Irlannin kansanäänestys ja Tampere

Tällaisen parantumattoman EU-idealistin tyrmistynyt ensireaktio on, ettei tästä pidä tehdä koko unionin ongelmaa. Irlantilaiset miettikööt aivan itse mitä haluavat tulevaisuudeltaan ja ovatko valmiit jatkamaan mukana EU-projektissa siihen päämärään, johon ilmeisesti kaikkien muiden jäsenvaltioiden vahva kansanvaltainen prosessi on johtamassa: perussopimuksen lopulliseen hyväksymiseen.

Surullista todeta kuinka yksinkertaisten vastausten löytäminen monimutkaisiin kysymyksiin lähes säännönmukaisesti sujuu kansanäänestyksissä.

Irlannin kansan tahtoa on kunnioitettava. Samaa tai lähes samaa perussopimusta ei tule tarjota heille uudelleen.

Kunnioituksen tulee kuitenkin toimia kumpaankin suuntaan. Irlannin kansalla ei ole minkäänlaista moraalisesti kestävää mandaattia asettua 18 ratifioineen maan, tai ratifioimassa olevien maiden päätösten yläpuolelle tai muiden etenemistä vastaan.

Siksi Lissabonin sopimuksen ratifiointeja on jatkettava.

Samalla on neuvoteltava tarvittavat tekniset muutokset Lissabonin sopimukseen, jotta se tulee voimaan alkuperäisen aikataulun mukaan sopimuksen hyväksyneiden maiden kesken.

Jos poliittista tahtoa löytyy, tekniset mutokset ovat varsin pieniä ja yksinkertaisia.

Ranskan tarmokkaan puheenjohtajuuden ohjelma ei edes häiriinny kovin paljon, jos maiden kesken löytyy laaja yksimielisyys tarvittavien hienosäätöjen tekemiseen sisältökysymysten lomassa.

Aikamoista demokratiaa kun alle miljoona ihmistä päättää lähes 500 miljoonan ihmisen yhteisestä asiasta. No kunhan dramatisoin. Pieni totuuden jyvänen tuossa matematiikassa silti piilee, kun katsoo Irlannin äänestysprosenttia, äänten jakautumista ja väkilukua.

Toisaalta on kaikkia hyviä tapoja vastaan osoittaa sormella 'tyhmiä äänestäjiä. Senpä vuoksi käännän haukankatseeni 'tyhmiin politikkoihin' ja väitän, että vastuussa ovat vaikeaselkoisesta sopimuksesta vielä vaikeaseloisemmin sopertaneet kansalliset poliitikot. KKun irtopisteiden keruun ja näköalattomuuden vuoksi jouduttiin tekemään aika tavalla tavallista perustuslakia ja keskimääräistä kansainvälistä sopimukstakin vaikealukuisempi teksti tippui kärryiltä moni kansanedustaja. Kun tähän kakkuun lisätään pienten konsensusmaiden ajattelua, jonka mukaan "ei kansalle tarvi kaikkea kertoa", moni äänestäjä epäröi. Ja kun ihminen epäröi, hän ei tietenkään riemusta kiljuen laukkaa alttarille sanomaan 'tahdon'. Irlannin poliitikot tekivät sen mikä Suomessakin hyvin osataan: hallitus haluaa valmistella asiat salassa ja käyttää sellaista munkkilatinaa, että herkempi epäilee ministerien piilottelevan kassakaapissaan suurempaakin ruumista, vaikka tosiasiassa kyse on ... tadaa: kansanvallan kasvattamisesta. Hallelujah!

Irlannin äänestystulos oli erityisesti voitto eurooppalaiselle demokratialle. Toivottavasti jatkossa päätöksenteko EU:ssa on avoimempaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet paremmat.

Nythän jäsenmailla (ja irlantilaisilla!) ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tai hylätä jo tehty sopimus. Epäilen, että jos Suomessa olisi asiasta järjestetty kansanäänestys, niin äänestystulos olisi ollut samansuuntainen kuin Irlannissa.

Mielestäni ongelman pitäisi olla nimenomaan Irlannin sisäinen. Irlantia ei voi pakottaa etenemään, mutta se ei myöskään voi estää muita etenemästä. Ei voida pitää realistisena sitä, että noin 1,5 miljoonaa uurnille vaivautunutta voi päättää lopun lähes 500 miljoonan kansalaisen unionin kohtalosta. Eli paras vaihtoehto olisi mielestäni se, että Irlanti neuvottelisi unionin kanssa kahdenvälisesti sen, mitä pystyy ja muut 26 jäsenmaata hyväväksyisivät Lissabonin sopimuksen sovitussa aikataulussa, Irlannista riippumatta. Irlanti voisi myöhemmin hyväksyä Lissabonin sopimuksen myöhemmin, jos se niin tahtoo. Huolestuttavinta tässä on kuitenkin se, että jotkin maat kuten Tsekki, eivät edelleenkään ole asettaneet mitään mitään päivämäärää sopimuksen hyväksymiselle. Lisäksi maassa kiistellään sopimuksesta, vaikka liittyessään vuonna 2004 tiesivät, että uudistuksia on luvassa.

Sopimuksen kaatumisesta syyttäisin turhaa vaikenemista poliitikkojen taholta sekä kampanioinnin turhan myöhää ajoitusta. Sopimuksen keskeinen sisältö olisi pitänyt selittää kansan kielellä. Yksi tärkeimmistä syistä Lissabonin sopimuksen kaatumiselle oli se, ettei kansa yksinkertaisesti tiennyt mistä oli kyse. "Ei"-ääntä käyttivät myös monet EU-myönteiset tahot. Kyllä-puolen olisi pitänyt selittää perustellen, mikä sopimuksessa on parempaa nykytilaan verrattuna. Omasta mielestäni tärkeintä siinä on se, että EU pääsisi vihdoinkin keskittymään näpertelyn sijasta oikeisiin asioihin. On sikäli erikoista, että yksi EU-myönteisimmistä ja EU-tukien avulla nousseista maista teki tällaisen tempun. Mutta kuten sanoin, se ei voi estää muita hyväksymästä sitä.

Niinhän sitten kävi, että demokratia voitti tyrannian, ja Guinnessiä sai eilen kohottaa ilmaan. Tshekin presidentti Vaclav Klaus tiivisti ilosanoman parhainten sanomalla " This is a victory of freedom and reason over artificial elitist projects and European bureaucracy."

Kyseessä oli toki vain taistelu ja kansanvallan puolustaminen Euroopassa jatkuu kohti seuraavaa haastetta. Sarkozy, Merkel, Barroso ja muut kansanvallan halveksijat ovat jo ladanneet kuinka sopimus vielä tullaan viemään läpi, vaikka itse allekirjoittivat sopimukseen kuuluneen pykälän sen raukeamisesta, jos joku maa ei sitä ratifioisi. Kieroja petoja nämä tyrannifederalistit.

Vielä viesti ministeri Stubbille. Muistakaa kun ulkoministerikokouksessa käytte jatkosuunnitelmia läpi, että Lissabonin sopimuksella ei ole kansan tukea. Ei Irlannissa, ei Suomessa, ei Iso-Britanniassa, ei missään muuallakaan, missä ei kansa saanut äänestää lainsäädäntövaltansa luovuttamisesta. Kenen asialla te siis aiotte olla? Vielä ei ole myöhäistä puolustaa demokratiaa ministeri Stubb.

Heikki Liimatainen

Kansa ei aina tiedä mikä sille on parasta. Totta on tietysti sekin, että Lissabonin paperista ei ole saatu juuri minkäänlaista kuvaa. EU:n suurin ongelma on, ja on ollut (tarkastalujaksoni alkaa 1995) se, että siltä puuttuu johtajuus. Se ei johda muuta kuin itseään. Kansalaisten Eurooppa on kuollut kirjain ja yleinen ymmärrys on se, että EU entisestään typeröittää selviä asioita.

Vaihtoehtoa EU:lle ei kuitenkaan reaalimaailmassa ole. Utopiassa voidaan tietysti edelleen olettaa, että kansallinen päätösvalta kaikissa asioissa toisi juuri minulle parhaat edut. EU:sta on siis pyrittävä tekemään sellainen joka johtaa viisaasti (utopia) ja jonka kansalaiset ottavat omakseen (vielä suurempi utopia). Ajan mittaan asioilla on luonnollisesti taipumus osua uomiinsa mutta sitä ennen maalaisjärjen käyttö on toki sallittua. Kumpa vaan maalaisjärki olisi vielä ymmärretty EU:n eri kolkissa samalla tavalla...

Kiva että ehdittiin muutama sana vaihtaa Piitun ja meppien kekkereissä.
Kovaa olit vetäny kyllä tuon yöpyöräilyn , täytyy hattua nostaa.
Oli varmaan hieno fiilis vetää kesäyössä tuota reittiä?

Vain Alexin nimenomainen käsky "antaa palaa" saa minut kirjoittamaan. :)

1. EU:n perusidea on erittäin hyvä - ja EUta kannattaa "pönkittää";

2. EU on itse aivan turhaan hankkinut itselleen vastustusta lukuisilla typeryyksillä:
a) kurkunkäyryysdirektiivi, ja muut nippeliasiat;
b) Meppien älytön matkailu Brysselin ja Strasbourghin välillä;
c) älytön byrokratia - kallispalkkaisia byrokraatteja, joista ei ole mitään käytännön hyötyä on "pilvin pimein".

3. Perustuslaki oli kirjoitettu siten, että minusta se olisi kannattanut hyväksyä - mutta tämä Lissabonin ***** on osoitus siitä, että jotakin on pahasti pielessä (vaikka se olisi ehkä ollutkin parannus nykytilanteeseen);

4. Irlantilaiset ovat nyt hylänneet sen Lissabonin sopimuksen - ja pulinat pois. Se oli heidän oikeutensa, eikä meidän ulkopuolisten ole sopivaa kyseenalaistaa heidän motiivejaan;

5. Eräs mahdollisuus on, että EU:n muut jäsenmaat vaan kylmästi ottavat Lissabonin sopimuksen käyttöön ja Irlanti voi halutessaan jäädä EU:n ulkopuolelle. Tarvittaessa voi mennä jopa niin pitkälle, ette perustetaan uusi uljas EU, johon liittyvät kaikki muut - ja Irlanti voi sitten harkita haluaako se liittyä uuteen EU:n.

Juhani
ps. viitaan YK:n toimintakyvyttömyyteen. Olisi parasta, että perustettaisiin uusi uljas YK, jossa ei missään tapauksessa annettaisi mitään veto-oikeuksia (ainakaan Venäjälle ja Kiinalle). sama

Juha Seppänen:
"Kansa ei aina tiedä mikä sille on parasta."
Toivottavasti tämä on vitsi??
Eikä se ole todellakaan poliitiikkojen asia sanoa että onko kansa oikeassa vai ei, kyllä se on demokratiassa niin että kansan tahdolla mennään eikä millään takahuoneen päätöksillä koska "kansa ei tiedä".
Häpeäisit edes!!

Irlanti oli ainut maa joka “salli” kansalaisten sanoa asiasta mielipiteensä. He nyt sitten sanansa sanoivat, vaikka äänestysprosentti olikin alhainen. Mikään muu maa ei ollut halukas kysymään kansalaistensa kantaa asiaan – Suomessa ei juuri asiaan otettu kantaa medioissa ennen äänestystä; veikkaan, että moni aktiivipolitiikan ulkopuolella toimiva ihminen ei tiennyt moisesta päätöksestä mitään, vielä harvempi ymmärtää mitä Lissabonin sopimus tarkoittaa. Poliittiset toimittajatkin raportoivat mieluummin viime vaalien rahasotkuista ja muusta ”helpommin ymmärrettävästä” kuin sopimuksesta.

Jos kaikki EU-maat olisivat äänestäneet, siis kysyneet kansalaistensa mielipiteen, voisi Irlannin tavoin äänestäneitä olla muitakin. Ei tarvitsisi ajatella, että Irlanti pienenä maana nyt sabotoi koko homman.

Kansalaisia voi myös pitää tietämättöminä, ymmärtämättöminä, jopa tyhminä, mutta se on ylimielistä, elitististä. Asioiden ylhäältä sanelun ei pitäisi olla tätä päivää Euroopassa. Suurilla(kin) päätöksillä pitäisi olla edes jollain tasolla kansan enemmistön kannatus, se lienee demokratian pääperiaatteita. EU on olemassa eurooppalaisten, kansalaisten, hyväksi. Jos yksi kansakunta nyt sai sanoa sanansa ja on eri mieltä poliitikkojen kanssa, on päättäjien varmasti aika miettiä asiaa.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä…

Onko EU:ssa viestintään keskittyvää toimistoa, ihmisiä jotka päätyökseen viestivät EU-kansalaisille mitä parlamentissa tapahtuu, minkälaisia päätöksiä siellä tehdään – selkeästi ja ymmärrettävästi? Jos on, mihin ne viestit häviävät? Itse olen ainakin hyvin riippuvainen siitä uutisoinnista mitä päivälehdet, sähköinen media ja tietyt blogit, kuten tämä Alexin, asioista kertovat. Sitten, kun on aktiivinen, ja osaa suodattaa uutisoinnista ainakin selvimmät yksisilmäisyydet ja ”omat edut” voi muodostaa käsityksen.

Liikemiesryhmä vaikutti Suomen istuvan eduskunnan kokoonpanoon huomattavassa määrin. Nyt Irlannissa, liikemies Declan Ganley johti, rahoitti ja voitti EU:n perussopimuksen ratifiointia koskeneen kansanäänestyksen, arvatenkin, populistisella ei-kampanjallaan. Näin luututaan Euroopassa demokratialla lattioita. Kysymys on suuritsa periaatteellista linjoista. Jos Eurooppaa alkaa tosiasiassa hallitsemaan itsekkäät liikemiehet bisnestavoitteineen, palaamme historiassa taaksepäin - uusfeudalismiin. Nyt reilu miljoona Irkkua päätti viiden sadan miljoonan eurooppalaisen tulevaisuudesta.

Ihan turha vedota siihen että miljoona irlantilaista päätti satojen miljoonien eurooppalaisten puolesta, kun muille ei annettu edes mahdollisuutta. Vaikka kansa olisi kuinka tyhmää, pitää ymmärtää ettei se ole yksinkertaisesti valmis EU:n perustuslakiin, jos se äänestää EI.

EU-politiikan huippupaikoilla toimivat antavat itsestään typerän kuvan, kun jo parin negatiivisen kansanäänestystuloksen jälkeen kehtaavat nimetä saman paperin uudelleen ja viedä sen läpi niin, ettei useimmissa maissa enää tarvitsekaan kansanäänestystä.

Tulee oksettava olo, kun ajattelee, minkälaisina pässeinä meitä "tavallisia kansalaisia" oikein pidetään, kun meidän luullaan tarvitsevan muutamien huippupoliitikkojen visioita siitä, miltä maailman pitää näyttää.

Kun nyt on toisen kerran tehty sama virhe peräkkäin vaihtoehtoja alkaa olaa yhä vähemmän. Seuraavassa muutamia:
1. Irlannin toinen äänestys, mikä olisi Irlannin kansalaisten halveksuntaa.
2. Irlannille erityisehdot ja uusi äänestys. Miten tähän vaihtoehtoon suhtautuisvat esim. britit ja tsekit?
3. Sopimuksen viipalointi osiin ja erillinen hyväksyntä/ratifiointi kustakin kohdasta, mikä johtaisi ns. "multi-speed EU:hun", mikä tulee jossain määrin tapahtumaan joka tapauksessa.
4. Uusi tuumaustauko ja sen jälkeen uusi ratkaisuyritys esim. viipaloinnin kautta, mikä johtaisi EU:n toiminnan selvään hidastumiseen ja mahdollisesti sen suosion vähenemiseen entisestään.

Valitaan, mikä reitti ja ratkaisu tahansa, EU:n tulee jatkossa pohtia tarkasti, miten se voisi lisätä päätöstensä ymmärrettävyyttä kansan silmissä. Tällä hetkellä EU on aivan liian etäinen. Toisaalta EU tarvitsee Lissabonin sopimusta. Ja lopuksi ehkä olisi vihdoin aika myöntää, että EU tulee jatkossa etenemään ja kehittymään joidenkin jäsenvaltioiden osalta nopeammin kuin toisten. Näinhän on jo nyt asianlaita esim. eri direktiivien implementoinnin kanssa.

"Liikemiesryhmä vaikutti Suomen istuvan eduskunnan kokoonpanoon huomattavassa määrin."

Suomen istuvan eduskunnan kokoonpanoon vaikutti huomattavasti SDP:n pitkä hallitusvastuu, ylimielisyys ja paikallejämähtäneisyys. Istuvan eduskunnan kokoonpanoon oli huomattava vaikutus myös ylimielisen SAK:n lokakampanjoinnilla. Tämän liikemiesryhmän antaman vaalituen vaikus oli tuskin niin suuri kuin oppositio antaa ymmärtää.

It would be good if all other 26 countries would have a referendum as well. Here in the Netherlands the referendum was stopped by dealing of the Christian Democrats and Social Democrats. I think 70% would vote NO at the moment. There is a difference between an Europe of independent but cooperating souvereign states and the European supranational state.

St. Johanille: tarkoitin yksinomaan ja ainoastaan demokratiaa, sitä on sekä vasemmalla että oikealla

Minusta Erkki Toivanen osui uusisuomi-blogissaan asian ytimeen:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/erkkitoivanen/kiitos-irlanti

Kiitos Jorma Savikolle hyvästä linkistä. Toivanen puhui keskeltä asiaa. Koska arvostan Alex Stubbin poikkeuksellista avoimuutta kannanotoissaan, ihmettelen myös, miksi hän näkee Lissabonin sopimuksen niin tärkeänä EU:n kehityksen kannalta, vaikka selkeästi suuri osa EU-kansalaisista myös Irlannin ulkopuolella on sitä vastaan. Miksi sellainen sopimus pitää "myydä" kansalaisille tai viedä läpi vaikka väkisten?

I share Jan's words: "There is a difference between an Europe of independent but cooperating souvereign states and the European supranational state."

Joku tai jokin on onnistunut aiheuttamaan tilanteen, missä "modernien" eurooppalaisten maiden muka-valveutuneet kansalaiset paheksuvat valtionjohtojaan, ellei jokaiselta heiltä kysytä lupaa tärkeistä asioista päätettäessä. Mikäli heiltä ei kysytä, kulloinkin istuvan valtionjohdon jatkovalinta on vakavasti vaakalaudalla. Ei ole siis ihme, että demokraattisten maiden johtajilta vaaditaan tuhti annos poliittista rohkeutta, visionaarisuutta ja määrätietoisuutta, mikäli haluavat tehdä tärkeitä kansakunnan kehityksen suuntaa määrittäviä päätöksiä nojaten perustuslakiensa määrittämään edustuksellisen demokratian periaatteisiin alistumatta populismin johdosta kansanäänestyksiin. Irlanti on poikkeus, koska perustuslaki vaati kansainäänestyksen.

Jos asioihin perehtymättömät rivikansalaiset raaskisivat opiskella
maidensa perustuslakeja kohdasta "valtiomuoto", mihinkään EU-
kriisin ei oltaisi alun alkaenkaan ajauduttu. Toisaalta, suorademokratiauskovaisuuteen vuosikymmenten saatossa hairahtuneita rivieurooppalaisia ei kuitenkaan voi syyttää siitä, että he näkevät kansan hyväksynnän kaikkein pyhimpänä hallinnollisena periaatteena, jolle kaikki muut hallinnolliset periaatteet kuten esim. pätevyys, asiantuntevuus ja hallinnollinen tehokkuus voidaan empimättä uhrata.

Edustuksellisen demokratian periaate nojaa jälkimmäisiin hallinnollisiin periaatteisiin ja katsoo kansan hyväksynnän olevan hallitusti käytettynä toki keskeinen periaate, erityisesti päättäjien valintaprosessien yhteydessä, muttei missään tapauksessa muiden keskeisten hyvän hallinnon periaatteiden uhrialttari.

Kansanäänestyksistä on kymmenessä vuodessa tullut muoti-ilmiö.
Vanhempaa, yhteisöllisempää ja nöyrempää sukupolvea ei ole
perinteisesti haitannut alistua demokraattisesti valitun parlamentin
tahtoon ja luottaa siihen, että demokraattisessa järjestelmässä
kansallisia ja maailmanpoliittisia kysymyksiä päivätyönään vatvovat
päättäjät tuntevat ainakin keskimääräisesti heitä paremmin kansalaisten yhteisen edun kuin kansalaiset itse, jotka yhteistä etuaan eivät päivätyökseen pohdi. Kansalaiset osaavat toki ilmaista halunsa ja tarpeensa, mutta eikö äitikin aina sanonut, ettei kaikki mitä itselleen haluaa ole välttämättä itselleen hyväksi. Tarvitaan viisasta äitiä, joka osaa tämän arvion tehdä lapsen puolesta.

Mutta ei. Yhteisöllisyyden lahotessa vuosikymmenten saatossa on
yksilöstä tullut yksinvaltias. Ja kun yksilö on keisari, valtio on
vasalli. Tietyssä mielessä ranskalaiset ja irlantilaiset ovat tehneet mallityötä antaessaan esimakua todellisesta kansanvallasta sanan puhtaimmassa ja oikea-oppisimmassa merkityksessä, missä kansa päättää maan kohtalonkysymyksistä. Koko EU:n tasolla kyseessä on tietysti vastuutonta demokratian prostituutiota, missä osavastuu on
vieritettävä selkärangattomille hallituksille tai perustuslaeille, jotka alistavat yksittäisen kansan päätettäväksi koko maanosan kohtalon.

I constantly hear statements from foreign ministers and people in favour of the Lisbon treaty which are downsizing the result of the Irish vote. Democracy and accepting this NO in Ireland should be the basics of the European Union. Opposition against the EU will only get stronger when you ignore direct democracy. I used to be a strong supporter of the EU.