Hajahuomioita USA-matkalta

Uskon kyl et Obama tulee viemään vaalit. Mitä sä veikkaat?
Tuntuu et sellasia perinteisiä amerikkalaisia joita McCain tuntuu edustavan, ei tunnu olevan enää missää. Siel on nii paljon maahanmuutajia ja etnistä väestöä jotka seisoo Obaman takana vahvasti. Kadut ja kojut on täynnä Obama teepaitoja, mut McCain ei ole mitenkään läsnä.
Ohan Obamalla vahvat sloganit: We can. Change. Just sitähän kaikki tällä hetkellä kaikki haluu, eroon Bushista, ja Obama on saanu käytettyä sen vihan omaks kannatukseks, joka toimii.
Mun mielestä Amerikka tarvii taloudellisia uudistuksia jolloin Obaman ulkopoliittinen linjaus tulis tekemään paljon hyvää heidän valtiolleen.

Talouskriisi on siinä pisteessä et sieltä ostellaan pilvenpiirtäjiä mennen tullen, meidän venäläiset mökkiostajat on pientä siihen verrattuna. Toivotaan että kumpi sieltä ikinä valitaankaan et ne jenkit sais omat hommansa jiiriin koska uskon et jos niil menis paremmin, ni se heijastuis myös meihin mm. bensanhinnat jne.. vai mitä mieltä sä oot?

Itse ainakin tein sellaisen hajahuomion, että reissusi on tuloksekkaampi kuin tämä:

Halosen tuleva Yhdysvaltain matka

Matkansa aikana Halonen vihitään Minnesota-Duluthin yliopiston oikeustieteen kunniatohtoriksi.

Presidentti osallistuu lisäksi naisvaikuttajien paneelikeskusteluun, jossa ovat mukana muun muassa Yhdysvaltain entinen Suomen-suurlähettiläs Marilyn Ware sekä Minnesotan alueen naisjohtajia.
(lähde YLE)

Milenkiintoisia havaintoja! Olen samaa mieltä siitä, että osalla eurooppalaisista taitaa olla messiaanisia odotuksia Obaman suhteen. Obaman voitto on ikävä kyllä kiinni sellaisestakin kansanosasta, joka saattaa kääntää viime hetkensä selkänsä ehdokkalle, jota ollaan "ulkomailta valitsemassa". Siksipä paras taktiikka Atlantin itäpuolella olisi olla hieman kriittisempi Isoa O:ta kohtaan.

Yhdestä asiasta olen arvon FIMFA:n (=Finnish Minister of Foreign Affairs) kanssa aavistuksen eripurainen -nimittäin kansallisvaltoiden loistosta. Eurooppalaisen valtiojohdon koveneva retotiikkaa ja iltalypsyt saattavat antaa sen kuvan, että nyt on alkamassa kansalllsivaltioden uusi renesanssi. Myös monenkeskeisen yhteistyön jumiutuminen, Iranin tilanne ja Venäjän WTO -temput saavat monen realistin kiljumaan "mitä minä sanoin". Realisteilta ja patriooteilta on kuitenkin jäänyt eräs olennainen asia huomioimatta: valtiohallinnon mureneva legitimiteetti läntisissä demokratioissa. Kansalaiset ovat mielipidemittausten mukaan ennätystyytymättömiä ja pessimistisiä omien johtajiensa suhteen (useissa maissa kansa on kyllästynyt sekä oppositioon että hallitukseen). Heikko kannatusta nauttiva hallitus yrittää kerätä irtopisteitä uhittelemalla huippukokouksissa. Etenkin kun maassa on vaalit tulossa, alkaa pääministeri tai presidentti laittaa kapuloita kansainvälisen yhteistyön rattaisiin.

Kun mietimme vuoden taaksepäin ja katsomme sekä EU:n että YK:n "hankalia jäseniä" heidän sisäpoliittisen kiirastulensa vinkkelistä - voidaan todeta, etteivät kansallisvaltiot niin kohisten olekaan vahvistumassa (ainakaan jos kansallisvaltion oletetaan koostuvan kansalaisistakin), vaan pikemminkin heikkenemässä. Eihän rautarouva Thatcheriakaan vahva oppositio tiputtanut, vaan hän menetti omiensa kannatuksen.

Mikäli siis aletaan havaita uusnationalismin nousua kansalaisten joukossa, voivat kv -areenoilla show-mielessä uhitelleen, heikkoa kansalaisluottamusta nauttivat, ministerit syyttää maailmansotien siemenen kastelusta vain ja ainoastaan itseään.

Kiitos kun et ole liittynyt kuoroon.

Hedelmällisiä lomapohdintoja,

Hanna

Venäjä vs. Usa:n pressa:

Mielenkiintoinen vastapari. Mielestäni Usa:n pressanvaalit kääntää koko maailman huomion, koska (niinkuin jo todettiin) Usa:lla on intressejä todellakin laajalla ja syvällä, koko pallon ympäri. Usa:n suuntaviivat ovat maailman suuntaviivoja, halusimme tai emme. Venäjä taasen kääntää päät, koska heillä on sitä mitä kaikki janoavat-->ENERGIAA. Venäjä siis kiinnostaa, koska niin monella on intressejä Venäjässä ja Venäjältä. Mutta, ainakaan tällä hetkellä Venäjä ei ole suunnannäyttäjä. Ei varsinkaan sellaisessa mittakaavassa kuin on joskus ollut tai itse haluaisi olla.

Se päivä tulee vielä, jolloin EU:n pressan vaalit kääntää päitä. Se päivä tulee vielä, kun maailma seuraa jännittäen kenet valitaan (esim.) Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan puheenjohtajaksi. Se päivä tulee vielä.

Puolan ja tsekin kansojen vastustamalla ohjuskilvellä on keskeinen asema McCainin ulkopoliittisessa vaaliretoriikassa. Se, että Bush on nyt poistamassa Pohjois-Korean terroria tukevien valtioiden listalta ja ehkä jopa lähettämässä pysyvän diplomaattisen edustajan Teheraniin, kertoo osaltaan asehankkeen huonosti piilotetuista motiiveista. Mikä lienee Barak Obaman kanta ohjuspuolustukseen? Toivottavasti ryhdikkäämpi kuin asian suhteen lamautuneella Euroopan Unionilla.

Jos ulkopolitiikan "muutoksen" taustalla on Yhdysvaltain ryvettyneen maineen palauttaminen jotta omia pyrkimyksiä voidaan ajaa "lännen" nimissä, ei se tarkoita ettäkö USA:n tavoitteisiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua yhtään nykyistä vähemmän kriittisemmin. Aidon monenkeskeinen dialogin pitää tuottaa kouriintuntuvia tuloksia esimerkiksi asevarustelua rajoittavien kansainvälisten sopimusten muodossa.

"Mitä sinä olet mieltä? Millaisessa mylleryksessä maailmanpolitiikka oikein on? Miten siihen vaikuttavat esimerkiksi Venäjän uusi presidentti tai Yhdysvaltain vaalit?"

Ensinnäkin kiitos, että kirjoitit niinkin pitkästi - antaa tulla jatkossakin.

1. Venäjällä ei ole mitään merkitystä kuka on keulakuvana. Venäjä on KGB-diktatuuri. KGB-klikki määrää mitä tehdään ja miten.

2. USA:ssa pressalla on todella suuri valta. Vain jos senaatti ja kongressi rupeavat enemmistöjensä turvin pistämään pressalle kampoihin, niin sillä voi olla pitkällä tähtäimellä vaikutusta siihen mitä pressa päättää - lähinnä budjettilakien kautta.

3. Oletan, että McCain olisi Suomen ja Euroopan kannalta parempi vaihtoehto - hän ei päästä Venäjää hyppimään silmille miten sattuu. Vastaavasti pelkään Obaman olevan liian sinisilmäinen Venäjän suhteen.

4. Pohjois-Korea on täysin arvaamaton, mutta tuskin saa aikaan muuta kuin paikallisia kriisejä - pidettäneen kurissa.

5. Iranissa on kiihkoislamilainen pappisvalta. Se pyrkinee tuhoamaan Israelin. USA taas ei katso sitä päältä, joten jos kahjot aloittavat, niin tulee kunnon mekkala. Lähi-Itä taas vaikuttaa öljyn vuoksi koko Maailmaan. Sekin kuitenkin varsin rajallisesti.

6. Kiina sortaa tiibetiläisiä, uiguureja ja toisinajattelijoita - mutta se tuskin heijastuu suuremmin Maailmalle.

7. Irak rauhoittunee - vaikka oletan Venäjän yrittävän pitää yllä epävakautta siellä.

8. Afganistanissa ei saa antaa periksi. USA:n ja EU:n on huolehdittava siitä, ettei Pakistanin puolella koraanikouluissa yms. koulutetut kiihkoislamilaiset terroristit pääse hyppimään silmille.

9. Imperialistinen ja yhä voimistuva Venäjä on sen sijaan uhka koko Maapallolle ja sivilisaatiolle. Jos USA ja EU eivät yhdessä pidä Venäjää kurissa, niin Venäjä tulee hyökkäämään ainakin Georgiaan, ehkä myös Ukrainaan. Pitkällä tähtäimellä Venäjä yrittää valloittaa myös Baltian maat. Sitten alkaakin olla taas Suomen vuoro.

Alex: "Kansallisvaltio on edelleen kansainvälisen politiikan keskiössä, oltiinpa siitä mitä mieltä tahansa. Kansainväliset järjestöt - YK:sta Etyj:n, Maailmanpankista IMF:n, G8:sta OECD:n - eivät ole kyenneet uudistumaan. EU etenee perustuslaillisesta kriisistä toiseen."

Ikävä kyllä. Hieman kärjistäen: jos globalisaatiolla ymmärretään kansallisvaltioiden merkityksen radikaalia vähenemistä, niin globalisaatio sätkii kuolinkouristuksissaan (siksi EU on niin tärkeä vastavoima)... vai onko se edes varsinaisesti syntynytkään. Kv-politiikassa kansallisvaltio rulettaa ja siksi USA:nkin pressanvaalit kiinnostavat kaikkia. Mitä USA tekee tai jättää tekemättä ja kuka on herra talossa.

Obama on oma suosikkini. Perustelut:
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2007/11/usan-vallanvaihto/

"Messiaanisia" (Hannan mainio termi) odotusten ei kannata kuitenkaan olla.

Suomen yle-uutisten "tietojen" mukaan demokraattien olisi pitänyt voittaa kaikki ne viimeiset USA:n pressanvaalit, joissa republikaanit ovat voittaneet.

Ja taas Suomessa on sama perusteeton demokraatti-hybris vallitsevana. Tämän suunnan presidentin valituksi tuleminen on minusta epätodennäköisempää kuin viime kerroilla.

Musta presidentti tai (jo hävinnyt) naispresidentti USA:ssa?

Voisiko joku demokraatti-intoilija kertoa, mihin Obaman paremmuus tai suositummuus oikein perustuu? Mikä muka muuttuisi?

I go for Cain and republicans!

Tuohon Alexin 1. kohtaan tuoreimmassa (Suomessa ma 28.7.) ilmestyvässä lehdessä on täysin päinvastainen mielipide

Unhappy America

If America can learn from its problems, instead of blaming others, it will come back stronger

Verkkoversiossa täällä:
http://www.economist.com/opinion/displayStory.cfm?source=hptextfeature&story_id=11791539

USA:n presidentinvaalit saavat osakseen laajaa kiinnostusta globaalisti aivan kuten Venäjän presidentinvaalitkin saivat. Ennen Venäjän vaaleja fokus keskittyi siihen, jatkaako Putin kuitenkin presidenttinä vai ei. USA:n vaaleissa fokus on ainakin Euroopassa paljolti siinä, valitaanko USA:ssa ensimmäistä kertaa ei-valkoinen presidentti. Putin ei presidenttinä jatkanut ja Venäjän osalta on vihdoin päästy asian ytimeen eli minkälaista kv. politiikkaa Venäjä tulee harjoittamaan uuden presidentin alaisuudessa, millä muilla instansseilla Venäjällä on mahdollisesti Putinin presidenttikauden jälkeen enemmän vaikutusvaltaa Venäjän ulko- ja sisäpolitiikassa kun Medvedev johtaa maata ja miten Putinin pääministeriys vaikuttaa Venäjän kauppa- ja teollisuuspolitiikkaan ja eritoten energiateollisuuspolitiikkaan.

Venäjän suhteen olen Alexin kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n on otettava huomattavasti määrätietoisempi linja sen suhtautumisessa Venäjään, näin on asianlaita myös energiapolitiikassa. Kun Venäjä vaatii vertikaalista pääsyä EU:n energiamarkkinoille tulee myös EU:n vaatia, että eu-laiset yritykset voivat toimia mahdollisimman vapaasti Venäjän energiamarkkinoilla. Pyytämättä ei paljoa saa, ei ainakaan globaaleilla markkinoilla ja globaalipolitiikassa. Mutta edellinen ei tarkoita sitä, että kaikki asiat pitäisi koplata toisiinsa ennen kuin mistään voidaan sopia. Täten esim. Itämeren kaasuputkea on turha ehdollistaa matalammilla puutulleilla.

USA:n vaalien suhteen oleellisinta on, missä määrin seuraava hallinto oppii korjaamaan suuntaa Bushin hallinnon virheiden pohjalta. Kari Rajalan viittaamassa Economistin artikkelissa tämä seikka nostettiin esille. Kuitenkin on myös niin, että, jos Obama valitaan, sillä on ainakin lyhytaikaisesti vaikutusta USA:n painoarvoa nostavana tekijänä ja ainakin niissä maissa, joissa hallitsija ja kansa ovat pääosin ei-valkoisia. Pidemmän päälle, toteutettava politiikka ja sen tulokset ovat määrääviä.

Alexin Carnegie Endowment-puhe oli mielestäni erinomainen eikä pelkästään siksi, että olen lähes kaikessa samaa mieltä Alexin kanssa, vaan varsinkin siksi, että puhe toi erinomaisen selkeästi ja hyvin perustellusti esille EU:n kehityksen tärkeimmät kohdat olematta silti liian pitkä.

Carnegie Endowmentin Jessica Tuchman Mathews sanoi Alexin puheen alustuksessa mm.: ”In many ways Mr Stubb's career mirrors his country's multilateral approach to foreign affairs and the enormous investment Europe has made over the years in a rapid expansion and the efforts to both govern and streamline itself.” Näin juuri asia on. Jatkon kannalta on olennaista ymmärtää kv. järjestelmän nykytilanne ja todennäköinen kehitys sekä vaikutusmahdollisuutemme tähän kehitykseen.

Alex nostaa ylläolevassa alustuksessaan esille kansallisvaltioiden merkityksen. Mielestäni kansallisvaltioiden tilanne kv. järjestelmässä ei ole sen vahvempi kuin 20 vuotta sitten vaan pikemminkin kriisissä. Kansallisvaltiot ajavat tällä hetkellä varsin itsekkäästi omia etujaan, mm. koska:

1.niiden luomat organisaatiot ja solmimat sopimukset eivät ole pysyneet kehityksen kärjessä ts. uudistumiskyky on vaikeaa, jos kaikkien pitää aina kun pyritään uudistumaan olla samaa mieltä kaikesta ( – onko järjestöjen ja sopimusten funktio unohtunut?);
2.koska kv. talousjärjestelmässä uusien taloudellisesti merkittävien valtioiden sekä määrä että vaikutusvalta kasvaa EU:n ja USA:n kustannuksella;
3.kylmästä sodasta ja USA:n johtamasta yksinapaisuudesta ollaan siirtymässä moninapaisuuteen;
4. ilmastonmuutos asettaa aivan uudet ehdot nykyiselle taloudenpidolle, talouskasvulle ja hyvinvoinnin edistämiselle; ja
5.jatkossa pulaa tulee olemaan koulutetusta väestä, innovatiivisista ja kilpailukykyisistä yrityksistä, ruosta, vedestä ja energiasta.

Ongelmana on myös se, että kv. järjestelmä on tuhansine organisaatioineen ja sopimuksineen niin kompleksinen, etteivät edes monet kansalliset poliitikot ymmärrä kokonaisuutta saatikka tavalliset kansalaiset. Kommunikaatio-ongelma on ilmeinen kuten Alexkin Carnegie Endowment tilaisuudessa toteaa.

En kannata sitä, että EU:sta muodostuisi kahden kerroksen organisaatio, jossa tietyt valtiot integroituisivat muita selvästi nopeammin, mutta näen kuitenkin olennaisena, että nopeampaa kehitystä haluavat valtiot kansansa tuella voisivat tietyissä asioissa edetä nopeammin kuin jotkut muut valtiot kunhan tällainen eriasteinen integraatio ei uhkaa EU:n yhtenäisyyttä.

Hienoa Alex, että olet laittanut tuulemaan ulkoministerinä. Sinussa näkyy kansainvälinen osaaminen ja siitä voi olla suomalaisena ylpeä. Ihmetyttää, että Obama kiertää niinkin laajasti Eurooppaa ja tekee itseään tunnetuksi. Amerikkalaisuus istuu huonosti eurooppaan. Sarkozy on siitä esimerkki unionin puheenjohtajana. Eurooppalaiset ovat kuitenkin helposti jaettavissa kahteen leiriin. Diblomatiaa tarvitaan huomattavasti enemmän. Ehkä se onkin meidän suomalaisten erityisosaamista ja kun asiat tuodaan ranskalaisittain esille- päästään neuvotteluissa pitkälle.
Olen ollut töissä eu tehtävissä kymmenen vuoden ajan. Arvostan suuresti kaikkia eu tehtävissä toimijoita. Täytyy vain toivoa, että Irlanti vielä saadaan yhteistyöhön mukaan. Irlanti on saanut vuosien saatossa merkittävät määrät Eu rahaa ja tuloksiakin niillä. Nyt näyttää taustalla olevan luottamuspula Euroopan unioniin. Konfliktien purku vaatii molemmin puolista ymmärrystä.

Obama ilmoitti jatkavansa terrorismin vastaista sotaa.
Yhdysvaltain eri tiedusteluelimet ovat kehittaneet teorioita pienista
sodista ja matalan intensiteetin konfliktien peitettyjen operaatioiden
taktiikka ei ole mikaan salaisuus.
Eli USA pystyttaa terrorismiryhmia,aseistaa niita ja rahoittaa niiden
toimintaa.
Suomalaispoliitikot ylpeilevat anglosaksien kanssa yhtenevilla arvoilla.
Eli tukeeko Suomi terrorismia politiikan ja talouden valineena
Mr Stubb ?

Tuskin on realistista kuvitella maailman ainoan supervallan odottavan kotirintamalla vihollisen hyökkäystä? Nk. terrorismin vastaista sotaa ei kuitenkaan voiteta perinteisen sodan menetelmillä, sanoo nyt myös kuuluisa RAND-ajatushautomo tuoreessa arviossaan. Enin osa menneistä terrorijärjestistä on sulatettu poliittisella prosessilla:

http://www.rand.org/pubs/monographs/MG741/

Oma lukunsa ovat myös nykyisen terrorismin syyt, joita on analysoitu terävästi esim. amerikkalaisen älymystön julkaisuissa.

Lasten oikeuksien julistus, Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin, Kioton sopimus ja Ottawan miinakielto esimerkiksi ovat sellaiseen kannatettavaan arvopohjaan nojaavia instituutioita, joita lännen tulisi edistää yksituumaisesti esikuvana koko kansainväliselle yhteisölle. Siinäpä oiva agenda McCainin ehdottamalle demokratioiden liitolle?

Yhteinen arvopohja kyllä leimaa amerikkalaista vilkasta kansalaiskeskustelua esimerkiksi liberaalissa lehdistössä ja monien arvostettujen tutkijoiden julkaisuissa. Se, miten konkreettisesti seuraava presidentti kabinetteineen kykenee/haluaa toteuttaa odotetun muutoksen, jää nähtäväksi.

John McCainin tiukkaan venäjä-retoriikkan haltioituneiden kannattaa lukea kandidaatin puhe linkistä. Oikeiston ehdokkaan asenne vaikuttaa perin käytännönläheiseltä tämän tunnustaessa Venäjän aloitteet aseriisuntasopimusten jatkamisesta tarpeelliseksi.

http://www.johnmccain.com/Informing/News/Speeches/e9c72a28-c05c-4928-ae29-51f54de08df3.htm

"Alex: 1. Jos EU:ssa on tällä hetkellä hiukan huono ilmapiiri, niin Yhdysvalloissa tunnelma on päinvastainen. Washingtonissa ei puhuta mistään muusta kuin vaaleista ja muutoksesta."

Mistä muutoksesta? Yhdysvaltain ulkopolitiikka ei ole suuresti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka johtohahmot ovat muuttuneet. Samaa kaksinaismoralismia USA:n ulkopolitiikka on ollut vuosikymmeniä. Toisaalta USA on muutosten edessä, mutta ei omasta tahdostaan. USA:n talous nimittäin tulee romahtamaan ja on jo nyt huonossa jamassa. Lupaukset kansalle sosiaaliturvan kautta kasvavat vuodessa 3 biljoonalla dollarilla, eikä näitä rahoja ole olemassa. Budjetin alijäämä ei ole korjaantunut vaan lainaaminen muilta mailta jatkuu, muttei kauaa, kun huomataan ettei USA tule maksamaan velkojaan ehkä koskaan takaisin. Dollarimäärän raju lisääminen keskuspankin toimesta heikentää valuuttaa ja tekee lainaamisen USA:lle entistä huonommaksi sijoitukseksi.

Ron Paulin hyvä esimerkki USA:n ulkopolitiikasta:
USA joutuu lainaamaan 10 miljardia Kiinalta rahoittaakseen imperiumiaan. Tämän jälkeen USA rahoittaa Pakistanin sotilasdiktaattoria Musharafia, joka syrjäytti demokraattisesti valitun hallituksen, 10 miljardilla. Sitten lähdetään sotimaan Irakiin, paljon ihmisiä kuolee, ajatuksena edistää demokratiaa.

Kummankin presidenttiehdokkaan poliittiset linjaukset ovat huonoja. Obama on sosialisti, joka lisäisi demokraattina sosiaaliturvaa, mutta tähän USA:lla ei yksinkertaisesti ole varaa. Entisiäkään lupauksia ei pystytä täyttämään, rahaa ei ole. John "100 vuotta Irakissa" McCain on sotahullu, ei ymmärrä taloudesta juurikaan, kuten on itsekin sanonut. Hän on jopa suoranainen valehtelija, kiero kaveri. Lisäksi läheiset suhteet Bushin kanssa eivät tuo uskottavuutta.

"5... Olen aina peräänkuuluttanut EU:lla vahvaa ulkopoliittista roolia ja tein sen myös Carnegiessä pitämässäni puheenvuorossa. Lähtökohtana on siis se, että EU on lähihistoriansa aikana (siis noin vuodesta 1950 eteenpäin, pl. kolonialismin loppuvaiheet) levittänyt demokratian, oikeusvaltion, vapauden ja ihmisoikeuksien periaatetta rauhanomaisin keinoin. En väitä, että EU tai sen kaikki jäsenmaat ovat sitä tehneet, mutta väitän, että EU on panostanut enemmän pehmeään (soft-power) kuin kovaan puoleen."

Tunnetaanko historiassa rauhanomaista vahvaa keskushallintoa? Kiina, USA, Neuvostoliitto, Rooma, jne..? Aika vähän on mielestäni esimerkkejä historiassa. Kiinassa ihmisoikeudet ovat aina olleet mitä ovat. Kun historiaa peilaa, voimakas keskushallinto ei ole rauhanomainen. EU on käyttänyt pehmeää puolta koska sillä ei vieläkään ole tarpeeksi valtaa käyttää kovempia otteita. Tulevaisuus voi olla toinen.

Millaisessa mylleryksessä maailmanpolitiikka oikein on?

USA:n valta tulee vähenemään selvästi. Muu maailma vahvistuu USA:n heikentyessä. Venäjä nousee, samoin Aasia, Etelä-Amerikka vahvistuu myös. Eurooppa tulee pysymään vahvana pelurina. Tulevaisuudessa siis muilla kuin USA:lla tulee olemaan paljon enemmän sanottavaa maailman politiikassa. EU:n olisi hyvä pysyä nykyisen tyylisenä yhteisönä, mutta vahvaa keskushallintoa ja liittovaltiokehitystä tulee välttää. Lännen välejä Venäjään on lähennettävä, mutta Georgian konflikti, jossa lännellä oli myös näppinsä pelissä, ei povaa hyvää.

Kiinnostavan sivu: http://www.europevotes.com