Natossa

Erinomainen ja rohkea avaus, jota on jo kaivattukin suomalaiseen politiikkaan! On lopultakin aika alkaa Suomessa puhua NATOsta avoimesti, jotta ne perusteettomat fobiat ja harhaluulot, joita keskustelun puutteen takia on päässyt syntymään ihmisten mieliin hälvenevät. Vaikka NATOn rooli onkin tosiaan muuttumassa, on NATO nyt ja tulevaisuudessa edelleenkin pohjimmiltaan sen jäsenten yhteinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu ja liittyy siltä osin maanpuolustuskeskusteluun. Kyllä sitäkin puolta olisi syytä pitää kainostelematta esillä edelleenkin.

Olet tehnyt arvokasta työtä asian edistämiseksi ja uusien avauksien aikaansaamiseksi. Pidän siitä, että tuot systemaattisesti esiin kansanomaisia näkemyksiä Natosta ja pyrit hienovaraisesti tukemaan niiden asteittaista kyseenalaistamista ja kehittämistä.

Maallikon silmin Naton tulevaisuudenkuva ja vaikutus on selvästi moniulotteisempi kuin tähän asti on käsitetty.

Noudatammeko edelleen samaa aikataulua kuin AL:n kolumnista ilmenee? Miten tapaamisesi muuttaa tai tarkentaa kolumnissa mainittua etenemisstrategiaa (vai onko tätä liian aikaista / myöhäistä kysyä)?

(Tietäisitpä, kuinka paljon tällä asialla on yhteyksiä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen toimintafilosofialtaan...)

Aamulehden kolumni 11.2.2007 (Stubb, A.)
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=publication&id=17&item=322

Hei Alex,

Tänään 10 uutisissa katsoin kommenttisi Natosta.
En kommentoi uutista.

Kun sinut valittiin ulkoministeriksi olimme iloisa,ja olemmme
edelleenkin.
Vihdoinkin ulkoministeri joka on meille puhutteleva.

Minä ja mieheni muutimme keskelle suomea n.1,5v. sitten ja sitä
ennen olimme yrittäjinä Helsingissä. Muutimme koska haimme meille
maaseudun rauhaa.

Kommentti...ymmärsin jo jonkun aikaa sitten että täällä ei
ihmiset ymmärrä sinua.
Syy on sanavarastossa jota täällä on ja sanavarasto joka sinulla on.

Ei että puhuisit liian nopeata

10 uutisiin viitaten...sinua on selvästi alettu kouluttamaan
nopeasta puhumisesta,koska artikuloit niin täydellisen
hitaasti..kyse ei ole nopeudesta vaan sanastosta.

Alä hukkaa itseäsi tässä koulussa jota joudut käymään
ollksesi ULKOMINISTERI ole ALEX,
mutta käytä sanoja joita myös maaseudulla ymmärretään.

Puheen nopeudella on jonkun verran merkitystä,mutta ei
niin suurta.

Lämpöiset ajatukset..entisiltä yrittäjiltä ja maailman matkaajilta..
nykyisiltä luomuviljelijöiltä...

1) Eikö Jugoslavian pommituskampanja ollut melko "keskeinen" operaatio?

2) Miksei EU sitten naton kautta torju ohjuskilpeä; mieletöntä hanketta jota USA, sanouduttuaan ensin irti yksipuolisesti ABM-sopimuksesta, puskee väkisin uusiin jäsenmaihin vastoin näiden kansalaisten tahtoa. Ohjustorjuntakilpi saattaa johtaa uuteen asevarustelukierteeseen ja eräiden huomioitsijoiden mukaan kyse olisi tosiasiassa avaruusasejärjestelmän komponenteista. Ihmetyttää kun Solana ensin torjui hankkeen, ja nyt sitten yhtäkkiä unionilla ei olekaan mitään sanottavaa näin fundamentaaliseen asiaan?

3) Nato on sotilasliitto. Toki Yhdysvallat on sen kautta pyrkinyt ajamaan tavoitteitaan. Britannia lienee Yhdysvaltojen líkeisin liittolainen ja merkittävä natomaa, mutta eipä sen kanta paljoa ole vaikuttanut Yhdysvaltojen lähiaikojen merkittävimpään operaatioon.

4) Miten se vaikuttaisi Suomen ja Yhdysvaltojen hyviin suhteisiin, jos olisimme Natossa tappelemassa Yhdysvaltojen kanssa Afganistanin lisäjoukoista, kuten Saksa?

5)Paavo Väyrynen vastasi UM:n juhlaseminaarissa NAto-Venäjä-Suomi näkökulmaan niin tyhjentävästi, että siihen ei lisättävää.

Oma kanta jäsenyyskysymykseen on avoin, mutta kääntymässä keskeisten suomalaisasiantuntijoiden (mm. Visuri, Koivisto, Vaahtoranta, Hägglund) huomioiden seurauksena yhäti enemmän kriittiseksi. Vaikutuksensa on ollut uuskonservatiivi Robert Kaganin "Parariisin vartijoilla", joka valottaa amerikan oikeistopiirien perimmäistä turvallisuusajattelua viiltävän paljastavasti.

Jos sotilasliitto haluaa vilpittömästi kehittyä kohden Suomen mallia so. rauhanturvaamisen asiantuntijaksi (NRF oli muuten wanhan puolustusministeri Rumsfeldin idea), ajatus on enemmän kuin kannatettava. Silloin tietysti putoaa pohja niiltä jäsenyyden puolustajilta, jotka haluavat sotaliiton turvatakeiden selkänojaksi konreettista sotavoimaa ja kattavan alueellisen puolustussuunnitelman.

Henkilökohtainen avaus vai puoluejohdon 'vaatimus'? Toivottavasti ensin mainittu.

Näin aamukahvin aikaan (kahvi tosin maistuisi paremmalta Hannu Lehtilää katsellessa) ja ennen lenkkiä, on silpputyöläisen aivot sen verran kohmeessa, etten ala analysoimaan NATOn käytännössä muuttunutta, mutta ideologisesti muuttumatonta roolia sen pidempään. Tiivistäisin tämän aamuisen NATO -suhteeni jotenkin näin: kriittinen, vaan ei fobinen, kiinnostunut, vaan ei innostunut.

Älyllisesti rehellisellä ja mukaansatempaavalla keskustelulla jäsenyyden puolesta ja vastaan on edelleen tilausta. Niin Suomessa kuin EU:n tasollakin tarvitaan turvallisuus- ja puolustuskysymyksistä sekä kansalaiskeskustelua että korkeamman tason kannanottoja. Jälkimmäisten on oltava sen verran selvää kieltä, että siitä penetroituu argumentteja myös mökkiläisten kahvipöytiin.

Se mitä vielä jään kaipaamaan on julkiset paneelit ja dialogit. Monologit kun tuppaavat usein toistamaan vanhoja virsiä. Ehkäpä herrat Sarkozy, Medvedev ja Obama viskaavat seuraavan puolen vuoden aikana lisää löylyä turvallisuuspoliittisille kiukaillemme (?)

"(...) on silpputyöläisen aivot sen verran kohmeessa, etten ala analysoimaan NATOn käytännössä muuttunutta, mutta ideologisesti muuttumatonta roolia (...). (Hanna Lauren)

Voi olla, että juuri tätä maallikot ja asiantuntijat kaipaavat. Avointa keskustelua - ei sen peräänkuuluttamista.

Aasian taloudellinen ja poliittinen voimistuminen edellyttävät ehdottomasti sitä, että arvoiltaan ja yhteiskunnallisilta olosuhteiltaan samankaltaiset valtiot ylläpitävät ja kehittävät yhteistyötään. Tämä on yksi keskeinen tekijä, joka yhdistää Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa tulevaisuudessa vieläkin enemmän. Nato on yksi kanava hoitaa tuota yhteistyötä, vaikka Natolla on paljon muitakin rooleja nykyisin. Taloudellisten ja poliittisten tekijöiden tasapainottaminen maanosien välillä on osa globaalia turvallisuusajattelua. Suomen on osallistuttava tähän työhön aiempaa rohkeammin. Tämä onkin ilmeisesti kehityksen suunta Suomessa, hyvä niin.

Meille monille suomalaisille Nato näyttää mielikuvissa edelleenkin olevan pelkkä sotaisa järjestö, joka on suunnannut asejärjestelmänsä siihen kuulumattomia maita vastaan. Kriittinen keskustelu on toki hyvä asia, mutta kylmän sodan aikaisen Naton vertaaminen nykypäivän Natoon on kohtuutonta. Suomalaistenkin olisi jo aika päästä eroon kylmän sodan aikaisista traumoistaan, siihen kun ovat kyenneet meitä paremmin jo monien sellaistenkin valtioiden kansalaiset, joita ne ajat kohtelivat meitä paljon kovemmin. Suomi on lyhyen historiansa aikana joutunut aiemmin pakosta solmimaan liittoja muiden kanssa. Nyt voisi opetella vihdoin tekemään niitä vapaaehtoisesti. Näin menetellen emme käännä kenellekään selkäämme eikä kukaan mukaan tee meille Natoon liityttyämme niin.

Kun puhutaan turvatakuista, tuntuu toisinaan aika vähälle huomiolle täällä Suomessa jäävän se, että yhteinen turvallisuutemme rakentuu monista eri tekijöistä. Itse koen, että tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat uhat koskettavat Suomea moninkertaisella todennäköisyydellä jonkin ulkopuolisen valtion hyökkäyksen uhkaan verrattuna. Tosin ilmastonmuutoksen seuraukset voivat kasvattaa sotilaallisen uhankin riskiä. On täysin mahdollista, että esim. Skandinaviaa tai vaikka suurta osaa koko Eurooppaa tulevat koettelemaan poikkeuksellisen pitkäaikaisesti ankarat sääolosuhteet, jotka voivat pahimmillaan lamauttaa koko yhteiskunnan ja johtaa ruokapulaan ja epävakaisiin oloihin. Niin mittavan katastrofin hoidossa iso osa avusta tultaisiin todennäköisesti kanavoimaan Naton kautta ja luonnollisesti ensisijaisesti sen jäsenmaille, kuten tällä seudulla Norjalle ja Virolle. Me tuolloin Naton ulkopuolisena maana saattaisimme joutua pärjäämään paljolti omillamme. Nyt on korkea aika oivaltaa, että elämme planeetalla, jossa tasapaino voi järkkyä monella tapaa ja hyvin äkkinäisesti missä kolkassa maailmaa tahansa. Yksi vitsaus voi tuoda monia muita tullessaan. Nato on pitkälle kehittynyt organisaatio, jollaista vastaavaa ei ole saatavilla. Meidänkin on suunnattava kulkumme siihen joukkoon.

Kaikella kunnioituksella, en ihan ymmärrä millä logiikalla Nato olisi edes unionille kovin tärkeä kanava hoitaa sinänsä tärkeää transatlanttista suhdetta. Jos Nato on, ulkoministerin sanoin, "keskeinen foorumi Euroopan ja Yhdysvaltain suhteille" melko riitaisalta areenalta se vaikuttaa. Lissabonin sopimuksessa Nato mainitaan turvatakuuartiklan yhteydessä jäsenvaltioidensa ratkaisuna, mutta mitään virallisia rakenteita ei kai ole olemassa?

Väitän, että Yhdysvaltojen ja Suomen väliset suhteet ovat nyt paremmalla tolallansa kuin jos hallituksemme julistaisi kansalaispiirien hyväksymiä maailmanpoliittisia kantoja sotaliiton kokouksissa. Presidentti Koivisto on aiheellisesti puhunut "inhottavasta" Nato-keskustelusta. Jäsenyyskysmysten puoltajien on hyvä kertoa olisimmeko sotilasliitossa työskennelleet aktiivisesti Irakin sotaa vastustavien maiden leirissä? Entä mikä olisi kantamme sotilasliitossa Afganistanin joukkojen uudelleensijoittamiselle ja määrälle? Jos Iraniin hyökätään, mitä toivon mukaan ei tule koskaan tapahtumaan, olisiko Suomi Natossa puoltamassa vaiko vastustamassa operaatiota? Mikä olisi kantamme siihen, ettei osa uusista jäsenmaista ole hyväksynyt TAE-aserajoitussopimusta minkä vuoksi myös Venäjä on ilmoittanut jäädyttävänsä sen noudattamisen? Entä miksi Nato on suunnitellut uusiin jäsenmaihin (Romaniaan ja Bulgariaan, lähde: EVAn natoselvitys) pysyviä tukikohtia, toisin kuin Venäjälle luvattiin kylmän sodan päättyessä?

"Naton rooli muuttuu. Nykyään se keskittyy pitkälti kriisinhallintaan ja globaaliin turvallisuuteen."

NATO on perustettu puolustamaan jäsenmaitaan imperialistisen Venäjän hyökkäyksiltä ja NATOn päätehtävä tulee edelleen olla se sama.

Kriisinhallita yms. tulee olla lisäfunktioita.

En osaa kommentoida, kun en usko tietäväni asiasta riittävästi.

Minulla on kuitenkin jatkokysymys, joka askarruttaa ja johon olisi tarvetta saada joltain selvitystä. Mainitsit, että Natolla on tärkeissä asioissa YK:n mandaatti ja tähän kysymykseni liittyykin. Millä tavoin YK eroaa Naton toiminnasta ja missä kohtaa näiden toiminta on päällekkäistä?

Ymmärtääkseni YK:nkin toiminta on keskittynyt kriisien ratkaisuun, mutta onko YK:llä jotain huonoa historiaa,, jonka vuoksi Nato on nousemassa paikkaamaan saman lokeron. Eli onko uudistuva Nato eräänlainen eufemismi kankealle YK:lle? :)

Toivottavasti kysymykseni ei vaikuta liian piikittelevältä, vaan joku uskaltaa tarttuakin siihen.

NATO sitä NATO tätä.. ei meikäläiset natossa ollu kun sodassa menestyksellä aikanaan taistelimme. Luo Alex Venäjään hyvät suhteet. On kuitenkin muutaman vuoden sisällä (ellei jo ole) Usa:ta suurempi tekiä maailmassa.
Eikä vaan haikalla sinne Usa:n kavereiksi tapattamaan omia jonnekkin Irakiin, vaikka tulisi kutsu isoon taloon (eihän amerikkalaiset osta edes nokian kännyköitä). Kyllä sitä kriisiapua ja humanitääristä työtä voidaan tehdä ilman NATOA.

Suomalainen Nato-pato on viimeisimpiä Neuvostoliiton aikaisia reliktejä.

Rohkeasti mukaan ja aktiivisesti levittämään Nato-ideologiaa!

PS. Naton merkitystä läntisen talouden osahaarana tai jopa yhtenä selkänikamista, ei voi mielestäni ohittaa. Kaiken taloudellisen kehityksen taustalla on turvallisuus ja rauha (tehdä työtä).

Suomi Natoon mahdollisimman nopeasti. Ja Ahtisaari sen selvitysmieheksi, koska "turvallispoliittinen neuvottelukunta" (Korkeaojan johtama) todellakin on malli Cajanderin ja Tannerin pasifististen harharetkien inkarnaatio.

Olen erittäin tyytyväinen, että ulkoministeri käsitykseni mukaan kannattaa Nato-jäsenyyttä ja Kokoomus on ainoana puolueena osoittanut vastuuta isänmaan turvallisuuden lisäämisestä ja sen poliitiisen suvereniteetin säilyttämisestä.

Kuten Putkinenkin edellä totesi, Nato-jäsenyys ei poissulje oman sotilaallisen puolutuskykymme säilyttämistä, vaan täydentää sitä paitsi välittömästi sotilaallisesti myös turvallisuuspoliittisesti. Emme olisi yksin esim. venäjän painostuksen alla.

Ja kuka muu meitä uhkaisi kuin itänaapuri. Tämä realiteetti Suomessa kielletään yleisesti, vaikka se paitsi historiallisten syiden myös perusfundamenttien mukaan on selvä fakta. Pieni sotilaallisesti liittoutumaton maa (so. Suomi) taloudellisesti ja sotilaallisesti voimistuvan suurvallan (so. venäjä) kupeessa.

Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö niin hyviä suhteita venäjään pidä ylläpiää kuin se on mahdollista. Mutta niillä ei taata ja vakuuteta turvallisuuttamme. Myös yksistään Eu-jäsenyyden varaan emme voi tuudittautua. Miksi sitten enemmistö (19?) Eu:n jäsenmaita kuulu Natoon?

Nato ei ole venäjän kumppani! Kaikki järjestöt ja henkilöt jotka ovat venäjän valtapyrkimysten edessä ovat heille uhka. Uskon että on pelkkää lumetta antaa yhteisissä kokouksissa kuva että oltaisiin muka kumppaneita. venäjällä on valtava itsetunto-ongelma joka vaikuttaa hyvin laajasti ja jota ei länsimaisessa demokratiassa ole totuttu aiemmin näkemään. Uskon että venäjä on putinin johdolla valinnut tien jossa euroopan ja Natonkin keskeiset maat sidotaan energiaratkaisuilla venäjän intressien puolustajiksi. Suomettumisilmiö on siis nähtävissä jatkossa euroopanlaajuisesti.

venäjä on sisäisellä lainsäädännöllään jo tehnyt kriittisesti valtapyrkimyksiin suhtautuvien yhdistysten työn mahdottomaksi ja yksittäiset henkilöt on merkittäviltä osiltaan likvidoitu pois.

Suomessa suoraselkäisyys, jota tässä tarkoitan sillä ettei kumarreta mihinkään suuntaan jotta varotaan pyllistämästä toisaalle, on ollut politiikan peruskivi jo vuosikymmien ajan. Joidenkin mielestä se on pienen maan selviytymistapa, mutta asioista vaikeneminen on traumaattista esim. kv. demokration, humanisuuden ja solidaarisuuden periaatteita kannattaville tahoille.

Toivon menestystä toimissanne ulkoministerinä.

Toteat, että Nato on muuttunut eikä sitä pitäisi nähdä kylmän sodan mörkönä. Olen pääosin samaa mieltä. Miksi Naton ja Venäjän suhteita ei voisi syventää? Voisiko Venäjä joskus olla jopa Naton jäsen? Onko esteenä kuitenkin kylmän sodan mörkö?

Venäjän liittyminen Natoon on mielestäni mielenkiintoinen ajatusleikki. Se ravistelisi mukavasti suomalaista Nato-keskustelua. Olen varma, että iso osa Suomen Nato-kannattajista pitää Venäjää sotilaallisena uhkana ja näkee Naton lopullisena turvallisuusratkaisuna kylmän sodan hengessä. Vastaavasti moni Naton vastustaja käyttää perusteluna sitä, että Venäjää ei pidä ärsyttää. Venäjän Nato-jäsenyys romuttaisi tämän asetelman.

Välimerellä Nato toteuttaa terrorismin vastaista "Active Endeavour"-operaatiota jossa on mukana myös venäläinen sotalaiva "Pitliviy ". Kyseessä on Naton 5. artiklan eli yhteisen puolustuksen piiriin kuuluva hanke.

http://www.afsouth.nato.int/organization/CC_MAR_Naples/Images06/NATORUStraining/NATORUSSIAtraining.htm

http://www.afsouth.nato.int/JFCN_Operations/ActiveEndeavour/Endeavour.htm

Olli Yliaho :
"Olen varma, että iso osa Suomen Nato-kannattajista pitää Venäjää sotilaallisena uhkana ja näkee Naton lopullisena turvallisuusratkaisuna kylmän sodan hengessä. Vastaavasti moni Naton vastustaja käyttää perusteluna sitä, että Venäjää ei pidä ärsyttää. Venäjän Nato-jäsenyys romuttaisi tämän asetelman."

Aivan oikein! Tosin muistaakseni Venäjä on todennut Suomen NATO jäsenyyden olevan Suomen asia, samassa hengenvedossa todeten että Suomen NATO jäsenyys voisi heikentää kaksinkeskeisiä suhteita.

Muistakaa että valta osa puu teollisuudestamme on riippuvainen Venäjältä tulevasta puusta. Mielestäni NATO jäsenyys on erittäin monimutkainen juttu jota ei voida ratkaista nopeasti. Ja jos muistan oikein niin NATO:n säännöt vaativat kansanäänestyksen sotilasliiton jäsenyydestä liittymistä haluavassa maassa. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Arvoisat keskustelijat, pitäkäämme päämme kylmänä, kun keskustelemme NATOsta. NATO on edelleenkin ensisijaisesti sotilasliittoutuma rakenteiltaan ja resursseiltaan. NATOn ongelma on, että se menetti alkuperäisen toimintansa motiivin Neuvostoliiton ja kommunismin romahduksen seurauksena. Nyt "uusi NATO" pyrkii esiintymään globaalina turvallisuusagenttina ensisijaisesti sotilaallisena vaikuttajana mutta myös vaikuttajana "laajennetun turvallisuuspolitiikan" alueilla. Agendaan kuuluu rauhaan pakottamista, rauhanturvaamista, terrorisminvastaista taistelua, katastrofiavustusta, energiaturvallisuuden varmistamista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Periaatteessa hyviä asioita.

Se, mikä minua NATOn globaalisuushakuisuudessa pelottaa, on että toiminnan keskeiseksi kriteeriksi nousee ahdas ja itsekäs länsimaisten arvojen ja järjestelmien edistäminen malliin USAn ja kumppanien hyökkäys Irakiin tai koalition toiminta Afganistanissa (joka onkin NATO-johtoinen operaatio). Hupenevat raaka-aine- ja energiavarat tulevat asettamaan hurjan haasteen myös länsimaissa totutulle elintasolle; olisi moraalisesti kyseenalaista turvata niiden saanti sotilaallisin keinoin. Imperialismiahan se olisi - tosin ei outoa länsimaiden historiassa.

Vanha virsi siitä, että Suomen pitää kuulua "arvoperustaltaan samanlaisten valtioiden joukkoon" on kestämätön kriteeri NATOon liittymisen perusteena. NATO on sotilasliitto eikä mikään yleishyödyllinen kansalaisjärjestö. Ainoa peruste liittyä NATOon on lisätä maamme turvallisuutta sotilaallisen uhan tai uhkakuvien vuoksi. Niitä ei vastuullisten poliitikkojen ja virkamiesten mukaan ole. Laajennetun turvallisuuspolitiikan piiriin kuuluvien muiden ongelmien hoitamiseen on olemassa muita järjestöjä ja organisaatioita, joissa Suomi on mukana aktiivisena toimijana.

Minusta tämä kommentti: "Nato on keskeinen foorumi Euroopan ja Yhdysvaltain suhteille. Tämä korostunee entisestään USA:n presidenttivaalien jälkeen." vaikuttaa vähintäänkin omituiselta. En mitenkään pysty käsittämään, miten Natoon kuuluminen olisi elintärkeää USA-suhteillemme. Minusta on hyvä, että haluat Alex keskustella Natosta avoimesti, mutta Euroopasta löytyy kyllä useita esimerkkejä siitä, ettei Natoon kuuluminen nyt varsinaisesti ole parantanut ko. maiden suhteita USA:han, pikemminkin päinvastoin.

Eri asia on, mikäli USA:n presidenttikilvan voittaa edistyksellinen ja fiksuja liikkeitä kohti maailmanrauhaa kannattava ehdokas, jonka seurauksena Nato todella alkaisi muuttua kriisinhallintajärjestöksi. En kuitenkaan lähtisi pidättämään henkeäni sen puolesta.

Hyvä Alex, onhan tässäkin blogissa useaan otteeseen pyritty käymään avointa keskustelua Natosta ja aprikoitu, mihin suuntaan Nato on kehittymässä ja josko tuo suunta voisi joskus 10 vuoden kuluttua tuoda esiin sellaisen Naton, johon Suomenkin kannattaisi liittyä. Valitettavasti poliitikot yleensä eivät ole olleet kovin kiinnostuneita pohtimaan eri vaihtoehtoja syvällisemmin vaan näkyvyyttä mediassa ovat saaneet lyhyet iskulauseen omaiset varsin abstraktit kommentit, joita sitten on jälkikäteen väännelty ja käännelty ja arvioitu omien tarkoitusperien mukaisesti. Omassa alustuksessasi annat esimerkin tällaisesta kannanotosta kirjoittaessasi: ”EU ja Nato kulkevat käsikädessä, ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta.” Mielelläni lukisin, mitä oikein tuolla yleistyksellä tarkoitat. En halua tältä osin lähteä alustustasi kommentoimaan, koska pointti on mielestäni liian yleinen ”heitto”, joka vaikuttaa enemmänkin markkinointitekstiltä kuin perustellulta kannanotolta. Muutoin kirjoituksesi on kuitenkin sen verran haastava, että kommentoin sitä seuraavassa esittämiesi pointtiesi mukaisessa järjestyksessä:

1.Luontevinta olisi ehkä todeta, että Nato pyrkii muuttumaan, mutta, miten Nato tosiasiassa tulee muuttumaan seuraavan 10 vuoden aikana, se on vielä hämärän peitossa. Ei ole mikään salaisuus, että Naton jäsenmaiden kesken vallitsee eripura monissa asioissa. Viimeksi olemme saaneet seurata Naton kompastelua niin USA:n ajamassa ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämisessä kuin Afganistanin kriisin metodikiistassakin. Leimaavaa on ollut, että USA ja sen lähin liittolainen Iso-Britannia tuntuvat yhä edelleen luottavan enemmän ns. koviin keinoihin: ohjuspuolustus, avaruussotaan valmistautuminen ja sotilaallisen voiman käyttö Afganistanissa (ja jopa ehkä Irania vastaan), kun taas esim. Saksa ja Ranska puoltavat enemmän pehmeämpien keinojen käyttöä.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että USA:n turhautuessa siihen, ettei Natossa ole pystytty tekemään USA:n kannalta miellyttäviä ratkaisuja tai on toimittu USA:n mielestä liian hitaasti tai tehottomasti, USA on lähtenyt ajamaan omaa politiikkaansa Naton ulkopuolella ja Naton ohi. Pystyisimmekö siis vaikuttamaan USA:n harjoittamaan valtapolitiikkaan sen enmpää kuin nytkään jos olisimme Naton jäseniä? Ehkä vaikutusmahdollisuutemme ovat itse asiassa suuremmat Naton ulkopuolella. Pienethän ne ovat joka tapuaksessa.

Oleellista on tässä kohdin kuitenkin myös huomioida, mikä merkitys ns. 5. artiklan suojalla on Suomen Natoon liittymisen tarpeellisuutta arvioitaessa. Onko kuitenkin niin, että juuri 5. artiklan suoma mahdollinen turvatakuu on tärkein ja perimmäisin peruste Natoon liittymistä harkittaessa? Jos näin on, niin tämä asia pitäisi myös avoimesti tuoda esille eikä asettaa sitä toiselle sijalle korostaen kriisinhallinnan merkitystä. Voidaan perustellusti arvioida, että entisen itäblokin maat liittyivät Natoon suurelta osin siksi, että ne halusivat Naton 5. artiklan turvatakuun, ei siksi, että ne olisivat halunneet osallistua Naton kriisinhallintaan.

3. Nato on eräs vaikutuskanava Euroopan ja USA:n välillä ja nimenomaan turvallisuuspolitiikkaan ja sotatarviketeollisuuteen liittyvissä asioissa. Näen Suomen mukanaolon Euroopan puolustusteollisuuden yhteistyön kehittämisessä huomattavasti tärkeämpänä seikkana kuin Suomen mukanaolon nykyisenlaisessa Natossa. Kyse on myös resursseistamme: vähäiset voimavaramme tulee käyttää tarkan harkinnan pohjalta. Turvallisuuspolitiikan ja sotatarviketeollisuuden osalta EU on lähin viitekehyksemme, ei Nato.

4. Suomen vähäisten resurssien takia toivon, että Suomi keskittäisi panoksensa EU:n ja YK:n kautta tapahtuvaan kriisinhallintaan. Pienenä maan Suomen kannalta on taloudellisesti epäviisasta panostaa myös Naton kriisinhallintaan, ellei sillä sitten haluta tehdä PR:ää USA:n suuntaan. Lukiessani uutisia esim. Kiinan olympiapurjehduksia haittaavista valtavista leväkukinnoista tai Tyynen valtameren valtavasta jätemerestä, toivon, että Suomi panostaisi Naton kriisinhallintaan sijoittamansa rahat ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun.

5. Todellisuudessa Venäjän ja Naton kumppanuudella on kovin vähän merkitystä arvioitaessa Suomen Nato-jäsenyyden järkevyyttä. Suurvallat ovat harrastaneet diplomatiaa erilaisten kv. järjestelyjen avulla kautta aikojen, mutta ovat myös yksipuolisesti irtisanoutuneet yhteistyösopimuksista (esim. USA:n vetäytyminen ABM Treatystä).

Petteri P:

"Suomi Natoon mahdollisimman nopeasti".

Jaa, miksiköhän? Mikä meitä uhkaa? Onko hyökkäys tulossa idästä vai lännestä, vai kenties Cyberavaruudesta?

Totuushan on se, että perimäinen syy, joka taustalla välkehtii on laatokka, joka on kuten hyvin tiedämme Venäjällä. Mutta onko sellaisia merkkejä näkyvissä, että Venäjä meitä jotenkin uhkaisi, kuten mm. VT eversti Pekka Visuri on todennut 14.2.2008:

"Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? Mikä sellainen tilanne olisi ja mitkä olisivat hyökkäyksen motiivit? Suomihan on vakaa pohjoismaa ja EU-maa sekä hoitaa hyvin naapurisuhteitaan. Venäjä on poistanut lähes kaikki maavoimansa Suomen itärajan takaa, kuten puolustusvoimain komentajakin juuri totesi. ”Meillä on yli 60 vuoden kokemus rauhallisesta elämästä naapurin kanssa. Nato-jäsenyys olisi hyppy tuntemattomaan, jonka seuraamuksia kukaan ei voi tietää.”

Edelleen eversti Visuri toteaa:

”Nykytilanteessa voimme osallistua rauhanturvaamiseen YK:n ja EU:n puitteissa oman harkinnan mukaan, mutta Nato-jäsenyyden myötä kasvaisivat paineet osallistua kaukaisiin sotilasoperaatioihin, jotka eivät muuten koskettaisi Suomea”. Minun on vaikea ymmärtää, miksi joku tällaista haluaisi, koska se ei millään tavalla palvelisi Suomen turvallisuus- ja puolustustarpeita.”

Entä sitten nuo "turvatakuut", joista on tullut lähes "mantra" puhuttaessa, niin Natosta, kuin Lissabonin sopimuksestakin, kuten mm. Teija Tiilikainen toteaa US: 17.6.

"EU:n turvatakuut tulevat voimaan, jos Lissabonin sopimus astuu voimaan. Jos ei, ne eivät toteudu."

Edelleen:

"Tiilikaisen mukaan kyse on paketista, johon kuuluvat turvatakuiden lisäksi EU:n presidentti, ulkoministeri ja EU:n ulkoasiainhallinto".

Tuo Tiilikaisen lausunto kuulostaa hieman kaukaa haetulta.

Tämäkö Eu:n "paperinen" kolmiyhteys olisi sitten "turvatakuiden" peruspilari? Rohkenen epäillä.

Olisivatko esim. liittokansleri Merkel ja presidentti Sarkozy sitten kenties Eu-presidentin juoksupoikia? Alex tietysti voisi päästä vähemmällä, kun tehtävät siirtyisivät pääasiassa Eu:n "korkealle" (en tiedä kuinka korkealle) ulkoministerille.

Tuo sana "turvatakuu" taitaa vaan takuulla olla turvaton, kun tosipaikka on kyseessä. Minusta on täysin idealistista kuvitella, että eu olisi sellainen homogeeninen tasakoosteinen yhteisö, etteikö tosipaikan tullen jokainen valtio huolehdi lähinnä omista eduistaan. Kansallisvaltioaate on ja pysyy, vaikka puheissa yritetään olla kovinkin yhtenäisiä. Suomen on parasta pitää lähinnä omat puolustusvoimat iskussa, eikä luottaa vieraan apuun.

No ymmärrän minä kyllä sen, että suomalaiset ovat sinisilmäistä kansaa, joka nöyrästi ottaa vastaan sen, mitä eu meille suvaisee tarjota.

Ps. Meille kehä III:sen ulkopuolella oleville pitää lisäksi puhua eri tavalla, kuin sisäpuolella oleville.

Pietarsaari 30.06.2008

Herra Ministeri. Mielestäni sinä olet oivallinen esimerkki siitä, että korkea älykkyys ja viisaus eivät välttämättä ole saman ihmisen ominaisuuksia! sanoit mielipiteenäsi, että NATO nykyisin on enemmänkin kriisinhallinta- kuin puolustusliitto. Siinä on vain yhden kirjaimen virhe. Pitäisi lukea kriisinsallintaliitto! Kaikki kriisit joihin NATO osallistuu ovat enemmän tai vähemmän sen itsensä alkuun panemia. Hyökkäysliitoksi NATO muuttui kun se hyökkäsi Afganistaniin. Ilman minkään näköistä järkevää syytä hyökättiin itsenäisen valtion kimppuun. Afganistan ei ollut hyökännyt yhdenkään NATO maan kimppuun vaan eleli omia lakejaan noudattaen, omien rajojensa sisäpuolella. Täysin käsittämätöntä on, että Suomen puolustusvoimat ovat mukana tässä terrori operaatiossa! Eihän Suomella ollut mitään selvittämättömiä kiistoja Afganistanin kanssa. Suomi ei myöskään kuulunut NATOON, eikä onneksi kuulu vieläkään. Meidän puolustusvoimamme on tarkoitettu oman maamme alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen, eikä suinkaan osallistumaan kaiken maailman sotahullujen aloittamiin kriiseihin! On mielestäni hyvin kyseenalaista kutsua rauhanturvaamiseksi sitä, että ollaan turvaamassa miehitysvallan joukkojen ja heidän kansallisten liittolaistensa turvallista “terroristi jahtia”. Etkä varmaan edes sinä, vaikka kovasti NATO myönteinen oletkin voi väittää, että Afganistanissa olisi kriisinhallinta edes jotenkin onnistunutta. Siellähän on paikoitellen täysi kaaos ja lisää sotajoukkoja ja järeämpää aseistusta vaaditaan koko ajan. Myöskin jokainen miehitykseen osallisena oleva maa joutuu varautumaan mahdollisiin kostoiskuihin! Onhan se ehkä armeijamme johdolle iloinen asia, kun saa runsaasti rahaa uuden uhkan torjumiseen. ( tosin itse aiheutettuun ).
Osaatko sinä kertoa minulle mikä meidän hallituksiamme ajaa niin kiivaasti Amerikan palvojiksi? Meidän päättäjämme puoluekantaan katsomatta ovat rähmällään amerikkalaisten edessä. Olemmeko me todella niin sokeita, ettemme näe heidän johtajiensa ilmiselviä pyrkimyksiä maailman valtiaiksi?! Voitko sinä hyväksyä Amerikkalaisten aikomukset hyökätä Iraniin siksi, että siellä ehkä suunnitellaan ydinasetta? Mikä moraalinen oikeus oikeuttaa heidät kieltämään muilta sellaiset aseet joita he itse kehittelevät kiihtyvällä vauhdilla? Irakiin Amerikka hyökkäsi tietoisesti valheellisin perustein ja vetävät luultavasti sielläkin vesiperän. Saivatpahan kuitenkin teloitettua valtionpäämiehen joka ei enää kumartanut tarpeeksi syvälle ja joka kehtasi vaatia oikeutta päättää itse maansa öljyvaroista!
Luin joskus jonkun kirjoituksen, jossa presidentti Bush mainittiin hartaana kristittynä! Pidin sitä ensin hyvänä huulena mutta kun asiaa ajattelee, niin onhan hänellä kunnon kristityn periaatteet, minulle kaikki heti! Hänellä tuntuu olevan hirmuinen vimma kolmannen maailmansodan aloittamiseen. Puolaan suunniteltu ohjusten torjunta-asemahan on selvä provokaatio. Kun muistamme miten USA reagoi kun Neuvostoliitto aikoi rakentaa ohjusasemiaan Kuubaan, niin voimme olla varmoja, että Venäjä reagoi samalla tavalla ja siinähän sitä sytykettä jo onkin. Jos Venäjä ja USA ovat napit vastakkain maailmansodan syttyessä ja Suomi on NATOn jäsen niin Suomi on taatusti Venäjän ykköskohde. Uskotko sinä meidän saavan jostain sellaista apua, että suomi säilyy koskemattomana? Uskotko?
Jos sinulla suinkin on aikaa ja mielenkiintoa niin olisin todella iloinen mielipiteistäsi.
Vastausta toivoen.
Keijo Hyvönen
Honkatie 25
68600 Pietarsaari
Keijo.hyvonen@pp1.inet.fi

Peili keskustelulle, välipala uteliaille - yksi vaihtoehtoinen selkokielinen ja tiivistetty lähtökohta tapaamisille ja niiden tarkoituksille. Klikkaa, lue ja leiki omilla ajatuksillasi keskustelija:

http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=publication&id=1&item=382

Kuuban siilojen paljastuessa Presidentti Kennedylle oli suuri hämmästys, että USA oli hieman aiemmin tehnyt täysin vastaavan tempun: sijoittanut atomiohjuksia Neuvostoliiton naapuriin Turkkiin. Kriisi laukesi kun NL luopui Kuuban ja USA vastaavasti
Turkin ohjuksistaan.

Ohjuskilven osalta on vastaavasti vaarana, että Kiina tai Venäjä alkavat rakentaa samanlaista järjestelmää ynnä kiihdyttävät avaruuden militarisointia jos suurin Nato-maa ei suostu neuvottelemaan aseriisunnasta. Kauhun tasapainon säilyttäminen johtaa pahimmillaan kaikkien osapuolten kohdalla myös ydinasevarustelun kiihdyttämiseen; tarvitaan niin paljon ja niin tehokkaita ohjuksia, että riittävä määrä läpäisee aina tehokkaimman mahdollisen kilven. Teknologian myötä tietenkin myös Intia ja Pakistan tarvitsevat lisää atomiaseita toistensa totaaliseen tuhoamiseen.

---

Presidentti Bush on tulkinnut Naton turvatakeet vastoin sotilasliiton 5. artiklan tekstiä:

"This alliance was founded on a clear principle, an attack on one is an attack on all. That principle holds true whether the attack is on our home-soil or on our forces deployed on our NATO mission abroad."

http://www.rigasummit.lv/en/id/newsin/nid/258/

Eli kun tätä inhottavaa Nato-keskustelua käydään pitäisikö puhua sotilasliiton periaatteista teoriassa vai käytänössä? Onko niin, että käytännössä voisimme Natossa joutua tahtomattamme vedetyksi konfliktiin esmerkiksi Venäjää vastaan jos jossain ulkomaisessa kriisinhallintaoperaatiossa tulisi kahakka, mikä muuten oli erittäin lähellä vuonna 1999 Pristinan lentokentällä Kosovossa.

---

Herra Pulli edellä viittasikin aiheellisesti Naton nopeisin kriisinhallintajoukkoihin, mutta onko kellä hajua mihin Suomen jäsenhakemus NRF:n "täydentävään toimintaan" oikein on jumiutunut? Seurantaryhmän paperissa mutistiin jostain epämääräisestä periaatepäätöksestä. Ratkaisun kiirehtimistä ja käsittämätöntä irtiottoa Ruotsin linjasta perusteltiin aikoinaan sotilasliiton huippukokouksella, mutta en huomanut siellä järjestetyn mitään triumfia Suomelle? Korjatkaa toki viisaammat jos olen väärässä, mikä on paljon mahdollista.

Pettert wrote : Miksi sitten enemmistö (19?) Eu:n jäsenmaita kuulu Natoon?

And do not forget that only some small members of the EU are not in NATO. 21 out of 27 EU members are in NATO.
The EU has about 500 million inhabitants and only 27 million of them are not being protected by NATO, about 5,5 % of the population of the EU.

Cyprus, Malta, Ireland, Sweden, Austria and Finland are outside-countries.

Hyvä ministeri. Kuten huomaatte, NATO aiheuttaa keskustelua. Samanlainen aihe on EU. Monilla keskustelijoilla näkyy olevan persoonallisia ja perusteltuja näkemyksiä aiheista, mikä osoittaa "tavanomaista" parempaa perehtyneisyyttä asioihin.

Olisiko mahdollista avata erillinen keskustelupalsta molemmista, NATO ja EU, sivuillanne? Edellytys keskustelun tason säilymiselle on tietenkin osallistuminen omalla nimellä. Hyöty saattaisi olla molemminpuolinen.