Havaintoja Keski-Aasian matkalta
Piti kirjoittaa muutama matkahavainto perjantaina. Siitä ei valitettavasti tullut mitään, koska sain matkamuistoksi jonkun vatsapöpön. Onneksi ei mitään sen vakavampaa. Heikotti vähän, ja sekin meni päivässä ohi.
Viikonlopun vietin Brysselissä, josta lennän maanantaina Tallinnan kautta Helsinkiin. Tiistaina Berliiniin. Keskiviikkona Brysselin kautta Pariisiin. Ja torstaina takaisin Helsinkiin. Perjantaina ja lauantaina onkin sitten puoluekokous Tampereella. Onneksi tähän matkustusrumbaan tulee tauko juhannuksen jälkeen...
Siis muutama havainto Keski-Aasian matkalta:
1. Matkailu avartaa. Kyllä teki hyvä nähdä taas paljon uutta. Nyt sitä hahmottaa paljon paremmin mistä on kyse kun puhutaan esimerkiksi EU:n Keski-Aasia strategiasta tai Etyj:n toiminnasta alueella.
2. Etyj:n rooli. Ety-järjestöllä on keskeinen rooli Keski-Aasiassa. Kaikki - presidentit, ulkoministerit, parlamentaarikot, jne. - tunsivat Etyj:n läpikotaisin. Kaikilla oli siitä mielipide. Näin ei ole Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Tuntuukin siltä, että Etyj:n tulevaisuus on nimemomaan Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella.
Tadzhikistanin kartta (CIA World Factbook)
3. Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio. Parempaan suuntaan mennään, mutta paljon on vielä tekemistä. Mentaliteetti on aivan erilainen. Uskotaan vahvoihin johtajiin ja järjestykseen. Tai annetaan ainakin uskoa...Esimerkiksi sananvapaus tuntui olevan perin eriskummallinen konsepti monelle.
4. Keski-Aasian maissa on eroja. Tadzhikistanilla ja Kirgistanilla on vettä, mutta ei öljyä eikä kaasua. Uzbekistanilla, Kazakstanilla ja Turkmenistanilla taasen on energiavaroja vaikka muille jakaa. Etyj-suhtautumisessa on myös eroja. Tadzhikistanissa väännettiin kättä jatkomandaatista, mutta homma hoitui tyylikkäästi. Uzbekistanissa Etyj:iin suhtauduttiin paljon nuivemmin kuin Turkmenistanissa.
Turkmenistan (CIA World Factbook)
5. Henkilökultti voimissaan. Ne kolme maata, joissa vierailin, ovat erittäin presidenttivetoisia. Jokaisen presidentin ympärille on rakennettu vahva henkilökultti. Turkmenistanissa se oli vahvimmillaan jättiläismäisine kuvineen ja Ruhname-kirjoineen. Presidentit olivat vahvoja isä(nmaa)-hahmoja.
6. Kansainväliset ulkoministerit. Kaikki ulkoministerit, jotka olen tavannut Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella (Kirgistanin ja Armenian kollegoja en ole vielä tavannut) ovat olleet kielitaitoisia, kansainvälisesti suuntautuvia ammattilaisia. Enää ei nimitetä vain paikallisessa politiikassa meriittejä hannkineita poliitikkoja. Ulkoministereiden kanssa puhutaan englantia, presidenttien kanssa keskustellaan tulkkien välityksellä.
7. Tervettä kilpailua. Keski-Aasian maiden välillä on jatkuvaa köydenvetoa. Kazakstan on suurin ja muiden maiden näkemykset sen keskeisyydestä ovat sen mukaiset. Onhan meillä Pohjolassakin aina omat näkemyksemme naapureista. Venäjä on on Venäjä, Ruotsi on Ruotsi ja Viro on Viro - kaikki hyvine ja hassuine puolineen.
Uzbekistan (CIA World Factbook)
8. Eurooppa ei ole Keski-Aasia. Presidentti Karimovin kanssa käyty keskustelu kristallisoi entisestään, että kaikki lähtee liikkeelle toisen osapuolen ymmärtämisestä. Euroopan ja Keski-Aasian välillä on eroja. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat ainakin periaattellisella tasolla osa eurooppalaista arvomaailmaa. Keski-Aasiassa ne eivät aina ole yhtä keskeisessä asemassa. Meillä on siis kaksi lähestymisvaihtoehtoa: voimme joko painostaa tai käännyttää. Diplomaattinen keppi yhdistettynä taloudelliseen porkanaan tuntuu olevan toimiva resepti.
9. Teetä, teetä ja teetä. Keski-Aasiassa juodaan paljon sellaista laimeata vihreää teetä. Minne tahansa mennään, niin teetä on tarjolla. Itseni kaltaiselle vähän kärsimättömälle hemmolle tekee välillä tiukkaa kun pitää aina vaan kohteliaisuussyistä istahtaa sohvalle juomaan teetä. Se ei ole helppoa ainakaan silloin, kun on juuri laskeutunut ja haluaisi mennä nopeasti hotelliin nukkumaan.
10. Urheilu, ravinto ja lepo. Mitä enemmän matkustan, sen tärkeämmäksi nuo kolme asiaa muuttuvat. Ne ovat symbioosissa. Päivät menevät paljon paremmin kun olen nukkunut hyvin, syön terveellisesti ja saan urheiltua. Jos jostain päästä vuotaa niin pakka ei pysy kasassa.
Blogikuvauksista otos perjantaina: vas. Eka Ruola, Pekka Mustonen ja Mikael Siirilä
7 kommenttia
Kirjoitit näin: "Presidentti Karimovin kanssa käyty keskustelu kristallisoi entisestään, että kaikki lähtee liikkeelle toisen osapuolen ymmärtämisestä. Euroopan ja Keski-Aasian välillä on eroja. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat ainakin periaattellisella tasolla osa eurooppalaista arvomaailmaa."
Ihan varmaa on, että demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio eivät ole osa Karimovin arvomaailmaa. Ainakin ihmisoikeudet on kumminkin kirjattu ihan YK:n yleismaailmallisessa julistukseen, enkä lähtisi ihan heti demokratiastakaan tinkimään. Oikeusvaltio taas on demokratian ja ihmisoikeuksien perusedellytyksiä.
On kiva sanoa, että täytyy ymmärtää toista osapuolta. Mutta kukahan se toinen osapuoli oikein on, tämä Uzbekistanin diktaatoriko, vaiko kenties hänen arvostelijansa, joita on niitetty konekivääreillä, murskattu panssarivaunuilla, suljettu vankiloihin ja ajettu maanpakoon?
Ei pidä suhteellistaa ihmisoikeuksia, vaikka diktaattorit sitä kuinka suosittelisivatkin. Kyllä aasialaisetkin haluavat oikeuksia, jos sitä kysyy heiltä itseltään eikä päällepäsmäreiltä.
Venäjä on nykypäivää, Keski-Aasia tulevaisuutta.
Syystä tai toisesta EU:n ja Keski-Aasian on tehtävä yhteistyötä: suoraan ilman välikäsiä (EU-Keski-Aasia, ei EU-Venäjä-Keski-Aasia).
Kalle - ole huoleti. Demokratiasta, ihmisoikeuksista tai oikeusvaltiosta en tinkinyt kertaakaan. Diplomaattinen voi olla, mutta kyllä se viesti perille meni. Voi vaikka kysyä Etyj:n edustajalta Uzbeksitanissa kun hän ehdotti, että minun kannattaa "softata" näissä kysymyksissä...
Alex
Todella hieno yhteenveto matkasta: kiitos.
Keski-Aasian tekstisi antaa uutta tietoa ja mielenkiintoista pohdittavaa alueen tilanteesta josta ei paljon tietoa muuten saa, varsinkaan ”passiivinen” asioiden seuraaja. Ihmisoikeuksista tällä alueella on viime aikoina ollut jonkun verran keskustelua ja aiheesta tehty dokumentti olisi mielenkiintoista nähdä.
Matkailu avartaa!
Kallelta tärkeä huomio.
Tasapainotteluun neuvotteluyhteyden ja periaatteiden välillä ei ole patenttiratkaisua. Jos olisi, ei olisi politiikkaa. Tässä suhteessa politiikka, myös ulkopolitiikka, on hyvinkin arkista.
Kuvitellaan esimerkiksi seuraava tilanne.
Olet taloyhtiössäsi hallitusaktiivi. Yhteistyö sujuu kitkatta, toiminta on mielekästä ja katsot kaikkien hallituksen jäsenten toiminnan arvokkaaksi taloyhtiön kannalta. Erästä kokousta jatketaan sitten kaljatuoppien äärellä ja opit tuntemaan muut henkilökohtaisemmin. Yksi heistä osoittautuu puheissaan rasistiksi.
Kuinka toimit? Hymähteletkö vaivautuneena hänen puheilleen? Vastustatko varovaisesti? Lyötkö jopa nyrkkiä pöytään? Jos vastustat ääneen, niin teetkö sen kahden kesken vai muun hallituksen läsnä ollessa?
Mennään vaihteeksi virallisen Suomen housuihin.
Olet korkeassa poliittisessa virassa ja joudut edustamaan Suomea kansainvälisillä areenoilla. Yhteistyö tuntuu erityisen mielekkäältä silloin, kun koet konkreettista edistystä tärkeissä kysymyksissä, kuten esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä. Samalla tiedät hyvin, ettet voi hyväksyä eräiden yhteistyömaiden poliittista kulttuuria.
Kuinka toimit? Hymähteletkö vaivautuneena kyseenalaiseksi katsomiesi hallintojen toiminnalle? Vastustatko varovaisesti? Lyötkö jopa nyrkkiä pöytään? Jos vastustat ääneen, niin turvaudutko kahdenkeskiseen diplomatiaan vai pyritkö multilateraaliseen vaikuttamiseen?
Molemmissa tapauksissa vaakakuppien punnukset ovat samat. Toisella puolella on käytännöllinen edistyminen tärkeiksi katsomissasi asioissa, olivat ne sitten taloyhtiö- tai kansainvälistä politiikkaa. Toisella puolella et haluaisi vahvistaa kyseenalaiseksi katsomasi tahon asemaa yhteisössä.
Milloin puuttuminen on hyödyllistä? Milloin puuttuminen on haitallista? Jos puuttua, niin millä välineillä?
Milloin periaatteet on laitettava yhteistyön edelle? Ja milloin yhteistyö on ylin periaate?
Kirjoitit näin: Meillä on siis kaksi lähestymisvaihtoehtoa: voimme joko painostaa tai käännyttää. Diplomaattinen keppi yhdistettynä taloudelliseen porkkanaan tuntuu olevan toimiva resepti.
Olisiko mahdollista ajatella vielä yhtä lähestymistapaa? Keski-Aasian valtiolla on oma historiansa, josta muodostuu kulttuuri, joka ei tietenkään ole yksi yhteen Euroopan historian ja kulttuurin kanssa. Kulttuurin ymmärtäminen onkin sitten iso kysymys. Tässä prosessissa on kaukaa viisasta oivaltaa paikallisen kulttuurin voima. Enkä tarkoita vain teen juontia.
On varmaan vaikea pitää jalat tukevasti maan pinnalla, kun on jatkuvasti lennossa paikasta toiseen.
Urheilu ja ravinto ovat toki tärkeitä elementtejä hyvinvoinnissasi. Tärkein on ehkä kuitenkin riittävä lepo. Huippukin menee ylikuntoon, jos innoissaan unohtaa levätä.