Lissabonin sopimus
Eduskunta hyväksyi tänään Lissabonin sopimuksen äänin 151-27. Hieno homma.
Itseäni on vähän jäänyt jurppimaan, että en ole viime viikkojen aikana osallistunut aktiivisemmin keskusteluun Lissabonin sopimuksesta. Olisi varmaan pitänyt.
En oikein tiedä mistä on kiikastanut. Ehkä meikäläistäkin vaivaa jonkinasteinen EU-sopimusväsymys. Huolestuttavaa sinänsä...Kun on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimusta sekä edesmennyttä EU:n perustuslakia, niin jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.
Tässäkin blogissa olemme vuosien saatossa käsitelleet EU:n sopimuksia. Aiheet ovat pitkälti samat, joista kirjoitin aikoinaan Helsingin Sanomien Sunnuntaisivuille kolumnisarjan. Nyt ei ole vain riittänyt rahkeita pitää keskustelua yllä. Uusi työ ja uusien asioiden oppiminen on varmaan vienyt parhaimman instituutioterän.
Lissabonin sopimuksen varsinainen sisältö ei pahemmin poikkea EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Rakenne ja nimi muuttui, muutamat maat saivat poikkeuksia ja symbolit poistettiin. Muutoksia pitää tarkastella suhteessa Nizzan sopimukseen. Tuolloin tulee uutta vaikka millä mitalla.
On presidenttiä, ulkoministeriä, oikeushenkilöllisyyttä ja turvatakeita. Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit saavat lisää valtaa. Tulee kansalaisaloite, lisää enemmistöpäätöksiä ja oikeudellisesti sitovat perusoikeudet. Oikeus- ja sisäasioihin tulee myös paljon uudistuksia.
Lontoossa työskentelevien kv-toimittajien kanssa lounaalla Merikasarmilla
Nämä muutokset eivät vaikuta meidän elämään suoranaisesti. Vaikutukset nähdään vasta siinä vaiheessa kun näiden uudistusten pohjalta ruvetaan rustaamaan EU-lakeja.
Tämänhetken suurin jännitysmomentti on tietenkin Irlannin kansanäänestys. Siitä ei voi oikeastaan vielä sanoa mitään. Odottelen vain lopputulosta sormet ristissä ja peukut pystyssä. Mitään C-suunnitelmaa ei ole. Nythän on vasta B-suunnitelma menossa...
Tänään tapasin muuten meidän Yhdysvaltain suurlähettilään, Pekka Linnun. Hyvät treffit. Valmistelimme vierailua Washingtoniin. Meillä oli paljon ideoita - kongressitapaamisia, think-tankeja, puhe, mediaa, jne. Kunhan saisimme niistä edes neljänneksen toteutettua.
Lounastin nuorten kansainvälisten toimittajien kanssa. Olivat tulleet Lontoosta vierailulle. Innokas porukka, joka ahmi tietoa Suomesta. Oli toimittajia muun muassa Intian, Kiinan, Italian, Ranskan ja Japanin päämedioista. Nämä ovat hyödyllisiä juttuja, joilla voidaan kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla.
16 kommenttia
Terve Alex!
Tässä itse olen pahasti pettynyt tuosta Lissabonin sopimuksen tiedottamisesta kansalle. Enpä itse ole siitä paljoa kuullut tai tiedä sen tarkaa tietoa miten se vaikuttaa elämään ja asioihin. Mutta jos nyt olen oikein ymmärtänyt niin tämä on se ensimmäinen askel kohti liittovaltiota?
Hyvä Teemu Lokka, tuosta nimeeni kytketystä linkistä löydät perustiedot sopimuksesta tiiviinä pakettina suomeksi.
Tervehdys Alex!
On perin relevantti kysymys, miksi Lissabonin sopimus käsiteltiin Suomessa vai ylätasolla eli eliitin piirissä? Pidettiinkö itsestään selvänä, ettei kansa kuitenkaan ymmärrä mistä siinä on kysymys, vai, ajateltiinko, että Suomi ei ainakaan kaada sopimusta? Nyt tulisi sopimuksesta tehdä "kansanpainos" tyyliin Raamattu/Katekismus. Nimenomaan Suomen kannalta, rehellisesti plussat ja miinukset. Veikkaisin ymmärryksen sopimuksen suhteen kasvavan, jos oivallus EU:n vallan ja voiman kasvusta leviäisi rahvaan tietoon.
Minusta Lissabonin sopimus on erittäin positiivinen askel eteenpäin Euroopan Unionin kehityksessä. Erityisesti näen että uusien virkojen, presidentin ja "ulkoministerin", perustaminen luovat yhtenäisyyttä ja toivottavasti myös selkeyttä päätöksentekoon.
Olisi ollut tosi hyödyllistä jos sopimuksesta olisi käyty laajemmin keskustelua Suomessa. "Knowledge is power." Ja kun "tiedetään", voidaan myös vaikuttaa asioihin.
Lissabonin sopimuksen ratifiointi jää häpeällisenä vaiheena Suomen historiaan. Svinhufvud, Mannerheim, sotaveteraanit ja muut jotka halusivat säilyttää suomalaisen kansanvallan viimeiseen mieheen pyörivät haudoissaan vielä pitkään.
Suuren osan häpeästä saa ottaa hartioilleen kansanedustajamme , jotka antavat meidän kansalaisten valtaa ylikansalliselle teknokraateille, jotka eivät ole vastuussa kellekään eikä kansalla ole myöskään valtaa heistä äänestää ( EU:n kommissio, EU-presidentti, EU-ulkoministeri).
Kansanvallan ottaminen pois kesken vaalikauden on rikollista. Se on tyranniaa. Vain kansa voi antaa oman vallan pois niin halutessaan kansanäänestyksellä. Kun kansa herää minkälaiseen tyranniaan heidän valitsemansa ja luottamansa edustajat ovat langenneet, Eduskuntatalon portailla nähdään erittäin rankkoja mielenosoituksia.
Toisessa maailmansodassa luotimme saksalaisiin. Ei olisi arvannut, että vielä joskus irlantilaisiin.
Jotka haluavat reilun tunnin oppitunnin Lissabonin sopimuksesta, niin menkää Google Videoon ja hakusanaksi End of Nations. Eurooppatiedotuksen brosyyrit jättävät mainitsimatta monia asioita.
Heikki Liimatainen
Hei,
mita mielta olet siita, etta nimityksia EU:n huipputehtaviin (presidentti, korkea edustaja jne.) pitaisi arvioida myos sukupuolten tasa-arvon nakokulmasta? Toistaiseksi suurin osa ehdotetuista nimista on ollut miehia.
Antaa EU:sta hiukan oudon kuvan alueena, jossa sukupuolten tasa-arvo on maailmassa edennyt varmaankin pisimmalle, jos sen nakyvimpiin edustustehtaviin ei loydy lainkaan naisia. Niin kansallisella tasolla kuin komissiossa ja europarlamentissa patevia ja monessa liemessa keitettyja poliitikkoja loytyy niin naisista kuin miehistakin.
Heikin mukaan Marski pyörii haudassaan. Anakronismeja olisi tietty syytä välttää, mutta veikkaanpa, että aidosti kosmopoliitti marsalkka olisi sopimuksesta pikemminkin innoissaan.
Monen muun huolen lisäksi EI-puolue kantaa huolta kansallisvaltion suvereenisuudesta. On totta, että mihin tahansa kv-sopimukseen sitoutumalla allekirjoitetaan yhteisiä pelisääntöjä ja siinä mielessä luovutaan osasta suvereniteettia.
Toisaalta ollakseen itsenäinen valtion on saatava olemassaololleen tunnustus. Jokainen kv-sopimus on osapuolten tunnustamista. Näin kaikessa keskeisessä yhteistyössä mukana oleminen myös vahvistaa valtiollista olemassaoloa.
Sen puolesta ne veteraanitkin taistelivat.
Hyvä Tarmo Viitaluoma, Lissabon-katekismuksen löytää esimerkiksi Eurooppa-tiedotuksesta. Laurin antama linkki kannattaa myös lukaista läpi.
Lissabonin sopimus oli hieno esimerkki siitä, mihin Euroopan laajuinen poliittinen eliitti kykenee. Kansalaisten epäsuosiossa oleva projekti pyritään saattamaan toimintaan keinolla millä hyvänsä. Kun kansanäänestykset antavat väärän tuloksen, niin niitä ei enää pidetä (eli eurooppalaisten toivo on tällä hetkellä irlantilaisten käsissä).
Ja mikä koko homman tarkoitus on? Saada lisää valtaa eurooppalaiselle poliittiselle eliitille. Tuolta Tieralan tarjoamasta linkistä voimme lukea heti ensimmäisenä kohtana sopimuksen tuomista muutoksista: unionin päätöksenteko tehostuu. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että poliittinen eliitti voi yhä tehokkaammin säätää lakeja, joilla tuhotaan kansalaisyhteiskuntaa ja alistetaan kansalaisia.
Tämän koko prosessin luulisi vihdoinkin osoittaneen ihmisille, että EU on vaarallinen. Ja kohta vieläkin vaarallisempi, mikäli irkut hyväksyvät sopimuksen.
Parahin Lauri Tierala.
Lukasin tuon Eurooppa tiedoituksen sivut läpi siellä oli ihan hyvä tiivistelmä miten asia on. Mutta mielestäni Eurooppa tiedotus on pahasti epäonnistunut tehtävässään jakaa EU tietoutta kansalle kun se on täällä internetin kätköissä. Tietoa mielestäni pitäisi olla helpommin saatavilla ja siitä tulisi tiedoittaa mediassa mistä sitä voi saada. Tosin poliittinen keskustelu täällä pohjolassa EU asioista on muutenkin niin vähäistä ettei kansalla ole hajuakaan mitä siellä EU parlamentissa ja komissiossa tapahtuu....
Hyvä Henrik Ruso,
Väite, että Mannerheim olisi innoissaan että kreikkalainen kommunisti tai italialainen fasisti laativat lakeja Suomen kansalaisille saa minut voimaan pahoin. Kansainvälisten sopimusten tekeminen fasistien ja kommunistien kanssa on/oli toki arkipäivää kansainvälisessä politiikassa sekä 1940-luvulla että 2000-luvulla. En tiedä miksi sekoitit nämä kaksi asiaa toisiinsa. Ja lisäksi Norja ja Sveitsi ovat edelleen tunnustettuja valtioita Henrik Ruso.
Kukaan ei ole täällä tarttunut siihen miten on mahdollista että kansanedustaja luovuttaa lainsäädäntövaltaa ylikansalliselle päätäntäelimille ilman kansanäänestystä? Se valta on vain lainassa neljä vuotta kansanedustajalla eikä sitä saa antaa sen aikana pois. Miten ministeri Stubb vastaa tähän? Entä hänen oppipoikansa Ruso? Te muut? Muistakaa että mielipidetiedustelujen mukaan suomalaiset olisivat halunneet äänestää tästä sopimuksesta!!
Toivottavasti huomenna voi mennä pubiin ja juoda pari Guinnessta irlantilaisten kunniaksi!
Heikki Liimatainen
Odottaessamme Irlannin äänestystulosta kenties pelonsekaisin tuntein, mieleen hiipii ajatus, olisiko koko sopimuksen "sisäänajo" (= hyväksyttäminen, sisällöstä tiedottaminen ja sopimuksesta seuraavat käytännön toimet, esim. EU:n ulkoaisianhallinnon järjestäminen) kannattanut tehdä toisin. Jälkiviisaana voitaneen sanoa, että ehkä toisin olisi voitu tehdä, jos läpimenon epävarmuus olisi huomioitu jo hylättyä perustuslaillista sopimusta valmisteltaessa. Lissabonin sopimuksen kanssahan oltiin jo alkuperäistavoitteesta ajallisesti vuosia myöhässä.
Ehkäpä kuitenkin nopein tapa edetä olisi ollut koko paketin viipalointi pienempiin osiin, jolloin kustakin osasta olisi voitu helpommin informoida kansalaisia ja siten saada ne myös hyväksytetyiksi kansanäänestyksillä silloin kun jokin asiakokonaisuus olisi tällaista käytäntöä vaatinut. Valiettavasti tehtiin kollektiivinen virhearviointi kun haluttiin saada kaikki yhdellä kertaa. Useat irlantilaiset ovat äänestäneet sopimusta vastaan tai jättäneet kokonaan äänestämättä, koska helposti ymmärrettävää informaatiota on ollut liian vähän saatavilla. Sopimusteksti on kieltämättä monin paikoin vain suuntaa-antavaa ja tavalliselle kaduntallaajalle vaikeasti aukeavaa. Näille seikoille ei ehkä voi mitään, mutta olisi ollut hyvä, jos koko sisällöstä olisi laadittu myös kansalaisten ymmärrettävissä oleva selitysteksti. TYölästähän se olisi ollut, mutta riippumatta siitä, hyväksyvätkö irlantilaiset sopimuksen vai ei, tapa millä sopimus pyritään saamaan voimaan on etäännyttä eurooppalaisia entisestään EU:sta ja EU:n hallinnosta. Tähän seikkaan on tultava muutos!
Myös Suomessa media on ollut kovin hiljaa koko Lissabonin sopimuksesta eikä kansalaisillekaan ole riittävän aktiivisesti tarjottu informaatiota sopimuksen sisällöstä. Näin olisi kuitenkin pitänyt olla. Alexin sivuilla olemme käyneet vilkastakin keskustelua asiasta, mutta se ei ole sama asia kuin että Lissabonin sopimuksesta olisi keskusteltu koko kansan suulla. Asia on jäänyt suurelle yleisölle vieraaksi.
Nyt me sitten odotamme, että muutama miljoona irlantilaista päättää Lissabonin sopimuksen läpimenosta tai pahimmassa tapauksessa sen kaatumisesta. Eihän tämän näin pitänyt mennä?
A.Stubb on ollut eritäin hiljainen, että Lissabonin sopimus on 7000 sanaa pidempi, vaikka on 67 sivua lyhempi kuin EU-Perustuslaki sopimus joka kaatui vuonna 2005.
Eli Lissabonin sopimus on sanottu olevan "mini-versio", mutta todellisuudessa on pidempi ja tarkoittukselleseti paljon moni-mutkisempi kuin vanha sopimusta. Hienoa!
Myöskin kun EU:n perustuslaki oli muutettiin Lissabonin sopimukseksi, sen formaattia oli muutettu, jonka pääajatuksen oli välttämään kansanäänestyksiä. Useammat EU-valtiot olisivat äänestäneet EI, jos ihmisillä olisi äänioikeus. Siis, Irlanti ei ole poikkeus, vaan tarkka kuva Euroopasta.
Irlantilaisille täyttyy nostaa hattua siitä, että he kaatoivat Lissabonin-sopimuksen. Demokratia tällä sopimuksella olisi siirtynyt EU-kabinetteihin. Lissabonin-sopimuksesta ei ole tiedotusvälineissä sanottavasti keskustellut kun kaikki energia ja tarmo on mennyt vaalirahoitus-sotkun selvittämiseen. Myös Suomen osalta sopimuksesta olisi pitänyt järjestää kansanäänestys! Nyt vain puolueiden eliitti painoi kyllä-nappia Eduskunnassa ja asia oli sillä selvä sekä se siitä kansalaisdemokratiasta EU:ssa. EU:n kaavailtu "perustuslaki" on siirtymä kohti Euroopan liittovaltiota. Mitä ylipäätänsä "perustuslain" jälkeen on virkaa kansallisilla Eduskunnilla muuta kuin painaa jaa-napppia suomenkielisenversion hyväksymisen merkiksi.
Yhdyn sopimuksen kritisoijiin, kuten valtaenemmistö kaikilla netin keskustelupalstoilla. Siellä puhuvat asiasta huolestuneet. Se enemmistö, joka ei ole kiinnostunut (kuten itsekin aiemmin), on jätetty paitsioon.
Oikein selkeän esityksen Lissabonin sopimusta edeltävästä versiosta luin täältä: http://www.perussuomalaiset.fi/ajankohtaista/eu_perustuslakiluento.html
Oiva sana tilannetta kuvaamaan on: Törkeää. Prosessi sisältää niin paljon maalaisjärjellä ymmärrettäviä seikkoja sopimusta vastaan, ettei niitä eurokraatit voi kääntää. Olen turhautunut, surullinen ja jopa peloissani. En uskonut kokevani tällaista tilannetta. Viitaten yllä olevaan linkkiini, siellä korostetaan sitä, että Suomessa valta kuuluu kansalle. Näin ei kuulemma ole kovin useassa demokraattisessa maassa. Nyt delegoitua valtaa hoitavat ovat tehneet merkittävän päätöksen vastoin kansan tahtoa. Kuin keittiön kautta. Mielestäni kuvaavaa on, ettei Matti Vanhanen äänestänyt. Nyt sitten keskustellaan siitä, pitääkö esim. minun lähteä ulkomaille sotimaan, kun käsky käy. Lässytetään, ettei sopimuksenmukainen EU ole sotilaallista liittoutumista ja muuta roskaa. Käsitän apuvelvollisuuden NATO:a vastaavaksi artiklaksi, kun sen itse luen. Kun armeijat ovat jo olemassa ja käsky käy, siinä on riittävästi sotilaallista liittoutumista minulle.
Kaikesta haisee se, ettei perustuslakia ja sen merkitystä filosofisessa mielessä ole ymmärretty. Ehdotukseni on, että kansanedustajat etulinjaan, kun käsky käy.
En unohda tätä koskaan. Poliitikot pettivät kansan luottamuksen. Onneksi en äänestänyt Kokoomusta, vaikka harkitsin. Olen valmis kadulle. Edustajamme eivät ole kykeneviä hoitamaan asioitamme. Kansan tahto on heille vain ongelma. Järkyttävää.
Ja niin on maa jonka sotaveteraanit meille ovat antaneet luovutettu EU eliitille.
Ilman keskustelua, äänestystä tai edes kunnon neuvotteluja saada Suomelle paras mahdollinen diili aikaiseksi. Tuntuu että on tärkeämpää kammeta oma presidentti pois "huippareista" kuin oman maan etu.
"Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet, te saitte suurimman voiton, te voititte veljen veljelleen, te löysitte kansan eksyneen, te airuet aamunkoiton"
Saas nähdä pystyvätkö seuraavat sukupolvet taistelemalla vapauttamaan Suomen, nyt kun eliitti on sen pois antanut.