Hyviä uutisia yli viisikymppisille! Kaikki ei ole menetetty! Voit vielä rikkoa ennätyksiä!  Tässä päällimäiset fiilikset kun luin kestävyysguru Joe Frielin uusimman kirjan ”Fast After 50 – how to race strong for the rest of your life” (Velo Press, Boulder, Colorado, 2015).

Niinhän se vain on, että iän myötä me kestävyysurheilijat hidastumme. Loppujenlopuksi kyse on vain siitä millä vauhdilla se hidastuminen tapahtuu. Frielin kirja on tehty juuri sinulle ja minulle, meille jotka liikumme aktiivisesti ja luemme Pyöräily + Triathlon lehteä.

Kirja pohjautuu laajaan tutkimusaineistoon. Yksi mielenkiintoisimmista havannoista liittyy huippu-urheilijoiden tilastoihin neljässä lajissa: 1500m uinti, 40km tempo-ajo, maraton ja Havaijin Ironman. Vuosittainen hidastuminen on muutaman prosentin luokkaa, mutta ei radikaali. Uinnissa ja triathlonin pitkällä matkalla muutos on suurin. Pyöräilyssä ja maratonilla pienempi.

Kestävyysurheilija on toki parhaimmillaan 30-ikävuoden molemmin puolin (+-5 vuotta), mutta ajat hidastuvat yllättävän vähän 40-50-, 50-60- tai 60-70-vuoden välillä. Ajat alkavat tippumaan kunnolla vasta 70 ikävuoden jälkeen. Siis tämänkin lehden päätoimittajalla on toivoa.

Paljon on tietenkin kiinni sinusta. Onko sinulla motivaatiota harjoitella? Mikä on sinun harjoittelutaustasi? Oletko valmis muuttamaan harjoittelurutiinejasi? Samalla omien ennätysten parantaminen riippuu tietenkin pitkälti siitä, oletko harrastanut jotain tiettyä kestävyyslajia nuoresta pitäen. Itse olen onnistunut rikkomaan jonkun ennätyksen joka vuosi, siitä saakka kuin aloitin kestävyyslajien parissa kymmenen vuotta sitten.

Harjoittelussa on aina kolme muuttujaa: määrä, pituus ja vauhti. Meillä ikääntyvillä kestävyysurheilijoilla on tapana lisätä pituuttaa ja hidastaa vauhtia. Kauhulla kuuntelen kun keski-ikäiset työssäkäyvät vanhemmat junnaavat 20 tunnin harjoitusviikkoja. Niistä puuttuu usein sekä pää että häntä. Usein me myös unohdamme, että iän myötä palautuminen vie kauemmin. Eli treenaamme liikaa ja liian hitaasti.

Kirjan keskeisimmät johtopäätökset voi kiteyttää näin:

1. Panosta enemmän laatuun kuin määrään. Enemmän veekota kuin peekoota. Lyhyet intervallit ovat kultaa.

2. Panosta enemmän lepoon. Anna kehollesi aikaa palautua kovista treeneistä.

3. Panosta enemmän kehoon. Lihakset surkastuvat. Tee enemmän voimaa.

4. Panosta enemmän ruokavalioon. Kilot kertyvät itsestään. Mieti mitä syöt.

5. Panosta testeihin. Niiden kautta näet oman ikääntymiskehityksen ja pystyt suunnittelemaan fiksuja harjoitusohjelmia.

Kirjan seurauksena olen itse muuttanut harjoitusrutiinejani. Tiukkojen intervallien lisäksi olen ruvennut hot joogaamaan. Yhdessä perinteisen painonnoston kanssa olen saanut kehoon aivan uuden tasapainon, joka näyttää ainakin testien perusteella tuottavan tulosta. Uinnin, pyöräilyn ja juoksun taloudellisuus on ottanut harppauksen eteenpäin.

Ja vielä hyvistä uutisista: tämä kolumnihan ei sitten päde missään muodossa meille nuorille, jotkat kisailevat vielä tänä vuonna M45 sarjassa. Omistan tämä kolumnin siis kaikille yli viisikymppisille kalkkiksille. Ja tähän perään normaalia isompi hymiö.

Share on Google+Tweet about this on TwitterShare on Facebook
1 kommentti
  1. Vilho Partanen
    01.03.2017 21.14

    Ihan yksityinen mielipide, jotta Mysore ja Astangajoogat sopivat ripeille alta 60-kymppisille keski-ikäisille treeninä ja notkistajana. Yli 60-vuotiaille sopisi Hatha- ja miksei Hot joogat leppoisamman tahdin vuoksi. Pitäisi ne henkäilyt myöskin omaksua käytäntöön olipa joogalaji mitä vain, sillä muutenhan se ei ole joogaa vaan pelkkää treeniä…

    Reply

Comment

required