Tadzhikistanissa
Terveisiä Dushanbestä, Tadzhikistanista! Laskeuduimme tänne eilen keskiyön pintaan. Valitettavasti huonosti nukutun yön jälkeen on menty tukka putkella.
Aloitin aamun 45 minuutin lenkillä. Kiersin valtion vierastalon puistoa. Perinteisiin mekkoihin pukeutuneet puutarhurit katselivat ihmeissään, kun juoksin fosforin keltaisessa urheilupaidassa ja -shortseissa.

Etyj:n mission vetäjän, suurlähettiläs Vladimir Pryakhinin kanssa
Päivä on ollut erittäin antoisa. Aamulla sain briiffin paikalliselta ETYJ-edustuston päälliköltä, Vladimir Pryakhinilta. Sen jälkeen tapasin Tadzhikistanin ulkoministerin, Hamrokhon Zarifin ja presidentin Emomali Rahmonin.
Ulkoministeri Hamrokhon Zarifi
Keskusteluissa nostin esiin kolme ETYJ-teemaa:
- ETYJ-mandaatin jatkaminen täällä Tadzhikistanissa. Se oli katkolla. Pitkien neuvottelujen jälkeen, sovimme mandaatin jatkosta. Aleksi Härkönen teki loistavaa työtä!
- Afganistan ja nimenomaan rajakysymys, jossa on saavutettu edistysaskeleita. Meillä on täällä kolme raja-asiantuntijaa ja olemme tukeneet toimintaa yli puolella miljoonalla eurolla. Tadzhikistanilla ja Afganistanilla on yhteistä rajaa 1400 km.
- Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Edistystä on tapahtunut, mutta paljon on parantamisen varaa.

Presidentti Emomali Rahmon pöydän toisella puolella
Loppupäivän aikana olen tavannut ETYJ-edustuston porukkaa, jotka eivät todellakaan työskentele helpoissa olosuhteissa! Pidin myös lehdistötilaisuuden kansainväliselle pressille sekä tapasin opposition ja kansalaisjärjestöjen edustajia.
Kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Illalla matka jatkuu Uzbekistaniin.
PS. Meillä on ollut yhteysongelmia, tämänkin blogitekstin sanelin puhelimessa Minnalle. Kuvatkin tulivat mutkan kautta Tadzikistanista, omia kuvia toivottavasti pian perässä.
2 kommenttia
Onnittelut räväkästä ja tehokkaasta ulkoministerikauden avauksesta. Tässä on juttu, jonka kirjoitin noista teemoista Australian suomenkieliseen lehteen Suomi Newspaperiin. Seilmestyy Melbournessa.
Parhaat toivotukset,
Timo Uotila, journalisti
Australian SBS-radion, ulkosuomalaislehtien ja Ylen avustaja.
Timo Uotila kommentoi:
Suomalaista sinisilmäisyyttä:
Nato, passivapaus, maamiinat ja rypälepommit
Suomi on pyrkinyt esiintymään myös turvallisuuspoliitiikassa EU:ssa ja kansainvälisillä foorumeilla ns. tavallisena eurooppalaisena valtiona. Tämä on sinisilmäistä ajattelua, sillä Suomi ei ole maantieteellisen asemansa vuoksi tavallinen EU-maa. Se johtuu jo pelkästään siitä, että meidän osallamme on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Se on samalla EU:n ulkoraja.
EU-maista vain Virolla, Latvialla ja Liettualla on raja Venäjän kanssa. Ilmankos ne ovat hakeutuneet nopeasti puolustusliitto Naton jäseniksi. Sotilaallisesti liittoutumaton Suomi vertaa mielellään itseään Euroopan muihin liittoutumattomiin maihin Ruotsiin, Sveitsiin, Itävaltaan ja Irlantiin. Mutta kaikkien niiden maantieteellinen asema on aivan toisella tavalla suojattu kuin Suomen.
Suomen uusi ulkoministeri Alexander Stubb tahtoo uudistaa Suomen Venäjän-politiikkaa. Stubb sanoo STT:n haastattelussa, että Suomen pitäisi harkita uudelleen varovaista ja jarruttavaa suhtautumistaan Venäjän viisumivapauteen.
Stubbin mielestä vapaampi matkustaminen itärajan yli olisi eduksi myös suomalaisille. Vapaakauppa ja viisumivapaus EU:n ja Venäjän välillä edistäisivät Venäjän demokratian kehitystä.
Euroopan unionin viisumipolitiikka ei Stubbin mukaan voi pohjautua ennakkoluuloihin.
Ulkoministerin mielestä myös Venäjän kehityksen vähemmän myönteiset piirteet pitää ottaa selvästi esille Suomen tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Vaikka Venäjä ei tällä hetkellä ole ns. sotilaallinen uhka, se on kuitenkin autoritaarisesti hallittu suurvalta, jonka tulevaa kehitystä kukaan ei osaa kunnolla ennakoida. Meidän rajoillamme on myös Venäjän toiseksi suurin kaupunki Pietari, jossa asuvat köyhien ja syrjäytyneiden laumat ovat nopeasti Suomen rajoilla, jos Venäjän sosiaalinen ja yhteiskunnallinen kehitys jatkuu nykyisellä linjalla, jos rikkaat edelleen rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Siksi pidän sinisilmäisenä Suomen uuden ulkoministerin Alexander Stubbin ehdotusta passivapauden toteuttamisesta Suomen ja Venäjän välille. Jos Venäjällä alkaa tapahtua, emme millään selviäisi pakolaisongelmasta.
Nyt olemme saaneet täällä pussin perällä siunailla Espanjan ja Italian ongelmia Afrikasta saapuvien pakolaislaumojen edessä. Jos me emme ole valmiita auttaman EU-kumppaneitamme Espanjaa ja Italiaa, miten voimme odottaa niiltä apua, jos venäläispakolaisia alkaa saapua laumoittain Suomeen?
Olisi myös kohtuullista, että suomalaiset saisivat ostaa tontteja pakkoluovutetusta Karjalasta, jos rikkaat venäläiset saavat ostaa tilaa datshoilleen Saimaan rannoilta. Nykyään Venäjän maata ei myydä suomalaisille.
Venäjä myös haittaa Suomen puunjalostusteollisuutta yhä korkeammilla puutulleilla. Venäläisten rekkaliikenteessä on myös monenlaisia väärinkäytöksiä, joita ei ole saatu kitketyiksi pois. Rajatarkastukset kangertelevat pahasti.
Susi vältettiin –
karhu tuli vastaan
Muutamia vuosia sitten neuvoteltiin kansainvälinen sopimus maamiinoista luopumisesta. Sinisilmäinen Suomi meni mukaan, vaikka maamiinat olivat oleellinen osa Suomen puolustusstrategiaa ja vaikka meidän rajanaapurimme Venäjä ei halunnut luopua näistä aseista. Suomi kertoi korvaavansa maamiinat uudemmalla teknologialla, ns. rypälepommeilla.
Rypälepommiksi kutsutaan asetta, joka sisältää lukuisia pieniä räjähteitä, jotka leviävät laajalle alueelle. Rypälepommeja voidaan pudottaa joko lentokoneesta tai ampua maasta.
Neuvostoliitto käytti rypäleaseita ensimmäisen kerran vuonna 1943 natsi-Saksan joukkoja vastaan. Kaiken kaikkiaan ainakin 14 maan tiedetään käyttäneen rypälepommeja. Rypälepommivarastoja on 76 maalla.
Mutta pian alkoivat neuvottelut rypälepommeista luopumisesta. Ja taas Venäjä oli ulkona näistäkin neuvotteluista. Sinisilmäinen Suomi meni kuitenkin mukaan. Suomi yritti välttää sutta – ja vastaan tuli karhu.
Kaiken kaikkiaan yli sata maata sitoutuu luopumaan rypäleammusten käytöstä kahdeksan vuoden siirtymäajan kuluessa.
Sopimus on jo kuitenkin herättänyt myös arvostelua, sillä suuret sotilasmahdit, kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät osallistuneet Dublinin kokoukseen.
Yhdysvallat aikoo jatkossakin käyttää rypälepommeja, jos tarvetta siihen on. Lisäksi sopimus ei kiellä rypäleaseet kieltäneitä maita tekemästä yhteistyötä niitä käyttävien maiden kanssa.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on kuitenkin tyytyväinen sopimukseen ja uskoo, että myös sopimuksen ulkopuolelle jääneet maat noudattavat vielä sopimuksen allekirjoittaneiden maiden esimerkkiä.
Dublinissa rypälepommikieltoa pohtivassa kokouksessa aikaan saatu sopimus on erittäin kattava muttei kuitenkaan täyskielto, sanoo Suomen delegaation johtaja Anu Laamanen.
Laamanen sanoo, että nyt pitää arvioida, lähteekö Suomi mukaan sopimukseen vai ei.
Sopimuksen sisältämät poikkeukset koskevat muun muassa painorajoja, rypäleammusten lukumääriä sekä ammusten itsetuho- ja varmistusmekanismeja.
Aikataulua asian käsittelylle ei hänen mukaansa ole. Sopimus allekirjoitetaan kuitenkin Oslossa joulukuussa. Jokainen sopimuksen allekirjoittava maa sitoutuu välittömästi siihen, että rypälepommit jäävät pois käytöstä, sillä sopimus ei pidä sisällään siirtymäaikoja.
Nyt hyväksytty tekstiluonnos lähtee pääkaupunkeihin tarkasteltavaksi. Sopimus on oikeudellisesti sitova. Laamanen on vakuuttunut siitä, että sopimus hyväksytään myös kansainvälisesti.
Sopimuksen neuvottelut kestivät kymmenen päivää, ja Suomen delegaation johtaja on tyytyväinen, että sopimus saavutettiin tavoiteaikataulussa. Laamasen mukaan kansalaisjärjestöt olivat aktiivisia neuvottelujen aikana, ja toivomukset sopimuksen suhteen ovat olleet suuria.
Ihmisoikeusaktivistit ovat saaneet tietää Suomen empimisestä rypälepommiasiassa. He ryhtyivät painostamaan Suomea pääministeri Matti Vanhaselle osoitetulla sähköpostiviestitulvalla.
Tv-haastattelussa presidentti Tarja Halonen oli huolestunut. Hänelle oli kerrottu, miten vaikea rypälepommeja on korvata joillakin vielä uudenaikaisemmilla asejärjestelmillä. Sellaisiin Suomella ei olisi varaa.
Liika sinisilmäisyys tulee kalliiksi.
Timo Uotila, Helsinki
timo.t.uotila@kolumbus.fi



Jep, näyttää tuota yhteistä rajaa Afganistanin kanssa piisaavan ja suurelta osin varsin vuoristoista ja onhan rajanaapurina Kiinakin. Onkohan Tadzikishtanissa vielä Venäjän armeijan joukkoja Afganistanin rajalla vai olivatko ne joukot sijoitettu Uzbekistaniin?