Neljä kuukautta plakkarissa
Ensimmäiset neljä ulkoministerikuukautta ovat nyt takanapäin. Menossa on kahden viikon perheloma Italiassa. Kirjoja, kuntoilua ja puuhastelua. Aloitimme matkan Marchen maakunnasta. Viimeiset kolme päivää olemme viettäneet Toscanassa. Lauantaina lennämme kaveriperheen kanssa Sardiniaan viikoksi. Sitten takaisin sorvin ääreen.
Seuraava työrupeama lähtee liikkeelle heti lomien jälkeen ja jatkuu varmaankin jouluun saakka. Se kulminoituu Helsingissä 4-5.12 järjestettävään Etyj-ministerikokoukseen, jonne toivomme saavamme lähes 40 ulkoministeriä.
Ennen uuden kauden avausta ajattelin kirjoittaa muutaman havainnon näistä ensimmäisistä kuukausista. Tarkoituksena ei ole arvioida onnistumisia tai/ja epäonnistumisia, se on muiden tehtävä. Ajattelin vain vähän kuvailla, miltä tämä kaikki on tuntunut toistaiseksi.
Siirtyminen mepistä ulkoministeriksi tapahtui äkkiä. Miettimisaikaa oli vain muutama tunti. Siinä ehti kokea tunteita laidasta laitaan - kaikkea pelon ja onnen väliltä.
On kuitenkin itsestään selvää, että kutsu ulkoministerin tehtävään on sellainen kunnia, josta ei edes juolahtaisi mieleen kieltäytyä. Olen ikuisesti kiitollinen Jyrkille hänen antamastaan luottamuksesta. Olen niin sanotusti unelma-ammatissani.
Liikkuvaan junaan hyppääminen ei ole koskaan helppoa. Sen tiesin jo entuudestaan. Oli kuitenkin hienoa tulla takaisin ulkoasiainministeriöön, jonka tunsin entuudestaan.
Uskallan väittää, että meillä on yksi maailman ammattitaitoisimmista ulkoasiainministeriöstä. Maantieteellinen sijaintimme, kokomme ja historiamme on johtanut siihen, että UM:llä on jo 90 vuoden ajan ollut keskeinen asema kansainvälisen asemamme muokkaamisessa. Ja se sillä on edelleen.
Ensimmäisten ulkoministerikuukausien aikana olen saanut kokea talomme ammattitaidon päivittäin. Taustamuistiot, vierailujen valmistelut, epäviralliset kontaktit ja nopea informaation välitys ovat a ja o sille, että pysyn kärryillä.
Siksi olenkin parhaani mukaan lukenut, kuunnellut, keskustellut, eli oppinut. Monet asiat olivat toki tuttuja, ei vähintään EU. Joka päivä oppii jotain uuttaa. Vaikka ulkopolitiikkamme lähtee liikkeelle EU-jäsenyydestämme, niin pelkkää EU:ta se ei tietenkään ole.
Kävin lukemassa viimeaikaisia blogimerkintöjäni. Kun on itse vauhdissa niin vauhtia ei oikein tahdo huomata. On tullut reissattua Venäjällä, Yhdysvalloissa, Keski-Aasiassa ja tietenkin monessa EU-maassa. Olen tavannut tai keskustellut yli 60 ulkoministerikollegan kanssa. Etyj-puheenjohtajuus on tuonut mukanaan paljon puhelindiplomatiaa.
Huhtikuussa sattui Espanjan traaginen bussiturma ja toukokuussa Kiinassa tuhoisa maanjäristys. On ollut kriisejä Georgiasta Lissabonin sopimukseen. Olen osallistunut konferensseihin, joiden aiheina Irak ja Afghanistan. UM on viettänyt 90-vuotissynttäreitä ja olemme toteuttaneet organisaatiouudistuksen. On ollut avauksia Venäjän viisumivapaudesta EUn ulkopolitiikkaan.
Syksyllä sama tahti jatkuu. Heti aluksi on luvassa matkat Georgiaan, Lähi-Itään ja YKn yleiskokoukseen. Haaveilen myös jossain vaiheessa reissusta Intiaan, Kiinaan ja Afrikkaan. Kaiken tämän sukkuloinnin tavoitteena on tietenkin ajaa Suomen intressiä maailmalla, rakentaa entistä parempaa Suomi-kuvaa ja ihan vaan tehdä tästä maailmasta parempi paikka.
Kansainvälinen politiikka ei ole pelkkiä muodollisia sopimuksia. Päivittäinen ulkoministerin työ on ennenkaikkea kontaktien luomista, diplomatiaa sen kaikissa eri muodoissa. Olen nauttinut näistä ensimmäisitä kuukausista ja toivon, että sama tahti jatkuu. Hitaasti hyvä tulee...vai miten se nyt meni...
Mitä sinä olet mieltä näistä ensimmäisistä askeleista?
23 kommenttia
Sujuvamielisenä ja -kielisenä sekä energisenä tehopakkauksena olet erinomainen ulkoministeri edustamaan meitä suomalaisia maailmalla. Jaksamista tästä eteenkin päin.
Hyvä Alex,
kaikkein hienointa olemuksessasi on se, että olet niin avoin kaikelle uudelle eikä sinulla ole historiastakaan kumpuavia ennakkoluuloja. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän!
Alex,
Onnittelut todella hyvin alkaneesta ulkoministerin urasta! Moni ei olisi yhtä hyvin onnistunut tarttumaan toimeen näin ripeällä tahdilla. Siitä onnittelut!
Ensin olin hieman pettynyt, kun sinut nimitettiin Suomen ulkoministeriksi, MUTTA se johtui vain ja ainoastaan siitä, että Suomi menetti silloin aivan mahtavan mepin!! Seurasin nimittäin sinua viime europarlamentaarikko vaaleissa, mutta äänestämään en vielä iän puolesta päässyt, mutta nyt on ääneni jaossa uusille ehdokkaille!
Nyt toivonkin, että ehdokkaiksi asettuu sitten paljon uusia ja innokkaita ihmisiä, joilla on EU palavana intohimona. Virkistävää lomaa ja yhtä hyvää työtä taas syksyllekin! En pystyisi kuvittelemaan parempaa ulkoministeriä Suomelle:)
En voi kuin kompata Jussia edellä. Niin Suomessa, Euroopassa, kuin muuallakin on enemmän kuin riittävästi poliitikkoja, jotka ovat umpijumissa historian havinassa miettimättä sitä ovatko aiemmin tehdyt ratkaisut mielekkäitä enää tässä maailmassa. Tulevaisuudesta puhumattakaan.
Tämä blogi on siitä erinomainen esimerkki. Amerikkalaiset tai muut ei-suomalaiset ystäväni ovat systemaattisesti hämmästyneitä siitä (jos ylipäänsä uskovat), että maan X ministeri (a) bloggaa säännöllisesti sillä asiatasolla mitä teet (b) sallii kommentit ja (c) kohtuullisen säännöllisesti vielä kommentoi kommentteja.
Jokseenkin kaikki muut ministerit / samalla tasolla olevat yhteiskunnan vaikuttajat joiden tiedän bloggaavan tai "bloggaavan" (.. miksi, oi miksi, niin monet eivät osaa laittaa "blogiinsa" syötettä?!) joko kirjoittavat sangen epäsäännöllisesti (tai "bloggaavat" julkilausuma-tyyppisiä ylhäältä-alas postauksia), eivät salli kommentteja, tai jos sallivatkin eivät niihin koskaan reagoi.
.. Mihin liittyen: Sattuisiko joku tietämään muita ministereitä - suomalaisia tai muun maalaisia - .. nykyisiä tai entisiä, jotka tekisivät näin? Muita kuin Osmo Soininvaara? Tämä kiinnostaa noin periaattesta, sillä näin avoin omien kirjoittamisten julkiseen, arkistoituvaan ja helposti löydettävään arviointiin asettaminen on historiallisesti jokseenkin ennenkuulumatonta.
Menneestä 4kk pätkästä vielä: Oli hienoa seurata esiintymistäsi Carnegiella, vihdoin livenä. Tyylipisteet sivuun: kaikkien puhujien pitäisi muistaa jättää riittävästi aikaa kysymyksille .. jopa keskustelulle. Ja ilman papereita vedetyt (hyvät) puheet tekevät kyllä aina omanlaisensa vaikutukset. (Puheen kokonaisvaikutuksesta kommentti pöydästäni eräältä turkkilaiselta diplomaatilta: "Every country should have at least one like him!")
Kaikkinensa esiintyminen oli erinomainen havainnollinen esimerkki siitä miksi suurta osaa puheista on vähemmän miellyttävää seurata.
Helena, Iisi, Jussi, J ja Jaakko - huomenta täältä Toscanan kukkuloilta. Aamukahvi maistuu täälläkin. Kiitos positiivisesta palautteesta.
Blogimerkinnässä jäi mainitsematta, että olen potenut vähän huonoa omatuntoa siitä, että en ole kommentoinut blogikommentteja tarpeeksi. En ole kertakaikkiaan ehtinyt. Jokaisen kommentin olen kyllä lukenut, koska toimin blogin moderaattorina.
Kun uusi sivusto aukeaa elokuun puoleenväliin mennessä, niin toivon, että pääsen parempaan kommentointivauhtiin.
Alex
Se, että Suomen ulkoministeri blokkaa ja keskustelee - vieläpä tunnustaa oppivansa - on varsin erinomaista. Monet suomalaiset kansanedustajat ja ministerit ovat nostaneet itsensä niin korkealle, etteivät he voi sellaista sallia. Sittenhän he olisivat melkein ihmisiä. :)
Viro on IT-alalla hyvin ennakkoluuloton, joten siellä on varsin yleistä, että pidetään blogia, jota voi myös kommentoida (jopa ilman moderointia). Virossa media myös nostaa esille näitä blogikirjoituksia.
Voisin nostaa esille pari Kokoomuksen veljespuolueen Isamaaliiton henkilöä Mart Laar (puheenjohtaja, entinen pääministeri, erittäin arvostettu ulkomailla) ja Andres Herkel, hyvin aktiivinen ulkopolitiikan saralla. Myös Marko Mihkelson on hyvin aktiivinen ulkopolitiikan bloggaaja. Tänään Marko on täysin aiheellisesti huolissaan Euroopan puolustuskyvystä:
http://markomihkelson.blogspot.com/
Toivottavasti Alexilla on joskus aikaa keskustella pidemmälti näiden henkilöiden kanssa.
Kun ulkoministeri on työskennellyt eduskunnan ja Suomen kansan hyväksymän ulkopoliittisen linjan hyväksi jatkuvuutta huokuvalla tarmokkuudella, siitä on tietenkin syytä antaa vain ansaittua kiitosta.
Tuorein tilasto minkä tähän hätään löysin, vuodelta 2003 (Hägglund, Euroopan puolustus) toteaa unionin jäsenmaiden yhteenlaskettujen puolustusmenojen ylittävän Venäjän vastaavat kulut 17-kertaisesti. Monikokertaisesti ne pitää ylittää, että asiasta huolestuneet nukkuisivat yönsä ruhassa? Tietenkin kuluilla on eri painotuksia. Suomessa puolustusmenot käytetään isänmaan hyväksi, ei esimerkiksi mielettömiin sotaretkiin osallistumiseen. Kun puolustusta ei ole jätetty muiden avun varaan, voidaan harjoittaa itsellistä ulkopolitiikkaa. Se on hyvä linja.
Euroopan puolustuskyvystä on syytä olla huolissaan.
Asevelvollisuudesta on luovuttu useissa maissa - se johtaa siihen, ettei ole koulutettua reserviä.
Aluepuolustusta on ajettu vauhdilla alas, on vain rippeitä jäljellä. Esimerkiksi Ruotsilla ei ole enää kykyä puolustaa aluettaan.
Myöskään sellaisia joukkoja, joita voitaisiin lähettää avuksi liittolaisille ei käytännössä ole mainita saakka.
Ei ole tiedustelukykyä (satelliitteja), ei moninkertaisesti varmennettuja sotilasviestijärjestelmiä, ei johtoesikuntia, jne.
Valitettavasti Suomessakin yhä pienempi osa ikäluokista suorittaa varusmiespalveluksensa kunnialla, kertausharjoituksia on aivan liian vähän, ei ole suojeluskuntia, käyttökelpoista puolustusmateriaalia hävitetään, ... Suomen kyky torjua yllätyshyökkäys on käytännössä surkea.
Puolustuspolitiikka ei tietenkään ole ulkoasiainministerin vastuulla, mutta kritiikki tässä on varmasti aivan paikallaan kuten Putkinen toteaa. Presidentti Halosen varoittama "ruotsalainen liike" uhkaisi toteutuessaan Lappia sotilaallisella tyhjiöllä. Niukkuuden jakaminen maanpuolustukselle ei voi tulla kysymykseen. Mahdolliset säästötoimet tulee tehdä kansainvälisen toiminnan momenteilta. Rakentinheittimet ja kuorma-ammukset (karmea ase tietenkin) olivat viisas hankinta -kunhan poliittisesti huolehditaan että ei mennä mukaan järjestelmän kieltäviin sopimuksiin. Uutta selontekoa laadittaessa ei tule kaihtaa punakynää, jos esitettyjen hankintojen kustannustehokkuus on kehno, kuten oli aikoinaan laita taistelukoptereissa.
Tsemppiä lomailuun, työtahdin perusteella pieni lepo varmasti maistuu. Asiakommentteja onkin jo tullut aika paljon joten keskitytään lomailuun: en tiedä mikä teillä on ohjelma Sardiniassa, mutta jos satutte pohjoiseen suosittelisin ehdottomasti myös Korsikaa, varsinkin jos retkeily kiinnostaa. Bonifaciosta tunnin ajomatkan päässä pohjoisessa (ja siitä koko matka pohjoiskärkeen) on upeita, jylhiä paikkoja.
Tuli vietettyä heinäkuussa aikaa molemmilla saarilla ja paria poikkeusta lukuunottamatta hienoimmat paikat löytyivät siitä salmen pohjoispuolelta (Etelä-Sardiniassa ei käyty). Varsinkin Costa Smeralda oli pieni pettymys, erään opaskirjan sanoin paikka oli "quite artificial". Alghero ja Nuoron seutu olivat kyllä todella makeita paikkoja Sardiniassa...
Muutamia ajatuksia:
Voin yhtyä Putkisen ajatuksiin Euroopan puolustuskyvystä: olen joskus aikaisemminkin tästä kirjoitellut...ei riitä, että ratsujoukot (kriisijoukot) olisi kasassa. Uskottava puolustus vaatii kovan perusytimen sekä nykypäivänä mm. sen, että Galileot saisi olla jo taivahilla.
Lisäksi ratsujoukotkin tarvitsevat huollon ja logistiikan, suhteellisen laajalla alueella. Sitä meillä ei vielä ole.
KAIKILLA jäsenmailla EI tarvitse olla valmiutta. Se olisi mielestäni vain resurssien tuhlaamista, mutta tietyille kiintopisteille voisi koota yhteisiä joukkoja. KAIKILLA tulisi kumminkin olla tietty, oma velvollisuus. Tapa, jolla ottaa osaa yhteiseen puolustukseen.
Olemme vielä erittäin kaukana yhteisestä puolustuksesta. Ei mene aikaakaan, kun saatamme neuvotella nuorten EU-kansalaisten epätasa-arvoisista velvollisuuksista ja yhteisistä, suurista asehankinnoista: eivät tule olemaan helppoja neuvotteluita. Minusta EU:lle ei riitä palkka-armeija-tyyppinen joukko, vaan EU-armeijan tulisi olla eräänlainen kiintiöpankki (jokaisella jäsenvaltiolla tietty velvollisuus), josta joukot jaetaan tarpeen mukaan strategisille alueille.
Buongiorno signor minsistro degli affari esteri ja terveisiä viereisestä maakunnasta (Emilia Romagnasta). Koska tosiaan olet 'Suomen toivo' siinäkin mielssä, että teet päänavauksia, jotka eivät ole linjassa iltapäivälehtien galluppien kanssa, uskaltaudun esittämään pari toivetta, joiden puolesta toivoisin sinun rummuttavan.
1.) Ulkoasianhallinnon integriteetti. On julkinen salaisuus, että UM:n palkat ovat 'kuopassa' verrattuna muihin kotimaisiin ministeriöihin ja etenkin muiden EU -maiden ulkoasianhallintoon. Koska osaat arvostaa oman henkilökuntasi osaamista, olisi upeaa jos saisit väännettyä budjettiin sen verran lisäeuroja että palkat saataisiiin kohdalleen Merikasarmilla ja turhat pätkäsopimukset vakinaistettua. Toivon myös, että kieli- ja sosiaalisesti taidottomat puoluekirjaihmiset eivät ajaisi virkamiesnimityksissä (etenkään suurlähettillästasolla) osaavien diplomaattien ohi. Kertoo ministerien huonosta itsetunnosta ja ammatillisista alemmuuskomplekseista, jos ympärille on haalittava nyökyttelevä puoluekirjakabinetti, jonka ainoa ulkomaankomennus on ollut Tallinnan lautan kansityttönä 80 -luvulla.
2.) Suomi voisi toimia enemmän monenkeskeisen yhteistyön majakkana. Minusta sinä olisit juuri oikea ihminen avaamaan keskustelua myös EU:n ulkopoliittisista linjauksista sekä YK:n ja ETYJ:in kehityksestä. Olet saanut paljon palstatilaa EU -asioille meppinä toimiessasi, siksi uskon että pystyisit tekemään saman EU:n ulkopoolitiikankin suhteen. Keväinen kirjoituksesi YK:n turvallisuusneuvoston remontista ja kannanottosi huippareiden tahmeasta ilmapiiristä ovat olleet juuri sitä mitä sinulta odotin: et keräile irtopisteitä vaan vahvistat Suomen asemia ja uskottavuutta kansainvälisenä toimijana omalla ammattitaidollasi. Ymmärrän ettet halua astua ministeri Väyrysen tontille, mutta UM:n pomona voisit silti ottaa kantaa asioihin, jotka liippaavat vapaa-kauppaa ja globalisaatiota sekä köyhyyden poistamista. EU:n linja ihmisoikeusasioissa on ollut viime aikoina hajanainen ja hapuileva, varsinkinkin neuvoteltaessa kauppasopimuksia. Tässäpä (arvo)johtajuuden paikka.
Buonissime vacanze alla famiglia Stubb!
I wonder if Alex is going to the funeral of Aleksandr Solzhenitsyn with Tarja Halonen.
Moi Janne - olimme viime vuonna Korsikalla. Hieno paikka sekin. Hotellimme oli itä-rannikolla, mutta teimme yhden päiväreissun pohjeiseen. Hienoa oli.
Sardiniassa majailemme Algherossa, eli pohjoispuolella, hiukan länsipuolella. Kaunista, kaunista.
Ensimmäiset 9 päivää ovat olleet aurinkoisia ja lämpimiä, jatkuvasti siinä 35 asteen kieppeillä. Ei voi valittaa, paitsi että kaikki lenkit on juostava aamutuimaan.
Mukava kuulla, että pääsitte hiukan kesänmakuun sinne etelään - Suomessa kun kesää ei ole juuri huomannut.
Henkilökohtaisesti annan Sinulle ulkoministerinä ja ihmisenä viran takana näistä neljästä kuukaudesta ehdottomasti kiitettävän arvosanan. Olet todellakin tuulettanut huippupolitiikan toisinaan varsin pölyistä sarkaa tekemällä työtä sydämelläsi ja niin, että sitä on voinut seurata tämän blogin välityksellä läheltä. Minun melkein jo politiikan suhteen kyynistyneessä mielessäni tyylisi on saanut kiinnostuksen politiikkaan uudelleen heräämään. Kiitos siitä!
Toivottavasti lataat akkuja lomalla oikein kunnolla, ja jaksat pitää huolta omasta ja perheesi jaksamisesta syksylläkin, vauhdista huolimatta. Hyvää lomanjatkoa!
Alexin ekat 4 kuukautta ovat sujuneet mielestäni varsin positiivisissa merkeissä. Ko. periodi on kuitenkin niin lyhyt, että detaljoidumpi arviointi lienee ennenaikaista. Erinomaisena pidän esim. sitä, että Alex on aktiivisesti pyrkinyt luomaan verkostoa niin vertikaalisesti kuin horisontaalisestikin, mistä ovat osoituksena vaikkapa toisaalta useat keskustelut Ruotsin ulkoministerin kanssa ja toisaalta Alexin reissut Keski-Aasiassa jne.
Toivon, että Alex saa viettää lomansa viime päivät rauhassa eikä Georgian/Etelä-Ossetian ja Abkhasian kriisi ylly sodaksi lähipäivinä. Voisi kuvitella, ettei ainakaan Venäjän puolelta ruuvia haluta kiristää kun Medvedevkin imoitti lomailevansa, mutta onhan Neuvostoliiton/Venäjän johtajat joutuneet ennenkin keskeyttämään lomansa.
Kirjailija Sofi Oksasta ei hyväksytä Suomen Ulkoministeriön Pietarin pääkonsulaatin järjestämään tilaisuuteen.
Pyytääkö ulkoministeri selvitystä asiasta?
Ja ihan oikeasti pieni virkakierto ei olisi pahitteeksi kyseisen pääkonsulaatin joidenkin konsuleiden osalta. Niin huonosti se Suomen/ suomalaisten ja viisumiasioissa toimii. Pitääkö vielä suomalaisilla rahoilla osallistua venäjän oman infran kehittämiseen, ihan todellako?
Hei Alex,
Ilmoitusluontoisena asiana ja lämpimin tervetulotoivotuksin kerron, että bloggaajat kokoontuvat miittiin perjantaina 5.9.08 klo 18 alkaen
ravintola Weeruskaan.
Olispas loistopamaus, jos pääsisit pistäytymään paikalla.
Tarkemmin http://blogimiitit.blogspot.com
En pahastu ollenkaan, jos et julkaise tätä. Kiitos
Näytä meille Alex mihin valistunut ja humaani ministeri pystyy tässä Oksasen tapauksessa. Sanan- ja mielipiteenvapaus on niin tärkeä arvo, että siitä ei tingitä meillä oli kyseessä sitten Usa tai Venäjä. Se että kyseessä oli taiteilija tekee tapauksesta mielestäni erityisen törkeän. Kansanedustajan ja taiteilijan tulee nauttia korostettua sanan- ja mielipiteevapautta, koska se on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Asia johon minä uskon.
Hyvät loman jatkot.
Toivon, että Alex pyydät ETYJin puheenjohtajan ominaisuudessa USA:lta tiedustelutietoja siitä, mitä Georgiassa tapahtuu. Paljonko Venäjä on keskittänyt joukkojaan Georgian läheisyyteen.
Toivon, että matkustat alueelle itse ja otat mukaasi jonkun pätevän suomalaisen everstin sotilasasiantuntijaksi (ei venäläismielisiä Alafuzoffia, eikä Visuria).
Venäjä on perustanut nukkehallitukset Georgian Abhasiaan ja Georgian ns. Etelä-Ossetiaan ja miehittänyt ne. Venäjä on jo aiemmin tehnyt Georgian Abhasiassa etnisen puhdistuksen ajaen noin neljännesmiljoonan georgialaista pakolaisiksi omista kodeistaan.
Näitä nukkehallituksia voi hyvin verrata Venäjän perustamaan nukkehallitukseen Suomelle Talvisodan yhteydessä. Otto-Wille Kuusisen nukkehallitus Terijoella.
Venäjä yrittää vallata jälleen koko Georgian - ja testaa samalla miten pitkälle läntiset demokratiat antavat Venäjän mennä. Venäjä on pysäytettävä ajoissa. Venäjän imperialismi ei lopu Georgian valloitukseen, vaan sitä seuraa Baltian maat ja Suomi, jne.
Alex toteaa: Uskallan väittää, että meillä on yksi maailman ammattitaitoisimmista ulkoasiainministeriöstä.
Lisätään vielä että myös suomettunein.
Kirjailija/runoilija Sofi Oksanen aiheuttaa päänsärkyä konsulaatissa.
Olisi luullut että se aika on jo ohi.
Alexin tapa toimia (ja siitä tämä blogi on hyvä esimerkki) on maailmanluokan esikuva demokratiassa vaadittavasta "transparencystä". Lukion historianopettajani iskosti 25 vuotta sitten päähäni hienon viisauden: "demokratia vaatii tietoo". Jos päättäjät eivät avoimesti kerro asioista ja niiden taustoista, demokratia on vain sanahelinää. Valitettavan monet muut Suomen(kin) johtavat poliitikot ovat vielä "ei kansalle kannata liikaa kertoa" -linjalla.
Askeleet ovat harppauksia pikemminkin. Asiat menevät just oikeaan suuntaan, oikeaan aikaan ja hyvässä hengessä. En ymmärrä miten mitään voisi paremmin tehdä kuin olet tehnyt. Oikein hyvää lomaa.