä, sitä todennäköisempää on, että EU:n ja Naton kanta ovat erilaisia.

2. EU:n ja Naton kantojen eroavaisuus johtuu pääosin kahdesta syystä: a. erilaisesta jäsenkokoonpanosta, b. erilaisista tavoitteista kv. yhteisön subjekteina ja c. erilaisesta historiasta ja kehityksestä organisaatioina.

3. Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja sen mukanaan tuoma EU:n yhteinen ulkopolitiikka tiivistäisivät EU-maiden yhteisten päätösten tarvetta ja mahdollisuutta, samalla kun ne tiivistäisivät EU:n itsenäisyyttä suhteessa EU:n jäsenmaihin, Natoon, USA:han ja muihin kv. yhteisön subjekteihin.

4. Täten toisasiassa USA:n vaikutusmahdollisuus EU:hun ja eri toten EU:n Nato-jäsenmaihin pienenisi ellei Naton toimintaa virtaviivaistettaisi (enemmistöpäätökset/aika).

5. Periaatteessa, jos Nato ja EU ovat yhtä aikaa tekemässä päätöstä jostain asiasta, voittavaksi kannanotoksi voi ainakin ääritapauksissa jäädä sen organisaation kanta, joka pääsee ensimmäisenä yhteiseen päätökseen.

6. Yhteiseen päätökseen saavuttamiseen voivat vaikuttaa ns. vatsarannankiiskeille periksiantaminen tai niiden suopea kohtelu joko organisaation sisältä (esim. USA lupaa jollekin Naton jäsenmaalle vaikkapa pitkänmatkan ohjukset Horneteihin, jos jäsenmaa suostuu nopeasti yhteiseen kantaan) tai organisaation ulkopuolelta (esim. Venäjä lupaa jatkaa maakaasutoimituksia jollekin EU-jäsenmaalle, jos se suostuu nopeasti EU:n yhteiseen kantaan) tai mitä suurimmassa määrin mahdollisuus enemmistöpäätöksiin.

7. Kilpailutilanne EU:n ja Naton välillä luo ns. pelurimaille mahdollisuuden leikkiä tulella, jota tulisi välttää.

8. Yksinkertaisin keino olisi luoda Natolle ns. eurooppalainen pilari, jolloin siinä erillisessä Naton osassa olisivat mukana kaikki tai lähes kaikki EU-maat mutta eivät EU:n ulkopuoliset maat.

Hyvät lukijat ja kanssakommentoijat sekä Alex, pyydän anteeksi sitä, että nämä alusatvat kommentit asiasta ovat kovin pinnallisia ja siksi toivon, että ehkä teillä olisi jotain lisättävää, aivan sama onko kantanne täsyin vastaan tai puolesta suhteessa omiin pähkäilyihini kunhan se on perusteltu. Toivon, että tässäkin asiassa saataisiin raapaistua vähän pintaa syvemmältä.

Pari kolme lyhyttä kommenttia.

1. Afganistan lienee ainutlaatuinen siinä, että sinne viedyt avustusrahat
joutuvat ja tavarat joutuvat lähes 90 prosenttisesti "markkinoille".
Vanhaa kaupppiaskansaa oli sitten kysymys unikonviljelyn tuotteista tai länsimaiden lahjoittamista oppikirjoista lapsille. Koulutusapua, (Suomen "maailman paras koululaitos":-(), "naisprojekteja", vesiprojekteja, ympäristöprojekteja yms. EI SOTILAITA/POLIISEJA.

2. Odotan jonkinlaista kommenttia Alexilta hänen suhteistaan Venäjän johtoon? Onko ollut mahdollista "briiffata" Putinia, Medvedjeviä, puolustusmnisteriä tai joitakin kenraaleja. Ulkoministeri Lavrovin kanssa Alex lienee neuvotellut, turissut ja sättäillyt. Joku kommentti eksynyt näillekin sivuille Lavrovista.
Voisin suositella myös, että Alex soittaisi ja konsultoisi vasta Putin palkinnon saaneelle maaherra Siuruaiselle.

Liimataisen viimeinen kommentti täyttä asiaa.

Joka tapauksessa kiitos Alexille avoimuudesta ja avoimesta keskustelusta ulkopolitiikasta.

Ja muistutus: Suomi EI tuomari vaan lääkäri.

Ministeri Stubb,

Satuin katsomaan osan haastatteluohjelmastanne tänä aamuna.....hyvin selvisitte ja asialinjalla !
Olen viipurilaisen miehen jälkeläinen ja äitinikin on syntynyt ko. kaupungissa. Älkää unohtako Karjalaa ja mitä siellä tapahtui, toisintoa ei kaivata ?!
Välsignelse till Er och hela familjen önskar
Marjut( Loikkanen- )Chugh

Toimittaja Petri Kejonen loi todellakin varsin dynaamisen ilmapiirin tuohon Ylen ykkösaamun keskustelutilanteeseen eikä voi väittää, etteikö arvoisa ulkoministeri osaisi esiintyä edukseen. Toivottavasti saamme myös pääministeri Vanhasen Kejosen "tykitettäväksi". Vaikkapa nyt Georgian tilanteesta. Suorilla sanoilla ja "raikkailla tuulilla" on nyt kysyntää!

Ulkoministerimme "messiaanisena" tehtävänä näyttää siis olevan mm " focuksen" asettaminen Eu:n globaaliroolin rakentamiseen. Kysynpä vaan, että millä lihaksilla? Keskiajalla läntistä maailmaa hallitsi katolinen kirkko. Sanalla ja miekalla. Ja lujasti. Mutta sekin yhtenäiskulttuuri hajosi 1500-luvulla reformaatioon. Ruotsi-Suomessa se merkitsi sitä, että Kustaa Vaasa sanoi katoliselle kirkolle - Piste ja aamen - . Siitä häntä kiittäkäämme! Ranskassa Napoleon otti kruunun paavin kädestä ja kruunasi itse itsensä. Paavi näyttää tuossa Napoleonin kruunaustilanteessa lähinnä laskevan auringon kajolta.

Auringon laskua on sensijaan aina seurannut auringon nousu, jota me saamme nyt taivastella tähtilipun (Neitsyt Marian) alla ja laulaa "oodia ilolle". Uusi uljas Eurooppa on syntynyt, jonka yhtenäiskulttuuri on lähinnä siinä, ettei ole olemassa mitään yhtenäiskulttuuria, aatetta, paitsi "hymni eurolle". Ei ole mitään yhtenäistä eurooppalaista identiteettiä, joka saisi meidät sanomaan: " Ah` olen valmis kuolemaan Euroopan puolesta". Ei koita se päivä ei!

HS:sa 8.9. Markku Salomaa toteaa Venäjän soveltavan nykyäänkin Frunzen sotateoriaa:

"Frunzen ajasta lähtien doktriiniin on kirjattu Venäjän sotapolitiikka sellaisena kuin sitä on tarkoitus noudattaa. Doktriinin tavoitteissa ja päämäärissä marxismi-leninismi on nyt korvattu venäläisellä kansallisuusaatteella. Kansallismielisyyttä on aina käytetty Venäjällä kansan yhdistäjänä ja keinona saada se samaistumaan uuteen valtaan ja valtioon.

Doktriini jakautuu frunzelaisesti edelleen kahteen osaan: poliittisiin ja sotilaallisiin perusteisiin. Sen mukaan maan poliittinen johto päättää, mihin tarkoitukseen sotilaallista voimaa käytetään. Sotilasjohto puolestaan päättää hyvin itsenäisesti siitä, miten sotilaallista voimaa käytetään".

Edelleen H.Heikka toteaa Ulkopolitiikka-lehdessä 4/01 mm. seuraavasti:

"Vaikka Frunze esitti ajattelunsa marxilaisen teorian ja clausewitziläisen ajattelun
liittona, se perustui todellisuudessa venäläiseen messianismiin ja laajentumishakuiseen suurvalta-ajatteluun, joilla oli syvä kannatus niin eliitin kuin kansankin keskuudessa".

Nyt kannattaisi kiinnittää huomio tuohon ilmaisuun "venäläinen messianismi", mikä viittaa ortodoksiseen uskoon, joka on juurtunut syvälle venäläiseen sieluun. Jos uskonnollinen aspekti jätetään kokonaan tarkastelun ulkopuolelle, venäläinen todellisuus ei aukea koskaan, jos sittenkään.

Se todellisuus on sen sijaan auennut ainakin osittain, että Venäjä pitää H. Heikan sanoin:

"Suomen lähialueilla yllä kykyä strategiseen iskuun. Keskeisiä välineitä ovat taktisilla ydinkärjillä varustettavat lyhyen kantaman ohjukset, nykyaikaiset rynnäkkökoneet ja erikoisjoukot, joilla harjoitellaan säännöllisesti. Huomionarvoista
on, että Venäjän uudessa sotilasdoktriinissa on palattu sotilaallisen konfliktin ensivaiheen tärkeyden painottamiseen"

Tätä taustaa vasten ulkoministerimme visiot Suomen liittymisestä Natoon, joka ei siis ole enää niinkään sotilasliitto, vaan "maanjäristysliitto" kannattaa harkita melko tarkkaan. Ulkoministeri ei kuitenkaan "lyönyt vielä palloa katsomon yli". Eikä hän olisi sitä voinutkaan tehdä, mutta jäihän tuosta puheesta suurlähettiläspäivillä 25.8.2008 kirkas kaiku.

Mitä Georgiaan tulee Usan puolustusministeri totesi, kun kriisi eskaloitui sodaksi: "että ei kai kukaan kuvittele meidän lähtevän sotimaan Venäjän kanssa Georgian takia?"

Yhtä vähän Usa panisi tikkua ristiin, vaikka olisimme Natonkin jäseniä, jos Venäjä hyökkäisi tänne "Koilliskonttoriin".

Katsoin ohjelman juuri netistä, ja täytyy sanoa että oli kyllä katsomisen arvoinen.

Toimittaja kysyi hyviä kysymyksiä, osa sellaisia joita itsekin olisin halunnut kysyä. Vastaukset olivat mielestäni ainakin suurilta osin suoria eikä kierteleviä. Kaiken kaikkiaan hyvin hoidettu!

Nato asiasta vielä, olen itsekin ihmetellyt mitä meinataan Nato-optiolla? Ei matkavakuutustakaan voi ottaa vasta sitten kun on jo matkalla katkaissut jalkansa.

En tiedä, mistä arvostamani Hiski Heikka on saanut tietonsa siitä, että Venäjä pitää "Suomen lähialueilla yllä kykyä strategiseen iskuun. Keskeisiä välineitä ovat taktisilla ydinkärjillä varustettavat lyhyen kantaman ohjukset, nykyaikaiset rynnäkkökoneet..." Venäjän suunnitelmien mukaan Venäjällä on vuonna 2010 vain runsaat 20 modernia Sukhoi SU-34:ä. Tuskinpa vaan kaikki Suomen läheisyydessä. Su-24 ja Su-25 ovat vanhempaa perua joskin nykyaikaisempia kuin Fouga magisterit tai MIG-21:t ja rynnäkkökoneina ehkä kuitenkin parempia kuin esim. Suomen Hornetit, mutta vanhanaikaisia kuitenkin.

Lainaus iltalehdestä Presidenttimme haastattelu:

----
Tällä hetkellä Suomen turvallisuuspolitiikka on Halosen mukaan rakennettu ensisijaisesti hyvän ulkopolitiikan varaan ja sitä kautta tuleviin ystävyyksiin ja sidonnaisuuksiin. Suomi on EU:n ja sen rahaliiton jäsen, mikä tuo laajaa turvallisuutta. Lisäksi Suomi ottaa osaa EU:n nopean toiminnan joukkoihin eli taistelujoukkoihin ja on valmis myös ottamaan sitä kautta vastaan tukea, jos sitä tarvitaan.

----

Niin kuin ylipäälikön kommentista ('hyvään ulkopolitiikkaan' voi todeta, on täysin varmaa että meidän armeija ei kykenisi vastaamaan mitenkään Venäjän Georgia tyyppiseen hyökkäykseen.

Venäläisten mielestä sopimusta voi noudattaa, jos siitä on suurempaa hyötyä heille kuin siitä, että ei noudata sopimusta.

Armeijan kaveri + monet politiikot vakuuttelivat TV:ssä, että saamme 700.000 miestä aseisiin hyvin nopeasti toisin kuin Ruotsi, jolla on palkka-armeija. Tämä on pelkkää propagandaa.

Jos haluamme konkreettista turvaa Venäjää vastaan pitää meidän kehittää omia puolustusvoimia (moderni varustelu), ja harjoitella näitä joukkojen eli reservien aseisiin ja asemiin siirtymistä joka vuosi ja monta kertaa. Tai sitten voimme liittyä Natoon, jonka sivuvaikutuksista täällä onkin kirjoitettu pitkiä tarinoita.

Halonen ja muut 'sosialistit' voi mennä rajalle mielenosoitukseen kun Venäläiset tulee, mutta koti-pizza sukupolvi on jo lähtenyt Rhodokselle, koska ei kukaan viitsi taistella, jos ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua.

Hei

Georgiasta, kun venäjä niin haluaa näitä mäntsälän kokoisia valtioita. Seuraavassa palaverissä voisit kysellä että jos etyj alkaa miettimään näiden tulevaisuutta pitäisi niille saada yhteinen maaraja. Luovuttaako venäjä tarvittavan kaistaleen maataan?

Muuten lennokas ja hyvä haastattelu, mutta miksi ihmeessä piti mainita tuo munkkilatinasta muunneltu sanatyhjiö -"Nato-optio"?Ymmärrän kyllä, että tuo kyseinen sweet-nothing löytyy hallitusohjelmasta, mutta ksamaisesta ohjelmasta löytyy ympäripyöreyksiä juuri siksi, että niitä voidaan sitten tulkita ja konkretisoida juuri niin kuin kulloisessakin poliittisessa ilmapiirissä nähdään tarkoituksenmukaiseksi.

Reilumpaa olisi sanoa, ettei Suomen ulkopoliittisessa johdossa ole yhteistä tahtotilaa hakea NATO jäsenyyttä ja kertoa myös, etteivät NATOn ovet Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen heikentyessä vättämättä ole levällään. Niin NATOon kuin EU:n yhteiseen puolustukseenkin pätee sama logiikka kuin sairaus- ja henkivakuutuksiin: paperit on pantava vetämään silloin kun kaikki on vielä hyvin.

Kun eduskunta käy ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta keskustelua, toivoisin ulkoministerin tuovan selkeästi esiin sen, ettei nk. NATO -optiolla voida tarkoittaa sitä, että Suomi olisi yhtään sen enempää NATO -maiden suojeluksessa kuin Georgiakaan ja ettei jäsenyyttä suurella todennäköisyydellä enää myönnetä siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa olla akuutti.

NATO -jäsenyyden hakeminen tai EU:n operatiivisen puolustuksen konkreettiset edistysaskeleet voitaisiin kireässä geopoliittisessa tilanteessa kokea helposti provokaatioksi, joka käynnistää kilpavarustelun tai pahimmassa tapauksessa jonkinasteisen konfliktin.

Näistä syistä Suomen (tai vähintäänkin sen täysjärkisen ulkoministerin)olisi ajettava linjaa, jossa yhteistä uskottavaa puolustusta pohjoismaiden ja/tai EU:n ja/tai NATOn kanssa kehitetään silloin kun aurinko paistaa. Elokuussa taivas oli pilvessä. Nyt on puolipilvistä..

Kommentoisin lyhyesti ja yksinkertaisestí Jouni Pullin esittämiä asioita.

En usko, että kovin usein ja tuskin nytkään EU tekee tai on tehnyt EU:n ja Naton kannalta erilaisia turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä päätöksiä. Tai sitten että EU:n ja Naton välillä olisi jonkinlainen kilpailutilanne. Ja millä tavalla EU voisi kovin paljon tehdä Naton kannalta eriäviä päätöksiä, jos 27:stä EU-maasta 21 kuuluu Natoon ja 95% EU-maiden väestöstä kuuluu Natomaihin. Niin kauan kun nämä ulkopuoliset maat ovat Naton ulkopuolella, on niiden vaikutusmahdollisuudet EU:ssakin turvallisuus- ja puoluepoliittisissa asioissa vain marginaalisia. Ja eikö ”Jaap de Hoop Scheffer kritisoinut Sarkozy-Medvedev – sopimusta, ei vastustanut. Lisäksi

”Jaap de Hoop Scheffer tuomitsi Venäjän voimankäytön Etelä-Ossetian konfliktissa ja vakuutti Naton tukevan Georgiaa”. Avoin on kuitenkin vielä että koska Georgia tai esim. Ukraina voisi liittyä sotilasliittoon ja eteneekö Georgian jäsenyyshaave Naton huippukokouksessa joulukuussa.

Eikö Natolla nyt ole jo nyt aika vahva ”eurooppalainen pilari”, koska Naton 26 jäsenmaasta 24 on Euroopan maita.

Ja tämän Lissabonin sopimuksen tarjoamat turvatakuut ovat olemattomat, ainoat turvatakuut tarjoaa Nato ja Suomen ”Nato-optiota” ei todellisuudessa ole olemassa.

Jouni Pullille:

En tiedä, mistä Heikka on tietonsa saanut. Tuo tieto löytyy kumminkin hänen kirjoittamastaan artikkelista "Suomi ja kansainvälisen järjestelmän rakennemuutos" Ulkopolitiikka 4/01. Siis varsin vanha artikkeli. Putin oli kuitenkin jo presidentti, ja hän on tuskin koskaan sulattanut Naton laajenemista yhä syvemmälle Venäjän ydinalueita. Naton laajeneminen tyssäsi nyt kertaheitolla Georgiassa.

En ole perehtynyt siihen, mitä sotilaskalustoa Venäjä on sijoittanut rajallemme, mutta siitä kai voimme olla yksimielisiä, että sitä on ihan tarpeeksi Natoakin ajatellen.

Mitä Hornetteihin tulee, mielestäni ne olivat onneton valinta, koska ne kärsivät mm. "hiekka-allergiasta", ellei sitä asiaa ole saatu sitten korjattua.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/09/712650

Tajunnan räjäyttävää toimintaa kokonaisuudessaan!

Kun kerta Venäjäteema keskusteluttaa täälläkin.

Sorry, yritän vaihtaa aihetta.

Alla ylen uutinen:

"Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Schefferin mukaan EU:n välittämää Georgian ja Venäjän välistä tulitaukosopimusta "ei voi hyväksyä"."
On aikoihin eletty!

Natoilukeskustelulle voisi panna jo pisteen. Siinä ollaan "juoksuhaudoissa".

Nyt täytyisi mediassa ja miksei täälläkin keskittyä keskustelemaan yritystoiminnan kehittämisestä Suomen ja Venäjän välillä eika huuhailla Venäjä peloilla. Kaikennäköistä roskaa. Esimerkkinä vaikka "Pelkään, että Venäjä vaatii sotilastukikohtaa Suomesta". Taisi olla joku europarlamentaarikko ja natointoilija. Noin keskustelua viedää aivan pusikkoon. Ja tietoisesti.

Sen sijaan:

Keskustellaan suhteiden kehittämisestä.

Kauppalehdessä oli juttua kuinka suomalaiset yritykset valloittavat Venäjän markkinoita uutuustuotteilla ja huippuosaamisella.

Esimerkkinä vaikkapa:

"Finndomo asuntomessuilla Pietarissa"
"Finndomo ja K-rauta yhteistyöhön Venäjän pientalomarkkinoilla"

Venäjällä on kaikkialla kovasti rakennettavaa infrastruktuuria ja arjen asioita. Ja tuossa markkinat aivan vieressä!

Businesyhteistyö luo rauhaa ja vakautta huolimatta erilaisuudesta.

Kun UPMmää ei kiinnosta huippuosaava työväki Kajaanissa, myytäköön koko tehdas venäläisille sijoittajille. Osaavat hoitaa myös edullisen puunsaannin Kajaanin tehtaalle Venäjältä ja edulliseen hintaan
Ja puutulliongelmakin poistuu ja Kainuussa työt jatkuvat.

Mutta niinhän siinä käynee, että "globaaliyritys" UPM kieltäytyy myymästä tehdasta venäläisille rajoittaakseen markkinoita. Kuten StoraEnso Kemijärvellä.

Ruotsin talouselämän lehdet kirjoittivat selkeämmin keskeisen asian. SUOMALAISET METSÄYHTIÖT HALUAVAT VAIN INVESTOIDA JA TOIMIA ETELÄ-AMERIKASSA HALVAN PUURAAKA-AINEEN JA HALPATYÖN MAASSA.
Goodbye Finland. Tosi isänmaallista.

Alexille myös ulkomaankaupan asiat kun Väyrynen ei saa "briiffattua" Venäjän johtoa.

Mitkä ne olivat Alexin suhteet/kanavat Venäjän johtoon?
Condo Rice ja Lavrov on hurmattu. Entä Putin ja Medvedjev?

Tartun noihin Kaukasiaa ja Keski-Aasiaa koskeviin kommentteihinne (re: Stubb). Todella hyvä analyysi, onko tämä oma kantanne vai isommalla "porukalla" pohdittu päätelmä ? Olen nimittäin itsekin samaa mieltä, sillä kun Venäjä on nyt noin 15:n vuoden taloudellisen (ja poliittisen) sekaannuksen jälkeen vakiinnuttamassa paikkaansa maailmanlaajuisena vaikuttajana, vähiten mittavien luonnonvarojensa ansiosta, niin se (Venäjä) pystyy nyt myöskin reagoimaan turvallisuusympäristöönsä paremmin. Venäjältä tuskin on jäänyt huomaamatta USA:n kasvanut vaikutusvalta alueella (etenkin Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat) vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, kun se (USA) on perustanut ns. terrorisminvastaisen sodan johdosta tukikohtia Keski-Aasian tasavaltoihin lähellä Pakistania ja Afganistania. Tämä jo varmasti on ärsyttänyt venäläisiä, ja kun USA päätti sijoittaa osia ohjuspuolustusjärjestelmästään (josta toki suurin osa USA:n omalla maaperällä) Puolaan ja Tshekkiin, niin ärsytys varmasti lisääntyi.

Hyvä kommentti se "respekti", Venäjää varmaankin ärsyttää
se, että USA "huseeraa" lähialueilla välittämättä Venäjän
suhtautumisesta asiaan. Tosin, USA ei tunnu juurikaan välttävän muiden kommenteista, kuten tuo Bushin hiljattainen salainen päätös sallia erikoisjoukkojen iskut Pakistanin luoteisosassa Waziristanissa osoitti.

Summa sum: kaikki merkit viittaavat siihen, että Venäjä huomioi
pitkän siirtymäkauden jälkeen taas entistä tarkemmin entisten
IVY-maiden (etenkin Keski-Aasiassa, Kaukasus-prosessihan
lähti oikeastaan liikkeelle jo ensimmäisestä Tsetsenian sodasta tai jopa jo Neuvostoliiton hajotessa, kuten useammat ovat todenneet) geopoliittisen aseman suhteessa (äiti)-Venäjään. Minun mielestäni
hyvä merkki tästä oli Valko-Venäjän kanssa solmittu valtioliitto
sekä se, että Putin on jossain puheessaan maininnut harmittelevansa
sitä, että Neuvostoliitto hajosi. Ja enemmänkin kuin harmittelevansa, taisi mainita tapahtuman olleen vuosisadan tragedia tms. Nythän Abhasia on kertonut tavoittelevansa jäsenyyttä Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisessä valtioliitossa, ja Etelä-Ossetia haluaa liittyä osaksi Venäjää (mikä on varsin ymmärrettävää, kun Pohjois-Ossetia naapurina on osa Venäjää).

Joka tapauksessa, kaksi valtiota on tunnustanut separatististen maakuntien itsenäisyyden: Venäjä ja Nicaragua. Venezuela on muistaakseni "tukenut" maakuntien irtautumista, mutta ei ole vielä tunnustanut niitä.

Kiitokset vielä kerran erinomaisesta esiintymisestänne Ylen
Ykkösaamussa ! Kerrankin aktiivista kannanottoa, ei Suomi
pärjää, jos vain häpeämme nurkassa. Pitää mennä rohkeasti
mukaan, mutta samalla täytyy muistaa omat "fyysiset rajoitteet" ;)
Antaa suurvaltojen pullistella, me voimme noudattaa reaalipolitiikkaa ja käyttää omia vahvuuksiamme. Mitä tulee Natoon, niin mielestäni sen sijaan, että tuhlaisimme aikaa miettiäksemme tuleeko Suomen pyrkiä Naton täysjäseneksi, voisimme miettiä, millainen Naton rooli on seuraavan 5 vuoden aikana maailmassa. Kun nämä keskustelut ja pohtimiset (asiantuntijoiden ennustuksia ja neuvoja kuullen) on käyty, olemme varmasti valmiimpia päättämään kantamme Suomessa. Uhkakuvilla pelottelu kuuluu mielestäni menneeseen maailmaan. Näin mielestäni myös terrorismin kohdalla. Toisaalta, nykyisessä tiedonvälityksellisessä maailmassa propaganda iskee monasti omaan nilkkaan.

Eli toinen summa sum: käykäämme avointa keskustelua Naton roolista tulevassa maailmanpolitiikassa. Entä mikä on YK:n turvallisuusneuvoston rooli ? Nykyisellään pysyvien jäsenten on helppo käyttää veto-oikeuttaan niille kiusallisissa tilanteissa. Entäpä sitten paljon mainostetut EU:n turvatakuut. Miten ne tositilanteessa toimivat, ja mikä instituutio niistä käytännössä vastaa ? EU:iin kuuluu kuitenkin monta Naton jäsenmaata. Siinäpä pohdittavaa !

Kiitos Mara mielipiteestäsi sekä KostiV selvennyksestäsi!

Noin 1½ kuukautta sitten Alex kirjoitti blogissaan, että 4 kuukautta on plakkarissa sekä pyysi meidän "arvosanaa" hänen siihen astisesta työstään ulkoministerinä. Lähes kaikki arviot olivat positiivisia. Myös itse olin tyytyväinen Alexin siihen astiseen panokseen mutta lisäsin, että vasta kovin lyhyt aika oli kulunut. Viimeiset 1½ kuukautta ovat osoittaneet, että Alexin verkoston rakentaminen ja lukuisat ulkomaanmatkat eivät ole menneet hukkaan, ja että Alex on pystynyt pelaamaan hyvin yhteen niin Halosen kuin Vanhasenkin kanssa kriisitilanteessa ja että Alex on oiva esimerkki siitä, mihin suomalainen asiansa osaava, kv. kokemuksen omaava ja aktiivinen ihminen pystyy kv. kriisinhallinnassa.

Toivon, että Alex ei pahastu siitä, vaikka kunnallisvaalien alla häntä ehkä kritisoitaisiin syyttäkin, sillä sellaista se vaalienaluspolitiikka on. Pisteet yritetään ottaa sieltä mistä niitä vain voidaan saada. Mutta suurin osa kansasta puoluetaustasta riippumatta lienee sitä mieltä, että meillä on erinomaisen aktiivinen ulkoministeri. Hyvä näin.

Toivon, että Alexilla on pikkuhiljaa aikaa myös Afrikan, Intian ja Kiinan matkoihin, joista hän haaveili 1½ kuukautta sitten. Kaikki edellämainitut kohteet ovat äärimmäisen tärkeitä esim. luotaessa ja arvioitaessa Suomen uutta ulko-, turvallisuus- ja puiolustuspolitiikan strategiaa.

Harmillista on, että Ukrainan hallitus kaatui. Toivokaamme, että ukrainalaiset ymmärtävät, kuinka tärkeää on päästä väkivallattomaan ratkaisuun varsinkin juuri nyt. Emme tarvitse mitään uutta Krimin sen enempää kuin Oolannin sotaakaan.

Näen niin, ettemme voi katsoa ulkopoliitillisia kysymyksiä kapean kokoomuslaisesti, vaan meidän tulee silmäillä asiaa laajemmalti.

Sain hieman amusementtia ehtooni piristykseksi niistä kommenteista, joiden mukaan tulee ulkopolitiikka ja keskustelu vapauttaa ja irti repäistä vanhoista fobioista.

Mitä se on? Se on kokoomuslaista yritystä leimakirvein lyödä läpi oma ulkopoliitillinen katsantonsa, jossa nikamain notkeutta verrytellään Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja syvään kumartamalla.

Koen koomillisena myöskin näkemykset, että Stubbin tuotteistama 080808 -päivä muka olisi suurikin muutoksen hetki. Totean vakavana, ei se ole.

Lienee paikkansa pitävä analyysi, että muutosta on tapahtunut. Missä? Siellä, missä kuviteltiin länsijohtoisen maailman pysyvästi syntyneen ja lännellä olevan monopoli väkivallan käyttöön, sekä hyvän ja pahan määrittelyyn.

Johtopäätös, että tästä reaalisen maailman ja kokoomuslaisen ihannekuvamaailman sovittamattomuudesta pitäisi muka vetää suuriakin johtopäätöksiä, on yksiselitteisen väärä.

Suomen harjoittama ulkopolitiikka on nimenomaan sovitettu maailmaan, jossa elämme ja joka alkaa ilmeisesti vasta vähitellen avautua myöskin kokoomuslaisille. Tällaisessa reaalisessa maailmassa pärjäämme hyväksi havaitulla mallillamme, johon kuuluvat sotilaallinen liittoutumattomuus ja hyvät suhteet ennen kaikkea naapureihimme.

Oma maailmankuvani ei ole muuttunut Georgian hyökkäyksestä, eikä Venäjän reaktiosta siihen.

On niin, että nuo tapahtumat nimenomaan osoittivat, ettei maailma ole muuttunut. Elämme yhä samassa tutussa maailmassa, jossa väkivaltaa ja voimapoliitillisia keinoja käytetään.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Yhdysvallat liittolaisineen käyttävät päivittäin väkivaltaa ja voimaa mm. Afganistanissa ja Irakissa. Seuraaviksi kohteiksi on arveltu Irania ja Syyriata.

Suo nyt anteeksi, mutta lausunnnollasi ei ole arvoa, koska se ei sisällä hiukkaistakaan asiaa.

Parole. parole, parole... sanoo jokin iskelmä. Luultavasti sisällöltään painavampi kuin puheenvuorosi.