Post 080808 - ensimmäinen diagnoosi

Erinomainen puheenvuoro, omaa tyyliäsi teeseineen ja johtopäätöksineen! Juuri tuollaisia puheenvuoroja Suomen ulkopolitiikka kaipaa. Rohkeaa ja fiksua puhetta, täyttä asiaa!

Vaikka tämä kai menee jo liiallisen nuoleskelun puolelle niin ei voi muuta kuin kehua tuota puhetta, kiitos tästä

Kaikella tapaa napakka, tasapainoinen ja osuva yhteenveto viime viikkojen tapahtumista. Erityisen hyvää tässä oli laajemman kv-politiikan kontekstin ottaminen mukaan analyysiin. Post-080808 ja sitä edeltäneet tapahtumat ovat todella asettaneet nykyisen liberaalin institutionalismin haasteen eteen aivan kuin 1900-luvun alussa tapahtui.

Tarvitaan aktiivisuutta sekä politiikan, talouden että laajemmissa yhteiskuntasuhteissa nykyisen avoimen maailmanjärjestyksen ylläpitämiseksi. Vaihtoehtona kun on kaikkien kannalta ikävä kylmä rauha muutaman suurvallan hegemonian ja etupiirien värittämässä maailmassa.

Pienillä mailla kuten Suomi on tässä tilanteessa eniten vaakalaudalla mutta myös eniten tehtävää. Uutta painetta monenkeskisen toiminnan elvyttämiseen tarvitaan kaikilla rintamilla, mutta erityisesti kv-järjestelmän keskeisissä organisaatioissa kuten WTO:ssa YK:ssa ja IMF:ssä. Kriisi saa toivottavasti myös EU:n siirtymään kohti oikeitten haasteiden ratkaisemista epäolennaisuuksien kustannuksella. Träkeimpiä tehtäviä EUlle tulevaisuudessa on demokratian, liberaalin markkinatalouden ja ihmisoikeuksien ajaminen ja edustaminen maailmassa.

Menipä saarnaamiseksi, mutta ei voi mitään kun puhe herätti näin paljon ajatuksia

Kyllä NATO:lle !
Ja till NATO !

Erinomaisen selkeä puhe, johon en ollut pettynyt kuten Vanhanen Venäjän voimankäyttöön Georgiassa.

Pirun pätevä paketti. Niin Sinä kuin puheesi.

Kommenttina post 080808 yhteenvetoon

Tarvitseeko EU yleensä yhtenäistä kantaa Etelä-Kaukaasian tilanteeseen?
Eihän EU:lla ole yhteistä kantaa Kiinan tilanteeseen tai Irakin tilanteeseen? Puhumattakaan tilanteesta Israelissa tai Iranissa.

Back to the roots.
Suomen on hoidettava omat suhteensa naapusivaltioihin. Näkeehän sen jo kun Pohjoismailla on omat kantansa Georgian tapahtumiin. Kaikilla aivan erilaiset ja Natomaatkin katselevat tilannetta hyvin erilailla.

Kuka se yritti opettaa. Lääkäri vai tuomari?
Olen ainakin tässä vaiheessa lääkärin kannalla.

wwwallu Kuusamosta

ABM-sopimuksen romuttaminen, Tae-velvoitteiden ratifioimatta jättäminen uusissa natomaissa, resoluution 1244 mitätöinti ja ohjuskilpi. Minkälainen uusi maailmanjärjestelmä olisi tuottanut toisenlaisen tuloksen viime vuosien suurvaltapolitiikassa? Kun kansainvälisillä pelisäännöillä on pyyhitty pöytää vuosikausia, on vaikea nähdä Georgian kriisiä minään järisyttävänä vedenjakajana, jollaisena se suomalaisessa mediassa yritetään esittää. Omien kansalaisten auttaminen voimapolitiikan verukkeena on tietenkin kauhistuttavaa, mutta ei mitään kovin uutta (esim. Grenada 1984).

"On todennäköistä ja ymmärrettävää, että Naton kollektiivipuolustus ja 5 artikla kokevat jonkinasteisen renessanssin."

Puolan pääministerin vastaus Georgian kriisiin on kahdenvälinen turvallisuussopimus USA:n kanssa. Ojhuskilven vastineeksi Amerikkalaiset vetävät imatorjuntakalustoa Nato-Saksasta Puolaan. Donald Tusk:

"Poland and the Poles do not want to be in alliances in which assistance comes at some point later — it is no good when assistance comes to dead people"

http://www.nytimes.com/2008/08/15/world/europe/15poland.html?scp=1&sq=donald%20tusk%20&st=cse

Kun puhutaan "autokraattisista" hallituksista (esim. Fukuyaman kirjoitus sunnuntain Washington Postissa), hieman häiritsee että lista tällaisista valtioista on välillä kovin tarkoitushakuinen ja yksipuolinen.

Hyvä ja ytimekäs puhe, mallia: puhuttelu, esittely, asia, piste!

Samaan malliin!

Alexin teesit tuovat mieleeni muutama päivä sitten lukemani Kishore Mahbubanin (national University of Singapore) kommentin Financial Timesissa ”The west is strategically wrong on Georgia” (FT 20.8.2008). Myös Mahbubani käsittelee kommentissaan megatrendejä ja osin melko samanlaisin struktuuriajatuksin kuin Alexkin.

Alexin teksti on blogissa kommentoitavaksi melko pitkä ja, vaikka itse olen monin kohdin Alexin kanssa samaa mieltä, se ei kuitenkaan tarkoita, että ajatuksemme olisivat yhteneväisiä kaikilta niiltä osin, joita en tilan puutteen vuoksi tässä kohdin pysty käsittelemään. Yritän siten alla keskittyä olennaisimpaan:

Teesi 1 & 2 Nollakasit käännekohtana kv. suhteissa; kv. järjestelmä kaipaa uudistusta:
Neuvostoliiton romahdettua ajateltiin kieltämättä ainakin USA:ssa ja osin Euroopassa, että läntinen markkinatalous ja demokratia pääsisivät vihdoin temmeltämään globaalisti. Tässä kohdin unohdettiin kuitenkin, että globaalitalouden kehitys antoi myös ei-läntisille valtioille mahdollisuuden kehittyä merkittäviksi vaikuttajiksi kv. näyttämöllä. Näin on käynyt jo varsinkin Kiinan ja Intian kohdalla, mutta lisää maita on tulossa eikä niille kelpaa enää nöyrän palvelijan asema vaan nekin havittelevat isännän ja emännän paikkaa.

Alex ei ole syyttä huolissaan voimapolitiikan ja kansallisvaltio -ajattelun voimistumisesta samalla kun monenkeskeinen yhteistyö ja kv. järjestöt natisevat liitoksissaan. Miksi kv. monenkeskeiset sopimukset ja kv. järjestöt eivät toimi? Mielestäni siksi, että niitä ei ole luotu toimimaan uudessa moninapaisessa ja monikulttuurisuutta painottavassa ja hyväksyvässä järjestelmässä, jossa Aasian merkitys kasvaa ja lännen vähenee. Kuitenkin merkittävintä ei liene kansallisvaltioiden uusrenessanssi vaan nimenomaan suurvaltojen määrän kasvu ja se, että kv. organisaatiot ja kv. sopimukset tulisi rakentaa uudestaan niin, että ne palvelisivat uutta tilannetta tehokkaasti. Kansallisvaltiota korostava ja protektionistinen ajattelu on siten seuraus epäonnistuneesta kv. yhteistyöstä eikä päin vastoin.

Jotta uudelleenstrukturointi onnistuisi tarvitaan kaikilta osapuolilta aito halu ja tarve osallistua tähän yhteiseen kv. rakennelman uudelleenrakentamiseen. Voi olla, että riittävä halu ja tarve löytyvät vasta kun maailmantalous ajautuu kriisiin. Siinä tilanteessa toivoisi, että ainakin merkittävimmät osapuolet ymmärtäisivät, että kriisistä selvitään parempaan pitkäaikaisesti toimivaan järjestykseen vain yhteistyöllä. Pelättävissä kuitenkin on, että Georgiaa huomattavasti vakavampiakin konflikteja on edessä ennen kuin uusi kv. järjestelmä on edes protovaiheessa.

Alex kysyy: ”Onko kansainvälisen yhteisön normipohja kestävä?” Mielestäni se on aikansa elänyt eikä samankaltaisten normien ”elvytys” uusin nimikkein johda positiiviseen lopputulokseen. Länsimaisen demokratian tavoittelu ja laajentaminen voi moraalisesti olla kannatettavaa ja sitä voidaan rajoitetussa määrin pyrkiä myös viemään muualle mutta vain vastaanottajan suostumuksella ja vain tarkoin harkiten ja paikallisesti. Maailmanlaajuisen hyvinvoinnin takaajana länsimaisen demokratian ja markkinatalousjärjestelmän vienti koetaan valloituksena ja muunlaisten paikallisten arvojen päälle astumisena. Tämä on nähty Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa. Sinänsä mielestämme positiivinen asia kääntyy viestintuojaa vastaan ja yhteistyön tavoittelu sekä elinolojen parantaminen koetaan käskytyksenä. Em. tapaukset osoittavat myös, että ns. nation building on sekä hyvin vaikeaa ja kallista että sen kautta voi saada myös uusia vihollisia ja lopuksi että siihen pyrittäessä voivat paikallisväestön kärsimykset muodostua lieveilmiöiden kautta sekä pitkäaikaisiksi että kohtuuttomiksi.

YK on monissa asioissa positiivisesti toimiva järjestö, mutta konfliktien ennakoinnissa ja niiden purkamisessa sen rakennelmat ovat liian jäykät. Tähän tarvitaan yksinkertaisesti uusi organisaatio, jonka päätäntäprosesseissa tulisi huomioida, että taloudelliset seikat ovat yhä useammin ratkaisevassa asemassa konfliktien synnyssä. Kun kv. talouden kriisipisteet pystytään tarpeeksi aikaisin tunnistamaan voidaan myös niihin kohdistuvasta riskienhallinnasta ja pahimmassa tapauksessa niistä johtuvasta kriisinhallinnasta päästä nykyistä nopeammin ja tehokkaammin yhteisymmärrykseen kv. tasolla, jos samalla pystytään luopumaan vanhoillisesta oman maan keskuspankkiajattelusta. Tällä hetkellä järjestöjä ja järjestelmiä on liikaa päällekkäin ja limittäin: IMF, IBRD, IDA, IFC, MIGA, ISCID, OECD, WTO, YK, G8 jne.

Euroopassa niin kuin USA:ssakin olisi jo aika tunnustaa, että tulevaisuudessa merkittävin kilpailijamme ja väärin kohdeltuna myös merkittävin uhkamme tulee olemaan Kiina, ei Venäjä eikä ääri-islamilaiset.

Teesi 3 Georgian tilanteen vaikutus ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme:
Venäjän toiminnassa Georgian konfliktissa huolestuttavinta on, että se ilmensi, että Venäjän sisällä on edelleen käynnissä valtataistelu, vaikkei sitä ulospäin varmasti myönnetäkään. Suomalaisen armeijan varustaminen lisäaseilla ei tässä tilanteessa auta. Tiedustelua tarvitaan lisää. Ja pitkällä aikavälillä Venäjän ja EU:n talouksien integroituminen on merkittävä este konflikteille. Tämä integroituminen on vielä täysin lapsenkengissä ja Alex on oikeassa siinä, että EU:n ja Venäjän taloudellisen integraation kehitys on tällä hetkellä pitkälti kiinni Venäjän seuraavista askelista, mikä on taas ainakin osin kiinni Venäjän keskiluokan kasvusta ja demokratiakehityksestä, jota ei asevarustelu edesauta. Täten EU:n tulisi toimia myös niin, että syitä Venäjän lisääntyvään asevarusteluun voitaisiin vähentää. USA:n ja Puolan ohjuskilpihanke menee valitettavasti juuri päinvastaiseen suuntaan. Siten kieltämättä myös USA:n seuraavan presidentin valinnalla, suhteilla EU:hun ja Venäjään sekä USA:n tulevalla ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on jo em. syystäkin suuri merkitys myös EU:lle ja Venäjän tulevalle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

EU:n tulee pyrkiä vahvistamaan asemaansa myös turvallisuuspoliittisena tekijänä ja minimitavoite pitäisi olla: yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, riittävän suuret yhteiset mobiilit kriisinhallintajoukot sekä keskinäiset turvatakuut. Naton suhteen Suomen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että Natoon saadaan aikaiseksi USA:sta mahdollisimman vähän riippuvainen Naton EU-pilari, jolloin EU pystyisi selvemmin osoittamaan asemansa USA:sta irrallisena poliittisena suurvaltana, jota asemaa se tarvitsee myös taloutensa edistämisessä.

Kiitos mahtavan esimerkillisestä toiminnasta! Juuri näin sovitellen, eikä panetellen ja suosiota tavoitellen, vaan asiallisesti, mutta riittävän sulavasti suhtautuen perustellen erilaisia näkökohtia kunkin osapuolen kannalta asianmukaisesti.
Voimia ja terveyttä, mutta ennenkaikkea sitä Salomonin viisautta toivoen!

I just read about the speech of Alex in Hufvudstadsbladet. Well done !

Kiitos ytimekkäästä ja nasevasta puheenvuorosta! Helpottavaa, että suomalainen poliitikko vihdoinkin sanoo asiat suoraan. Itäinen naapurimme on palannut taas suurvallaksi ja imperialismi nostaa siellä päätään. Se on kuin rivitalonaapurina asuisi steroideja popsiva kehonrakentaja, joka on ryhtynyt vetämään muiden myrkkyjensä päälle viinaa. Ei se välttämättä tarkoita sitä, että kyseinen naapuri on tulossa kirveen kanssa oven läpi. Siihen ikävään mahdollisuuteen on kuitenkin syytä varautua.

1930-luvulla Suomea ei uhannut mikään, eikä mihinkään varauduttu. Siinä meinasi käydä köpelösti.

Kysymys!

Haluammeko provosoida mahdollista yhteen ottoa Venäjän kanssa vai emme? Eräällä tavalla NATO jäsenyyden voi tulkita Venäjän kannalta yhtenä provokaationa, eräs maakaasu putki kulkee maamme talous vyöhykkeen läpi. Tämän hetkinen maailman poliittinen tilanne on sellainen jossa ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, tilanne on muutenkin niin arvamaton ettei voida sanoa mitä tulevaisuus tuo meille.

Mutta kuitenkin Häkämies on oikeassa puolustus menojen suteen niitä tulisi kasvattaa, lähinnä merivoimien suhteen (minä merivoimissa reservissä) jotta rannikoillamme olisi hyvä kyky vastata eteen heitettävään haasteeseen.

Terve Alex,

Kerrassaan hieno puhe, ja todella hienoa että otit myös Nato asian esille. Omasta mielestäni on nyt tärkeää, että tiedostetaan se ettei EU ole mikään turvatakuu ainakaan tässä vaiheessa, ja pitää vakavasti miettiä Nato jäsenyyttä. Mielestäni turvallisuuspoliittisissa asioissa ei myöskään pidä turvautua kansanäänestykseen vaan antaa kaltaistesi fiksujen ammattilaisten tehdä päätökset.

Me olemme pieni maa Venäjään verrattuna, ja tällä hetkellä täysin yksin sotilaallisessa mielessä. Georgia on hyvä esimerkki siitä miten muut kansainväliset järjestöt eivät sotaa pystyneet estämään.

Pyysit blogikommentaattoreiden mielipiteitä suurlähettiläspäivällä pitämäsi puheen pohjalta tilanteesta Georgian kriisin jälkeen. Annan siis palaa.

Pyydät edustustonpäälliköitä esittämään oman kahden sivun mittaisen maailmanpoliittisen arvionsa parin viikon kuluessa. Olisipa mitta riittänyt sinullekin. Nyt puhe vilisee kliseitä ja kuolleita metaforia. Metaforiahan käytetään silloin, kun puhutaan jostain ennalta tuntemattomasta tai vielä tarkoin määrittelemättömästä. Mutta vähempikin titanic-hätäraketti-kuolinkouristus-verbaalitykitys olisi riittänyt. Toivottavasti huomisen megatrendi ei ole sanaseppoilu - olkoon, että sanoilla maailmaa tehdään.

Pohdit uuden ajan nimeä, ja pohdit sen perustuvan kansainvälisen järjestelmän rakenteen että toimintaperiaatteiden muutokselle. Entä jos kokeilisi vaihtaa post 0800808:n tilalle etuliitettä pre: ollaan jonkin aidosti uuden kynnyksellä. Niin kauan kuin raahataan post (jälki-, myöhäis-), raahataan myös massiivista mennyttä mukana, raskaana painolastina. Pre-liite sen sijaan pitää kyllä menneisyyden läsnäolevana, mutta ei anna sen kuristaa otteellaan.

Puheesi lopussa toteat ulkopolitiikan perustuvan arvoihimme, mutta olevan luonteeltaan pragmaattista. Itse asiassa kaikki arvot ovat niitä, jotka johtavat ihmistä toimimaan, so. ovat pragmaattisia tavallaan, tiesimmepä tai emme näistä kaikista arvoistamme. Tärkeintä puheesi pohjalta mielestäni onkin se, että nyt kirjoitetaan ja tehdään auki ne arvot, jotka johtaisivat kohti parempaa maailmaa.

Post 080808 on hieno arvovaltainen esitys maailman politiikan käännekohdasta jossa elämme, kuitenkin Suomen kannalta näen tärkeimpänä sanat: "En näe että Venäjä aiheuttaa Suomelle turvallisuusuhkaa." Ja mielestäni käsittelee eurooppalaisten velvollisuutta vaikuttaa maailman politiikkaan.
Tämä ei kuitenkan edusta omaa arvomaailmaani, mielestäni Suomen pitäisi tarkastella asiaa suomalaisten lyhyen- ja pitkäntähtäimen elintason kannalta, mikäli ei ole turvallisuusuhkaa.

"Yhteistyötä sotilasliiton kanssa on syytä tiivistää muun muassa NRF:n merkeissä."

Joko Suomi anoi ja pääsi jäseneksi Naton nopeiden jokkojen ns. "täydentävään toimintaa"?

1 ja 2) Trendi moninapaiseen maailmaan a la 1800-luvun eurooppalainen suurvaltojen konsertti on ollut nähtävissä jo kauan, uutta tosin nyt on mm. se että pelaajien kirjo on suurempi (kiitos kansainvälistyvän maailman). Eurooppalaisille valtioille tässä ei ole periaatteessa mitään uutta, mutta esim. Kiinalle balance-of-power järjestelmä on periaatteessa uusi tilanne. Kiina on historiansa aikana toiminut imperiumina. Suurvaltojen konsertti ei automaattisesti merkitse arvokamppailun uutta tulemista eli uutta kylmää sotaa.

1990-luku oli ”epänormaalia” aikaa ja nyt historia ja kansallisvaltiot ovat ottaneet taas niille kuuluvan paikan. Toisaalta Westphalenilaiseen valtiojärjestelmään kohdistuu paineita (ihmisoikeudet ja humanitaarisen intervention doktriini). Postmoderni valtio on kuitenkin vieras käsite nouseville mahdeille, vaikka Usa ja Eu humanitaarisen intervention käsitettä käyttivätkin Jugoslavian hajoamissodissa ja pommituksissa. Nyt Venäjä käytti samaa toimintatapaa Georgiassa.

Moninapaisuudesta huolimatta talouden logiikka jatkanee silti globaalistuvaa vaihettaan. Globalisaatio hyödyttää pääosin nousevia mahteja eikä heillä ole syytä jättäytyä sen ulkopuolelle. Suhde talouden kansainvälistymisen ja demokratiakehityksen välillä ei kuitenkaan ole yksioikoinen. Ajatus siitä että avoin talous ja liberalismi ovat rauhan paras tae on valistuksen ajan idea, mutta esim. Venäjän historiallinen kehitys on erilainen, se ei koskaan kokenut esim. uskonpuhdistusta ja valistuksen aikaa.

3) Venäjän vahvistuminen tekee EU:n yhteisen ulkopolitiikan entistä epätodennäköisemmäksi. Esim. Saksan insentiivi sopia asioista kahdenkeskisesti bismarkilaisen perinteen mukaan kasvaa. Sen hillitsemiseen tarvitaan edelleen USA:n läsnäoloa Euroopassa Naton kautta, koska EU ei siihen pysty. UK on liian heikko ottaakseen perinteisen roolin Euroopan tasapainottajana, se rooli on USA:lla. Myös Ranskalla on historiasta myönteiset kokemukset liitosta Venäjän kanssa.

Ottaen huomioon suuret venäläisvähemmistöt Virossa ja Latviassa, Venäjän ja Baltian välisten jännitteiden todennäköisyys on kasvanut. Naton jäsenenä Suomi joutuisi silloin mahdottomaan välikäteen.

2001 oli 9/11, Vuonna 2008 080808. 9/11 tapahtuman jälkeen Afganistan on seitsemän vuoden sotimisen jälkeen edelleen kaaoksessa, vaikka länsimaat kuinka kauniisti yrittävät asiaa toisin esittää. 2003 taas yksi supervalta aloitti sodan suvereenia valtiota vastaan ns. tiedustelutietoihin nojaten. Youtubessa lempisivuni on osoite http://www.youtube.com/watch?v=EYI7JXGqd0o . Sitä katsellessani ihmettelen maailman menoa.

Mutta ei minulla ole sympatioita Venäjääkään kohtaan. Tosin en ala väittää, että hirvikärpäsetkin Suomessa ovat venäläisten syytä, kuten yksi populistinen pers... anteeksi, perussuomalainen ehkä pilke silmäkulmassa väittää. Perusongelmahan on siinä, että aina löytyy aseenkantajia toteuttamaan poliitikkojen toiveita.

Mutta entä Kosovo vs. Etelä-Ossetia? Kaikki välttelevät puhumasta tästä vertauksesta tällä hetkellä. Tosiasia kuitenkin on, että Georgian tapahtumat ovat seurausta EU:n politiikasta Kosovon suhteen.

Sinun puheesta. En sanoisi että se on erityisen rohkea, pikemminkin aika varovainen kuten suomalaispoliitikoilla on tapana. Käsittääkseni päivämäärällä 080808 ei ole länsimaailmassa mitään merkitystä, toisin kun esim Kiinassa.En ole samaa mieltä että Venäjä asema on vahvistunut sodan myötä, päinvastoin. Suhteet Länteen ovat mutkistuneet. Venäjän tavoite oli pienen maan 'jyrääminen maan tasalle' joka pikemminkin viittaa siihen että diktaattorimainen Venäjä on itseasiassa heikko valtio. Venäjä on saanut 'rehvastella' Tsetseniassa mielin määrin ja länsi on pitänyt visusti suunsa kiinni. Georgian tilannetta seurataan kuitenkin aika tiivisti.

Viron entisen pääministerin Mart Laarin kirjoitus ' Herald Tribune:ssa 18.08.2008

Mart Laar 'Stop the Bear'

http://www.iht.com/articles/2008/08/18/opinion/edlaar.php

Hyvä tiivistys nykytilanteesta. Neljä huomioita:
1) Puhe käsitteli paljolti Venäjää, mutta siinä ei mainittu pyrkimystä viisumivapauteen, jonka puolesta puhuit europarlamentaarikkona.
2) 5 artiklan mukaan Nato-maat auttavat toisiaan. Tavan saa itse päättää: sympatiaa, näkkileipää, aseita... Se ei ole automaatti.
3) Viro on hieno maa, mutta miksi Nato puuttuisi asiaan, jos Venäjä ulottaisi aggressionsa sinne? Mitä Virossa on puolustettavaa Nato-maille? Siellä ei ole öljyä ja se ei ole strategisesti välttämätön Natolle.
4) Suomi. Katso kohta 3.

Kyllä taloudellinen integraatio on paras turva.

Kiitos puheesta ja mahdollisuudesta kommentoida sitä.

Tässä jokunen kommentti, yhden lukukerran jälkeen: Kovin kliseinen se on. Kaipasin jämäkkyyttä ja selkeää sanomaa mutta puhe on koristeltu käsittämättömällä määrällä kylmän sodan, Titanicin uppoamista sun muuta kuvakieltä jotka syövät asiaa aivan liikaa. Tulee hölmö olo: mitä olitkaan OIKEASTI sanomassa?

Esimerkiksi: ”Kylmän sodan loppumisineen ja sen jälkeisine seesteisine aikoineen...” Kukaan poliitikko tai historiansa lukenut ei varmasti ole uskonut auvoisten, sodista ja konflikteista vapaan maailman koittaneen Berliinin muurin kaatumiseen. Uusia muureja on syntynyt ja syntyy, uusia maailmanvalloittajia ja –valtoja tulee niin kauan kuin maapallolla ihmisiä tallustelee.

Kliseitä viljelet paljon, tosiaan. Parempia puheita olen sinulta nähnyt ja kuulllutkin. Ehkä sinulla nyt on uusi puheen kirjoittaja joka vielä viilaa tyyliään. Mielestäni kielikuvia ja sanontoja voi käyttää mutta puheessa pitää olla myös oma, selkeä ja mielellään myös konkreettinen kontentti/uutinen/asia joka jollain lailla säväyttää kuulijan/lukijan. Varsinkin lukiessa odottaa pääpointtia joka rivillä, kun ei puhujaa näe tai kuule.

”Ja viimeistään nyt on syytä ampua liberalismin hätäraketti taivaalle..” Huh, haloo! Tai tämä: ”Näyttää ilmiselvältä, etteivät kansainvälinen yhteisö ja kansainväliset järjestöt ole kyenneet lopettamaan historiaa. Pikemminkin ne ovat jäämässä sen jalkoihin.” Olipa omituisesti sanottu! Historian jalkoihin jäämme varmasti kaikki jossain vaiheessa, niin pieni kuin suuri.

Mutta tässä oli mielenkiintoinen kohta jota olisi voinut elaboroida edelleen: ”Uudet suurvallat eivät niele purematta sen paremmin läntistä ihmisoikeuskäsitystä kuin demokratiamalliakaan. Autoritarismia ollaan päinvastoin nostamassa demokratian rinnalle täysin kunnialliseksi "toiseksi tieksi", jolla on myös taloudellista katetta takanaan. Harvainvallan vaikutus ulottuu tietenkin myös kansainvälisiin suhteisiin. Autokraatille kansallisvaltio ja nationalistinen suojapanssari ovat välttämättömiä.”

Kolmas teesi on selkein osio – tosin vailla varsinaista uutista. Huomasin, että olet nyt liittynyt niiden poliitikkojen joukkoon jotka peräänkuuluttavat keskustelua! No, sinun tapauksessasi olet toki tehnyt asian eteen paljon enemmän kuin moni muu! Johtopäätös-osio on myös selkeä.

Analyysia on tietenkin vaikea tehdä kun tilanne on vielä päällä. Analyysin voi tehdä jälkikäteen, vaikka asiaa pitääkin hoitaa koko matkan ajan.

Hieno puhe! Yhdyn pitkälti analyysiin. Samalla se tuo mieleeni propleemin koskien historiallisia arvioita historiallisina tekoina. Sivuraiteille siis...

Nimittäin kun sanoilla kuvataan todellisuutta, tullaan myös luoneeksi sitä. Puheella on voimaa. Esim:

1) Jos huomauttaa toistuvasti finnistä puolison nenän päässä, päätyy todennäköisesti avioeroon (vaikka finni nenän päässä olisikin tosiasia).

2) Mantra “terrorismin vastaisesta sodasta” 9/11 jälkeen antoi ilmaista mainosta aiemmin jokseenkin tuntemattomalle järjestölle (ja sen myötä aivan turhaa vaikutusvaltaa sen nokkamiehelle) ja loi näin enemmän uutta historiallista jaksoa kv-suhteissa kuin itse 9/11-tapahtumat.

3) Ja analogisesti aurinkolasien keltaisilla suodattimilla maailma todella näyttää keltaiselta.

Haaste näin ollen onkin oikeastaan siinä, kuinka vältetään 080808-todellisuuden kääntyvän itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Fundamentaali-ongelmana koko sopassa on, että kv-politiikka hahmottuu edelleen pitkälti kansallisvaltioiden kautta.

Hyvä Aleksi,
mitä kysymykseen menemistä Natoon tuleee, niin rohkenen olla hyvinkin erimielinen kanssasi. Katsotaa nyt vaikkapa tätä Georgiaa. Luottaen Naton tukee maa lähti isottelemaan ja varmana kovasta vastustuksesta se silti hakkasi päätään Kaukasuksen mäntyyn ja Nato ei antanut kuinräksyttävää tukeaan. Jos ja kun Gergia hyväksytään Natoon, niin saamme mukana kokonaisen lauman uhittelijavaltioita, joiden taito ulkopolitiikassa ylettyy vain Venäjälle räksyttämiseen.

Pohditaan nyt sitä, että haluammeko olla näiden edesvastuuttomien valtioiden kanssa samassa rintamassa ja rarkaisemassa heidän synnyttämiä ongelmia jopa aseiden avulla. Nyt sinä itse sait toimia rauhan solmijana, mutta onnistuisiko se jos me olisimme mukana Natossa ja valtiojohtomme raksyttäisi muiden maiden esikuvien mukaan?

Toivon vain jarrua tuohon Natokiimaan, sillä ei meitä sieltä auteta, ei autettu Georgiaakaan, vaikka se luotti Naton apuun jo ennen kuin oli edes sen jäsen. Kuten nyt tait, niin toimintakyky pitää säilyttää valtojohdollamme ja rauhan rakentaminen on aina monin verroin mielekkäämpää ja tietty vaikempaa kuin aseiden kalistelu.

Hyvä ja selkeä puhe . Erityisesti pidin sen viimeisistä lauseista- toimeksiannosta suurlähettiläille. Toivottavasti suurlähettiläiden maailmanpolitiikan arviot voidaan parin viikon päästä lukea netistä -vaikkapa ulkoministeriön sivuilta. Tämä olisi modernia hallintoa -sellaista avoimuutta jota ainakin minä yksityisenä kansalaisena kaipaan.

Kysymys Alexille.

Olet nyt tavannut useasti Venäjän valtionjohtoa tai puhunut puhelimessa: ulkoministeri, presidentti, päämisteri, Venäjän Nato-lähettilään

Olet voinut aloittaa ns. puhtaalta pöydältä suhteiden luomisen.

Oletko mielestäsi onnistunut luomaan avoimet kanavat, jolloin asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä, vaikka asiasta ei ollakaan samaa mieltä?

Olet nopea oppimaan (monta työkieltä). Osaatko yhtään venäjää? Aiotko opetella? (kunhan aikaa jää muilta kiireiltä ;-)

Kuten arvoisa ulkoministeri totesi:

"Georgia nostaa pinnalle kolme merkittävää kysymystä. Mikä oikeastaan on kansallinen Venäjä-arviomme? Mitä meidän pitäisi EU:lta haluta? Ja lopulta - kysymyksen mahdollisesta Nato-jäsenyydestämme".

Venäjä on Venäjä on Venäjä ja se on ollut sitä yli 1000 vuotta. Ainut asia mikä on muuttunut 1000:ssa vuodessa on se, että Venäjä on laajentunut siihen kokoon, mitä se on tällä hetkellä. Suojasäitä on aina seurannut kylmempi ja kuumempi jakso, jonka Georgia sai nyt tuntea nahoissaan. Jos joku kuvitteli, että vastakkainasettelu idän ja lännen välillä loppui "kylmän sodan" jälkeen on viimeistään nyt herännyt "prinsessa Ruususen" unestaan.

Entä Eu? Sekin olisi hyvä ottaa huomioon, ettei demokratiavajeesta kärsivästä Eu:sta ole ehkä globaalitason toimijaksi. Ainahan sitä voi tietenkin yrittää. Kun ajateltiin idän ja lännen vastakkainasettelun poistuneen "lopullisesti" historian näyttämöltä, niin samanlainen illusio taitaa olla Eu:n kyky vahvaan globalisaatiorooliin. Focus taitaa siis olla se, etteivät kansallisvaltiot - eikä aate - tule häviämään Euroopasta, ei ainakaan sillä keinolla millä Eu:ta nykyisin kehitetään, toisin sanoen ylhäältä alaspäin. Ei onnistu.

Eu:n yhteinen ääni on kuin urkupillien fasadi. Hyvällä säällä ääni saattaa olla eufonista, mutta huonolla säällä pilleistä alkaa kuulua kakofonisia sointuja. Ja kun näin käy, on ymmärrettävää, että jos 27 erikielistä virittäjää alkaa säätää urkuja muuttakseen kakofoniset soinnut eufonisiksi, niin siitähän ei tahdo tulla mitään, kun lisäksi tähän joukkoon on vielä pyrkimässä lisää uusia erikielisiä virittäjiä.

Entä Nato?

Kuten arvoisa ulkoministeri totesi, hänen kantansa me tiedämme. Sen tietää varsin hyvin myös Putin. Mutta, mitkä ovat ne vahvat perusteet, jotka puoltavat Nato-jäsenyyttämme? Mikä meitä uhkaa? Venäjäkö? Tarkoittaako Venäjän konflikti Georgian kanssa sitä, että meillä olisi jokin erityinen syy pelätä, että Venäjä alkaa havitella myös meidän energialähteitämme, kuten esim. puuta, turvetta ja muutamaa rannikolla olevaa tuulimyllyä? Jos Venäjä haluaa lisää maata Suomesta, se ostaa sitä palan kerrallaan, kuten on käynyt Itä-Suomessa. Onko se sitten turvallisuusuhka? Who knows?

Meillähän ei tietääkseni ole Venäjän kanssa menossa mitään rajariitoja, mitä nyt joku joskus haikailee lyödä päänsä Karjalan mäntyyn. Ymmärrän hyvin Balttian maiden liittymisen Natoon, joka edesauttaa sitä, että Venäjä miettii kaksi kertaa, ennenkuin se alkaa käyttää ulkopolitiikkansa jatketta "Stalinin urkujen fasadeja". Mutta ei Natokaan mikään puhdas pulmunen ole, jolla on vain "rauhanomaisia" intressejä maailmalla ja toisaalta on ihan ymmärrettävää, että Venäjä reagoi niinkuin se reagoi Puolan ja Usan sopimukseen ohjuskilvestä, joka on siis suunnattu "vain Irania" vastaan. Ei nyt kannattaisi sentään aivan aliarvioida venäläisten ajattelukykyä, ettei tule lisää yllätyksiä.

Historia on opettanut, että Venäjä tulee olemaan heikkonakin kyllin vahva vastus lännelle, eikä "liberalismin hätäraketit" taida oikein näkyä Kremlissä.

Kysyisin Aleksilta - eikö substanssi Natoon liittymisessä ole (kuten Jouni Pulli edellä kirjoittaa) sen eurooppalaistumisessa? Liittyminen on aktuelli vasta silloin kun päätökset Natossa varmasti tehdään Euroopan näkökulmasta. Eikö siihen saakka tyydytä optioon?

Haluan heti kärkeen ystävällisesti ohjeistaa nuorelle ulkoministerille, että hysterian tilassa ei tulisi vetää, saatikka lausua julki johtopäätöksiä maailmapoliitillisista tapahtumista. Se tapa nimittäin perinteisesti on automaatti, joka sukkelaan johtaa kriisien eskaloitumiseen.

Arvioinnin syklien tiuhentaminen myöskään ei ole suositeltavaa. Emme me voi olla maailmanpolitiikan tuuliviiri, jonka linja muotoutuu päivittäin, kun aamun lehdet on luettu.

Samaa linjattomuutta huokuvat johtajiemme (presidentin, pääministerin, ulkoministerin, puheenjohtajien, jne.) erilaiset ja tulkinnoille alttiit ulostulot. Mehän - Herra paratkoon - annamme esimerkiksi venäläisille varaa valita, mikä on meidän linjamme! "Tässä ovat lausuntomme, valitse niistä mieleisesi."

On arveltu Georgian tapahtumain merkitsevän muutoksia politiikkaamme. Mitä ne voisivat olla, kun me kuitenkaan emme ole Georgia, emme läheskään. Tietysti, jos meillä olisi ollut suunnitelmia hyökätä venäläisen vähemmistömme kimppuun rakettiasein ja tykistöllä, niin ne suunnitelmat joutuisimme nyt perumaan.

On suorastaan hämmästyttävää, ettei kenelläkään tunnu olevan mitään huomauttamista siihen, että Georgia nyt kuitenkin aloitti sodan, vaikka suomalaisia "tiedotusvälineitä" seuratessa saattaisi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen.

Jos ei muuta usko, niin ehkä kuitenkin se kelpaa jonkinlaiseksi todisteeksi, että herra Saakasvili itse maansa televisiossa ilmoitti joukkojensa hyökkäyksen alkaneen ja koko Etelä-Ossetian tulevan jo piankin vallatuksi.

Tuota ilmoitusta ei seurannut protesteja lännestä, joten voimankäyttö ilmeisesti on joillekin sallittua?

On surkuhupaisaa seurata, kuinka lännessä (myös Suomessa) nyt yksi toisensa jälkeen torpataan niitä periaatteita, joiden nojalla Venäjä ja Serbia pakotettiin nöyryytettyinä hyväksymään Kosovon itsenäisyys.

Nyt pitää jo päättää, mitä mieltä asioista oikeasti ollaan. Jos Kosovossa ja Georgiassa on tehty toimia, joita puolin ja toisin ei voida hyväksyä, on myös puolin ja toisin tunnustettava, että virheitä on tehty.

Se, mitä nyt Suomestakin ja EU:sta mm. Olli Rehnin taholta Venäjälle tarjotaan, on jälleen ylimielistä ja yksisilmäistä sanelua: Venäjän pitää tehdä sitä ja tätä, jotta suhteet tulevat kuntoon. Eivät ne tule, ennen kuin huomataan, että on sitä tekemistä meilläkin.

Suhteet Venäjään ovat nyt kuralla. Olivat jo ennen Georgian hyökkäystä ja Venäjän vastatoimia. Kyseessä lienee porvarihallituksen tietoinen politiikka, jotta suhteet Yhdysvaltoihin paranisivat.

Hieno mies, hieno mies :)

@Tarmo
NATO is an organisation in which the USA, Canada and most European democracies cooperate. Most European countries have different views, so there is no European "näkökulma". Further, why do European nations have to dictate NATO ? It is cooperation between Europe and our North American friends. The USA, as bigger member state is necessary for stability and balance in Europe and resources. The stability of the USA has prevented new German-French wars in Europe.

Terve! vähä OT:n tulee mut mietin tota kriisiä mikä nyt on päällä, sekä Venäjää nyt kun se tunnusti itsenäisyyden etc. ois kiva kuulla mielipiteesi sodan uhasta baltiaa vastaan ja onko jopa mahdollista että Suomella on syytä varatua tähän? vai onko tämä tätä ns.turhaa liiottelua? tuli vaan mieleen ku eripuolilla ihmiset kirjottelevat tästä asiasta niin mikä on Suomen tilanne?

Toiseks nyt nämä, jotka ovat olleet Natoo vastaan ovat kyllä ihmeissään. Suomi Natoon ja heti. Pitäis olla jo.

Historia on opettanut, että Venäjä tulee olemaan heikkonakin kyllin vahva vastus lännelle, eikä "liberalismin hätäraketit" taida oikein näkyä Kremlissä.
======
History has also taught us that Finland can only defend itself on its own when it freezes 20-30 degrees during the winter. We do not have many of such winters anymore. If the Soviet Union had attacked Finland in March 1940 the country's 7 million inhabitants (of which 3 million Russians) would probably have joined NATO together with Estonia, Latvia and Lithuania.

En tiedä mikä on totuus, mutta joidenkin lähteiden mukaan Etelä-Ossetian rajan yli hyökättiin yöllä jo torstain puolella eli 070808.

---

Voimassaoleva YK:n turvaneuvoston päätöslauselma 1244 vuodelta 1999 sanoo Kosovosta:

"Reaffirming the commitment of all Member States to the sovereignty and territorial integrity of the Federal Republic of Yugoslavia"

Sopimuksen laatimisen hetkellä tuolloinen Jugoslavia (eli serbit) eivät menettäneet oikeutta Kosovoon, vaan USA ja EU-maiden enemmistö (ei kansainvälinen yhteisö) päätti yksipuolisesti niin vasta tämän vuoden alussa. Venäjän perustelut de facto itsenäisten Georgian maakuntien tunnustamisessa näyttäisivät olevan täysin samat.

Suomen valtiojohdon on syytä jättää tulitaukosopimuksen tulkitseminen suurvaltojen väliseksi asiaksi. Profiloituminen jomman kumman osapuolen asianajajaksi tuskin edistää kansallisia etunäkökohtiamme. Vanhasen eilinen puhe, jossa huomioitiin myös Georgian nykyhallituksen ilmeinen vastuu sotatoimien aloittamisesta, edustaa sellaista kiitettävän harmaata tasapuolisuutta, joka ei herätä huomiota millään ilmansuunnalla.

Hyvä Alex,

Puheesi oli poikkeuksellisen selväsanainen ja kokonaisuudessaan erinomainen, vaikka painottaisinkin ehkä lopun toimintaehdotuksia toisin. Toivottavasti puheenvuorosi avaa näkymät aivan uudenlaiselle keskustelulle.

Ensiksi Zakarian nostaminen kansainvälisen järjestelmän muutosta käsittelevän osion kärkeen oli ylipäätänsä onnistunut valinta, sillä hänen uusi kirjansa koskettaa monia tärkeitä kysymyksiä. Zakaria suhtautuu kuitenkin muiden valtojen nousun seurauksiin mielestäni liian ruusuisesti. "Economics trumps politics" -arvio maailmanpolitiikasta olisi liberaalilta katsantokannalta kannalta tietysti toivottava, mutta en vain luottaisi siihen liikaa. Onneksi sinun näkemyksesi vaikuttaa olevan Zakariaa synkempi, vaikkei ilman toivoa.

Toiseksi olen samoilla linjoilla kanssasi kansainvälisen järjestelmän kriisin suhteen. Nyt täytyy miettiä tarkoin, miten Intian- ja Brasilian-tapaiset ystävällismielisten valtioiden asemaa voidaan vahvistaa ja saada samaan pöytään ilman, että Kiina ja Venäjä nousevat tuoleistaan ja kävelevät ovea kohti. Tässä on selvä ristiriita ulkopolitiikan arvojen ja valintojen välillä. Demokratiat kilpailevat huomiosta markkinatalouden ja kaupan rikastamien maiden kanssa.

Kolmanneksi vaatimuksesi ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun tihentämisestä on sivuuttamaton. Viime vuosien pikasodat osoittavat, miten mahdoton neljän vuoden välein tehtävien selvitysten maailmankuva on. Vaikka nostat Nato-kysymyksen kiitettävästi esiin, painottaisin kuitenkin sen ja EU-jäsenyyden välistä eroa. Georgian sota osoitti, miten suuri voi olla pelkän lännen ystävän ja Nato-jäsenen välinen ero. EU-jäsenyys tai Nato-rauhankumppanuus eivät korvaa artikla viittä. Tässä tilanteessa erottaisin myös huolen EU:n syventymisen tulevaisuudesta sotaisan suurvallan rajanaapureiden ongelmista.

Tahtoisin onnitella ainakin näin etäältä katsottuna erinomaisesta menneestä Georgian-tehtävästä. Noustuasi ulkoministeriksi suomalaisena on voinut olla aivan uudella tavalla vakuuttunut siitä, että ulkoministerin linjaukset ovat ainakin perusteltuja, vaikka niiden kanssa ei olisikaan aina täysin samaa mieltä.

Alex: "Georgian sodalla voi olla vain yksi myönteinen seuraus. Sen tulisi olla ulkopoliittinen herätyskello, joka havahduttaa meidät pohtimaan koko kansainvälisen järjestelmän tulevaisuutta."

YK on nykyisellään täysin hyödytön, siksi mielestäni nykyinen YK on lakkautettava ja rakennettava tilalle uusi uljas YK.

On lukemattomia sotia ja konflikteja, joissa nykyisestä YK:sta ei ole ollut mitään hyötyä - kun Venäjällä on veto-oikeus, mainittakoon vaikkapa Venäjän hyökkäys Afganistaniin 1979 ja Tshetshenian sodat (joissa nimenomaan Venäjä oli hyökkääjä). Myös Irakin sota meni niinkuin meni juuri siksi, että Venäjä esti tehokkaat YK:n toimet, YK:n päätöslauselmia vastaan niskuroivaa, Irakia vastaan.

Nytkin tässä Georgian sodassa kun Venäjä on itse hyökkääjä, niin se luonnollisesti halvaannuttaa YK:n toiminnan tässä asiassa.

Georgiaan pitäisi saada oikeat kansainväliset rauhanturvajoukot ja kaikki Venäjän miehitysjoukot pois kaikilta Georgian alueilta - mutta YK:n mandaattia ei voi saada kun imperialistinen Venäjä estää sen.

Myöskään ETYJ ei voi toimia täysipainoisesti kun hyökkääjä - Venäjä - sen estää. Eli Venäjä on lempattava pellolle ETYJistä, jotta ETYJ voi tehdä adekvaattisia päätöksiä.

Kelpo puhe ja muutamia varsin hyviä kommentteja täällä.
Jaan selkeästi huolen vahvistuvasta nationalismista ja protektionismista, mitkä pahimmillaan johtavat aseellisiin ratkaisuihin.

Kun verrataan nykytilannetta kylmään sotaan, 1900-luvun alkupuoleen tai oikeastaan mihin tahansa edeltävään aikakauteen täytyy muistaa globalisaation vaikutus etenkin talouden puolella. Kun edellinen kylmä sota alkoi eivät taloudelliset siteet olleet läheskään samalla tasolla kuin mitä ne ovat nykyään. Tämä tarkoittaa myös sitä että taloudellisilla pakotteilla ja porkkanoilla on huomattavasti suurempi merkitys kuin ennen. Venäjä on jo näitä uhkia käyttänyt erinäisissä tapaukissa energiatalouden puolella eivätkä puutullitkaan tästä niin kaukana ole. Yksi kysymys mielestäni on voisivatko ja etenkin kannattaisiko länsivaltojen käyttää vastaavia keinoja yhä enemmän, vai pitäisikö talouden puolella käyttää mielummin porkkanaa kuin keppiä.

Tähän mennessä pakotteiden käyttö ei ole ollut kovin tehokasta. Toki Irak ja Afganistan olivat varsin heikkoja kun sinne hyökättiin, eikä Pohjois-Korea, Myamar tai Iran ehkä ole niin suuria sotilaallisia riskejä resurssipulan takia, mutta poliittista tilannetta nämä eivät ole kyllä auttaneet. Pohjois-Korea onnistui rakentamaan jopa ydinaseen pakotteista huolimatta, Iran on jatkaa uhitteluaan ja Myamarin junttakin on yhä vallassa.

Voisin väittää että porkkanan käyttö on ollut paljon tehokkaampaa. Kiina on avautunut huomattavasti niin taloudellisesti kuin poliittisestikin viimeisen vuosikymmenen aikana, uudet EU-maat ovat kokeneet erittäin ripeän talouskasvun ja poliittisen murroksen ja suurempi osa Etelä-Amerikasta on rauhoittunut kaupan kukoistaessa.

Ongelmana Venäjän suuntaan on että kyseinen valtion ei ole kovin integroitunut globaaliin talouteen, muuten kuin energia- ja raaka-ainealoilla. Venäjällä talouskasvu on pohjautunut paljolti suuriin valtiollisiin yrityksiin edellämainituilla aloilla, mikä eroaa varsin paljon esimerkiksi Kiinan ja Intian tapauksista. Kysymys kuuluukin mitä porkkanoita käyttämällä Venäjä kokisi saavansa suurta hyötyä kansaivälisestä yhteistyöstä? Edullisia tuontituotteita Aasiasta, korkealaatuisia valmistusvälineitä länsimaista... Ongelma on vaan varsinkin länsimaisten tietotaidon tuonnissa ollut Venäjän omat otteet yrityksiä kohtaan. Koskaan ei tiedä milloin sopimukset "kirjoitetaan uudelleen" tai yritys otetaan puoliväkisin haltuun.

Ideaalitilanne, niin politiikan kuin kaupankin alalla, olisi että voitaisiin olla tasavertaisia kumppaneita keskenään. Nyt Venäjällä on selvästi näkyvillä revanssihenki kun NL:n hajoamisen jälkeen sen valta käytännösä hävisi kokonaan, eikä venäläisä olla kohdeltu ehkä niin kauhean tasa-arvoisesti. Viime aikoina ollaan kuitenkin liikuttu selkeästi oikeaan suuntaan, eikä tätä kehitystä saisi pysäyttää tai pahimmillaan menettää poliittisten voimapelien takia.

Oma mielipiteeni on että taloudellisen integraation tulisi jatkua, eli vaikka poliittinen tilanne kiristyisikin, niin taloudellisia suhteita tulisi entisestään tiivistää. Kuvainnollisesti Venäjä tulisi keittiön kautta houkutella salongin puolelle... Tähän liittyen Venäjä täytyisi saada osaksi WTO:ta ja EU:n tulisi jatkossa olla yhä tärkeämpi kauppakumppani Venäjälle. Huomattavaa kuitenkin on että Euroopan pitäisi samaan aikaan vahvistaa omavaraisuuttaan etenkin energiatalouden puolella, jottei jo olemassaoleva riippuvuussuhde ainakaan vahvistuisi ja sitä kautta antaisi Venäjälle likaa vipuvartta politiikan puolella. Tässä olisi yksi hyvä syy lisätä panostuksia uusiutuviin energianlähteisiin...

Olen lukenut 080808-analyysisi muutamaan kertaan ja pohtinut siinä esittämiäsi näkökohtia. Kaikki keskeiset pointtisi näyttävät - ikävä kyllä - olevan oikeita ja perusteltuja. Pidän hyvin arvokkaana, että osoitit uskallusta tulkitsemalla Georgian tapahtumien pitkän aikavälin merkitystä näin tuoreeltaan ja sillä foorumilla, jonka valitsit.

Sellaisessa turvallisuuspoliittisen toimintaympäristömme murroskohdassa, jossa nyt olemme, tarvitaan kykyä käsitellä avoimesti muuttuneiden olosuhteiden syitä ja seurauksia, rohkeutta tehdä johtopäätöksiä ja johtajuutta, valmiutta näyttää ennakkoluulottomasti suuntaa eteenpäin. Sinä olet nähdäkseni näin toiminut ja siten tärkeällä tavalla vahvistanut uutta, menneisyyden kahleista vapaata kulttuuria suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Pääministeri Vanhasen puheenvuorot ovat puolestaan kuulostaneet kovin ristiriitaisilta. Yhtäältä hän myöntää, että voimapolitiikan uudella nousulla on heijastuksia tekeillä olevaan selontekoon, ja tuomitsee Venäjän ylimitoitetut sotilaalliset toimet ja kapinamaakuntien itsenäisyyden tunnustamisen. Toisaalta hän selittää, että tapahtuneella ei ole mitään vaikutusta Suomeen tai Suomen asemaan. Jos tarkoitus on tällaisilla puheilla rauhoitella kansaa, pahoin pelkään vaikutuksen olevan päinvastainen. Ainakaan minua ei erityisesti rauhoita se, jos pääministerin mielestä Venäjä voi rikkoa kansainvälisen oikeuden ja eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän perusteita vastaan toteuttamalla mittavan sotilasoperaation suvereenissa eurooppalaisessa demokratiassa ilman, että Suomella on aihetta sen kummempiin johtopäätöksiin omien ratkaisujensa tai edes yleisen eurooppalaisen kontekstin suhteen.

Usein väitetään, että Suomi ei tarvitse Nato-jäsenyyttä mm. sen vuoksi, että jäsenyytemme EU:ssa ja ylipäätään läntisessä arvoyhteisössä sisältää jo sinällään myös de facto -turvallisuustakuita. Suomeen ei toki kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Status quo'hon emme kuitenkaan voi tuudittautua samaan aikaan, kun naapuri on kaivanut naftaliinista kylmän sodan retoriikan ja 1800-luvun tykkivenediplomatian. Vanhanen oli kovin lyhytnäköinen, etten sanoisi epä-älyllinen, kuitatessaan puheesi Nato-avauksen "Kokoomuksen tuttuina puheina".

Näinä päivinä on vaikea välttyä ajatukselta, että moni Kekkosen aikana uransa aloittanut poliitikko uskoo itsepintaisen väitteen kaiken muuttumattomuudesta olevan suurinta ulkopoliittista viisautta. Olisiko kaiken viisauden alku sittenkin tosiasioiden - myös epämieluisien - tunnustaminen? Sinä olet suurlähettiläspäivillä niin tehnyt.

Stubbin tuomitsemiskannanotto.

Stubbilla lienee selkeä kuva Georgian toiminnasta kriisin eskaloitumiseen.
Etyjin ja Suomen on pysyttävä lääkärin roolissa. Se mahdollistaa mukanaolon niissä pöydissä, joissa rauhanratkaisuja tehdään.

Stubbin "tuomio" heikentää rauhanprosessin käsittelyä. Ja Medvejevin asemaan kansainvälisellä areenalla.

Kaikkihan näkee, että Kremlissä on menossa vallanjako. Sotilaat ja Putinin "haukat" ovat saaneet yliotteen. Rockpresidentillä ei ole vielä työkaluja.

Entinen amerikkalainen neuvonantaja Zbigniew Brezinskin analyysi tilanteesta ja Venäjästä on ollut osuva.

Rahan ja investointien pako Venäjältä toimii rockpresidentin hyväksi.

Stubbin on pidettävä kaikki kanavat auki. Voi tulla aika, jolloin puhelin ei soi Kremlistä. Eikä tule pyyhtöjä keskustelupöytiin.

Pysy Alex lääkärinä. Tuomarihommat saa odottaa.

Olisi helppo tehtä "tuomarillisia" kommentteja kaiken maailman asioihin. Entä sitten?

Vielä kerran: Pysy Alex lääkärinä!
Ei natoon eikä muihinkaan sotilasliitoutumiin.

Hei!

Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran. Olen täällä poikennut muutamia kertoja, mutta en ole aiemmin osallistunut.

Ilahduttavaa että ammattilainen pystyy kirjoittamaan työhönsä liittyen noin pitkän jutun, niin että sen ymmärtää keskivertosivistyksellä. Suurempien massojen kiinnostuksen kohteeksi pääsemiseksi se on ainoa tapa.

Näin kotipoliitikkona, Georgian tapaus kertoo muun muassa sen, mikä jo tiedettiin: Venäjä tekee mitä lystää. Uusi luotsi tuntuu olevan pari pykälää matsompi kuin Putin. Jos jonnekin pyllistetään, niin ei ainakaan Venäjälle. Parempi kun ei tarvitsisi pyllistää minnekään ja pystyisi pysymään irti kaikista kiviriipoista (ei ole mahdollista, tiedetään). Pitäisi lähettää Kekkonen saunomaan. Nykymaailmassa kuitenkin muuallekin kuin Venäjälle. Ja kännykkä mukaan juu.

Nationalismi ei tekisi pahaa täällä Suomessa ainakaan talouden saralla. Nyt lahjoitetaan kaikki ulkomaille ja kovaa vauhtia ajetaan alas omavaraista maataloutta (viimeinen esimerkki sokeri). Mitä me sitten syödään, kun muut maat lyövät rajansa kiinni ja pellot kasvavat vesakkoa?

Kuulostat kovin idealistiselta. Sillä saadaan asioita eteenpäin. Kun ihminen uskoo asiaansa, on uskottava ja tekee kovasti töitä saadakseen asioita rullaamaan. Joskus se toimii, joskus tulee vastaan tiiliseinä = pettymys. Kovin uurastaja saa vähiten kiitosta. Rankka rata.

Iloisesti olen yllättynyt, että täällä kuitenkin käy monia, jotka esittävät sinulle kiitoksensa. Todella hienoa. Minun mielestäni on kiva juttu, että löytyy myös poliitikkoja, jotka paneutuvat työhönsä ja suhtautuvat siihen kuten työhön.

Ps. Suomen ulkopolitiikka muistuttaa ikävällä tavalla Matti Vanhasta. Ei ole mitenkään liikaa sanottu, että sitä voisi vähän hioa ja piristää.

Kiitos Alex !
Onnitteluni myös ripeästä tuloksia aikaansaavasta toiminnasta sekä hyvästä kommunikaatiosta eri instituutioihin ja julkisuuteen. Asetat korkeat standardit maamme tuleville ulkministereille.

Mielenkiinnolla luin teesisi. Itse olen paradoksaalisti kyllä iloinen siitä, että tämamätyyppinen konflikti alkoi ja toteutui nyt. Kirjoitan näin, vaikka konfliktin hinta onkin korkea tänään, on sen varsinainen merkitys sen "silmiä avaavassa shokissa". Tulevaisuuden konfliktit ovat hiuksia nostattavan kalliimpia niin ihmiskärsimyksissä kuin rahassa.

On ollut puistattavaa havainnoida miten huonosti on ymmärretty historian ja kulttuurien merkitystä. Ikäänkuin vuosisatojen kuluessa syntyneet linjaukset, tavat ja perinteet muuttuisivat yli yön (lue muutamassa vuosikymmenessä).

Suurvaltojen globaalin tason öykkäröinti ja ylimielisyys on taas kerran järkyttävä esimerkki siitä mihin maapallomme pystyy. Itsetuoviettikö näitä päätöksiä ohjaa ? Onko ilmastonmuutos liian hidas tuholainen maapallolle ?
Lännen käyttäytymien on suuri uhka mutta samalla mahdolisuus Suomen kaltaisille pienille maille. Ainoa tapa vaikuttaa ja saada äänemme kuuluviin, on HUUTAA, HUUTAA ja HUUTAA KOVAA !
Tuossa työssä Sinulla Alex on tehtävää mutta myös oivalliset edellytykset. Tsemppiä siis jatkossakin !
Toivottaa Nestor bloggaaja h.c.