Jälkilöylyt
Ulkopoliittinen instituutti ja Eurooppalainen Suomi järjestivät eilen EU-huipparin "jälkilöylyt" Eduskunnassa. Brysselin European Policy Centre (EPC) ja Lontoon Centre for European Reform (CER) järjestävät samantyyppisiä tilaisuuksia aina huippareiden jälkeen.
Paikalla oli paljon porukkaa. Keskustelu oli vilkasta. Sain kunnian alustaa. STT:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Erja Yläjärvi ja UPI:n Hiski Haukkala kommentoivat alustustani. Ja hyvin kommentoivat! Voi sitä sananvapauden määrää...
Omaan mustaan muistiinpanovihkooni olin raapustanut perinteiset kolme pointtia:
1. Ensiksi nostin esille viisi etenemisvaihtoehtoa, joista tyrmäsin neljä ensimmäistä:
a. Sopimus julistetaan kuolleeksi.
b. Ei muuteta mitään ja pannaan Irlantilaiset äänestämään uudestaan.
c. Neuvotellaan sopimus uusiksi.
d. Perustetaan ydin-Eurooppa ilman Irlantilaisia.
e. Etsitään seuraavien kuukausien aikana luova ratkaisu.
Liputin viimeisen vaihtoehdon puolesta, mutta totesin, että nyt on liian aikaista esittää konkreettisia ehdotuksia. Mitään "C-suunnitelmaa" ei ole. Sellaisen meille antaa Irlannin pääministeri Cowen lokakuussa. Sillä välillä muut jatkavat ratifiointia ja pohtivat miten edetään.
Olen optimisti ja toivon, että meillä on uusi sopimus ennen ensi vuoden kesäkuun EU-vaaleja.
Jälkilöylyissä (kuva: UPI/ Hannu Mourujärvi)
2. Toiseksi ilmaisin huoleni EU-huippareiden ilmapiiristä. Olen vuosien varrella osallistunut moneen huippariin virkamiehenä. Nizza oli tietenkin frustraatiomittarilla mitattuna ihan omaa luokkaansa, mutta ei tuossa Juhannuksen allakaan mistään juhlatunnelmasta voi puhua.
Olen ollut aistivinani samaa ulkoministereiden kokouksessa. Enkä oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä. Monet hakevat vain kansallisia pikavoittoja. Pitää näyttää "hyvältä kotona". Kaikki mikä on pahaa tulee Brysselistä, kaikki mikä on hyvää on jäsenmaan ansioita.
Käytävällä kuulin ministerin kommentin eräälle virkamiehelle: "You don't understand because you are not fighting for your political life". Menee kyllä vähän överiksi...
Päätelmät valmistellaan pitkälti etukäteen. Sen jälkeen pidetään pitkiä alustuspuheenvuoroja suoraan paperista. Aikataulut paukkuvat. Ongelmana on, että kukaan ei lähde kotiin hyvissä mielin. Pitkässä juoksussa tilanne on kestämätön.
3. EU:sta puuttuu tällä hetkellä visio. En ole nähnyt yhtään niin sanottua visionääristä EU-puhetta pitkään aikaan. Tai jos niitä löytyy niin vinkatkaa.
Perustuslakikeskustelua ei enää käydä. Keskitytään pitkälti projekteihin. EU:n ehkä tärkein projekti kostuu kolmiosta, johon kuuluu ympäristöstä, energia ja ilmastonmuutos. Muitakin projekteja toki on, mutta näillä aloilla EU tekee paljon. Ja hyvä niin.
EU:n projektiluonne heijastuu myös meidän EU-strategiaan. Se ei voi enää olla pelkkää tukeutumista komissioon, yhteen tai kahteen politiikkalohkoon tai muutamiin kaverimaihin.
Kaikkiin instituutioihin (komissio, neuvoston sihteeristö, Euroopan parlamentti) pitää viljellä hyviä suhteita.
Kaikissa politiikkalohkoissa on oltava aktiivinen. Panostaisin erityisesti sisämarkkinoihin, ympäristöön ja energiapolitiikkaan.
Kaikista jäsenmaista on löydyttävä kavereita. Yhteistyökuviat riippuvat pitkälti käsiteltävästä aiheesta. Esimerkiksi Ranska voi olla hyödyllinen kaveri maatalouspolitiikassa, mutta ei välttämättä se referenssiryhmä, jossa ajamme markkinoiden vapauttamista.
Tässä lyhykäisyydessään eilinen alustus. Mitä olet mieltä?
13 kommenttia
"Kaikista jäsenmaista on löydyttävä kavereita. Yhteistyökuviat riippuvat pitkälti käsiteltävästä aiheesta."
Juuri näin.
On oltava aktiivinen ja yhteistyöhaluinen sekä -kykyinen.
Itselle tärkeässä asiassa on hankittava riittävä tuki omalle kannalle. Toissijaisessa asiassa voi taas tukea "liittolaista", vaikka hänen ajamansa asia ei niin kovin hyvältä maistuisikaan.
Yksin EU:ssa ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
Siinä Ranskan kanssa kaveeraamisessa maatalouspolitiikassa on kuitenkin oltava tarkkana. Tukiaiset ranskalaisille maanviljelijöille ovat nykyisin sietämättömän suuret.
Lisäksi ottaisin vielä siviilikriisinhallinnan, jossa MM Leinonen, mnistgerineuvoston kanssa, tekee hyvää ja melko vähän tunnettua työtä. Siinä meillä on mahdollisuus profiloitua ja kun virkamiehetkin, siis suomalaiset, osaavat hommansa. Kait tiedät ja tunnet MM Leinosen hommat?
(Seuraa modernia oppimisen tutkimusta soveltavaa, myönteistä jargonia.)
Miellyttävät, rehelliset löylyt! Saimme samalla hyviä eväitä koko suomalaiselle työelämälle.
Kuten HS:n artikkelistakin (23.06.2008)ilmeni, vanhahtaneet kokouskäytännöt, latistunut ilmapiiri ja joustavan yhteisöllisen perspektiivin puute tuntuvat turhauttavilta. Tiedämme, että niistä irtautuminen on luovien ratkaisujen ja visioiden kehittelemisen avain. Tiedämme, että asialähtöinen, eri politiikkalohkojen rajoja ylittävä ja lohkoja yhdistävä poliittinen toiminta huutaa tämän tarvetta.
Millaisia vihtoja kehiteltäisiin vastaiskuun?
"You don't understand because you are not fighting for your political life". Vastuullisen poliittisen toiminnan näkökulmasta voimme olla harmissamme tällaisesta kommentista tai pelkän kansallisen edun ajamisesta. Ne ovat ymmärrettävä poliittisen kilpailun asetelmissa, mutta ne kuulostavat itsessään yhteistyökykyisyyden näkökulmasta – yksilölliseltä - poliittiselta hautaan astumiselta, ei poliittiselta – yhteisölliseltä - elämältä.
Vaikuttaa siltä, että vanhahtaneet kokouskäytännöt kaipaavat kipeästi yhteistä neuvottelua uudenlaisista säännöistä. Asianosaisilta itseltään taitaa löytyä konferenssikokemusta ja ideoita uudenlaisten raamien jalkauttamiseksi ideoinnin kehtoihin. Tiedämme, että vanhahtaneet kokouskäytännöt voivat vaivata usean osallistujan mieltä, vaikka he eivät ole sitä ääneen sanoneet.
Tarkoituksenmukaisten yhteistyömuotojen ja käytäntöjen kehitteleminen voivat sinänsä edistää hyvän ilmapiirin kehkeytymistä. Mielenkiintoinen kolmio! Kuten tiedämme, kyse ei voi olla vain yksilöllisestä asenteen muutoksesta.
Lisää löylyä, kiitos!
Uskon, että useimmat tavalliset ihmiset äänestävät mistä tahansa muutoksesta ei-rastilla. Kun eivät ole viitsineet/ymmärtäneet/kerenneet ottamaan asioista selvää.
Irlantilaiset ovat käsittääkseni Euroopan itsepäisin kansa. Muutamia olen tuntenut. Hyviä tyyppejä.
Kaiken varalta olisin itsekin sanonut EI - siis kaiken varalta, vaikka asiaa kannatankin. Pitää sitä sentään oma päänsä pitää!
Olen sitä mieltä, että Irlannin on maksettava EU-tukiaiset takaisin. Miksi Euroopan rikkain maa saa kaiken ilmaiseksi?
EU asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa niin kauan kuin rahat jaetaan kavereille. Menkää joskus Itä-Suomeen katsomaan olisiko siellä tarvetta EU-rahalle. Tai Itä-Eurooppaan. Toivottavasti asiat menevät oikein kunnolla metsään. Saa aikankin kunnon naurut kun ei sieltä mitään muutakaan ole koskaan saatu.
Luulen, että EU:n päätöksentekoon tulee aina jollain tavalla liittymään kansanäänestykset, koska jäsenmaita on niin paljon.
Ainoa tapa, jolla EU voi välttää "kriisitilanteet" eli ei- äänet on kokonaisten kansojen lobbaaminen. Turhan moni ei tiedä, että perustuslakisopimus selventää päätöksen tekoa oleellisesti ja että nykyisillä sopimuksilla 16 maan kanssa syntyy ongelmia.
Tulisi siis nostaa reilusti EU:n omaa lobbaamisbudjettia!
Ja lobbaamisessa tulisi muistaa vanha totuus, että mikään ei yhdistä enempää kuin yhteinen vihollinen. Toistakaa siis sanoja: Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Kiina.
Kun irlantilaiset äänestivät Lissabonin sopimusta vastaan ehkä he tiesivät, että sopimus oli 96% :sti sama sanasta sanaan kuin 2005 ranskalaisten ja hollantilaisten kansanäänestyksessä torjuma eu:n perustuslaki. Ehkä he tiesivät myös sen, mitä Valery Giscard d'Estaing oli aikoinaan sanonut. "All the earlier proposals will be in the new text, but will be hidden and disguised in some way. (Tämä on todettavissa mm. BBC:n sivuilta.)
Tätähän Lissabonin sopimus käytännössä tarkoittaa suhteessa aikaisempaan Eu:n perustuslakiin ...be in the new text, but will be hidden and disguised in some way. Käytännössä the Lisbon Treaty on siis sama eu:n perustuslaki kuin aikaisempikin paitsi, että nyt Lissabonin sopimuksessa ei velvoiteta laulamaan "Oodia ilolle", eikä samalla tarvitse heiluttaa Eu-lippua.
Hs kirjoitti Irlannin no-äänien voitettua:
"Haussa onkin nyt ratkaisu, joka toisaalta kunnioittaa Irlannin ei-kantaa (eli kunnioittaa demokratiaa), mutta samalla kiertää kielteisen äänestystuloksen (eli pitää Lissabonin sopimuksen hengissä)
Mahtaakohan tämä luova ratkaisu "e". tarkoittaa kenties tätä Hs:ssa ollutta kirjoitusta. Sitä voisi kenties todella sanoa luovaksi demoratiaksi. Siis kunnioittavasti kierretään Irlannin kielteinen äänestystulos. En sano, että te olette tätä mieltä.
Se tunnustus kyllä täytyy arvoisalle ulkoministerille antaa, että myönnätte toisin kuin arvoisa pääministeri, ettei Eu-kokousten ilmapiiri oikein anna aihetta laulaa "Oodia ilolle."
Jari Erholm kirjoitti:
"EU:n historia ei muistaakseni tunne tapausta, jossa jokin jäsenmaa - ensin hylättyään kansanäänestyksessä sopimuksen - pantaisiin äänestämään siitä uudelleen tismalleen saman muotoisena".
Tuota toteamusta voi kyllä täydellä syyllä kutsua nimenomaan "Valery Giscard d'Estaing`in luovaksi demokratiaksi".
Edelleen JE kirjoitti:
"Koko kansanäänestysinstituutio on muuten erittäin kyseenalainen. Ihmisillä on taipumus äänestää aivan jostakin muusta kuin itse asiasta, tietty demokratian nimissä, vaikkapa korkeasta bensan hinnasta".
Onhan se toki niin, että kansanäänestys on aivan turha. Siirrytään pikimmiten Suomessakin siihen, että eduskunta valitsee itse omat kansanedustajansa. Bensasta ne irlantilaisetkin taisivat pohjimmiltaan äänestää, kun eivät ymmärtäneet Lissabonin autuaaksi tekevää periaatetta korvata omaa perustuslakiaan Eu:n perustuslailla.
Olen niin pahoillani, että Suomen lehdistö innostuneesti nyt kiirehti korostamaan sitä, että ulkoministeri oli pettynyt huippukokouksen ilmapiiriin. Lehdistön tavoitteena saattaa olla "tappaa" se euroooppamyönteisyys, jota uusi ulkoministerimme niin raikkaasti edustaa. Toivon, ettet missään olosuhteissa anna periksi pessimisteille, olet tehnyt paljon hyvää, et saa antaa periksi. EU ei ole itsekkäiden projekti, se on jotain elämää suurempaa kuten Peter von Bagh sanoi elokuva-arvosteluissaan. EU:n perusta on sodan aiheuttamassa kärsimyksessä, rohkeiden aikaansa edellä olevien henkilöiden aloitteissa ja vahvassa uskossa, että yhdessä neuvottelemalla voidaan saada aikaan uusi ja parempi maailma.
Alex, kerää briljanteimmat aivot ympärillesi auttamaan Eurooppaa eteenpäinn. Meillä on jo euro, suuri hyvinvointi, vapaa liikkuvuus, Schengen-alue, yhteinen passi, suurempi yhteisymmärrys puolustuspolitiikassa kuten Kosovon nykytilanne osoittaa, raudanluja kilpailulainsäädäntö ja paljon muuta. Ulkopuolisin silmin Eurooppa on paratiisi, vaikka kansalaisemme sitä kiroavat. Erityisesti me suomalaiset mielellämme korvaamme entisen Moskovan määräysvallan Brysselin direktiiveillä!
Marjatta: "Ulkopuolisin silmin Eurooppa on paratiisi, vaikka kansalaisemme sitä kiroavat."
EU on sinänsä jos ei nyt sentään paratiisi, niin jo nyt kohtuullisen hyvä - verrattakoon vaikkapa aikaisempaan Venäjän miehittämänä olleeseen Itä-Eurooppaan, nykyiseen Venäjään tai nykyiseen Kiinaan.
EU:lla on upeita idealistisia tavoitteita ja kuinka ollakaan ne vähitellen myös toteutuvat - kunhan teemme kovaa työtä mahdollisimman hyvässä yteistyössä.
Tavallista kansaa ottaa päähän yleensä melkoisen pienet epäkohdat, mutta on surkeaa, ettei EU kykene poistamaan niitä epäkohtia, vaan tuottaa niitä lisää.
EU:n puolesta kannattaa taistella, mutta on myös samalla tunnustettava niiden epäkohtien olemassaolo ja taisteltava yhdessä niiden poistamiseksi.
Hei Alex,
Kirjoitit postauksessasi näin: "Kaikkiin instituutioihin (komissio, neuvoston sihteeristö, Euroopan parlamentti) pitää viljellä hyviä suhteita. Kaikissa politiikkalohkoissa on oltava aktiivinen. ... Kaikista jäsenmaista on löydyttävä kavereita. Yhteistyökuviot riippuvat pitkälti käsiteltävästä aiheesta. Esimerkiksi Ranska voi olla hyödyllinen kaveri maatalouspolitiikassa, mutta ei välttämättä se referenssiryhmä, jossa ajamme markkinoiden vapauttamista."
Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi. Pelkän komission varaan ei Suomessakaan enää ole syytä laskea, vaan vaikutusstrategiaa on mietittävä uudelleen. Näyttää siltä, että kaikkialla Suomen valtionhallinnossa ei vieläkään ymmärretä, että Euroopan parlamentti on unionissa todellinen vallankäyttäjä.
Mitä muihin jäsenmaihin tulee, Suomi on aika hyvin liittoutunut eri maiden kanssa käsiteltävästä asiasta riippuen. Kieli- ja kulttuurierot tosin hieman hankaloittavat yhteydenpitoa eteläisiin maihin. Toivottavasti englanti ei jyrää liikaa, vaan Suomessa jaksettaisiin opiskella myös ranskaa, saksaa, espanjaa, italiaa, ruotsia jne. Itä-Euroopan kielten osaaminen olisi tietysti mainiota, mutta ei aivan helppo pala (luin 2 v. yliopistossa puolaa, mutta en osaa enää kuin pari lausetta).
Tiedoksesi myös, että kirjoitan parhaillaan tutkimusraporttia, jonka aiheena on 'Suomen vaikutusmahdollisuudet tulevaan EU-lainsäädäntöön'. Tutkimusaineistona on n. 30 asiantuntijahaastattelua. Käyn raportissa kattavasti läpi Suomen suhteita komissioon, parlamenttiin, muihin jäsenmaihin, puheenjohtajamaahan ja neuvoston sihteeristöön. Lisäksi korostan aikaisen vaikuttamisen, verkostoitumisen ja toimivan neuvottelutaktiikan merkitystä. Raportti julkaistaan syksyllä 2007 Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa (www.om.fi/optula). Mikäli olet kiinnostunut, kerron mielelläni lisää tutkimustuloksista.
Aurinkoisin terveisin,
Anna Hyvärinen
VT, tutkija
Ps. Kävin katsomassa Arto Halosen dokumentin Pyhän kirjan varjossa. Suosittelen kyseistä dokumenttia kaikille! Se kertoo länsimaisten yritysten veljeilystä Turkmenistanin itsevaltaisen hallinnon kanssa. Leffan jälkeen Halonen tuli keskustelemaan yleisön kanssa. Hän kertoi, että olit pyytänyt ennen Turkmenistanin matkaasi Haloselta ihmisoikeusaiheista briiffiä ja vielä vierailun jälkeen soittanut Haloselle ja kertonut matkan annista. Esimerkillistä toimintaa, onnittelut!
Arvoisa ulkoministeri, arvoisa Anna Hyvärinen,
olette niin oikeassa kuin olla voi kirjoittaessanne ministereiden irtopisteiden keräilystä, vision puutteesta ja vaikuttamis-strategian vaillinaisuudesta. Tutkijan on tietysti helpompi nostaa kissa pöydälle kuin hallitus-homertan varjossa työskentelevän ministerin. Ministerin sanomisilla tuppaa vain syystä tai toisesta olemaan enemmän painoarvoa. Kannattaa korostaa sitä, ettei (tällä kertaa) kritiikin kohteena ole yksittäinen toimija tai jäsenmaa, vaan pikkusieluinen mollissa politikoiminen on varsin eurooppalainen epidemia.
Avec compliments.
H.R Laurén
Uskon, että visionäärisiäkin kannanottoja on esitetty, mutta ongelma on, että niitä ei ole esittetty tarpeeksi vakuuttavasti eikä niitä ole esittäneet kansainvälisesti riittävän karismaattiset henkilöt.
Alex, tuot alustuksessasi esille erään EU:n tulevaisutteen liittyvän seikan kirjoittaessasi panostuksesta projekteihin. Näkemykseni on, että EU:n jäsenmaat tulevat eri osa-alueilla kehittymään EU:ssa eri tahtiin, koska ne myös panostavat erilaisesti eri projekteihin. Tätä seikaa ei pidä nähdä uhkana vaan hyötynä. Hyvänä esimerkkinä tästä on euroalue. Ts. kaikissa asioissa ei tarvitse saada kaikkia jäsenmaita mukaan, jotta kehitystyö voidaan aloittaa ja mekanismeista sopia.
Nyt olisi korkea aika tehdä yhteistyötä Ruotsin kanssa Ruotsin puheenjohtajakausi huomioiden. Ehkäpä Ruotsiin ja Suomeen voitaisiin muodostaa EU:n tulevaisuuden visiointitalkoot jonkinlaisen vapaamuotoisen think tankin pohjalta ja lopputuloksena pääsisit Carl Bildtin kanssa esittämään vision EU:n tulevaisuudesta hyvin valitulle foorumille sopivana ajankohtana.
EU:n historia ei muistaakseni tunne tapausta, jossa jokin jäsenmaa - ensin hylättyään kansanäänestyksessä sopimuksen - pantaisiin äänestämään siitä uudelleen tismalleen saman muotoisena.
On tehty niin, että sopimukseen tehdään joitakin ko. maata koskevia muutoksia - kuten kävi Maastrictin ja Tanskan kanssa, tai on valittu joku kiertotie, kuten nyt Lissabonin sopimus on korvike Ranskan ja Hollannin kielteisten kansanäänestysten jälkeen.
Koska kyseessä on Irlanti, veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa eli irlantilaiset ilmoittavat lokakuussa, missä sopimuskohdissa he eivät halua olla mukana. Sitten he järjestänevät uuden kansanäänestyksen. Olettaisin, että komissio ja Irlanti käyvät jo nyt epävirallista vuoropuhelua tästä vielä epäselvästä malli C:sta. Ja Ranskallahan on heinäkuun alusta nyt päävastuu lobata Irlantia.
No, tässähän ei ole mitään uutta Alexille, mutta olisi kiva spekuloida, mitkä ne opt-out kohdat tulisivat olemaan.
Koko kansanäänestysinstituutio on muuten erittäin kyseenalainen. Ihmisillä on taipumus äänestää aivan jostakin muusta kuin itse asiasta, tietty demokratian nimissä, vaikkapa korkeasta bensan hinnasta. Siksi olisi hyvä, että seuraavan kansanäänestyksen tapautuessa Irlannissa olisi suosittu hallitus ja ihmisten asiat olisivat jotakuinkin ok.