Ulkoasiainministeriön 90-vuotisjuhlaseminaari
Tänään vietettiin ulkoasiainministeriön 90-vuotista taivalta Helsingin yliopistolla. Juhlatilaisuuteen osallistui entisiä ja nykyisiä presidenttejä, ministereitä ja diplomaatteja.
Tilaisuudessa pidettiin kuusi puhetta: Presidentti Tarja Halonen, professori Matti Klinge, suurlähettiläs Klaus Törnudd, ministeri Paavo Väyrynen ja ministeri Pertti Paasio. Itse vastasin tilaisuuden avauspuheenvuorosta.
Puheet löytyvät ulkoasiainministeriön kotisivulta. Suosittelen niiden lukemista. Erittäin mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka kertovat myös paljon puheen pitäjistä. Itse opin niistä paljon muun muassa meidän ulkoasiainhallinnon historiasta.
Tähän alle "maalaan" oman puheenvuoroni. Kuulisin tietenkin mielelläni mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä näistä puheista.
"Päivälleen 90 vuotta sitten nimitettiin J.K. Paasikiven senaatti, johon kuului puoli vuotta aiemmin itsenäistyneen Suomen ensimmäinen ulkoministeri, ulkoasiain senaattori Otto Stenroth. Siksi juhlimme nyt 90-vuotiasta ulkoministeriötä.
Senaatin ulkoasiaintoimituskunta perustettiin asetuksella kuukautta myöhemmin, 28. kesäkuuta. Siinä oli kolme osastoa ja 17 virkamiestä. Saman vuoden marraskuussa, senaatin muuttuessa valtioneuvostoksi, ulkoasiaintoimituskunnan nimi muuttui ulkoasiainministeriöksi.
Suomi oli toki aloittanut ulkosuhteidensa hoitamisen jo aiemmin hankkimalla tunnustuksia itsenäisyydelleen. Ensimmäiset diplomaattiset edustajat nimettiin Tukholmaan, Berliiniin ja Pietariin jo tammikuussa 1918. Ulkoasiainhallintoa päästiin kuitenkin saattamaan pysyvälle kannalle vasta vapaussodan-kansalaissodan päättymisen jälkeen ja hallituksen siirryttyä Vaasasta Helsinkiin toukokuussa 1918.
Ensimmäisiä toimenpiteitä oli lähettää eri puolille Eurooppaa valtuuskuntia hankkimaan Suomen itsenäisyydelle lisää tunnustuksia. Näiden valtuuskuntien jäsenistä osa nimitettiin Suomen asiainhoitajiksi eri maiden pääkaupunkeihin. Jo vuoden 1918 lopussa Suomella oli 12 ulkomaanedustuksen toimipistettä ja 13 kunniakonsulia.
Ulkoasiainhallinnon keskeisiä ja kiireellisimpiä kysymyksiä olivat Suomen valtion poliittisen aseman ja rajojen vakauttaminen sekä ulkomaankaupan ja merenkulun elvyttäminen. Tehtäviä varten ministeriöön perustettiin poliittinen ja kauppapoliittinen osasto, joiden rinnalle vuonna 1922 tuli myös oikeudellinen osasto. Ne muodostivat ministeriön rungon pitkälle tulevaisuuteen. Protokolla-asioita hoiti ulkovaltojen lähettiläiden esittelijä. Jo heti alussa oli ministeriöön perustettu myös sanomalehtiasiain toimisto, jonka tehtävänä oli nuoren valtion tunnetuksi tekeminen.
Kaupan, teollisuuden ja kulttuurielämän piiristä siirtyi ulkoasiainhallinnon palvelukseen henkilöitä, joilla oli kokemusta kansainvälisestä toiminnasta. En kuitenkaan käsittele tässä avauksessani Suomen ulkoasiainhallinnon historiaa sen enempää, sillä siitä kuulemme lisää tämän seminaarin ohjelmassa ja myöhemmin tämän juhlavuoden aikana. Elokuussa julkaistaan professori Timo Soikkasen uusin aihetta käsittelevä historiateos.
Kun ulkoasiainministeriöllä oli alussa 17 virkamiestä ja ensimmäisenä vuonna 12 edustustoa, on meillä nyt 97 edustustoa 76 maassa ja kansainvälisissä järjestöissä. Henkilöstöä on asemamaasta palkatut mukaan laskien 2764.
Nämä luvut heijastavat ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden merkityksen kasvua, kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymistä ja maailman tiivistyvää yhteenkuuluvuutta.
***
Suomen ulkopolitiikan vahvuuksia ovat aina olleet jatkuvuus ja yksituumaisuus. Ottaessani vastaan ulkoministerin tehtävän korostin haluani pitää kiinni näistä periaatteista. Jatkuvuus on luontevaa vakaassa parlamentaarisessa demokratiassa, jonka johdossa ovat tyypillisesti pitkäaikaiset koalitiohallitukset.
Yksituumaisuus on puolestaan tarpeen pienessä maassa, jossa ulkopolitiikkaa hoidetaan hallituksen, presidentin ja parlamentin yhteistyönä.
Yksituumaisuus voi rakentua vain aidon ja avoimen linjakeskustelun pohjalle. Jatkuvuus taas ei saa merkitä muuttumattomuutta.
Yhdeksänkymmentä vuotta antaa meille aiheen katsoa taaksepäin ulkoministeriön ja ulkopolitiikan historiaan. Se on osa suomalaista menestystarinaa. Peruutuspeiliin vilkuilemista tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää ympäröivän maailman muutos ja nähdä edessä olevat haasteet. Se on menneisyyttä tukevampi jalusta ulkopolitiikan tulevan suunnan määrittelemisessä.
Kolmas periaate, johon sitouduin ottaessani vastaan ulkoministerin tehtävän, on avoimuus. Se tarkoittaa ulkopolitiikan hoidossa asioiden täysimääräistä jalkauttamista kansan pariin. Ulkoministeriön juhlavuosi antaa tähän loistavat mahdollisuudet. Elämme avoimien ovien vuotta, ja tulemme tekemään parhaista avoimuuskäytännöistä pysyviä. Ulkoministeriön tulee olla kaikkien kansalaisten käytettävissä - asuinpaikkaan tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Ulkoministeriön tulee olla koko kansan ministeriö.
On vaikea kuvitella ulkoministeriön kannalta nykyistä haastavampaa asetelmaa. Elämme aidossa ristipaineessa. Kansalaisten vaatimukset ulkoasianhallinnon palveluille kasvavat samaan aikaan, kun joudumme leikkaamaan resurssejamme. Panos siis pienenee mutta tuotoksen odotetaan kasvavan.
Ulkoministeriö on sitoutunut toteuttamaan omalta osaltaan valtion tuottavuusohjelmaan sisältyvät toimenpiteet. En koe tehtäväkseni lähteä kyseenalaistamaan valtioneuvoston tasolla tehtyjä päätöksiä. Vastuulleni tulee kuitenkin niiden toimeenpano yhdessä muiden ulkoministeriön ministereiden kanssa. Se tulee olemaan yksi urani vaikeimpia tehtäviä, koska päätökset koskevat satojen ihmisten uraa ja toimeentuloa. Sen lisäksi lopputulos tulee vääjäämättä vaikuttamaan ulkoministeriön palvelutarjontaan.
Ulkoministeriölle suositellaan herkästi keskittymistä sen ydintehtäviin. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Laadullisesti noita ydintehtäviä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka ja kehityspolitiikka. Näiden tehtävien menestyksekäs hoitaminen edellyttää kuitenkin muun muassa toimivaa hallintoa, oikeudellisia tukitoimintoja ja aktiivista viestintää. Niin sanottuja ydintehtäviä ei voi hoitaa tyhjiössä.
Ei ole myöskään mahdollista ulkoministeriön omalla päätöksellä yksinkertaisesti jättää jotkin valtiot tai kansainväliset järjestöt hoitamatta. Olemme siis tavallaan naimisissa sen edustautumisen tason kanssa, josta on päätetty. Emme voi missään laittaa yksipuolisesti lappua luukulle.
Toinen syy pitää kaikki antennit ulkona juuri nyt on maailman voimatasapainon muutos. Olemme viimein siirtymässä aidosti moninapaiseen maailmaan, josta on toki puhuttu jo pitkään. Euroopan unioni on Yhdysvaltojen, Venäjän ja nousevien uusien mahtien rinnalla maailmanpolitiikan vahva toimija - yksi napa. Unionin jäsenenä myös Suomi on mukana kantamassa vastuuta ja huolehtimassa maanosamme eduista globaalilla tasolla. Se tarkoittaa Suomen läsnäolon tarvetta paikoissa, joita olemme ennen pitäneet kaukaisina.
Kolmas syy kattavan läsnäolon tarpeeseen on suomalaisten fyysinen kansainvälistyminen. Suomalaiset ovat nyt läsnä kaikkialla maailmassa, mistä voi olla vain iloinen. Se kuitenkin asettaa täysin uudenlaiset vaatimukset ulkoasiainhallinnon reagointikyvylle, niin kuin olemme jo moneen kertaan huomanneet. Ulkoministeriö ei voi vetäytyä lakipykälien taakse vastatessaan suomalaisten odotuksiin maailmalla. Näin on erityisesti kriisitilanteissa, jossa kohtaamme myös akuuttia hätää.
EU:lle perustettava ulkosuhdehallinto edustustoineen on loistava mahdollisuus. Se vahvistaa EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä, minkä vuoksi Suomi tukee hanketta voimakkaasti. EU:n ulkoasiainhallinto ei kuitenkaan voi ikään kuin ottaa hoitaakseen Suomen ulkoasiainhallinnon tehtäviä. Se valmistelee ja toimeenpanee EU:n päätöksiä ja tukee EU:n ulkopolitiikan korkeaa edustajaa. Nämä ovat arvokkaita tehtäviä, mutta Suomen on jatkossakin vastattava omasta ulkoasiainhallinnostaan itse.
Ulkoasiainhallinto on kaikkien suomalaisten käytettävissä kaikkialla. Kaveria ei jätetä.
Hyvät kuulijat,
tämä arvovaltainen juhlaseminaari on vain yksi osa 90-vuotisjuhlavuottamme. Olemme jo käynnistäneet maakuntatilaisuuksien sarjan, joka jatkuu syksyllä. Tämän seminaarin yhteydessä on esillä näyttely ulkoministeriön historiasta ja se kiertää loppuvuoden sekä pääkaupunkiseudulla että maakunnissa ja on nähtävillä myös verkossa.
Juhlavuotemme muut päätapahtumat ajoittuvat elokuun lopulle, kun suurlähettiläämme kokoontuvat Helsinkiin. Silloin, 28. elokuuta kutsumme kaikkia kansalaisia ja yhteistyökumppaneitamme Merikasarmille suureen telttatapahtumaan, jossa on mahdollisuus tutustua monipuoliseen toimintaamme Suomen ja kansalaisten hyväksi sekä tavata henkilökohtaisesti suurlähettiläitämme ja muita työntekijöitämme. Viime kesänä yli tuhat ihmistä noudatti kutsuamme ja toivomme määrän ainakin kaksinkertaistuvan tänä kesänä. Ulkoministeriö on kaikkien suomalaisten ministeriö, joka haluaa palvella kansalaisia, järjestöjä, elinkeinoelämää, kulttuurin tekijöitä, koko yhteiskuntaa.
Haluan tässä myös kiittää niin nykyistä henkilökuntaamme kuin jo ansaitulle eläkkeelle vetäytyneitä ulkoministeriöläisiä arvokkaasta panoksestanne vuosikymmenten varrella. Olette tehneet työtä itseänne säästämättä, vaikeissa olosuhteissa ja kovien paineiden alla. Mutta se on tuottanut tulosta.
Samoin haluan lämpimästi kiittää kaikkia kumppaneitamme valtionjohdossa, muussa valtionhallinnossa, maakunnissa, elinkeino- ja kulttuurielämässä ja kansalaisjärjestöissä hyvästä ja hedelmällisestä yhteistyöstä.
Tervetuloa ulkoasiainministeriön 90-vuotisjuhlaseminaariin!"
4 kommenttia
Ulkoministerimme Alexander Stubbin juhlaseminaaripuheessa kiinnitin erityisesti huomiota seuraaviin kohtiin: "... joudumme leikkaamaan resurssejamme." Ja: "Se tulee olemaan yksi urani vaikeimpia tehtäviä, koska päätökset koskevat satojen ihmisten uraa ja toimeentuloa. Sen lisäksi lopputulos tulee vääjäämättä vaikuttamaan ulkoministeriön palvelutarjontaan." Ja: "... ydintehtäviä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka ja kehityspolitiikka." Samasta asiasta puhui myös presidenttimme Tarja Halonen: "Samalla meidän on myös tarkasti analysoitava, minkälainen toiminta on edelleen syytä säilyttää oman hallintomme piirissä."
Em. lainaukset kertovat siitä, että UM:n resursseja ollaan karsimassa. Mielestäni tässä asiassa tulisi edetä hyvin varovaisesti ja mieluiten myöhemmin kuin joku tuottavuusohjelma edellyttäisi. Kauppapolitiikan teko on eräs elintärkeä rakenneosa hyvinvointimme takaajana, ja UM on toimillaan merkittävässä määrin auttanut yrityksiämme ulkomaankaupassa. Mikäli nyt liian kiireessä vähennetään edustustojamme konsulaatit ja konsulit mukaan lukien, voidaan kaupankäynnillemme aiheuttaa sellaista vahinkoa, jota on hyvin vaikea ja kallista jälkeenpäin korjata.
Ehdotan, että hallitus odottaisi ulkomaanedustustojen mahdollisten vähennysten kanssa ainakin niin kauan, että voisimme tehdä joitain johtopäätöksiä siitä, miten EU:n ulkoasianhallinto uudessa organisaatiossaan tulee suomalaisia kansalaisia ja yrityksiä palvelemaan de facto.
Kuten ulkoministerimmekin totesi kauppapolitiikka kuuluu UM:n ydinosaamisalueeseen. Toivon, että hallituksessa olisi sen verran järkeä jäljellä, ettei kauppapolitiikkamme kaikkein olennaisimpia työkaluja eli suurlähetystöjä ja konsulaatteja vähennettäisi eikä ainakaan tärkeimpien kauppakumppaniemme alueilta. Näitä palveluja tarvitsee elinkeinoelämämme sekä kansamme ja näiden palvelujen ylläpito helpottaa ihmisten ja palveluiden vapaata liikkumista EU:n sisällä.
Joskus on aisoita kyseenalaistettava tai ainakin päätösten toimeenpanoa viivytettävä niin, että päätösten mahdolliset virheet voidaan korjata ennen kuin virheellisä päätöksiä aletaan panna toimeen. Valtioneuvostokaan ei ole erehtymätön.
Rivien välistä luin ettei ulkoministerinkään mielestä ole oikein, että ulkoasiainhallinnon henkilökunnan palkkaus on muita ministeriöitä jäljessä. Tämä vaikuttaa virkamiesten työmotivaatioon negatiivisesti ja antaa väärän viestin siitä kuinka tärkeä ensiluokainen ulkoasiainhallinto on pienen maan etuja ajettaessa. Olen huolissani ja suruissani siitä, että uusien sukupolvien osaavin, kielitaitosin ja sosiaalisesti lahjakkain kärki suuntautuu yhä sankemmin joukoin yksityiselle sektorille tai ulkomaille muiden instanssien kuin Suomen ulkoasiainhallinon palkkalistoilla. Tämä ei voi olla ulkoministerinkään mileestä suotuisaa kehitystä.
Tässä suhteessa ihailen Britanniaa, jossa ulkoasianhallintoon haluavat ja pääsevät vain kielellisesti ja sosiaalisesti lahjakkaat moniosaajat. Kannustan siis nykyistä, suurta kannatusta kansan keskuudessa nauttivaa ulkoministeriämme nostamaan tämän asian pramille ja ottamaan tavoitteekseen, että UM nousee Suomen halutuimpien työpaikkojen TOP 10 -listalle.
Hyvä puhe, muuten. Mielenkiintoinen, analyyttinen ja rehellinen oli myös ministeri Väyrysen puheenvuoro, vaikka johtopäätöksistä voi olla myös vastakkaista mieltä.
Organisaatiomuutosten onnistunut (vaikkei kivuton) toteuttaminen on mitä parhainta UM:n markkinointia.
Kuten Jouni Pulli mainitsi, UM:n tuottavuusohjelman läpivienti ei saisi mennä ydinosaamisen huolellisen määrittelyn edelle. Vanhaa osaamista tarvitaan uuden rakentamisessa, vaikkei ihan kaikkea. Kysymykseksi nousee, onko tuottavuusohjelma monistettavissa suoraan käytäntöön.
Voidaan kysyä, miten tunnistetaan ne avainosaajat organisaatiossa ja sen ulkopuolella, jotka ovat sekä aidosti kiinnostuneita UM:n tulevista työtehtävistä (ei ensisijaisesti palkkanauhan pituudesta) että UM:n tulevan työtoiminnan yhteisöllisestä kehittämisestä (ei ensisijaisesti muutosvastarinnasta) eli ne työntekijät, jotka tuottavat pidemmällä tähtäimellä eniten, myös psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Toisaalta voidaan kysyä, millaisin uudenlaisin konkreettisin UM:n käytännöin työntekijöiden sitoutumista muutosprosessiin tuetaan, myös niiden yksilöiden, jotka irtisanotaan.
Paljon voimia ja avointa mieltä yhteisen muutosprosessin kaikille osapuolille!
Ulkopolitiikka on väline kansallisten etujen ajamiseen. Ulkoministeriön tehtävä on toteuttaa kansan ulkopolitiikkaa. Sitä varten kansalle tulee antaa kaikki tarpelliset tiedot päätöksenteon perustaksi.
Puheet "valtionhallinnon tuottavuuden toimenpideohjelmasta"* tai keskittymisestä muodin mukaisesti ydinosaamiseen eivät kuulosta kovin viisaalta tällaisessa yhteydessä kun kyseessä on isänmaan asia.
* Helsingin yliopiston kielisammakko vuonna 2005