Lissabonia eduskunnassa
Oli taas mielenkiintoinen päivä. Aamu alkoi vauhtileikittely (fartleken) juoksulenkillä ja päättyi pyörälenkillä puhjenneeseen kumiin.
Siinä välissä substanssia: tietohallintosuunnittelua, tiimipalaveria, ihmisoikeusbriiffiä, Etyj-pohdintaa, suurta valiokuntaa, täysistuntogrillausta ja hallituksen iltakoulu.
Eduskunnan täysistunnossa jatkettiin keskustelua Lissabonin sopimuksesta. Mielestäni erinomainen keskustelu. Ja vaikka aihe oli tuttu niin ei se kyllä ihan helppoa ollut. Kiperiä kysymyksiä, joihin yritin parhaani mukaan vastata.
Päähuomio keskittyi avunantovelvoitteiseen, eli kavereiden kesken turvataelausekkeeseen. Alussa taisin itsekin vähän hämmentyä, koska keskustelimme EU:n puolustuksesta ja avunantovelvotteesta ikäänkuin samassa lausessa.
Mielestäni avunantovelvoite pitää lukea niin kuin on se kirjoitettu, eikä rivien välistä. Avunantovelvoite velvoittaa kaikkia jäsenmaita. Joitakin EU-sopimuksen artikloja ei voi julistaa poliittisiksi ja toisia taas oikeasti sitoviksi. EU:n jäsenenä Suomi voi luottaa siihen, että saa muilta apua. Unionilta tulevaa turvallisuuslisää ei pidä vähätellä.
Edustajat kyselivät myös päätöksenteosta. Yhteiseen puolustukseen siirtyminen ja siinä tarvittavien rakenteiden luominen vaatii sopimuksen mukaan yksimielisyyttä. Samoin kaikki turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvät päätökset uudenkin sopimuksen nojalla.
Avunantovelvoite taasen sitoo jäsenvaltioita, ei unionia. Ei puhuta mistään yhteisestä päätöksenteosta, eli yksimielisyyttä ei edellytetä avun antamiseen, vaan jokainen jäsenvaltio toimii kansallisesti. Epävirallista neuvonpitoa voi olla jäsenmaiden kesken, mutta mikään jäsenvaltio ei voi estää toisten antamaa apua.
Samalla on kuitenkin todettava, että tulevaisuuskonventin esityksessä oli pidemmälle menevät muotoilut pääteksenteosta. Tällä nyt kuitenkin eletään ja on meidän etumme, että EU on tässäkin asiassa yhtenäinen.
Keskustelu avunannosta ja solidaarisuudesta viestittää myös Suomen yleistä EU-politiikkaa. Otamme unionin tosissamme. Ja näinhän sen pitää olla.
3 kommenttia
En ole ministeri, mutta käsitykseni mukaan kansainvälisoikeudellisesti Ahvenanmaa ei voi kaataa Suomen hallituksen ratifiointia. Joten Suomi (i sin helhet) ratifioi sopimuksen, eikä Ahvenanmaa voi kuin pitkittää tai vaikeuttaa asioita.
Tämä ei välttämättä olisi oikea tapa parantaa Ahvenanmaan ja Manner-Suomen suhteita: tax free-ongelmia sekä Ahvenanmaan EU-näkemyksiä ei (heidän mielestään) tällä hetkellä Arkadianmäellä oteta kuuleviin korviin. Ei pidä turhaan koplata eri asioita yhteen nippuun.
Se, että suomenruotsalaiset tällä tavoin lämäyttäisivät eduskuntaa naamalle, ei ole hyvä lähtökohta suhteiden parantamiselle. Epäilen, ettei suomenruotsalaisilla ole aineellisesti paljoa sanottavaa Lissabonin sopimukseen. Eller har ni? Vad tycker ni om Lissabonfördraget?
Juuri näin minäkin turvatakuulausekkeen ymmärrän. Lissabonin sopimushan on kv -oikeudellisesti kuin mikä tahansa kansainvälinen sopimus, jonka kirjainta sen allekirjoittaneet maat sitoutuvat noudattamaan. Sopimuksen toinen kohta, jossa puhutaan yhteisestä puolustuksesta viittaa pysyviin rakenteisiin, puolustusstrategiaan ja siihen paljon puhuttuun "EU -armeijaan". Tämän eteenpäin viemiseksi vaaditaan sopimuksessa jäsenmaiden yksimielisyys. Turvatakuulauseke ja yhteinen puolustuspolitiikka ovat siis kaksi eri asiaa, vaikka kieltämättä puolustuksen yhtenäistäminen lisäisikin turvatakuulausekkeen uskottavuutta maailmalla.
Stubbin ja Häkämiehenn selkokielisyys ilman typerää nationalistista pullistelua ilahduttaa minua suunnattomasti.
Kansalaisten kannalta on erinomainen asia että neuvosto on neljän kuukauden vitkuttelun jälkeen julkaissut Lissabonin sopimuksen konsolidoidut, luettavat toisinnot 23 sopimuskielellä. - Löytyvät neuvoston verkkosivulita.
Eduskunnalle Lissabonin sopimuksen hyväksynnän ei tulisi tuottaa vaikeuksia, sillä kyseessä on kertaalleen hyväksytyn perustuslaillisen sopimuksen laihempi pikkusisko.
Ahvenanmaan päätös osaltaan hyväksyä tai hylätä Lissabonin sopimus on mielenkiintoinen, sillä jäsenmaiden ratifioinnit kohdistuvat sopimukseen jonka maantieteelliseen soveltamisalaan Ahvenanmaa kuuluu (pöytäkirjoineen).
Mikä on ministerin näkemys asioista?