Kosovosta Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan?

"Ilman näitä presidentinvaaleja suomalaiset olisivat palelleet viime viikkojen paukkupakkasissa paljon pahemmin." – Suomen Lehtiyhtymän lehdissä 4.2.2006

Maaliskuun 31. päivänä 200

Abhasian osalta kannattaa ottaa huomioon, että sielläkin on tapahtunut etninen puhdistus: ei-abhaasit ja erityisesti georgialaiset on puhdistettu pois. Sen jälkeen on toki helppo äänestää itsenäisyydestä abhaasien kesken.

Etelä-Ossetiassa etnistä puhdistusta harjoittivat edellisessä sodassa molemmat osapuolet. Tällä kertaa osseetit puhdistivat alueensa georgialaisista, joita ei nyt ilmeisesti aioita päästää takaisin, jos heidän kylissään enää edes on taloja pystyssä.

Siitä huolimatta Venäjän on toki helppo verrata näitä alueita Kosovoon, varsinkin kun tapaus on ajallisesti lähellä, ajettiin läpi Venäjän tiukasta vastustuksesta huolimatta, ja näin Venäjän arvovaltaa loukaten, ainakin venäläisten mielestä.

Paras vertauskohta olisi ehkä kuitenkin Kyproksen turkkilaisvaltio, joka syntyi suurin piirtein samalla tavalla, ja jota eivät kai Turkin lisäksi monetkaan muut tunnusta. Vaan Turkki ei kun porskuttaa.

Kiitokset Alex erinomaisesta työstä kansainvälisillä kentillä. Koita jaksaa myös tulevien haateiden osalta.

On totta, että toisaalta Kosovon tilanteessa ja toisaalta Abhasian ja Etelä-Ossetian tilanteessa on eroavaisuuksia eikä siten suoranaisen yhtäläisyysmerkin vetäminen kerro kaikkea. Mutta on myös totta, että näiden tapausten välillä on paljon yhtäläisyyksiä ja että Kosovon itsenäisyyden tunnustamisella oli merkitystä Georgian, Etelä-Ossetian ja Abhasian välien kiristymiseen entisestään.

Seuraavassa on pari kriittistä huomiota Alexin alustuksesta:

Alex kirjoittaa: "Se päättyi itsenäistymiseen vasta, kun mistään muusta vaihtoehdosta ei kerta kaikkiaan löytynyt sopua." Tosiasiassa itsenäistymisestäkään ei päästy sopuun vaan maailmassa on edelleen kymmeniä valtioita, jotka eivät aiokaan tunnustaa Kosovoa tai jotka haluaisivat, että neuvotteluja jatkettaisiin kunnioittaen YK:n turvallisuusneuvoston resoluutiota 1244, jonka mukaan Kosovo on osa Serbiaa. Jos sopuun olisi päästy resoluutio 1244 olisi korvattu uudella resoluutiolla, joka olisi määritellyt sovitun kehityksen kansainvälisoikeudellisesti.

On valitettavaa, että Venäjä käytti nykyistä tilannetta hyväkseen samoin kuin on valitettavaa, että länsi jyräsi Venäjän mielipiteiden yli tunnistaessaan Kosovon. Mutta toisaalta Etelä-Ossetian, Abhasian ja Georgian kriisi on ollut olemassa jo pitkään. Myös siellä on pyritty pääsemään neuvottelutulokseen. Mutta niin Kosovossa kuin Georgiassakin neuvottelut päättyivät ilman ratkaisua ja ilman sopua.

Molemmissa tapauksissa kv. oikeus on jäänyt valtapolitiikan jalkoihin.

Lisäksi kannattaa huomioida, miten lyhyen aikaa Etelä-Ossetia ja Abhasia itse asiassa olivat itsenäisen Georgian osia ja miten kauan ne ovat olleet de facto Georgian hallinnon ulkopuolella.

Ja lopuksi, olen Alexin kanssa samaa mieltä Alexin alustuksessa esittämistä kolmesta kohdasta. Mutta koska neuvotteluissa tyrittiin jo Kosovon prosessissa eikä Georgiaankaan saatu sopimalla aikaan ratkaisua, on vihdoin aika lopettaa syyttely ja sopia asiat, varsinkin kun sekä länsi että Venäjä ovat toimineet väärin. Jos osapuolet eivät opi tulemaan toimeen ilman voimapolitiikan käyttöä, on selvää, että väkivalta tulee jatkumaan ja kv. oikeuden ja diplomatian mahdollisuudet minimalisoituvat. Sellainen kehitys on meille huonoin mahdollinen vaihtoehto.

Jatkossa selviää, olemmeko sivistyneitä vai barbaareja, nouseeko diplomatia uudelleen ratkaisijan asemaan vai saavatko sodanlietsojat ja voimapolitiikka pitää vallan, jonka ne nyt ovat kaapanneet niin lännessä kuin Venäjällä. Nato-haluistaan huolimatta, uskon, että Alex on diplomatian kannalla, mitä osoittaa sekin, että Alex tuomitsee myös Georgian voimatoimet.

Etyjin puheenjohtajan ominaisuudessa eilen esittämäsi kannanotto oli asiallinen, perusteltu ja kiihkoton.

Ei ole yllättävää, että Venäjä pyrkii kytkemään Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustamisen Kosovo-caseen. Sitä sen sijaan hämmästelen, että Suomessakin on tuoreeltaan käytetty puheenvuoroja, joissa tälle rinnastukselle osoitetaan ymmärtämystä. Tosiasiassa Kosovon itsenäistymiseen johtanut kehityskulku on ollut tyystin toinen - ei vähiten siksi, että pattitilanteen laukaisemista yritettiin vuosikausia monenkeskisin neuvotteluin ja olemassa oleviin kansainvälisiin yhteistyörakenteisiin tukeutuen. Voidaankin kysyä, miten paljon Venäjän YK-vetoisessa Kosovo-prosessissa harjoittamaan jarrutukseen vaikutti sen pyrkimys oikeuttaa omaa myöhempää toimintaansa Georgian, kenties myös Ukrainan, suunnalla.

Toki Venäjä pyrki Kosovo-politiikallaan myös heikentämään Serbian EU-orientaatiota, mutta aika huonolla menestyksellä. Ehkä nyt meneillään oleva näytelmä tuoreimpine käänteineen heijasteleekin osin myös Venäjän epäonnistuneen Balkanin-politiikkansa vuoksi kokemaa frustraatiota.

On tärkeää tunnustaa, kuten totesit, ettei Georgian poliittinen johto suinkaan ole syytön käynnissä olevaan tapahtumaketjuun. Tbilisin ei todellakaan olisi pitänyt provosoitua, kun niin läpinäkyvästi provosoitiin. Georgia ei ole viaton uhri eikä vertauksella talvisotaan ole katetta. Jos Venäjä olisi suhteuttanut voimankäyttönsä Georgian toimiin, kansainvälinen yhteisö olisi tietysti suhtautunut konfliktiin aivan toisin. Mutta ei - sen sijaan Kreml on moneen kertaan ylittänyt kaikki oikeuden ja kohtuuden rajat.

Mielenkiintoinen kysymys venäläiseltä tuttavaltani: "Mahtaako Kosovo tunnistaa Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisinä valtioina?"

Jos Venäjää painostetaan vetoamalla YK:n peruskirjaan, eikö olisi oikeudenmukaista painostaa myös muita sitä rikkoneita? En muista että erityisen voimakasta ja yhtenäistä painostusta olisi ollut vaikkapa USAa kohtaan vastaavissa tapauksissa. Voi olla että muistikin pätkii.

kyllä venäjä pitäs kuriin saada. Nyt eletään kuitenkin 2000 lukua. Ei venäjä voi tehä mitä haluaa itsenäiselle valtiolle.

Kaikenkaikkiaan mailman sotilas strategista tasapainoa ja vakautta joka on jo tähänmennessä saavutettu, em. ei pitäisi järkyttää.
Georgia on nimenomaan niinkuin Suomikin tärkeä etupuskuri vyöhyke
sijainnin kannalta Venäjälle. Suomi itsenäisenä liittoutumattomana EU:n jäsenenä on tärkeä puskuri vyöhyke Venäjälle ja uskon, että Venäjä ei viimekädessä voi tulla hyväksymään esim. Naton tuloa rajojensa välittömään läheisyyteen. Nato kun on osoittanut sotilaallisen toimintakykynsä tehokkuuden USA toimiessa Naton moottorina. Ilman Amerikkaa Nato olisi kuin joku martta kerho jossa asioita vain näperreltäisiin. Mikä on Amerikan toiminta aika natossa. Kauanko Amerikka kykenee jatkamaan mailman poliisin tehtävässä. Näitä on järkevä pohtia, ja meidän Suomen ennen kaikkea.

Ideoita kriisin ratkaisuun:

Järjestetään Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa kansanäänestys itsenäisyydestä Etyjin tarkkailijoiden läsnäollessa. Kansanäänestyksen vaihtoehtoina täydellinen itsenäisyys, itsehallinto Georgian sisällä tai säilyminen Georgian maakuntana

Mikäli asukkaiden kannanotto itsenäisyyden puolesta on selvä, EU-maat (ja toivottavasti muut länsimaat) tunnustavat Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden edellytyksellä, että Venäjä tunnustaa Kosovon itsenäisyyden.

Georgian ja Kosovon tilanteen välille ei voida piirtää yhtäläisyysmerkkejä, mutta poliittiseen ratkaisuun molemmilla alueilla pitäisi joka tapauksessa päästä.

Menestystä haastavassa työssäsi!

Kosovon tapaus osoitti kuinka maiden rajat voivat muuttua, kunhan on tarpeeksi mahtavat "sponsorit". Valitettavasti raaka valta on se mikä tätä maailmaa pyörittää, ei kansan tahto eikä todellakaan YK:n päätökset. NATO olisi pitänyt lopettaa kun Neuvostoliitto hajosi. Olihan se suunniteltu puollustukseksi Neuvostoliiton hyökäykseltä. Mutta miten kävi, Bush/Cheney päätti laajentää liittoutumaan aivan Venäjän rajalle rakentaen ohjus tukikohtia. Erittäin provosoiva liike. Yhdysvallat ja Britannia tuki Georgiaa joka hyökkäsi ensin. Saakashvili käytännössä provosoi kaiken. Seuraava virhe on nyt alkaa vielä keräämään uuttaa poliittista liittoutumaa Venäjää vastaan ja jopa Venäjän eristämisestä on puhuttu. Kaksinais moralismia parhaimmillaan. Toki venäjällä on omat motiivinsa, mutta muun lännen toiminta TODELLA hämmentää minua. Toivottavasti Stubbilla on munaa puuttua epäkohtiin, eikä myötäillä vain Yhdysvaltain ja Britannian sanelemia ehtoja.

Järvinen: - - "NATO olisi pitänyt lopettaa kun Neuvostoliitto hajosi. - -"

- - -

Ymmärrän sen, että Natoa vastustetaan mitä irrelevantein perustein varsinkin monet vihreät kotiäidit.

Mutta siteerattu hajatelma ylittää jo mielikuvituksen rajat: rinnastetaan Nato eli demokraattisten maiden vapaaehtoinen puolustusjärjestö vaaralliseen ja aggressiiviseen diktatuuriin, mikä hajosi "vaikkei pitänyt" ja jota elvytetään parhaillaan.

Suomen oma puolustus kuntoon (maamiinat ja rypäleaseet) ja Nato-jäsenyys sen sotilaalliseksi ja poliittiseksi tueksi.

Ensinnäkin vielä kiitos ulkoministerille tasapainoisesta esiintymisestä ja kriisin hoidosta ylipäätään. Ainakin ulospäin Suomen panos on näyttäytynyt vastuullisena ja rauhaa rakentavana, mitä ei kannata väheksyä.

Jos sallitaan, lyhyt kertaus Kosovon tapahtumista. Albaanikapinallisten ja serbien yhteenotot kiihtyivät vuoteen 1999 johtaen tammikuussa Racakin verilöylyyn jossa kymmeniä albaaneja kuoli. Maaliskuussa Nato esitti Jugoslavialle Ramboulletin sopimuksen (so. ultimaattumin). Paperissa vaadittiin mm. Kosovon statuksesta lopullista ratkaisua "kansan tahdon" mukaisesti, mikä tulkittiin (mm. Ahtisaari) tarkoittavan asiallisesti ottaen Kosovon itsenäisyyttä:

"Three years after the entry into force of this Agreement, an international meeting shall be convened to determine a mechanism for a final settlement for Kosovo, on the basis of the will of the people,"

Ultimaattumissa vaadittin lisäksi Natolle vapaata oikeutta toimia koko Jugoslavian (so. Serbian), ei vain Kosovon alueella:

"NATO personnel shall enjoy, together with their vehicles, vessels, aircraft, and equipment, free and unrestricted passage and unimpeded access throughout the FRY including associated airspace and territorial waters."

Jugoslavian parlamentti hylkäsi sopimuksen maaliskuussa 1999. Hieman myöhemmin Nato käynnisti 50-vuotisjuhliensa kynnyksellä pommituskampanjan ja mm. päkaupunki Belgradiin iskettiin. Hyökkäyksen jälkeen albaanipakolaisten virta Kosovosta kiihtyi ja syntyi humanitaarinen kriisi. Jugoslavian armeijalle ei aiheutettu merkittävää vahinkoa. Lopuullinen rauhansopimus saavutettiin kun Naton alkuperäisestä ultimaattumista poistettiin kaksi edellä mainittua vaatimusta (resoluutio 1244). Rauhanturvajoukkoihin sovittiin myös venäläisten edustus. Jugoslavian suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus taattiin. Ahtisaari vastusti tuolloin Kosovon itsenäisyyttä peläten maakunnan liittyvän Albaniaan. Kun gallupit vuosia myöhemmin osoittivat kosovolaisten haluavankin oman valtion, se riitti monille perusteeksi kannan muuttamiseen.

Kosovon itsenäisyys voi hyvinkin olla, ja varmaan onkin, paras ratkaisu Balkanin alueen rauhanomaisen kehityksen takaamiseksi. Kosovon sota herättää silti edelleen paljon kysymyksiä, eikä prosessi ole aivan kaikilta osin ollut lännelle kunniaksi, tai ainakaan kansainvälisen oppikirjan mukainen. Robert Kagan sanoo Kosovon sodan olleen Natolle lähinnä "uskottavuuskysymys" (Paratiisin Vartijat). Ramboulletin paperin syöttäminen Milosevitsille vuonna 1999 olisi tarkoittanut maajoukkojen invaasiota, mihin sotilasliiton rahkeet eivät tuolloin riittäneet.

Lähteitä. Aiheesta kirjat kirjoittaneet Visuri, Chomsky, Ahtisaari ja aihetta sivuava Susiluodon Diplomatian taiturit.

Lainaukset Ramboulletin tekstistä Yhdysvaltain ulkoministeriön arkiston mukaan:

http://www.state.gov/www/regions/eur/ksvo_rambouillet_text.html

---

Georgian tilanteen toivoisi jo rauhoittuvan ja keskustelujen siirtyvän julkisesta uhoamisesta vaastuullisen kansainvälisen diplomatian foorumeille. Ny-timesin tämänpäiväisen pääkirjoituksen huomautusta "maestaridiplomaatti" Cheneyn lähettämisestä alueelle voisi jo pitää huumorina, ellei asia olisi niin kovin vakava.

Haluaisin kuulla kantasi tuoreeseen "kahden lautasen ongelmaan" eli Halosen haluun osallistua EU:n ylimääräiseen huippukokoukseen. Mielestäni sinä olet itseoikeutettu osallistumaan siihen, entä Halonen?

Eilinen päivä oli surullinen pohtiessamme diplomatian kykyä voittaa voimapolitiikka. Uutiskanavilta tihkui päivän mittaan yhä huolestuttavampia tietoja konfliktin eskaloitumisesta: Ukrainan tilanne on jo sisäpoliittisestikin epästabiili, USA:n ja Naton laivastot lisäävät vahvuuttaan Mustalla merellä jatkossakin ja Admiral Flota Sovetskovo Soyuza Kuznetsov (Venäjän ainoa lentotukialus/risteilijä = TAKR) on nostanut ankkurinsa Murmanskissa ILMOITETTUNA päämääränään Syyrian satama Tartus, josta tulee Venäjän laivaston tukikohta Välimerellä. Admiral Kuznetsovin mukana seilaavat mm. ainakin neljä ydinsukellusvenettä sekä määrittelemätön mutta ei kuitenkaan pieni joukko muita sotapinta-aluksia. Totuushan voi olla toisenkinlainen - sekä positiivisempi että negatiivisempi, riippuen siitä, mitä haluaa ja mihin uskoo.

Lisäksi Syyria on sopimassa Venäjän kanssa, että Syyrian puolustusta vahvistetaan venäläisin ohjuksin. Kaiken kukkuraksi saimme TV:stä seurata Medvedevin piipahtamista Kiinaan. Ja mitä tekeekään David Miliband? Pyrkii nostattamaan mahdollisimman voimakkaan vastustuksen Venäjän toimille. Miksi? Sisäpolitiikan vuoksi tietenkin, koska Brownin hallitus on henkihievereissään. Jonkinnäköinen dejavu iskee mieleen ja samalla muisto Falklandin sodasta, joka oli häpeä koko läntiselle demokratialle ja ihmiskunnalle. Sen sopan keittäjistä eräs pääjehu taisi olla Thatcher. Rauha ja kunnioitus kaikille turhaan kuolleille merisotilaille. Mutta harmittaa vieläkin.

Koska USA:n/Naton ja Venäjän sotalaivat eivät vielä ole ainakaan uutisteen mukaan joutuneet konfliktiin olisi aika kasata jengi, joka pystyisi aloittamaan nykyisen konfliktin liennytyksen sekä rakentamaan edes ensimmäiset portaat sille, ettemme joudu uudestaan kylmään sotaan. Alex varmasti tietää paremmin kuin minä, ketkä tämän vaikean tilanteen ratkaisemisessa ovat kyvykkäimpiä henkilöitä. Ehdotan kuitenkin seuraavaa kolmikkoa edesauttamaan tulevaaa yhteisymmärrystä myös huomioden ja painottaen EU:n merkitystä asiassa: Schröder - Clinton - de Villepin. Jos näillä ei pärjätä, niin seuraavaksi mukana lienee nimiä maista, joiden alfabeetit kirjoitetaan melkolailla toisin enkä tarkoita kyrillisiä nimiä.

Congratulations for having moral backbone concerning the situation in Georgia! Russia behaves like an unmature, rebellious, arrogant and spoiled child, who is used to get his will through at any cost. He thinks that "whatever I want, I can and shall get it, even if it belongs to somebody else - I just shout it loud and so it will eventually be!" He says (to Nato) that "if you do not want to play my game, I shall not play with you any longer". This is the childish and arrogant Russia - grow up to the international standards, Russia! The mature democracy in today's world requires respecting and acting upon the common rules, which are equal to all, including Russia. The arrogant rebellious child considers him as an exception, who is above the others and the common rules. Russia has brutally revealed it's true face in Georgia and that face is selfish, arrogant and ugly. This is reality, which has to be considered seriously in Finland, too. The recent violence in Georgia and the declaration of Russia concerning the independency of Abhasia and South Ossetia, which are parts of the territorial area of Georgia, are not only internationally illegal, but show the total lack of morals and ethics in today's Russia, including army, parlament and president.

Lukiessani vuoden 1936 Montreux Conventionin säntöjä ja miten niitä on noudatettu, huomioni kiinnittyi siihen, että sopimus on pitänyt hyvin pitkään, myös yli kylmän sodan ja siihen, että Turkki yrittää edelleen toimia sopimuksen mukaisesti esim. kieltämällä kahden amerikkalaisen sairaala-aluksen pääsyn Mustalle merelle (laivojen tonnnit ovat liian suuria). Tässä kohdin Venäjällä olisi goodwillin paikka, mutta päätöshän on luonnnollisesti Turkin.

Nähtäväksi jää, pystyvätkö ja haluavatko USA, Nato ja Venäjä edelleen kunnioittaa Montreux Conventionin sääntöjä vai kävelläänkö tässäkin asiassa yli kv. oikeuden säännösten. Jos sääntöjä ei kunnioiteta, on se de facto toimenpide ainakin sen suhteen, että uusi kylmä sota on alkanut.

Ukrainan, Moldovan ja vaikkapa Transnistrian mahdollisten konfliktien osalta diplomatia on ainoa hyväksyttävä keino ratkaista ongelmat huomioiden Kosovon ja Georgian fiaskot, sotalaivoilla ja niiden ilma-, pinta-, maa- ja vedenalaisilla aseilla ongelmia ei ratkaista eikä ainakaan rauhanomaisesti.

Muutama kommentti ministeri Stubbin blogikirjoitukseen. Ensinnäkin onko Kosovon itsenäisyyden tunnustus esimerkkinä muille separatistiankkeille? Vaikka länsivallat kuinka vannoisivat ratkaisun ainutlaatuisutta ei illä ole merkitystä kun separistit itse pitävät sitä rohkaisevana esimerkkinä. Toisekseen nyt on turha Georgia tilanteessa itkeä kv oikeuksien perään kun ne Kosovon kohdalla jo kertaalleen rikottiin. Kolmanneksi neuvotteluprosessi oli vain näytöstä USAn luvattua albaaneille itsenäisyyden jo aiemmin ei näillä ollut mitään tarvetta neuvotella. Neljänneksi olen eri mieltä etnisistä puhdistuksista, Bosnian tapaan yksi osapuoli käytti puhdistuksia mediapelinsä osana, samoista kuva-/raporttiväärennyksistä jäi myös Reuters kiinni nyt Georgian suhteen. Toki julmuuksia tapahtui kaikkien osapuolten toimesta, kuva vain oli niistä yksipuolisen syyllistävä.

Kosovon tapahtumista on edellä Lasse Lehtisen hyvä tiivistelmä ja omalta osaltani tekisin vain seuraavat täydennykset:

Länsimainen valtavirtamedia on luonut mustavalkoisen kuvan Kosovon ja laajemminkin ex-Jugoslavian tilanteesta joka on huomattavasti komplisoidumpi kuin serbien tekemä kansanmurha josta “rangaistuksena” Kosovon albanit tulisi palkita itsenäisyydellä. Tällöin vaietaan siitä, että

a) suurin etninen puhdistus oli kun itä-Kroatiasta ajettiin noin 250 000 serbiä pakosalle,
b) Bosnian uhriluvut kymmenkertaistettiin kv.oikeutuksen saamiseksi operaatioille,
c) Kosovon albaanit harjoittivat valtion sietämää terroria kukoistaneen autonomiansa aikana 1980-luvulla serbejä kohtaan jotka 1990-luvulla vastasivat tähän,
d) Islamilaiset militantit tukivat (mm. bib Laden Bosniassa ja al-Zarkawi Kosovossa) ja kouluttivat yhdessä USAn kanssa 1990-luvulla KLAn joka aloitti sodan Kosovon serbejä vastaan vuosikymmenen lopulla (näitä militantteja USA nyt puolestaan pyydystää Afganistanissa ja Irakissa)
e) 1999 Kosovon albaanit pakenivat sodan, pommitusten tai paramilitaarien serbijoukkojen takia (vain viimemainittua on pidetty yleisesti esillä) ja serbit pakenivat peläten albaanien terroria 1999 ja 2004. Olennaista on että albaanit palasivat mutta huolimatta kv. yhteisön läsnäolosta serbit eivät ole palanneet kahdeksan vuoden aikana.
f) seurauksena suurin Balkanin pakolaisongelma on Serbiassa

No Suomikin sitten erehtyi tunnustamaan Kosovon itsenäisyyden, Georgian case on nähty ja itse arvelisin seuraavien uutisten tulevan Transnistrian, Krimin ja vuoristo-Karabahin seuduilta pikapuoliin. Sapeleita kalistellaan ja kaikki aivan turhaan - vain siksi että jenkit saivat EU:kin vedätettyä lyhytnäköisen politikointinsa tueksi.

Mikäli Balkanin asiat kiinnostaa niin omasta blogistani - http://arirusila.wordpress.com - löytyy kolumnien lisäksi dokumentteja ja linkejä asioiden selvittämiseksi

Jouni Pullin arvio vaikuttaa äärimmäisen synkeältä mutta ikävä kyllä perustellulta. Yksi yleistilannetta kiristävänä seikka lienee 20-8-2008 Varsovassa allekirjoitettu kaksiosainen puolustussopimus. Liitto on Puolan ja Yhdysvaltain välinen, mutta USA:n ulkoministeriön viime viikon tiedotustilaisuuksissa Yhdysvallat ei salaillut hinkua laajentaa ohjuskilpi koko Naton (EU:n?) aluelle. Päätös on käsittämätön diplomaattinen ja strateginen moka tässä tilanteessa. Ohjuskilpi tosin vaatii vielä USA:n kongressilta rahoituspäätöksen, mikä ei välttämättä ole läpihuutojuttu.

http://www.state.gov/t/isn/rls/rm/108888.htm

Alex Stubb:s deltagande i EU:s toppmöte borde vara en självklarhet! Morgonnyheterna rapporterar, att både presidenten och statsministern gör anspråk på Finlands två platser. Bon courage Alex, strongt jobbat.

Kovin on mennyt nämä blogi jutut ikäväksi ja pitkästyttäviksi jauhamiseksi. Eikö sulla Alex oo mitään mukavaa juttuu niiku alussa oli
triathlonista maratoonista?
Maailman sivun oh ihminen toistaan sortanut tappanut ja raiskannut. Ei me olla yhtään sivistytty eikä tulla sivistymäänkään, mut aina voidaan treenata vaikka nyt ens talven Finlandia hiihtoon, on se vaan niin hieno nimi. Balkkanilta en tunne ketään mut Georgiasta Valeri Mokienkon, en ole tosin aikoihin hänestä mitään kuullut ,liekö enää hengissä,on nääs venäläinen.

Olette tietysti itseoikeutettu osallistumaan EU:n Georgiaa ja Venäjää käsittelevään huippukokoukseen sekä Etyjin että Suomen edustajana.
Sodan tapatumakulkua ja sen oheisia neuvottelutoimia arvioitaessa ei muuta ratkaisua voi ajatellakaan. Jos Te joudutte jäämään rannalle, koko prosessi ja sen myötä suomalainen toimintakuvio näyttää vähintnnkin omalaatuiselta.
Koko Suomi-kuva kärsii.
Toivottavasti järki voittaa ja Yeille voi toivottaa menestyksellistä matkaa.

Torstaiaamun uutiset eivät toisaalta yllättäneet. Presidetti Halonen on yhtäkkiä tajunnut, että hän jää viimeisellä kaudellaan nyt todella dynaamisen, älykkään ja kansainvälisestikin kyvykkäämmän ulkoministerin varjoon. Perinteinen sosialistin venäjämyönteisyys on sekin Tarjan selkäytimessä, joten nyt pitää Rouvan tunkea kokuksiin mukaan. Toivottavasti järki voittaa ja hän jää hoitelemaan kissojaan Mäntyniemeen.

Venäjän uho maailman foorumeilla on mielestäni otettava Suomessa erittäin vakavasti.Venäjällä on uusi presidentti jolla on kansalleen vahva näyttämisen tarve. Sotakone on aina ollut se, jolla suurvalta voi osoittaa niin muille kuin omalle kansalleen mahtiaan. Vladimir Putinin "takapiru"-rooli on sekin koko ajan muistettava.
Suomessa on jatkuvasti kasvava venäläisten invaasio heidän hankkiessaan omistusta maastamme. Tähän tulisi mielstäni pian puuttua lainssadännöllisin keinoin. Maan voi vallata myös ostamalla sen pois! Pelkään päivää jolloin itänaapuri ilmoittaa Suomen kuuluvan heille ja aina olleen niin - pientä välikautta lukuunottamatta. Kuka tätä maata silloin puolustaa ? Ei ainakaan oma armeijamme joka on tänä päivänä täynnä pullamössöpoikia; asepalveluksen keskeyttäneitten määrä sen kun kasavaa. NATO:n ja äkkiä !
Tsemppiä Alex, olet oikea mies oikeassa paikassa.

Sain tänään hyvin mielenkiintoisen tiedusteluanalyysin Texasista jossa hra George Friedman Stratforista taustoittaa Kosovon tapahtumia nykyaikaan. Uskoisin sen kiinnostavan Teitä a bloginne lukijoita joten olkaa hyvä:

George Friedman, Stratfor (Stratfor is the world’s leading online publisher of geopolitical intelligence.)

Georgia and Kosovo: A Single Interwined Crisis/
When we study the history of the coming period, the war in Kosovo will stand out as a turning point.

The Russo-Georgian war was rooted in broad geopolitical processes. In large part it was simply the result of the cyclical reassertion of Russian power. The Russian empire - czarist and Soviet - expanded to its borders in the 17th and 19th centuries. It collapsed in 1992. The Western powers wanted to make the disintegration permanent. It was inevitable that Russia would, in due course, want to reassert its claims. That it happened in Georgia was simply the result of circumstance.

There is, however, another context within which to view this, the context of Russian perceptions of U.S. and European intentions and of U.S. and European perceptions of Russian capabilities. This context shaped the policies that led to the Russo-Georgian war. And those attitudes can only be understood if we trace the question of Kosovo, because the Russo-Georgian war was forged over the last decade over the Kosovo question.

Yugoslavia broke up into its component republics in the early 1990s. The borders of the republics did not cohere to the distribution of nationalities. Many - Serbs, Croats, Bosnians and so on - found themselves citizens of republics where the majorities were not of their ethnicities and disliked the minorities intensely for historical reasons. Wars were fought between Croatia and Serbia (still calling itself Yugoslavia because Montenegro was part of it), Bosnia and Serbia and Bosnia and Croatia. Other countries in the region became involved as well.

One conflict became particularly brutal. Bosnia had a large area dominated by Serbs. This region wanted to secede from Bosnia and rejoin Serbia. The Bosnians objected and an internal war in Bosnia took place, with the Serbian government involved. This war involved the single greatest bloodletting of the bloody Balkan wars, the mass murder by Serbs of Bosnians.

Here we must pause and define some terms that are very casually thrown around. Genocide is the crime of trying to annihilate an entire people. War crimes are actions that violate the rules of war. If a soldier shoots a prisoner, he has committed a war crime. Then there is a class called "crimes against humanity." It is intended to denote those crimes that are too vast to be included in normal charges of murder or rape. They may not involve genocide, in that the annihilation of a race or nation is not at stake, but they may also go well beyond war crimes, which are much lesser offenses. The events in Bosnia were reasonably deemed crimes against humanity. They did not constitute genocide and they were more than war crimes.

At the time, the Americans and Europeans did nothing about these crimes, which became an internal political issue as the magnitude of the Serbian crimes became clear. In this context, the Clinton administration helped negotiate the Dayton Accords, which were intended to end the Balkan wars and indeed managed to go quite far in achieving this. The Dayton Accords were built around the principle that there could be no adjustment in the borders of the former Yugoslav republics. Ethnic Serbs would live under Bosnian rule. The principle that existing borders were sacrosanct was embedded in the Dayton Accords.

In the late 1990s, a crisis began to develop in the Serbian province of Kosovo. Over the years, Albanians had moved into the province in a broad migration. By 1997, the province was overwhelmingly Albanian, although it had not only been historically part of Serbia but also its historical foundation. Nevertheless, the Albanians showed significant intentions of moving toward either a separate state or unification with Albania. Serbia moved to resist this, increasing its military forces and indicating an intention to crush the Albanian resistance.

There were many claims that the Serbians were repeating the crimes against humanity that were committed in Bosnia. The Americans and Europeans, burned by Bosnia, were eager to demonstrate their will. Arguing that something between crimes against humanity and genocide was under way - and citing reports that between 10,000 and 100,000 Kosovo Albanians were missing or had been killed - NATO launched a campaign designed to stop the killings. In fact, while some killings had taken place, the claims by NATO of the number already killed were false. NATO might have prevented mass murder in Kosovo. That is not provable. They did not, however, find that mass murder on the order of the numbers claimed had taken place. The war could be defended as a preventive measure, but the atmosphere under which the war was carried out overstated what had happened.

The campaign was carried out without U.N. sanction because of Russian and Chinese opposition. The Russians were particularly opposed, arguing that major crimes were not being committed and that Serbia was an ally of Russia and that the air assault was not warranted by the evidence. The United States and other European powers disregarded the Russian position. Far more important, they established the precedent that U.N. sanction was not needed to launch a war (a precedent used by George W. Bush in Iraq). Rather - and this is the vital point - they argued that NATO support legitimized the war.

This transformed NATO from a military alliance into a quasi-United Nations. What happened in Kosovo was that NATO took on the role of peacemaker, empowered to determine if intervention was necessary, allowed to make the military intervention, and empowered to determine the outcome. Conceptually, NATO was transformed from a military force into a regional multinational grouping with responsibility for maintenance of regional order, even within the borders of states that are not members. If the United Nations wouldn't support the action, the NATO Council was sufficient.

Since Russia was not a member of NATO, and since Russia denied the urgency of war, and since Russia was overruled, the bombing campaign against Kosovo created a crisis in relations with Russia. The Russians saw the attack as a unilateral attack by an anti-Russian alliance on a Russian ally, without sound justification. Then-Russian President Boris Yeltsin was not prepared to make this into a major confrontation, nor was he in a position to. The Russians did not so much acquiesce as concede they had no options.

The war did not go as well as history records. The bombing campaign did not force capitulation and NATO was not prepared to invade Kosovo. The air campaign continued inconclusively as the West turned to the Russians to negotiate an end. The Russians sent an envoy who negotiated an agreement consisting of three parts. First, the West would halt the bombing campaign. Second, Serbian army forces would withdraw and be replaced by a multinational force including Russian troops. Third, implicit in the agreement, the Russian troops would be there to guarantee Serbian interests and sovereignty.

As soon as the agreement was signed, the Russians rushed troops to the Pristina airport to take up their duties in the multinational force - as they had in the Bosnian peacekeeping force. In part because of deliberate maneuvers and in part because no one took the Russians seriously, the Russians never played the role they believed had been negotiated. They were never seen as part of the peacekeeping operation or as part of the decision-making system over Kosovo. The Russians felt doubly betrayed, first by the war itself, then by the peace arrangements.

The Kosovo war directly effected the fall of Yeltsin and the rise of Vladimir Putin. The faction around Putin saw Yeltsin as an incompetent bungler who allowed Russia to be doubly betrayed. The Russian perception of the war directly led to the massive reversal in Russian policy we see today. The installation of Putin and Russian nationalists from the former KGB had a number of roots. But fundamentally it was rooted in the events in Kosovo. Most of all it was driven by the perception that NATO had now shifted from being a military alliance to seeing itself as a substitute for the United Nations, arbitrating regional politics. Russia had no vote or say in NATO decisions, so NATO's new role was seen as a direct challenge to Russian interests.

Thus, the ongoing expansion of NATO into the former Soviet Union and the promise to include Ukraine and Georgia into NATO were seen in terms of the Kosovo war. From the Russian point of view, NATO expansion meant a further exclusion of Russia from decision-making, and implied that NATO reserved the right to repeat Kosovo if it felt that human rights or political issues required it. The United Nations was no longer the prime multinational peacekeeping entity. NATO assumed that role in the region and now it was going to expand all around Russia.

Then came Kosovo's independence. Yugoslavia broke apart into its constituent entities, but the borders of its nations didn't change. Then, for the first time since World War II, the decision was made to change Serbia's borders, in opposition to Serbian and Russian wishes, with the authorizing body, in effect, being NATO. It was a decision avidly supported by the Americans.

The initial attempt to resolve Kosovo's status was the round of negotiations led by former Finnish President Martti Ahtisaari that officially began in February 2006 but had been in the works since 2005. This round of negotiations was actually started under U.S. urging and closely supervised from Washington. In charge of keeping Ahtisaari's negotiations running smoothly was Frank G. Wisner, a diplomat during the Clinton administration. Also very important to the U.S. effort was Assistant Secretary of State for European and Eurasian Affairs Daniel Fried, another leftover from the Clinton administration and a specialist in Soviet and Polish affairs.

In the summer of 2007, when it was obvious that the negotiations were going nowhere, the Bush administration decided the talks were over and that it was time for independence. On June 10, 2007, Bush said that the end result of negotiations must be "certain independence." In July 2007, Daniel Fried said that independence was "inevitable" even if the talks failed. Finally, in September 2007, Condoleezza Rice put it succinctly: "There's going to be an independent Kosovo. We're dedicated to that." Europeans took cues from this line.

How and when independence was brought about was really a European problem. The Americans set the debate and the Europeans implemented it. Among Europeans, the most enthusiastic about Kosovo independence were the British and the French. The British followed the American line while the French were led by their foreign minister, Bernard Kouchner, who had also served as the U.N. Kosovo administrator. The Germans were more cautiously supportive.

On Feb. 17, 2008, Kosovo declared independence and was recognized rapidly by a small number of European states and countries allied with the United States. Even before the declaration, the Europeans had created an administrative body to administer Kosovo. The Europeans, through the European Union, micromanaged the date of the declaration.

On May 15, during a conference in Ekaterinburg, the foreign ministers of India, Russia and China made a joint statement regarding Kosovo. It was read by the Russian host minister, Sergei Lavrov, and it said: "In our statement, we recorded our fundamental position that the unilateral declaration of independence by Kosovo contradicts Resolution 1244. Russia, India and China encourage Belgrade and Pristina to resume talks within the framework of international law and hope they reach an agreement on all problems of that Serbian territory."

The Europeans and Americans rejected this request as they had rejected all Russian arguments on Kosovo. The argument here was that the Kosovo situation was one of a kind because of atrocities that had been committed. The Russians argued that the level of atrocity was unclear and that, in any case, the government that committed them was long gone from Belgrade. More to the point, the Russians let it be clearly known that they would not accept the idea that Kosovo independence was a one-of-a-kind situation and that they would regard it, instead, as a new precedent for all to follow.

The problem was not that the Europeans and the Americans didn't hear the Russians. The problem was that they simply didn't believe them - they didn't take the Russians seriously. They had heard the Russians say things for many years. They did not understand three things. First, that the Russians had reached the end of their rope. Second, that Russian military capability was not what it had been in 1999. Third, and most important, NATO, the Americans and the Europeans did not recognize that they were making political decisions that they could not support militarily.

For the Russians, the transformation of NATO from a military alliance into a regional United Nations was the problem. The West argued that NATO was no longer just a military alliance but a political arbitrator for the region. If NATO does not like Serbian policies in Kosovo, it can - at its option and in opposition to U.N. rulings - intervene. It could intervene in Serbia and it intended to expand deep into the former Soviet Union. NATO thought that because it was now a political arbiter encouraging regimes to reform and not just a war-fighting system, Russian fears would actually be assuaged. To the contrary, it was Russia's worst nightmare. Compensating for all this was the fact that NATO had neglected its own military power. Now, Russia could do something about it.

At the beginning of this discourse, we explained that the underlying issues behind the Russo-Georgian war went deep into geopolitics and that it could not be understood without understanding Kosovo. It wasn't everything, but it was the single most significant event behind all of this. The war of 1999 was the framework that created the war of 2008.

The problem for NATO was that it was expanding its political reach and claims while contracting its military muscle. The Russians were expanding their military capability (after 1999 they had no place to go but up) and the West didn't notice. In 1999, the Americans and Europeans made political decisions backed by military force. In 2008, in Kosovo, they made political decisions without sufficient military force to stop a Russian response. Either they underestimated their adversary or - even more amazingly - they did not see the Russians as adversaries despite absolutely clear statements the Russians had made. No matter what warning the Russians gave, or what the history of the situation was, the West couldn't take the Russians seriously.

It began in 1999 with war in Kosovo and it ended in 2008 with the independence of Kosovo. When we study the history of the coming period, the war in Kosovo will stand out as a turning point. Whatever the humanitarian justification and the apparent ease of victory, it set the stage for the rise of Putin and the current and future crises.

http://www.civil.ge/eng/

http://en.rian.ru/

http://www.whitehouse.gov/

http://www.kremlin.ru/eng/events/details/2008/08/08_205064.shtml

Niin...näyttää siltä, että osapuolet päätyvät taas neuvottelemaan, eikä tästä syntyisi sen pysyvämpää jälkeä kansainvälisiin suhteisiinkaan.

Olipahan vain jonkinlainen paikallismyrsky Kaukasian öljyisessä vesilasissa.

Lopputulema lienee, että venäläiset jäänevät ... tai heidän intressinsä ... jäänevät tavalla tai toisella pysyviksi elämän tosiasioiksi Georgiaan, eivätkä "itsenäistyneet" alueet koskaan enää liity tosiasiallisesti takaisin Georgiaan.

Mitä tästä oli Suomen kannalta opittavaa:

Myötätunto ja lämpimät kädenpuristukset ilman välittömiä kongreettisia toimenpiteitä eivät merkistse mitään, kun tehdään vakavissaan tosielämän politiikkaa. Sota-alukset ruualla ja huovilla täytettyinä eivät ole sellaista kongreettista apua, jos toki ovatkin inhimillistä myötätuntoa.

NATO-jäsenyyden välitila on vaarallinen. Pitää olla selkeästi joko jäsen tai ei. Jahkailu mahdollistaa vastatoimet tai ns. intressien varmistamisen kuten nähtiin Georgiassa.

Hyvä Alexander Stubb!

Oikeastaan pitäisi olla hyvin hämmästynyt tästä blogistanne, jota olette jatkanut ulkoministeriksi tulonne jälkeenkin. Tämä jos mikä tuo demokratiaa ja politiikkaa ihmisen luo. Kiitän teitä tästä tavastanne palvella suomalaisia.

Menen aluksi ihan toiseen asiaan, joka minua on kauan askarruttanut. Jo muutama kuukausi sitten (Kanervan aikakaudella) lähetin ulkoministeriöön kyselyn seuraavassa asiassa: Suomen hallitus tukee Afganistanin laillista ja demokraattisesti valittua hallintoa. Tukeeko Suomen hallitus myös Afganistanin laillisen ja demokraattisesti valitun hallituksen alaisen oikeuslaitoksen päätöstä, jossa tuomittiin kuolemaan afganistanilainen toimittaja Perwiz Kambaksh jumalanpilkasta?
http://www.rawa.org/temp/runews/2008/01/22/shock-at-death-sentence-passed-on-young-journalist-for-blasphemy.html/

Vastausta en ole tähän päivään mennessä saanut.

Laitetaan jatkoksi tieto, että Afganistanin presidentti Karzai on juuri armahtanut kolme raiskauksesta tuomittua miestä:
http://www.rawa.org/temp/runews/2008/08/24/afghan-president-pardons-men-convicted-of-bayonet-gang-rape.html

Pieniä asioita maapallon toiselta puolelta, jotka kuitenkin vaikuttavat suuriin asioihin. Afganistanilaisille luvattiin ihmisoikeuksia. Ne lupaukset pitäisi lunastaa.

Nyt kun päästään kunnolla Venäjän arvostelemiseen, kuten Kirsti Huttunen edellä tekee, niin ehkä päästään myös objektiivisesti tarkastelemaan Amerikan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa viimeisinä vuosikymmeninä. Ehkä te, hyvä Alexander Stubb, voitte näin jälkikäteen tuomita esimerkiksi Yhdysvaltain ja sen liittouman hyökkäyksen Irakiin kansainvälisen oikeuden vastaisena. Saddam Hussein on mennyt, hyvä on, mutta kuten huomaamme, ihmiskunta ei siitä ihmeemmin hyötynyt.

Taas järkeä peliin tuossa huippukokouskeskustelussa. Peruslaki määritteleet osanoton huippukokouksiin, presidentti ja pääminiseri, ja kun olen vankkumaton perustuslaillinen niin pulinat pois!

Entäs Ranskan edustus? Maan ulkoministeri oli huomattavasti enemmän näkyvillä kuin kaimani, mutta kyllä sieltäkin menevät kokoukseen presidentti ja pääministeri. ulkoministgerit ovat vain kuunteluoppilaita tuossa koulussa ja heltä kysytään asioita, jos kysytään.

Ei siinä mitään alexkiimaa tarvita asioita ratkomaan. Alex on tehnyt hyvää työtä ja jopa menestyksekästä, mutta niinhan kaikki pyrkivät tekemään.

Kosovolla on Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan verrattuna kaksi suurta eroavaisuutta:

1) Varsinkaan Etelä-Ossetialla ei ole pienine asukaslukuineen käytännössä mitään todellista itsenäisyyden mahdollisuutta. Abhasiankin kohdalla käytännössä on kyse Venäjän suorittamasta anneksoinnista, jota kutsutaan kyseisten alueiden itsenäistymiseksi. Paikalle jää Venäjän armeija, ja käytännössä valtiot ovat Venäjän osia.

Venäjä on siis vallannut osan naapurimaastaan ja päättänyt pitää sen omanaan.

Sen sijaan en usko kenenkään järkevän ihmisen kuvittelevan, että esimerkiksi USA ja Iso-Britannia, puhumattakaan Suomesta, yrittäisivät tai haluaisivat anneksoida Kosovoa. Kosovo saattaa jossain vaiheessa fuusioitua esim. Albaniaan, mutta Albania ei aggressori ollutkaan.

2) Ennen Kosovon sotaa Kosovo oli Serbian miehittämä, ei USA:n, Iso-Britannian tai NATO:n. Ennen elokuun sotaa Abhasia ja Etelä-Ossetia olivat käytännössä Venäjän miehittämiä.

Mutta entäs Suomea lähempänä olevat ongelmat? Joko on selvitetty Venäjän johdolta, mikä on se määrä Venäjän kansalaisia naapurimaassa, joka antaa Venäjän hallitukselle mielestään oikeuden puuttua sotilaallisesti asioihin? Eli kuinka pieneksi Suomen pitää oman turvallisuuden nimissä rajoittaa venäläisvähemmistö?

Kommentissani ei ole kyse minkään sorttisesta rasismista, vaan turvallisuuspolitiikasta. Minulla on useita venäläisiä työkavereita, eikä minkäänlaisia ongelmia heidän kanssaan. Sen sijaan Venäjän hallitus voi ryhtyä järjestämään ongelmia.

Parahin Merja A ja muutkin ulkopuolista sotavoimaa maamme avuksi halajavat lukekaapa Erkki Nordbergin(eversti e.v.p)tuotannosta esim Suomi, EU, Nato ja Venäjä. Eli Tuntemattoman alikersantti Lahtista lainaten" Ja sit tänne ei riitä joku puoliksi tapettu ryhmä" Eli turha on Natoa apuun odottaa

Iiro Jantuselle pari kommenttia:

1) Kosovon itsenäisyyden taloudellisesta perustasta ote yhdestä blogiartikkelistani:

"More important factor by my opinion for future of Kosovo is the economical base of this province. Official statistics from year 2006 shows that export from Kosovo amounted to 71.3 millon Euro while import increased to 1,241.7 million Euro (u by 802 million Euro compared with 2005). So the increase of import was more that the whole export.

From where is money coming to this consumption. The estimate is that when export brings mentioned 71 million Euro the organised crime (mainly drug trafficing) brings 1 bilion Euro, diaspora gives 500 million Euro and international community 200 million Euro.

If border control will be more effective and when donations rom diaspora and international community are decreasing (like they have during last years) the basic question is how to reinforce the economical base of province."

2) Kosovo ei ollut Serbian mehittämä vaan yksi Serbian provinssi. Jugoslavian aikana mm. Kroatia ja Slovnia omasivat tasavalta -statuksen, Kosovo vain alhaisemman autonomia statuksen.

Lisää tarvittaessa ks. http://arirusila.wordpress.com

Nato on ongelmallinen asia meille. Kaukasian kriisin yhtenä syynä on Georgian pyrkimys läntiseen puolustusliittoon ja varmaa on että Suomen jäsenyys muuttaisi Itämeren sotilaallisia asetelmia silmän räpäyksessä. On siis oltava tarkaan selvillä siitä, mihin mahdollinen jäsenyys voi johtaa. Ymmärätääkseni Alex haluaa tästäkin syystä ajaa mahdollisen liittoutumisen selvitystyötä eteenpäin ?
Ja vielä; eiköhän alikersantti Lahtisen korpisoturiaika ole tämän päivän sodankäynnissä ohi; Maurin lainaus on toki osuva mutta ketähän siis saisimme avuksemme mahd. sodan syttyessä itärajalla - tukkaverkkopojat Ruotsista vai EU-joukot ? Pelottaa.

http://www.whitehouse.gov/news/releases/2008/08/20080826-3.html

Linkistä jää tiivistettynä jäljelle se, että puheiden, lausuntojen ja humanitaarisen avun lisäksi Bushin hallinto ei aio tehdä asialle käytännön tasolla yhtään mitään.

Täsmälleen samalla tavalla meneteltiin jo edellisen Kaukasuksen kriisin eli Tsetsenian sotien aikana.

Osapuolet tietävät, kuinka pitkälle voi menne ja mitä toiselta on odotettavissa.

http://www.civil.ge/eng/article.php?id=19303

Herra Skaakasvili on oletuksessaan "this is the end of revival of the Russian empire" lievästi sanottuna optimistinen.

Meneehän sitä sekaisin, jos noinkin laajasti median valokeilassa ulkomaiset ministerit lentävät nokka pyrstössä kiinni taputtelemaan ja paijaamaan.

Tulikohan ministerien kyydissä divisioonia, tankkeja tai ohjuksia ? Siis puheiden lisäksi jotain todellista ja käyttökelpoista ? Ettei käynyt itseasiassa nyt niin, että puhutiin kauniisti kuin vainajasta hautajaisissa, ja jätettiin sitten kaksistaan Venäjän kanssa.

Näyttää ihan siltä, että Venäjä käytännössä saavutti tavoitteensa, eli laajeni ihan oikeasti yli Kaukasus-vuoriston, mikä sovittiin Neuvostoliiton hajottua Jeltsinin ja Clintonin aikana rajaksi.

Jatkossa kiistellään sitten "sivistyneesti" enää siitä, montako sataa venäläistä "rauhanturvaajaa" jää tynkä-Georgiaan, Goriin tai muualle.

http://www.civil.ge/eng/article.php?id=19326

http://en.rian.ru/world/20080828/116347141.html

Sitä odotellessa EU ( 493 miljoonaa kuluttajaa) harkistee sanktioita Venäjää ( 142 miljoonaa asukasta) vastaan...ja lämmittää ilmeisesti lulevanakin talvena talojansa venäläisellä kaasulla ja ajaa autojaan venäläisellä bensalla.

Hei Alex!

Kylläpä media taas synnytti uskomattoman draaman lautas- ja tuolikysymyksestä. Täällä jo mielenkiinnolla odotetaan uutta blogipäivitystä, joka toivottavasti tuo lisätietoa siihen, löytyykö herra ministerille tuolia kokoussalista vai ei : )

Uskomatonta että presidentimme haluaa vetää matto hyvän työn tehneen ja tekevän ulkoministerin alta!

Nykyisellä presidentillä ei voi olla mitään tärkeää annettavaa tulevssa kokouksessa verrattuna ulkoministeriin, eihän presidentti ole osallistunut samalla tavalla asioiden hoitoon. Paasikivi kirjoitti että "kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen"! TH kannattaisi pitää tämän mielessään!

Vielä Paasikiveä mukaillen kansa pitäisi vaihtaa koska kansa ei osaa tehdä oiketa valintoja, onneksi näyttää siltä että meille kuitenkin vielä löytyy oikeanlaisia ihmisiä johtamaan meitä verrattuna järjestöjuristeina kannuksensa hankkineita "epä"johtajia jotka ovat vain tottuneita omaan pieneen hiekkalaatikkoomme. CGM hankki myös kannuksensa muualla ensin, vaikka vertaus ei ehkä vielä ole aivan oikea vielä mutta kuitenkin.

Nyky presidentistä ei kuitenkaan tule koskaan suurta johtajaa, pysyy aivan varmasti pienenä ihmisenä joka valitettavasti voi vaikuttaa asioihin, kansa teki väärän valinnan rauhallisissa oloissa. Nyt Euroopan tilanne näyttä aivan muulta kuin rauhalliselta ja on tarpeen suuremmille personaalisuuksille ja johtajille!

Iltaa Herra ulkoministeri!

Aivan kuten kaimani Hieta sanoi tuolla ylempänä, tämä meuhkaaminen EU-kokousedustuksesta on kyllä suorastaan huvittavaa. Sinä kommentoit tätä(kin) asiaa hienosti: lain mukaan mennään ja sillä siisti. Eipä ihme, että kansa arvostaa tyyliäsi - viittaan nyt siis viikon takaiseen Yle:n pressagallupiin. Suomalaiset ovat aina osanneet arvostaa paitsi osaamista, myös tiettyä vaatimattomuutta ja nöyryyttä. On melkoinen ero puhua Tasavallan presidentistä "hauskana tyyppinä" sen sijaan, että kaikissa tiedotusvälineissä valittaa hänen toiminnastaan. Tiedät kyllä, ketä tarkoitan. Olen tainnut sanoa tämän ennenkin: jatka samaan malliin - Sinulla on, niin halutessasi, aikaa poliittisella urallasi vähintään neljännesvuosisata!

Jotenkin en jaksa liekehtiä enää koko lautaskeskustelusta -kunhan koko EU ei ota Suomesta mallia. Sitä vaan pohdin huvikseni, että mikäli huipparin asialistalla on vain Georgia + muuta YUTP kamaa, niin kuksei paikalle marssisi Halonen ja Stubb, eli hallitus ja presidentti - juuri niin kuin perustuslaissa sanotaan. Vanhanen (monestakin näkökulmasta) voisi olla se kolmas pyörä, jota nyt ei tarvita. Tietenkin jos asialistalla (esim. illallisella) keskustellaan myös Lissabonin sopimuksesta ym. EU:n sisäisistä kysymyksistä, pääministerin on välttämätöntä olla paikalla. Just a thought..

Miten eteenpäin?

Kun Venäjä torbedoi YK:n ja ETYJin toiminnan, niin esitän, että EU lähettää välittömästi omat rauhanturvaajansa (nopean toiminnan joukkonsa) Georgiaan - työntämään kaikki Venäjän joukot kaikilta Georgian alueilta.

Georgian on päästävä nopeasti hyödyntämään normaalisti mm. Potin satamaa - jota Venäjän joukot parhaillaan miehittävät. Se on Georgian ulkomaankaupan kannalta elintärkeää.

Kiinnittäisin huomiotanne tänään 29.8. Keskisuomalaisen artikkeliin koskien naapurisuhteidemme hoitoa Venäjään. Viisas professori pohtii asioita jota Suomella ei ole varaa jättää huomiotta. Lukekaa ajatellen myös "rivien välistä".

Kieltämättä Stubbin lausunnoista jo pidemmällä aikajaksolla kuvastuu kokemattomuus ulkopolitiikan hoidossa sekä harkitsematon Natomyönteisyys. Pitää muistaa, että Nato on nykysuomalaisille suurempi "peikko" ja pelon lähde kuin Venäjä. Naapuruussuhteidemme hoito ei liity ainoastaan mahdollisen "kylmän sodan" ruokkimiseen, vaan ennenkaikkea liiketaloudellisen vuorovaikutuksen elvyttämiseen Suomen ja Venäjän välillä. Nyt on töpeksitty jo riittävästi.

Mitä seuraa. Suhteemme Venäjään heikkenevät. Se puolestaan heikentää Suomen asemaa Venäjän rajanaapurina taloudellisesti. Venäjän pelko kansalaisten keskuudessa on lähes kokonaan lientynyt. Natointoilun myötä pelko pistää esiin, se vaihe on jo alkanut.

Tätä tilannetta on sisäpoliittisesti helppo käyttää hyväksi, se näkynee jo syksyn kuntavaaleissa. Kokoomuksen saavuttama asema valtionhallinnossa jo horjuu, tämä ei ole mielestäni hyvä suuntaus. Mikäli Kokoomuksen keskusjohto haluaa demarienemmistön nousevan Suomessa valtaan, niin siinä mielessä olisi Natomyönteinen esiintyminen perusteltua.

Lämpimät ja ennenkaikkea medianäkyvät idänsuhteet ovat mannaa, jota suomalaisten enemmistö haluaa. Tällä hetkellä uskon ainoastaan presidenttimme maltillisen esiintymisen olevan hänen kannatustaan lisäävää. Keskustalaisen pääministerin esiintyminen on lähes yhtä haparoivaa, kuin ulkoministerimmekin.

Onni onnettomuudessa on ettei meillä ole huomattavaa venäläis vähemmistöä(onneksi Karjala jäi palauttamatta ) joten Venäjän intressit omien kansalaisten suojeluun ovat vähäiset.
EU kaavailemat pakotteet ovat syvältä. Allekirjoittanut työskentelee suomalaisessa ulkomaankauppakin harjoittavassa yrityksessä. Olemme viime vuosina saaneet pyörimään myös tuoteittemme viennin Venäjälle ja asiakastyytyväisyys on ollut hyvä.
Merja A:lle konventionaalinen sodankäynti on ihan nykyaikaa kuten Georgian tapahtumat osoittavat, puhumattakaan Irakista, Afganistanista ja jne. Meikäläinen on tavallinen *taavi* enkä paljoakaan ymmärrä tai edes halua ymmärtää noista poliittisista kielen ilmaisuista. Mut mikä varmaa niin aina näissä väkivaltaisissa selkauksissa päässee hengestää *tavalliset taavit*

Ari Rusilalle pari vastausta:

1) Kosovon väkiluku on Wikipedian mukaan n. 2 100 000 asukasta. Etelä-Ossetian 70 000 ja Abhasian n. 180 000. Jo tämä tekee suuren eron siihen, onko maasta itsenäiseksi.

Taloudellisesti ei mikään näistä liene missään järkevässä kunnossa. Osasyynä tähän on kuitenkin konflikti ja jatkuva epämääräinen tila. Ei kukaan investoi maahan, jonka kansainvälinen status on epäselvä. Rauhanomainen itsenäistyminen tai joku muu pysyvä ratkaisu on taloudellisen kehityksen perusehto.

Kosovossa tehtiin se virhe, että status jätettiin epäselväksi ja ajateltiin, että ilmapiiri rauhoittuu taloudellisen kehityksen myötä - tajuamatta, ettei taloudellista kehitystä voinut tapahtua ennen statuksen määrittelyä.

Sama muuten pätee aika moneen muuhunkin konfliktialueeseen. Ilman taloudellista kehitystä ei ole työllisyyttä, ilman työllisyyttä ei ole rauhaa.

2) Serbian valtaa Kosovossa voi kutsua millä nimellä tahansa, miehityksenä tai muuna. Silti ero Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan on se, kenen joukkoja maassa oli ennen konfliktia.

Rautalangasta vääntäen: Kosovon sota ei ollut serbian hyökkäys USA:n joukkojen karkoittamiseksi Kosovosta.

Kiva nähdä että Suomi vastustaa talouspakotteita Venäjää vastaan. Liika vastakkainasettelu ei ole kovin tehokasta ja, kuten kommentissa 080808-puheeseen ilmaisinkin, Venäjä tulisi mielummin saada enemmän riippuvaiseksi Euroopasta. Tämä taas onnistuu ehkä parhaiten taloudellisen integraation kautta.

Venäläisistä Suomessa yleisesti, että he ovat kunnollisia kansalaisia ja työssäkäyviä veronmaksajia: lääkäreitä, insinöörejä, liikemiehiä yms.

Ongelmia aihetuuttaa heille itselleen ja muille se pieni vähemmistön vähemmistö, joka päätyy rikoksiin. Onhan meillä niitä ihan kotimaisiakin rikollisia.

Se, mitä venäläsikeskustelussa meillä ennakoidaan, on, että kulloinenkin Moskovan vallanpitäja käyttää heitä - mitään heiltä kysymättä - oman politiikkansa ajamiseen, mistä meillä ei ole vielä omakohtaisia kokemuksia vaan ainoastaan esimerkkejä Baltiasta.

Mitä venäläisten ostamiin kiinteistöihin tulee, niin ainoastaan keskiluokka hakeutuu Suomeen, ja ne rikkaammat menevät - valitettavasti - muualle.

Eiköhän se ole vain hyvä, että joku ne myytävät mökit ostaa, korjaa ja maksaa niistä vielä kiinteistöverotkin kyseiselle lomakunnalle.

Ilmeisesti "mökkimekkala" nousi ihan ennenaikaisesti, koska ei niitä niin montaa kait ole ostettu... Että hyvin mahtuvat mm. Saimaan rannoille saksalaisten ja muiden jatkoksi.

Iiro Jantuselle kommentti rautalangasta vääntäen:

Olen samaa mieltä ettei Kosovon sota olut Serbian hyökkäys USA:n joukkojen karkoittamiseksi Kosovosta. Kun ihmiset asuvat omassa maassaan niin ei tätä liene aiheellista kutsua miehitykseksi.

Huomionarvoista lienee, että alueen ulmopuoliset vallat - lähinnä USA - aluksi tukivat koulutuksen ja materiaaliavun muodossa aiemmin terroristijärjestöksi luokittelemaansa KLA:ta jonka muu talous perustui diasporan kiristykseen ja huumekauppaan. Koulutuksen tapahduttua Kosovon ulkopuolella pohjois-Albaniassa olleilla leireillä aloitti KLA laajamittaisemman terorikampanjan Kosovossa asuneita serbejä, romaneja ja toisinajattelevia Kosovon albaaneja vastaan. Serbia vastasi provinssinsa väkivaltaisuuksiin poliisioperaatioilla ja armeijan ulkopuoliset paramilitaarit syyllistyivät myös brutaaleihin ylilyönteihin.

Länsivalloissa oli käynnissä myös laajamittainen propakandaoperaatio joka onnistuneesti rumutti etnistä puhdistusta. Luvut jälleen vain jälkikäteen osoittautuivat murto-osaksi väitetyistä. Joka tapauksessa näin USA sai muodollisen syyn aloittaa pommitukset - ja Clinton sai huomion hetkeksi pois Lewinsky skandaalistaan - joiden aikana todellinen pakolaisongelma syntyi ja ilmeisesti kuolleitakin tuli enemmän kuin ennen niitä.

Pommitukset loppuivat kun sopimus, josta sittemmin johdettiin kuuluisa YK päätöslauselma 1244 hyväksyttiin. Siinä mm taattiin Serbian (ex-Jugoslavian seuraajan) suveriniteetti Kosovon suhteen. Tästä huolimatta USA painosti Kosovolle itsenäisyyden (päätöslauselman ja kv oikeuden vastaisesti) jonka on hyväksynyt vajaat 50 maata ja 150 ei.

Miehityksestä vielä että USA rakensi Kosovoon yhden suurimmista Euroopan tukikohdistaan - Bondsteelin - jota on/oli hyvä käyttää kv. oikeuden vastaisena pidätyskeskuksena Guontamon tapaan. Jenkeillä ei luonnollisestikaan ole mitään aikeita poistua tästä minikaupungistaan (olenpa sattumalta myös siellä vieraillut ja voin sanoa infran olevan parasta Kosovossa).

Hesarin nettiuutisten mukaan Etelä-Ossetian "valtio" aikoo sulautua muutamassa vuodessa Venäjään. Eli Venäjä on hyökännyt naapurimaahansa vallatakseen osan siitä ja sulauttaakseen sen itseensä.

http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Etel%C3%A4-Ossetia+uskoo+sulautuvansa+Ven%C3%A4j%C3%A4%C3%A4n/1135239043598

Tämä poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä Kosovossa tapahtui.

I. Jantunen!

Muistaakseni toisen maailmansodan melskeissä Viro liittyi vapaaehtoisesti N-liittoon. Jos Itsenäinen valtio haluaa olla osa toista valtiota niin KV-lain mukaan se on mahdollista. Ei se poikkea oikeastaan mitenkään Kosovosta, senhän voisi vaikka sulauttaa Albaniaan ;)

Viron presidentti Ilves 29.8.2008 Võrussa Kuperjanovin pataljoonan uuden kasarmin avaustilaisuudessa pidetyssä puheessaan:

”Gorbatshovin uusi politiikka mahdollisti ns. satelliittivaltioiden - Puolan, Itä-Saksan, Tshekkoslovakian, Unkarin, Bulgarian ja Romanian - päästä vuonna 1989 Venäjän vallan alta.

Pienentynyt uhka muutti Lännen prioriteetteja. Lännessä muodostui käsitys, että Venäjä on kyllä valtio, jolla kasvukipuja, mutta on vain ajan kysymys, milloin siitä tulee Ranska tai Englanti - yksinkertaisesti yksi liberaali, demokraattinen, markkinatalousmaa.

Siinä uskossa tehtiin virhearvioita ja suljettiin silmät kiinni kun jotakin meni pieleen. Länsi arveli, että Venäjä voi tehdä kyllä valtion sisällä kaikenlaisia asioita, mutta sotilaallisesti se riippumattomia valtioita ei enää hyökkää.

Se myytti romahti tämän vuoden 8. elokuuta, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan ja miehittää edelleen merkittävää osaa itsenäisen valtion alueesta. Hyökkäystä seuraavat valheet ja uhkaukset muistuttavat yksi yhteen aikakautta, jonka monet uskoivat jo kuuluvan historiaan.”

Valitettavasti kaikkien silmät eivät ole avautuneet vieläkään.

Teemu Lokka: Viro 1940 on monessakin suhteessa toisenlainen tapaus. Etelä-Ossetia oli valmiiksi Venäjän miehittämä ja Venäjä oli varmistanut valtansa jakamalla passejaan suurelle osalle asukkaista.

Kosovon ja Albanian tapauksessa Kosovon miehittäjä ei todellakaan ole Albania.

Ari Rusila: Kosovon sota tapahtui Clintonin presidenttikauden aikana, kuten itsekin toteat. Sen sijaan nämä "pidätyskeskukset" ovat Bushin presidenttikauden politiikkaa. Väitätkö siis, että Clinton valloitti Kosovon perustaakseen sinne pidätyskeskuksen?

Enemmänkin on kyse siitä, että Kosovon tilannetta siedettiin Euroopassa aivan liian kauan. Väkivaltaan olisi pitänyt puuttua Elisabeth Rehnin raporttien perusteella jo paljon aikaisemmin. Eurooppa ei vain ole kyennyt mihinkään. Vasta USA:n puuttuminen lopulta asiaan lopetti sodat niin Kosovossa kuin muuallakin Jugoslavian alueella.

Serbia mokasi oikeutensa alueella totaalisesti, eikä asiaa auttanut se, että serbit naapurimaissa, Serbian ainakin poliittisella tuella, harrastivat kansanmurhia ja keskitysleirejä. Kosovon autonomia on mahdoton kysymys, koska ei ole mitään takeita, ettei Serbia veisi autonomiaa uudestaan.

Aluksi haluan pyytää anteeksi UM Stubbilta ja hänen bloginsa lukijoilta käyttäessäni tätä blogia vastineisiini. Koska Hra Jantunen jälleen esittää minulle kohdistettuja lennokkaita väitteitään esitän seuraavat kommentit:
1) Bondsteel oli jo pitkälti rakennettu lokakuussa 1999 - siis Clintonin kautena. En ole sitäpaitsi lainkaan liittänyt Bondsteeliä sen enempää Bushin kuin Clintoninkaan politiikkaan.
2) Arvostan suuresti Elisabet Rehnin työtä Bosniassa 2000 luvulla. Ehkä voinet ilmoittaa lähteen hänen raportteihinsa 1990-luvun lopulta Kosovosta?
3) Kansanmurhat ja keskitysleirit 1990-luvulla ovat pitkälti tietoisen mediakampanjan tulosta - kumoavat raportit niin Bosniasta kin Kosovostakaan eivät vain ole saaneet siinä määrin huomiota kuin alun perin sodan puolustuksena käyttökelpoiset shokeeraavat kuvaukset (numerot olivat näissä tapauksissa nin pieniä). Suurin joukkotuho Kosovossa taisi olla kun jenkit pudottivat pomminsa albaanien kolonnaan.
4) Autonomia malleja/käytäntöjä on lukemattomia; esimerkiksi Kosovon suhteen ns. Troika neuvotteluissa serbit esittivät useita näistä (ks. esim www.kosovocompromise.com sivuilta), albaanien ei tarvinnut suostua mihinkään koska USA oli jo heille itsenäisyyden luvannut.

Monet uskomukset Balkanin tapahtumista perustuvat shokeeraaviin ensimmäisiin uutisiin ja sama mediapeli näytti jatkuvan nyt Georgiassakin. Esimerkiksi arvostettu Reuters jäi kiinni kun osoittautui, että sama henkilö esiintyi puolessa tusinassa eri paikassa milloin kuolleena, haavoittuneena, auttajana tai kauhistuneena sivullisena. Itse olen esimerkiksi keskustellut Kosovossa useiden albaanien kanssa niin työ kuin vapaa-ajallakin ja saanut ko. sodasta mm. tätä kautta hieman eri kuvan.

Alpo Rusila:

1) Väität siis, että USA:n tutkikohdan saaminen keskelle Balkania oli Kosovon sodan syy? Vai mitä ihmettä yrität oikein väittää?

Jostain syystä muistan 1990-luvun hyvin eri tavalla. Muistan

2) Elisabeth Rehn raportoi aikanaan Kosovostakin YK:lle, ja mm. Helsingin Sanomille, ennen Kosovon sotaa. Hän varoitti tuolloin vakavasti Serbien harrastaman sorron seurauksista ja ihmetteli, miksei tuohon sortoon puututa ajoissa, ennen kuin tilanne räjähtää käsiin.

Yllättäen minulla ei ole pääsyä Helsingin sanomien arkistoon, mutta netistä googlella "Kosovo Elisabeth Rehn" tuo mm. linkit

http://www.hri.org/news/balkans/koscom/1996/96-07-01.koscom.html

http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=124079&hakusanat=Kosovo

Kuten jouduimme näkemään, Kosovo oli sen verran syrjäinen paikka Euroopassakin, ettei kukaan viitsinyt puuttua asiaan, ennen kuin julkinen paine Serbien rikoksista nousi sietämättömäksi.

3) No, eivät kaikki usko holokaustiinkaan. Tämä kommenttisi osoitti keskustelumme hyödyttömäksi. Löydetyt joukkohaudatkin, joita mm. suomalainen Helena Ranta on ollut tutkimassa, lienevät mielestäsi lavastusta. Eivätkä Hollantilaiset rauhanturvaajat Sebrenicassa nähneet mitään... Serbitkin alkavat jo herätä todellisuuteen.

http://www.speroforum.com/site/article.asp?id=9071

Jos serbit olivat niin suuria uhreja, niin miten kummassa juuri he saattoivat vallata heti sotien alussa laajat osat muita entisen Jugoslavian osavaltioita, ja suorittaa etniset puhdistukset niissä? Muistaakseni kesti aika monta vuotta, ennen kuin Kroatia sai vallattua Krajinan takaisin, tai että Serbit hävisivät sodan Bosniassa.

En toki väitä, etteikö sotarikoksia olisi tehneet myös muutkin kuin serbit. Sitä varten Haagin tuomioistuimella riittää tutkittavaa puolella jos toisellakin.

4. Autonomiamalleja on useita, mutta et vastannut kysymykseeni: mikä olisi taannut, ettei Serbia tilaisuuden tullen olisi vienyt autonomiaa uudestaan?

Lueskelin tuossa viikonloppuna Venäjän historiaa, ja siellä törmäsin Venäjän jo silloisen liittolaisen edesottamuksiin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Näköjään albaanienemmistöinen Kosovo ei olisi millään riittänyt Serbialle tuolloin, halusivat Albaniankin.

* * *

Lopetan omalta osaltani tämän keskustelun tähän.

Vielä kerran Timo Jantuselle:

1) En väittänyt Kosovon sodan syynä olleen USAn tukikohdan aikaansaamisen Balkanille. Kun kuitenkin otit asian esiin niin se voi olla yksi osaselitys - Ehkä USA halusi Venäjän heikkouden tilaa hyödyntäen miehittä itselleen tukikohtaalueen. Bondsteel omaalogistisesti hyvän sijainnin, paikallinen aputyövoima on länsi Euroopan tukikohta-alueisiin nähden halvempaa ja ihmisoikeusaktivistit eivät ole niin innokkaasti kyselemässä asioista.

2) Kiitos linkistä. Raportissa Rehn toteaa "Mrs. Rehn expressed her great preoccupation with the situation in Kosova. She said that it is clear that there exists a distrust and miscomprehension between Albanians and Serbs. That is why measures must be taken to deal with the situation. She emphasized that children are in a particularly grave position given that they are being deprived of school premises and are threatened by diseases such as tuberculosis." Kaikki edellä oleva pitää paikkansa, kommenttisi vain antoi ymmärtää että rinnastit varoitukset kansanmurhiin jne eikä puutteellisin kouloloihin.

3) Mainitsin kommenttiisi viitaten kansanmurhat ja keskitysleirit en joukkohautoja, Racakissakin oli sellainen. Myöhemmät raportit antavat ymmärtää, että osa uhreista oli siirrelty sinne taistelupaikoilta ja muutoin lavastettu. Raakuuksien tapahtumista tuskin kukaan kiistää, niistä tiedotus vain oli osa mediapeliä yksipuolisen leimaamisen takia. Nykyään kokonaiskuva alkaa hahmottua monipuolisemin jopa läntisten vaikuttajien lopulta avatessa sanaisia arkkujaan. Tämä nähtiin tänäkin vuonna kun Carla del Ponte kertoi albaanien harjoittamasta elinkauppabisneksestä joka uhreiksi serbit joutuivat. Tiedoksi ettei Srebrenica ole Kosovossa - jota itse olen lähinnä käsitellyt johtuen siellä omakohtaisesti viettämästäni ajasta - vaan Bosniassa.

Mainitsit myös holocaustin. Tämä puolestaan tuli Kosovon albaaneille tutuksikun natsi-Saksa värväsi heidän keskuudestaan SS Skanderberg divisioonan joka paitsi toimitti mm. juutalaisia Saksaan myös toteutti etnistä puhdistusta Kosovossa uhreinaan serbit, romat ja juutalaiset.

Olen samaa mieltä että ICTY tuo asiaan lisävaloa ks. esim artikkelini "Opening Bosnian X-files" 12/8/2008 josta ote:
Very interesting interview of former Hague Tribunal spokeswoman Florence Hartmann popped to my eyes from newspaper Blic. Referring the arrest of Radovan Karadzic she told, that “information about the fugitives’ whereabouts was abundant, however, it would always turn out that one of the three countries – the U.S., Britain or France – would block arrests.“ She adds that former Bosnian secret police chief Momir Munibabić was sacked on former High Representative Paddy Ashdown’s orders, “for being efficient in his search for Karadžić, and for sending information to Del Ponte“. “Now that Karadžić has finally been arrested, he can tell a lot about secret deals that led to the fall of Srebrenica. His testimony represents a great risk for the great western powers,” Hartmann is convinced. (kokonaan os. www.arirusila.wordpress.com).

4) Tulevaisuuden ennustaminen on taitolaji, näin myös autonomioissa, joitakin malleja pidän pitkäkestoisempina kuin toisia.

Voinemme päättää olemalla yhtä mieltä siitä että olemme erimieltä.