Wienissä
Koneessa matkalla Wienistä Helsinkiin. Takana rankka, mutta palkitseva päivä.
Wien näytti parhaat puolensa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla.
Esiinnyin ensimmäistä kertaa Etyj:n pysyvän neuvoston kokouksessa. Puhe löytyy UM:n kotisivuilta. Korostin puheenjohtajuutemme jatkuvuutta ja Etyj-organisaation keskeisyyttä Vancouverista Vladivostokiin ylettyvänä turvallisuusjärjestönä.
ETYJin pysyvän neuvoston kokousta. (Photo: OSCE/Mikhail Evstafiev)
Tapasin myös erikseen Etyj:n pääsihteerin, Marc Perrin de Brichambautin sekä Etyj:n vaalitarkkailuelimen päällikön, Christian Strohalin. Ammattireiskoja molemmat.
Etyj-suurlähettiläs Antti Turusen lounaalla keskustelin keskeisten Etyj-maiden suurlähettiläiden kanssa. Reipasta mielipiteenvaihtoa. Onneksi olen tankannut Etyj-tietoa kolmessa erillisessä briiffaus-sessiossa.
Suurlähettiläs Antti Turunen. (Photo: OSCE/Mikhail Evstafiev)
Kävin myös meidän Etyj-edustustossa. Kyllä meidän on syytä olla ylpeitä. Mahtava porukka hoitamassa puheenjohtuutta.
Ehdin myös moikata Wienin suurlähetystömme väkeä, jotka hoitavat myös YK-asioita.
Kahdenkeskinen tapaaminen Itävävallan ulkoministeri Ursula Plassnikin kanssa oli lämminhenkinen. Kävimme läpi EU:n ajankohtaisia asioita, kuten esimerkiksi Lissabonin sopimusta, jonka Itävallan parlamentti hyväksyi eilen.
Kentällä törmäsin vielä sattumoisin Slovakian ulkoministeriin, Ján Kubisiin. Onnittelin myös häntä siitä, että Slovakian parlamentti oli juuri ratifioinut Lissabonin sopimuksen. Vaihdoimme kännykkänumeroita.
Olo on vähän väsynyt, mutta tyytyväinen. Oli mukava reissata Aleksi Härkösen, Mikko Hautalan ja Tuula Svinhufvudin kanssa. Suurlähettiläs Kirsti Kauppi liittyi seuraamme paluumatkalla valmistelemaan Itävallan liittokanslerin vierailua.
4 kommenttia
Uusi ulkoministeri ymmärtääkseni toivoi, että ulkopolitiikasta tulisi koko kansan asia ja keskustelun kohde. Toivoisin, että myös ulkoministeriössä tämä ymmärrettäisiin. Kysymyshän on Suomen ulkoministeriöstä! Luulisi, että ulkoministeriön sivulla olevat puhetekstit olisi helppo "kääntää" myös suomeksi - otaksun, että ne on ainakin ensin jopa ajateltu niin. Kymmenestä viimeisimmästä puhetekstistä vain kolmannes on suomeksi. En ainakaan löytänyt linkkiä, josta kaikki puheet olisi löytynyt suomenkielisinä.
On tosi ilahduttavaa havaita uuden ulkoasiainministerin myötä raikas avoimuuden tuulahdus Suomen ulkopolitiikkan hoidossa! En ole tosin kaikista asioista hänen kanssaan samaa mieltä mutta silti. Toivottavasti ministeri jaksaa työssään, valta ei korruptoi ja sama avoimuus leviää myös muille hallinnon aloille.
Olen ollut ja vieläkin vastuussa mutta kaikki mitä on ollut on mennyt. Sinussa näen sen tiikerin, jota kaipasin kun elin omaa elämääni myyntiedustajana monikansallisessa yhtiössä, ja kuinka ollakaan se oli ja meni: vanhenin. Sinua olen kunnioittanut veljenä ja sankarina. Hennaa hiuksiin; velkekset vanhat Väyrynen ja Kanerva nuorentaakseen olemustaan, mutta ei se ole niin. Kansa on pirun koulutettua Suomessa. Me olemme pirun viisaita kuitenkin. Ei meitä saa pettää. Me kyllä huomaamme sen. Olen valmis tekemään kaikkeni puolestasi, mutta kokoomus puolueena on jämähtänyt Holkerin oppeihin. Maailma on muuttunut siitä. 1995 olimme köyhä kansa ja riippuvaisia muista, jota emme ole enää. Se pitää muistaa ja pitää mielessä. Olen karjalan siitoksia niin kuin sinäkin. Se ehkä on yhteistä, ei kait muu sittenkään. Kun vuonna 2012 astut vaativaan tehtävääsi: älä unohda kansaasi kuten Martti Ahtisaari teki.
Arvostettu ulkoministei- viimeinen toivomme - olkaa niin ystävällinen ja tehkää jotain selkoa tästä EU:n turvalausekkeen ympärillä pyörivästä 'munkkilatinasta'. Julkilausumat ovat olleet niin surullisen todellisuuspakoisia ja kierteleviä, etteivät ne enää ole hyväksi kenellekään - paitsi E. Heinäluomalle, joka on tässä asiassa aivan oikeassa.
EU:n tulevassa perussopimuksessa vahvistetaan unionin maiden avunantovelvoite yhden jäsenmaan joutuessa sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Tässä ei minun eikä monen muunkaan mielestä ole juridisesti eikä poliittisesti yhtään mitään epäselvää. Verkkolehti Uusi Suomi spekuloi koskisiko tämä esim. tietoturvahyökkäystä. Hallituksesta puhutaan edelleen "poliittisesta avunannosta" jne. jne. Kun itse Lissabonin sopimuksessa kun selvästi mainitaan vain sotilaallinen hyökkäys, niin ei kai siihen riitä humanitaarinen apu, ruisleipä tai vientituet, vaan kysymys on (kuten Ruotsikin sen muotoili) avusta "kaikin käytettävissä olevin keinoin" eli tietysti myös sotilaallisin keinoin, jos tilanne siihen menee.
On tietysti selvää, että EU:lla ei ole yhtä suurta sotillaallista kapasitettia kuin NATO:lla eikä samanlaisia pitkälle vietyjä suunnitelmia, mutta siitä huolimatta -onhan EU:n yhteen laskettu sotilaallinen kapasiteetti suurempi kuin minkään jäsenmaan yksistään. Tämä avunantovelvoite siis väkisinkin lisää EU:n jäsenmaiden puolustustuksen uskottavuutta. Onko tämä nyt niin negatiivinen asia, että Suomi on ottanut asiakseen vesittää sen ja ilmoittaa jo etukäteen, että me ymmärrämme sen kaikin muin tavoin paitsi niin kuin sitovassa sopimuksessa lukee?