Pinaattilettuja

Uusi itämaantietäjämme on myös tilanne- ja tyylitajun tohtori. Vahva preesens ja performanssi! Näin kun äly yhdistyy sydämeen, voidaan aateloida ihminen viisaaksi.

Hyvä Alex, suurkiitos siitä, että laitoit blogistasi linkin puheeseesi, joka on kieltämättä paras Suomen ulkoministerin koskaan pitämä ja lukemani puhe. Toivon, että puheesi ilmestyisi UM:n webbisivuille myös englanniksi, koska se sisältää huomattavssa määrin pohdintoja, joista voisi laajemmaltikin olla hyötyä.

Ilta meni lätkää seuratessa varsinkin Belorussian erinomaista panostusta ihmetellen. Ovetshkinin rannelaukaus oli upea, mutta mielestäni se ei kuitenkaan mennyt suoraan maaliin. Joten tässä on vain muutamia nostoja puheestasi sekä niihin pari kommenttia. Kommentointi on tosin hieman vaikeaa, koska olen perin samaa mieltä suurimmasta osasta, mitä sanoit. Puheestasi lainauksia ja lyhyet kommenttini:

"Nyt voisimme keskittää kaiken energiamme siihen, miten tätä jäsenyyttä käytämme, mitä siltä haluamme."

Tämä pätee Suomen kaikkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja siten myös pohdintaamme, liitymmekö Natoon vai emme. Eli minkälaiseen Natoon haluaisimme liittyä, mitkä ovat vaikutusmahdollisuutemme Natossa, jos siihen liitymme? Ja toisaalta, millainen on Nato 15 vuoden kuluttua? Kohtaavatko tarpeemme ja Naton tulevaisuus? Voimmeko asiaan de facto vaikuttaa ja miten parhaiten, jos voimme? Kaiken kaikkiaan elämme EU:ssa ja elämme globaalissa yhteisössä, käyttäkäämme eri verkostojamme ja vaikutuskanaviamme hyväksemme. On aika unohtaa eristyksissä elävä illuusio liittoutumattomasta ja itseriittoisesta valtiosta Suomi, sille jää Musta-Pekka käteen, jos ei ekaksi niin ainakin tokaksi. En tällä tarkoita, että meidän huomenna pitäisi liittyä nykyiseen Natoon.

"En tietenkään halua sulkea kenenkään suuta, päinvastoin."

Tätä avointa kanssakäymiskykyäsi arvostan suuresti ja toivon, että jatkat samalla tavalla läpi elämäsi. Yhteistyön kautta löytyy myös parhaiten yhteinen sävel, vaikka vääntäminen joskus ehkä saakin "aivot rakkuloille", helpompaahan olisi sanoa: "Ei käy".

"EU ei saa olla pyhä."

Olen samaa mieltä, koska EU ei tule koskaan olemaan täydellinen, vaan siinä on aina valtavasti potentiaalia kehittyä, jos siihen rohkaistaan eikä sitä estetä.

"Puhun nyt siis hajautetusta, en keskitetystä federalismista."

Oma käsitykseni on, että EU ei vältämättä kehity esim. USA:n kaltaiseksi liittovaltioksi, vaan että myös kv. yhteisö ja kv. oikeus kehittyvät niin, että EU:sta tulee esimerkkitapaus uudenlaisesta jatkuvasti "ameebamaisesti" kehittyvästä kv. subjektista, jossa yhtenevät niin federaation, valtioiden, kansojen ja kulttuurien liiton sekä taloudellisen yli EU-rajojejn ylittävän yhteistyön ominaisuudet, niin, että kaikki eivät ole aina yhtä suurella voimalla kaikessa mukana ja kaikkeen sitoutuneita. Esimerkkeinä mainittakoon esim. alkuasteella olevat pohjoinen ulottuvuus ja Välimeriyhteistyö. Mielelläni toivon lisää pohdintojasi "hajautetusta federalismista" koskien EU:ta.

"Nyt näemme konkreettisesti, mitä tarkoitti EU-jäsenyytemme alkuaikoina toistettu vaatimus istumisesta niissä pöydissä, joissa meitä koskevista asioista päätetään."

Tässä kohdin herää kieltämättä kysymys myös Nato-jäsenyydestämme ja millaiseen Natoon voisimme liittyä. Eli missä kaikissa pöydissä voimme istua ja missä emme.

"EU:n vahvan yhtenäisyyden ja toimijuuden rakentaminen on pitkän tien takana, mutta siihen suuntaan on sinnikkäästi pyrittävä."

Tässä on kyse suuresta tavoitteesta ja paljosta työstä, joiden merkitystä kv. yhteisön kehittymisessä ja kehittämisessä en pysty liiaksi painottamaan. Kiitos. Alex, että nostit asian esille! Pointtisi on todella tärkeä.

"EU:lla on vaikutusvaltaa, kun se puhuu yhdellä äänellä"

Tästä tuli mieleeni Ranskan ent. ulkoministeri Védrinen ansiokas puhe Pikkuparlamentissa, jossa hän peräänkuulutti EU:n yhteistä strategiaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puhe oli vaikuttava, melkein yhtä vaikuttava kuin Gerhard Schröderin vuotta aikaisemmin Kalastajatorpalla pitämä. Molemmat henkilöt uhkuvat asiatietämystä ja ennen kaikkea karismaa, mutta Védrinen puheesta jäi kuitenkin pohjimmaisena mieleen, että EU:ssa on kuusi vaikuttajaa: Ranska, Ranska ja Ranska sekä Saksa ja Iso-Britannia ja sitten me muut. Schröder veti tässä mielessä pidemmän korren, ehkä kuulijakuntakin oli erilainen. Tosiasiassa meidän ei tarvitse tyytyä ns. muuhun ryhmään vaan vaikutusmahdollisuutemme ovat merkittävät, jos vain siihen itse uskomme ja sen pohjalta yhteisvoimin ponnistelemme. Emme ole sodassa vaan yhteistyössä, mutta pöytiintarjoilu lienee niukkaa.

Kiitos puheestasi, Alex!

Kiitos Jouni, moni blogin lukija huomaa varmaan tuttuja ajatuksia puheessa. Siellä on paljon sellaisia ajtuksia, joita olen ammentanut meidän blogikeskustelusta, joko huomaamatta tai ihan tarkoituksella. Eli suuri kiitos kuuluu myös niille, jotka jaksavat osallistua keskusteluumme.

Euroopan unioni lienee historian menestyksekkäin rauhan projekti. Totta kai "paratiisin" edistäminen vaatii tuekseen tarkoituksenmukaiset välineet. Yhteisistä rakenteista saadaan hyöty kansanvaltaan nojaavalla viisaalla politiikalla.

Suomalaisten poliitikkojen puheet ja kirjoitukset ovat viihde-median kyllästämässä ilmapiirissä ylipäätään liian vähän noteerattua lukemista. Eduskunnan, valtioneuvoston, ministeriöiden, puolueiden, kansalaisjärjestöjen ja nimellä kirjoitettujen blogian seuraaminen antaa yhteiskunnallisten asioiden faktapohjasta kiinnostuneelle huomattavasti suuremman tyydytyksen kuin nk. valtamedian onnettomien pinta-analyysien selaaminen.

Hei Alex,

Eksyin Ulkoministeriön sivuilta blogiisi. Pari kommenttia puheesta. Käytetty kieli on leppoisan kansanomaista ja ymmärrettävää. Siitä iso plussa. Mutta ainakin itse jäin kaipaamaan korkean tason retoriikan lisäksi muutama faktaa joilla kantoja perustellaan. Nyt käteen jäi ympäripyöreä "EU on pop"-puhe. Olen siis ehdottomasti EU:n puolella ja mielestäni EU:n edut on helppo perustella. Miksi siis välttää faktapohjaisia perusteluja?

t:Jarno

DI

Ulkoasiainministeriön sivulla lukee, että Alex Stubb vierailee 9.5.2008 Pariisissa ja Prahassa. Vierailuista ei ole ollut mitään kommenttia. Lienevätkö toteutuneet?

Asioita seuraava

Hei Leila, taidat viitata jutun julkaisupäivään. Jutussa kerrotaan, että matkustan Prahaan ja Pariisiin 13.5.

Alex

Puheestasi Alex:

1. On erinomainen asia, että Sinä uskot meidän suomalaisten voivan tehdä EU:sta entistäkin parempi - samaan hengenvetoon on valitettava sitä, ettet ole enää MEPpinä tekemässä siitä parempaa. Voisipa Sinut kloonata sinne ja tänne.

2. EU:ssa nimittäin on paljon parantamisen varaa - kuten, että se idioottimainen Strasbourgin ja Brysselin väliä soutaminen ja huopaaminen on lopetettava.

3. Olen samaa mieltä siitä, että EU:lla on oltava yhtenäinen, luja, ulkopolitiikka - varsinkin Venäjän suuntaan.

4. Kannatan EU:n puolustuksen tehostamista, eli EU-maiden puolustusmäärärahojen selvää nostamista - mutta se ei saa merkitä turhien päällekkäisten organisaatioiden tekemistä NATOn kanssa. Kaikkien EU-maiden pitäisi kuulua NATOon.

5. Se Lissabonin sopimus on itseasiassa huononnus perustuslakiin nähden. Luin sen kirjan aikanaan lävitse ja minulle se olisi kelvannut.

Hyvä puhe, joka poikkeaa paikoin siitä linjasta, joka hallituksen linjanakin tunnetaan: 1.) Hallituksen EU-ministerivaliokunta kertoi 9. toukokuuta julkisuuteen puoltavansa 'heikkoa' Euroopan Neuvoston puheenjohtaa. Ulkoministeri taas toivoo puheessaan jotain aivan muuta. 2.) EU:n puolustuksellisen ulottuvuuden ambitiot on virallisen Suomen puolelta usein vaiennettu. Stubb taas tuntuu toivovan avunantovelvoitteen taakse konkreettisia suunnitelmia ja yhteenkäypää kapasiteettia.

Tuttua huttua taas on ilmasto, energia ja talous EU:n tärkeimpinä tehtävinä.

Jäin kaipaamaan aatteellisempaa ja konkreettisempaa määritelmää siitä mitä EU on. "Quasi-state's just ain't enough". Riippumatta siitä määritelläänkö EU Sveitsin mallin tai jonkun muun hajautetun federaation jatkeeksi, olisi hyvä korostaa unionin olevan ennen kaikkea arvoyhteisö. Sitä tulisi korostaa siksikin, että tämän asian laajempi ymmärrys lisäosi EU:n legitimiteettiä sekä kansalaisten että kansallisten päättäjien silmissä ja osaltaan tehostaisi unionin päätöksentekioa. Sokeana on huono suunnistaa - sanotaan. Ehdotankin, että EU on tai ainakin sen tulisi olla AVOIN, KESKUSTELEVA ja DEMOKRAATTINEN ARVOYHTEISÖ.

EU:n tulevaa kehitystä ja Hanna Laurénin esille nostamaa arvoyhteisöajatusta peilaa myös Alpo Rusin artikkeli Keskisuomalaisessa "Onko kehkeytymässä uusi "idän" ja "lännen" konflikti". Rusi kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi samalla antaen pohdinnan aihetta tulevaisuudestamme ja EU:n tulevaisuudesta.

Linkki artikkeliin:
http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/onko-kehkeytym%C3%A4ss%C3%A4-uusi-id%C3%A4n-ja-l%C3%A4nnen-konflikti(124717).ece