Maalispäivä Moskovassa
Eilisiltana saavuimme Moskovaan. Liikenne oli tällä kertaa helppo rasti. Matka kentältä kaupunkiin kesti vain puolisen tuntia, mikä täällä on vähän.
Tänään söin aamiaista Juri Dzhibladzen, Aleksandr Verhovskyn ja Andrei Lipskin kanssa. Dzhibladze johtaa Demokratian ja ihmisoikeuksien keskusta ja Verhovsky SOVA-keskusta, joka tarkkailee erityisesti rasismia ja muukalaisvihaa. Lipski taas on Novaja Gazeta-lehden varapäätoimittaja. Meillä oli hyvä ja valaiseva keskustelu Venäjän ihmisoikeus- ja sananvapaustilanteesta.
Päivä jatkui Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin tapaamisella. Tämä taisi olla kahdeksas kahdenvälinen neuvottelumme. Keskustelumme käsitti laajan skaalan: EU-Venäjä -suhteet, kahdenväliset asiat ja kansainväliset kysymykset.
EU-asioista korostin viisumivapautta. Kyse on EU:n ja Venäjän yhteisestä tavoitteesta, jota Suomi tukee. Mutta siihen pääseminen edellyttää Venäjältä selvää vastaantuloa. Esimerkiksi matkailua hankaloittavasta rekisteröintikäytännöstä on päästävä eroon. Samoin suomalaisia yrittäjiä ja työntekijöitä Venäjällä haittaava hankala työlupakäytäntö on saatava helpommaksi.
Selvitin viisumivapausajatteluani tänään myös Vedomosti-lehdessä julkaistussa venäjänkielisessä artikkelissa.
Puhuimme myös EU-Venäjä -ihmisoikeusvuoropuhelusta ja Venäjän ihmisoikeustilanteesta. Näistä voidaan ja on syytäkin keskustella säännöllisesti. Kerroin myös Suomen ihmisoikeusselonteosta, jossa arvioimme kriittisesti omaakin tilaamme.
Kahdenväliset suhteemme totesimme hyvin toimiviksi. Yhteydenpito on tiivistä kaikilla tasoilla. "Työohjelma" on tällekin vuodelle kova.
Kansainvälisistä teemoista esillä oli muun muassa Nato-yhteistyö ja Etyj-aiheet. Venäjä näkee Naton tärkeänä kumppanina, mutta myös kritisoi sen toimintaa. Etyjissä tapetilla on mahdollinen huippukokous ja Venäjän ehdotus turvallisuussopimukseksi. Näissä on vielä paljon keskusteltavaa, mutta paikoin myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Päivän päätteeksi pidin kotimaiselle medialle tiedotustilaisuuden. Annoin vielä haastattelun myös "Eho Moskvy"-radioasemalle. Paikkana oli upea Moskovan suurlähetystömme.
Nyt Aeroflotin kyydissä takaisin Helsinkiin.
8 kommenttia
Alex, luen suurella tyytyväisyydellä pohdintojasi Venäjän reissusta. Toimintasi kuvaa esimerkillisesti, miten EU:n ja Venäjän ja Suomen ja Venäjän yhteistyötä voidaan kehittää ja miten myös Venäjän sisäinen kehitys on osa palettia. Eli edetä pitää määrätietoisesti ja konkretiassa ja suhteiden kypsyyttä kuvaa, että vaikeammistakin perinteisesti sisäpoliittisista asioista halutaan keskustella.
On aivan selvää, että vaikka Venäjällä retorisissa puheenvuoroissa puhutaankin nopeista muutoksista, ei Putinin/Medvedevin hallinto sellaisia rientoja tule tosiasiassa tukemaan, koska läheisessä historiassa on jo kaksi opetusta siitä kun valtio meni jalkojen alta lähdettäessä liian nopeiden uudistusten tielle. Hazardihommissa rapa roiskuu ajoittain valitettavankin kauas, joten myös EU:n etu on tukea Venäjän kehitystä, muttei kiristää Venäjää liian nopeisiin muutoksiin. Sanalla tukea tarkoitan toki myös patistaa varsinkin puhuttaessa siitä, että kehityksen on oltava jatkuvaa riippumatta siitä, onko Venäjän seuraava presidentti Putin tai joku muu.
Tuo Saariselän miitti on ihan kannatettava ajatus, tosin sen painoarvo olisi entisestään kasvanut, jos mukana olisivat olleet myös Itämeren mahtien Venäjän ja Saksan ulkoministerit Sergei Lavrov ja Guido Westerwelle, jälkimmäinen näyttää palaavan Etelä-Amerikan matkaltaan vasta 13. päivä. Ajattelen näin ainakin pohdittaessa vaikkapa Shtokmannin tulevaisuutta. Ja norskikolleega messin tietysti - EU:n avoimuuden aikana.
Olin kuuntelemassa iltapäivällä VTT dosentti Pekka Visurin luentoa "Paasikiven linjalta muutoksien maailmaan: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitysvaiheita." Pääaiheena luennossa oli Suomen kohtalo kylmänsodan aikana Itä-länsi-politiikassa. Visuri totesi Suomen selvinneen tuosta ajasta voittajana, mitä sillä voitolla soitten tarkoitetaankin.
Itse koen tuon kylmänsodan 70-luvun ajalta näin jälkeenpäin historiaa katsottuna, että kyllä Suomelle sisäpoliittisesti tuolta ajalta jäi hävettävää. Eikä sitä vieläkään kaikilta osin kehdata tunnustaa.
Venäjän ihmisoikeustilanteessa huolestuttaa ne lapsivankilan kurjuudet. Ne ovat median taholtakin tyystin unohdettu.
Hyvä ulkoministerimme;
Juna etenee eikä pieni Suomi varmaan voi loputtomasti vastustaa viisumivapautta venäjän kanssa; tämä on kuitenkin sellainen "mörkö" jota on varmaan hyvin huolellisesti harkittava joka kannalta. Se kokemus joka meillä on tästä suuresta osapuolesta ja kaikista niistä uusista keksityistä liikkumista rajoittavista ja jopa niistä rangaistavista koukeroista senkin jälkeen kun asia on jonkun instanssin kanssa sovittu. on tosiasia.. siksi olisikin varmaan syytä harkita vaikka 3 vuoden koeaikaa viisumivapaudessa aluksi..jos asiat ei ala kulkemaan niinkuin on sovittu niin olisi neuvetteluvaltti. Venäjällä 3pv rekisteröinnin poiston lisäksi olisi varmaan vaadittava rajalla sekä henkilö että ajoneuvorekisteröinti-
ilmoitusten teko poistettavaksi koska näihin vedoten rajanylitys on tehty välillä hyvinkin hankalaksi suomalaiselle osapuolelle.
Kannatetaan kaikenlaisten kaupanesteiden purkua Venäjän kanssa.
Suomen historia jakaantuu kolmeen jaksoon
1) Suomen ulkoministeri on Moskovassa, pelottaa mitä sikäläiset sanovat.
2) Suomen ulkoministeri on Moskovassa, pelottaa mitä meikäläiset sanovat.
3) Ei pelota enää.
Kiitos hyvin hoidetusta työstä.
Jii
Hei!
Entisenä ulkoministeriön työntekijänä seuraan mielenkiinnolla Alex Stubbin blokia. Olen Naton kannattaja. Seuraan jatkuvasti Suomen ja Venäjän suhteita syystä että Venäjä on naapurimaa, kiinnostava alue kehityksensä kannalta, pidän venälaisestä kultuurista ym. En ehkä osaa argumentoidan niin kuin asiantuntijat, mutta olen kiinnostunut ulkopolitiikasta ylipäätään. Haluaisin opiskella valtio-oppia tai kansainvälistä politiikkaa. Minulla on tällä hetkellä opistotason koulutus ja kursseja yliopistotasolla Latinalaisen Amerikan tutkimuksesta.
Hei!
Ehkä matkanne Venäjälle on jo päättynyt, mutta haluaisin ja varmaan monet muutkin täällä Itä-Suomessa, että ottaisitte Venäjän kanssa neuvotteluissa esille Venäjän liittämisen Euroopan Unioniin.
Olisi tarpeen sitouttaa Venäjä euroopan perheeseen. Tämän jälkeen EU:n painoarvokin olisi hyvin suuri USA:n, Kiinan ja Japanin silmissä.
Tiedän, että työnä se on iso asia, mutta kun mietitään liittymisen hyviä puolia jäävät huonot puolet kiistatta takaa-alalle. Pari edellistä kommenttiakin osittavat, että Venäjä on meille jokapäiväinen tuttu kumppani ja kaikki kaupan ja liikkumisen esteet on syytä poistaa.
Pyytäisin teitä kommentoimaan onko Venäjän EU asia ollut teillä keskusteluissa esillä?
Hyvä ministeri Alex,
tämä viestisi ilahdutti aivan erityisesti. Sieltä ja täältä on kuulunut jokseenkin ilkeitä vihjeitä siitä, että et hoida kansallisia suhteitamme riittävän hyvin itään päin.
Tässä saimme siis autenttista ja ajankohtaista tietoa.
Oman mediamme kommentit tiedotustilaisuudesta ovat erityisen kiinnostavaa luettavaa.Varsinkin paperimedia kiinnostaa.
PS. Miksi ei Finnairilla, jonka tulevaisuus tuntuu olevan miekan terällä.Siis yksinomaan esimerkin vuoksi.