Tiukka torstai
Kiitos kaikille eilisistä blogikommenteista. Viesti oli selkeä. Tällä mallilla jatketaan ja pistetään siihen vielä lisäksi Jouni Pullin ehdotus huippareiden tai muiden tiukkojen tilanteiden pikamerkinnöistä.
Meillä on nettipalaveri ensi viikolla. Siellä pistämme sisällön ja rakenteen uusiksi. Toivon, että saamme kaiken tehtyä toukokuun loppuun mennessä.
Aamu alkoi terveystarkastuksella. Kävimme läpi aiemmin tehdyt verikokeet ja muut perusjutut. Oli kuulemma kaikki kunnossa...ja koputetaanpas puuta siihen päälle.
Päivän seuraava ohjelmanumero oli ulkoministeriön ministerijohtoryhmän kokous. Siellä istuu allekirjoittaneen lisäksi ministeri Paavo Väyrynen, poliittinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen, valtiosihteeri Pertti Torstila, alivaltiosihteerit ja erityisavustajat.
Tänään sovimme ulkoministeriön organisaatiouudistuksesta. Homma on kestänyt ihan liian kauan, mutta nyt se on saatu päätökseen. Onneksi. Meillä on mahtava ministeriö ja meidän kannattaa keskittyä siihen mitä me parhaiten osaamme, eli ulkopolitiikkaan.
Eilen Königstedtissä ulkoasiainvaliokunnan kanssa.
Lounastin Norjan suurlähetystössä Pohjoismaisten suurlähettiläiden kanssa. "There is no such thing as a free lunch". Kyseessä on eräänlainen perinne. Suomen ulkoministeri antaa Pohjoismaisille suurlähettiläille eräänlaisen ulkopoliittisen tilannekatsauksen. Kynät sauhuvat ja raportit lähetetään pääkaupunkeihin iltapäivän aikana.
Lounaalta riensin valtioneuvoston istuntoon, jossa valmisteltuja päätöksiä nuijitaan pöytään kovassa tahdissa. Istunnon jälkeen tapasin presidentti Martti Ahtisaaren eduskunnassa. Olen aina ollut Ahtisaari-fani. Hän on uskomaton voimavara Suomelle - kansainvälinen osaaja vailla vertaa. Häntä kuunnellessa oppii paljon.
Tapaamisen jälkeen kävin lyhyesti läpi huomista EU-ministerivaliokuntaa yhdessä Kare Halosen kanssa. Kare on meidän Eurooppa-osaston päällikkö ja yksi johtavista EU-guruistamme. Hän oli muun muassa Suomen EU-jäsenyysneuvotteluvaltuuskunnan sihteeri. Ei ole vaikeata valmistautua ministerivaliokuntaan kun saa hommat valmisteltua Karen ja Eurooppa-osaston ammattilaisten kanssa.
Ennen Eduskunnan kyselytuntia kävin pitämässä ympäristöaiheisen puheenvuoron "Vihreä-business"-tapahtumassa. Hauskaa oli.
Kyselytunnilla keskityttiin vaalirahoitukseen ja Natoon. Vauhdikasta menoa. Retoriikka raikaa. Kuka väittää, että Suomessa ei ole debattikultuuria?
Matkalla takaisin Merikasarmille sain pikabriiffauksen Darfurista Pekka Haavistolta. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa. Darfurin tilanne on käsittämättömän huono.
Päivän päätteeksi kävimme läpi UM:n vuoden 2009 talousarviota. Esittelijänä Katja Bordi, todellinen ammattilainen. Nyt ymmärrän UM:n budjettiongelmat paljon paremmin.
Ja vielä viimeisenä kävimme vielä läpi ulko- ja turvallisuupoliittista selontekoa. Päivä oli vauhdikas, mutta jälleen kerran supermielenkiintoinen. Aurinkoisella pyörälenkillä ajattelin, että olen siirtynyt yhdestä unelma-ammatista toiseen.
4 kommenttia
Ei todellakaan käy kateeksi tilanteesi pohtiessasi, miten parhaiten pystyisit vaikuttamaan esim. Darfurin tai Myanmarin tilanteisiin. Varsinkin kun ihmisiä kuolee päivittäin eikä loppua näy. Elokuva Hotelli Ruanda tulee väkisin mieleen. Onneksi meillä on Pekka Haaviston kokemus ja osaaminen asiassa. Haavistoa kannattaa tässä asiassa todella nostaa esiin myös EU-tasolla.
Myanmarin kaltaisiin tilanteisiin tulee mahdollisimman nopeasti muodostaa sekä EU:n yhteinen kanta että edeltäsovitut käytännön toimet. Asia on kieltämättä hyvin vaikea. Menisimmekö EU:na pudottamaan hätäapua ilmasta ja mahdollisesti samalla pommittamaan sellaisen valtion ilmapuolustusta, joka ei halua ottaa apua vastaan? Entäpä jos pommimme ja ohjuksemme menevätkin ohi ja surmaavat paikallisväestöä? Onko meillä tällaiseen toimintaan oikeutusta? Uhraammeko kv. oikeuden samalla tai hämähäkin seitin ohuen keskinäisen luottamuksemme Aasiaan? Vai voimmeko vain seurata sivusta (niin kuin nyt teemme) kun jopa sadat tuhannet ihmiset ehkä kuolevat? Vastauksia varmasti löytyy, mutta niiden pitää perustua tarkkaan harkintaan, sille ei taida tässä tapauksessa olla enää aikaa.
Ja onneksi EU-asiat ovat hanskassa ei vähiten johtuen omasta kokemuksestasi ja Kare Halosesta.
Keski-Kiinassa on muuten paljastunut varsin voimakas keskittymä keskimatkan ballististen ydinohjusten tukikohtia. Linkki artikkeliin: http://www.fas.org/blog/ssp/2008/05/extensive-nuclear-deployment-area-discovered-in-central-china.php
Ja räntää luvataan eteläänkin, mutta mehän emme periksi anna.
Tsemppiä!
Että voisi saada aikaan omassa työssään supertuloksia, niin onkin pidettävä työtään "supermielenkiintoisena" ja "unelma.ammattina".
Ainakin minulla on Sinuun Alex odotukset "supertuloksista". Toivottavasti vanhat suomettuneet parrat eivät pistä liikaa "hiekkaa rattaisiin".
Kun ihminen saa toimia unelma-ammatissaan ja sitten vielä siirtyä sellaisesta toiseen, se on tietenkin ihana, epäilemättä yleistä onnellisuuttakin rakentava ja/tai ylläpitävä asia hänelle itselleen. Muiden silmissä näin ei välttämättä aina kuitenkaan ole. Esim. ulkoministerin toimessa käsittääkseni myös edeltäjäsi oli kyllä omasta mielestään unelma-ammatissaan; silti mm. minä tavallisena, ulkopuolisena politiikan seuraajana kuulun siihen joukkoon, joiden mielestä hän ei siihen virkaan ihan unelmaihminen ollut (jossei aivan huonokaan, mutta...). Lähtemättä toistelemaan kehuja, joita tämänkin blogin kommenteissa on nimityksestäsi lähtien runsain mitoin ja syystäkin annettu, toteanpa vain että nyt on kyllä Suomella minunkin mielestäni todellinen unelmaulkoministeri! Mikä ilo seurata sinua ja blogiasi; kerrankin juuri oikeanlainen tyyppi oikeassa hommassa.
Mitä vauhdikkuuteen tulee, se taitaa olla hengästyttävämpää ulkopuolisille kuin sinulle. En käsitä miten jaksat, mutta hienoa kun jaksat. Työsi seuraamisesta tulee mielikuva, että päivittäistä liikuntaa lukuun ottamatta saat yhdessä päivässä aikaiseksi enemmän kuin minä vuodessa. Sääli tosin, ettet päässyt suunnitelmien mukaan Pariisin maratonille, mutta ehkäpä tulen tien varteen kannustamaan, jos tuokin vaikka ensi vuonna toteutuu. Itselläni tavoitteena oli (niin ikään Pariisin, kotikaupunkini) puolimaraton, mutta ei sitten terveystilanne sallinut sillekään starttia. Hyviä lenkkejä - toivotaan että terveys kestää kaikin puolin ja juoksijan jalkavaivatkin pysyvät jotakuinkin kurissa!
Heippa, Alex,
vastaan väärässä osastossa, mutta kuulostaa hienolta, että huipputärkeistä asioista tulee huipputärkeä tiedotus myös blogiin. Kannatan Jouni Pullin ehdotusta. Olen itse ollut myös ihan uusissa ympyröissä, vaikkakin paljon vaatimattomammissa. Valmistuin vanhoilla päivilläni , itse asiassa eilen, opettajakorkeakoulusta, se oli tavallaan lisäkoulutus entisen tutkinnon päälle. Meikäläisestä on tullut suoranainen nörtti, sillä suoritin pilottikurssin verkkopainotteisessa toteutuksessa. Miksi kerron tätä? Filosofia on sama: opiskelijoille raportoidaan lähes reaaliajassa tehtävien palautukset verkossa. Opiskelijat tietävät, kuten Alexin blogissa, missä mennään. Ei tarvitse enää odottaa mitään välikäsien raportteja vaan tieto tulee suoraan siinä ja nyt. Koulutuspuolella, missä toimin, tämä on suuri kulttuurimuutos. Pidän tätä Alexin toimintakulttuuria erinomaisena ja esimerkillisenä esimerkkinä ainakin koulutusalalla toimiville ihmisille tiedottamisen tärkeydestä. Mutta ei tarvitse montaa aikaa ajatella, kuin vain voisi toivoa yhä avoimemman tiedottamisen yleistyvän kaikilla elämänalueilla. Alex on tässä aikamoinen suunnannäyttäjä.