Järki voittaa
Ensimmäiset kahdeksan viikkoa tässä uudessa työssä olivat tiukkaa muistiotankkausta, ja hyvä niin. Lukemalla oppii.
Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että jotain on jäänyt puuttumaan. Tajusin, että en ollut lukenut yhtään kirjaa kahdeksaan viikkoon. Tyhjiö.
Siksi oli nautinto lukea Paavo Lipposen Järki voittaa -teosta tällä viikolla. Eivät ne aivot pelkillä muistioilla kehity.
Lipposen kirja on ilman muuta lukemisen väärtti. Se on lukeneen miehen saumatonta proosaa sivistyksestä, historiasta, kansainvälisyydestä ja suomalaisuudesta.
Pidin erityisesti luvuista, joissa käsiteltiin sivistystä ja kansallista identiteettiä. Niissä oli enemmän syvyyttä kuin asennetta.
Menneisyyden hallinnasta, eli historiasta, Lipposella oli myös paljon mielenkiintoisia teesejä. Välillä jäi kuitenkin vähän sellainen fiilis, että sosiaalidemokraattien toimintaa piti puolustaa hinnalla millä hyvänsä.
Mielestäni puolueilla on toki ollut keskeinen rooli historiamme muovaamisessa, mutta puolueetkin koostuvat ihmisistä. Ei niitä voi ikään kuin sumputtaa yhteen muottiin.
Väinö Tannerin keskeisen aseman Suomen historiassa allekirjoitan ilman muuta, mutta Lipponen olisi tehnyt hänestäkin uskottavamman jos olisi jättänyt oman puolueen ylistämisen muiden kustannuksella vähän vähemmälle.
Luku nimeltä "Intellektuellit - onko heitä?" on Lipposen termejä mukaillen toki "mediaseksikäs", mutta muutoin mielestäni kirjan heikoin lenkki. Siinä lokeroidaan suomalaisia intellektuelleja ja anti-intellektuelleja, eli kehutaan kavereita ja haukutaan vihamiehiä. Koko luvusta jää vähän sellainen mielivaltainen kuva.
Professori Heikki Patomäen (jonka kanssa huomaan harvoin olevani samaa mieltä) luonnehdinta saa melkein surkuhupaisia piirteitä. Lipponen taitaa vihata Patomäkeä yhtä paljon kun Patomäki vihaa uusliberalismia...
Yhtäkaikki voin lämpimästi suositella Lipposen kirjaa. Hän kirjoittaa hyvin, eikä jätä ketään kylmäksi. Odotan innolla hänen muistelmiaan.
Juuri nyt istun koneessa matkalla Helsinkiin. Lähdin Lontoosta aamutuimaan. Düsseldorfissa minulla oli 2,5 tunnin odotus. Olin päättänyt ottaa pitkästä odotuksesta kaiken hyödyn irti.
Düsseldorfin mahtava kenttähenkilökunta järjesti tunnin lenkkimahdollisuuden. Kiersin lentokenttää auringonpaisteessa. Ainutlaatuinen kokemus. Vielen dank!
Kummasti jaksaa taas painaa. Tänään illastan vielä Kazakstanin ja Liettuan ulkoministereiden sekä Espanjan ja Kreikan valtiosihteereiden kanssa.
Huomenna lähden sitten varsinaiselle testimatkalle Tadzhikistaniin, Uzbekistanistaniin ja Turkmenistaniin. Ei mitään ihan kevyttä kamaa...
3 kommenttia
Hyvä Alex!
Ilmailuharrastajana tuo lentokentän kiertäminen pisti silmään. Kiersitkö sitä lentokenttä alueella, siis aitojen sisäpuolella vaiko ulkopuolella?
Koska olit tulossa ei Schengen maasta sinun oli tultava tarkastusten läpi Schengen puolelle, jolla puolella voit mennä toki ulos lenkille.
Seuraavaksi lukutehtäväksenne suosittelen Leif Salménin Kävelyllä Lenininpuistossa -teosta, Salméninhan Lipponen kelpuutti intellektuellilistalleenkin. Ko. teoksessa esitetään viiltävää analyysia mm. Lipposen politiikasta, EU:sta ja USA:n ja Naton roolista. Jos Lipponen olisi tutustunut teokseen, hän varmasti olisi lukenut Salménin samaan kategoriaan Patomäen kanssa, niin rankasti kirjassa repostellaan uusliberalismikin.
Itse petyin Lipposen uusimpaan! Toki kirjallisuusluettelo lopussa on pitkä ja monikielinen, mikä osoittaa lukeneisuutta, mutta itse teksti ja sisältö olivat kuin sakset ja liima -menetelmällä koottua sinänsä helppolukuista selkokieltä. Mitään oikeasti uutta ja yllättävää asioista tai kirjoittajasta itsestään en teoksesta löytänyt, paitsi jämäkkä II maailmansodan aikaisen ulkopolitiikan puolustus. Ettei vain historiakatsauksen runko ollut Otavan oppikirjasta - niin tutulta se historian lehtorista tuntui. Persoonalleen ominaisesti Lipponen tyrmää epämiellyttävät (esim. Stasi ja Tiitisen lista; hyökkäys on paras puolustus!) ja runnaa oikeiksi omat käsityksensä.
Lipponen haluaa jäädä historiaan eurooppalaisena poliitikkona. Suomen EU-jäsenyyden alkutaival tarjosi siihen erinomaisen tilaisuuden ja näkyvyyden. Mutta mitä oikeasti merkittävää ja pysyvää "alati syvenevässä integraatiossa" Lipposen aloitteet ovat saaneet aikaan, jää toisten kirjoittajien vastuulle.
Hyvä Alex, on suuri elämän rikkaus tavata eri kulttuureiden edustajia ja tavallisia kansalaisia sekä samalla hahmottaa globalisaatiomme tulevaisuutta. Siihen sinulla on tulevan viikon sekä tämän viikonlopun tapaamisten, mukaan lukien brittiläiset sukulaisesi, jälkeen entistä paremmat eväät. Niitä tarvitaan yhä enemmän myös tehtäessä päätöksiä Suomessa ja päätettäessä esim. Suomen EU-linjauksista ja kauppapolitiikasta.
Mutta matkasihan ei luonnollisesti ole pelkkä opintoreissu, joten joidenkin kanssa kannattaa ehkä miettiä pari kertaa, mitä he haluavat kuulla, mitä haluaisit sanoa ja mikä on lopulta eduksi kullekin taholle. Luottamuksen ansaitset kun toimit maan tapaa noudattaen ja lisäksi osaat olla myös tiukka ja peräänantamaton, diplomaattisesti. Mediaseksikkyys ei tulevalla reissulla taida olla Numero Uno. Nämä seikathan varmasti jo tiesitkin, päätarkoitus on sanoa, että ole oma itsesi ja toivomme sinulle parasta mahdollista kykyä ja ymmärrystä toimia matkan varrelle tulevissa erilaisissa tilanteissa mahdollisimman onnistuneesti. Ja lopuksi, mielellämme kuulemme myös arvioitasi matkan varrelta ja yhteenveton matkan jälkeen.