Irlantia Luxembourgissa

Tuosta Irlannin kansanäänestyksestä, että eikös siinä vain kannata edetä siten että muut maat ratifioivat ja sopimus laitetaan voimaan alkuperäisen aikataulun mukaan. Sitten tehdään jokin erillissopimus Irlannin kanssa, jossa ainakin määritellään perusasiat kuten äänimäärät ja jäsenmaksut. Vaihtoehto Irlannille on jäädä kokonaan pois, joten Irlanti lienee motivoitunut tekemään sopimuksen. Jos niin kävisi että Irlanti päättää jäädä EU:n ulkopuolelle, niin EU:ta se ei kaada tai edes pahemmin haittaa. Sen sijaan sopimuksen viivästyminen tai etenkin se ettei sopimukseen lainkaan päästä haittaa todella pahasti. Irlantihan voisi jäädä esimerkiksi yhteisen ulkopolitiikan ulkopuolelle toistaiseksi, mikä ei todellakaan pahasti haittaisi EU:ta. Luulenpa että hinkuvat mukaan myöhemmin.

Älkää nyt ainakaan antako tästä Irlannille mitään lisäetuja, kuten alempia jäsenmaksuja tai lisää valtaa. Se kostautuisi varmasti myöhemmin.

Paras vaihtoehto olisi mielestäni tarjota Irlannille jonkinlaista erillissopimusta, jolla taattaisiin, etteivät "ei´"-ääntä käyttäneiden pahimmat pelot toteutuisi. Voitaisiin esimerkiksi taata, ettei unioni puuttuisi maan alhaiseen yritysveroon. Toisaalta moni sopimuksen vastustaja pelkäsi oman komissaarin menettämistä, mutta sen takaaminen ainoastaan Irlannille ei olisi kovinkaan reilua muita kohtaan.

Tällaiset "opt outit" kieltämättä ovat alku ydin-Euroopan muodostumiselle. Lissabonin sopimuksessahan on jo muutenkin varaumia Irlannin suhteen. Toisaalta ne kuitenkin pelastavat uudistusten voimaantulon suurimassa osassa jäsenmaita. Veikkaan, että aikaa myöten Brittein saaret (siis UK ja Irlannin tasavalta) tulevat keräämään itselleen yhä enemmän varaumia kun taas Manner-Eurooppa ja pohjoismaat kuuluvat ytimeen. Tanskakin alkaa vähitellen purkamaan näitä varaumia kun se saattaa lähitulevaisuudessa järjestää kansanäänestyksen eurosta, johon jo valtaosa tanskalaisista kyselyjen mukaan suhtautuu myönteisesti.

Pahinta siis olisi antaa yhden maan torpedoida koko sopimuksen voimaantulo. Johtajien ei myöskään tulisi sortua turhan pitkään analysointiin. Tulisi siis toimia nopeammin, sillä muu maailma ei jää odottamaan EU:n uudistuksia. Hyvä tavoite olisi saada sopimus hyväksytyksi jossain vaiheessa ensi vuotta.

Toivon, että tällä kertaa ei oteta käyttöön sellaista tuumaustaukoa kuin tapahtui perustuslaillisen sopimuksen haverissa. Kansalaiset ovat sitä tyytymättömämpiä EU:hun mitä kauemmin se pähkäilee organisaatio- ja toimintauudistustaan. myös muu maailma tarvitsee vahvaa EU:ta. Tapahtumat ja kehitys eivät pysähdy, vaikka EU-maiden johto päättäisikin, että nyt pitää taas funtsia muutama kuukausi, miten edetään. Mitä kauemmin aikaa kuluu ratkaisun löytöön sitä kiemuraisemmiksi asiat menevät ja sitä vaikeampaa on löytää nopea ratkaisu tilanteeseen.

Ainakin yksi asia tästä varsin hankalasta tilanteesta pitäisi oppia: EU:n sisäistä kriisinhallintaa tulisi nykyisestään selvästi tehostaa, mikäli sellaista ylipäätään on olemassa.

Tuossa tullut mietittyä ettei täällä ehdoitettua erillissopimusta oikein voida Irlannin kanssa tehdä koska se asettaisi muut maat Irlannin kanssa eri arvoiseen asemaan. Tässä sitä nyt on sellainen solmu jota ei ihan heti aukaista.

Korttitalona EU pysyy kunnes yksimielisyysvaatimuksesta päästään, mihin Yhdysvalloissa meni vuosikymmen.

Sopimuksen pakkosyöttö uudelleen voisi johtaa entistä kiivaampaan vastustukseen. Asiaan ei välttämättä vaikuta kovin paljon eri yhteyksissä mainittujen 'takuiden' antaminen, sillä käytännössä ne sisältyvät pääosin jo Lissabonin sopimukseen. Niillä pelottelu tosin vaikutti äänestysilmapiiriin.

Kaiken kaikkiaan kampanjan todelliset vaikuttavat tekijät eivät kovin hyvin edes mahdu ajateltavissa olevan sopimuksen puitteisiin.

Irlantilaisten on nyt mietittävä tulevia suhteitaan EU:hun.

Ratifioivat ja halukkaat maat voivat edetä joko a) yhteisymmärryksessä Irlannin ja mahdollisten muiden poikkeustapausten kanssa, tai b) tarvittaessa riuskemmin ottein, jos niiden tahtoa ja etua ei kunnioiteta.

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Pari viikkoa mentiin tukka hulmuten ja tuloksena KO.

"It's a Fine Line between right and wrong, but it was a Féin Sinn to vote NO to something one does not understand. A YES on the same basis: equally wrong, equally right."

Edellisen voisi lisätä myös toiseenkin sanontaan:
"If you don't STAND for something, you might FALL for anything."

Lissabonin pruju kaatui huonoon PR:ään ja populismiin. Minua ainakin huolestuttaa nykypolitiikan mediariepottelu: asiakysymykset kunniaan!

Oikeassa olette, Tuovinen. Muistatteko, hyvät blogin seuraajat, aikaa, jolloin meille suomalaisille tehtiin EU:ta tykö. Silloin puhuttiin alueiden Euroopasta ja tärkeä sana oli subsidiariteetti, jonka opetettiin merkitsevän läheisyysperiaatetta, sitä että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niitä joita ne koskevat. Nykyään subsidiariteetti tarkoittaa toissijaisuutta. Lukaiskaapa huviksenne Lissabonin sopimukseen liittyvä pöytäkirja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta. Ei ihme, että monet irlantilaiset äänestivät EI perustellen, etteivät yksinkertaisesti ymmärrä, millaisesta sopimuksesta on kyse.

Unioni pöhöttyy (presidentti ja ulkoministeri), ja valta etääntyy ja etäännytetään yhä kauemmas alamaisista. Vaarana on, että pöhö alkaa näkyä suurvallan psyykkisinä oireina, haluna pistää lusikka joka soppaan. Eiväthän Jean Monnet ja Robert Schuman sitä halunneet.

Olenko myöhässä Alex?

Voi olla, että tämä kommentti on auttamattomasti myöhässä - Lissabonin juna meni jo? Kirjoitan kuitenkin. Eikö EU:n tulisi nyt ottaa vuoden lisäaika sopimuksen täytäntöönpanossa? EU:n parlamenttivaalit olisivat oiva paikka käydä perusteellista keskustelua Euroopan tulevaisuuden ideasta! Onko mahdollista demokratisoida Lissabonin sopimuksen ratifiointi?
Siitä huolimatta kaikille hauskaa keskikesän juhlaa!