Keskustelu Suomen 141-tuesta, eli Etelä-Suomeen maksettavasta kansallisesta maataloustuesta, näyttää nyt käyvän Suomen päässä sen verran kuumana, että on ehkä paikallaan tuoda pöytään muutama fakta.
Suomen 141-tuki ei ole loppumassa. Neuvottelujen osapuolina ovat Suomi ja komissio. Kenelläkään muulla ei ole mitään tämän asian kanssa tekemistä – ei edes Ruotsin maatalousministerillä.
Nyt neuvotellaan kahdesta asiasta.
1. Miten pitkä on seuraava tukijakso? Neuvottelujen aikahaarukka on 4-6 vuotta. Itse kannatan tuota jälkimmäistä, koska silloin jatkosta neuvoteltaisiin vuonna 2013, osana seuraavaa rahoituskautta.
2. Miten suuresta tukisummasta on kyse? Lähtökohtana on, että Suomen 141-tuki on tänä vuonna noin 94 miljoonaa euroa. Komissaari Marianne Fischer Boel ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila neuvottelevat nyt siitä, miten paljon tämän tuki laskee vuosittain.
Kuluvalla ja aikaisemmillakin neuvottelukierroksilla, maatalouskomissaarin kansallisuudesta riippumatta, komission koneisto esittää tuen lopettamista muutaman vuoden sisällä. Ja Suomi vastaavasti tuen korotusta. Lopuksi on päädytty pitkien neuvottelujen jälkeen vuotuiseen 2-5 % alenemaan.
141-pakettiin kuuluu vielä kaksi muuta ulottuvuutta.
1. Niistä ensimmäinen on niin kutsuttu epäsuotuisten alueiden LFA-tuki, jonka tämänhetkinen katto on 250 euroa hehtaarilta. Tämä katto poistettaneen vuonna 2010. Tästä seuraa, että 141-tuen menetyksiä voidaan kompensoida LFA-tuen kautta. Eli varsinainen tukimäärä ei vähene montaa vuotta.
2. Lisähelpotusta tilanteeseen voidaan hakea myös ympäristötuen kautta. Mielestäni Itämeren ja viljelijöiden intressit ovat tätä kautta yhdistettävissä.
Julkisuudessa annettu kuva, että 141-tuki on jotenkin EU:n Suomelle jakamaa tukea, on väärä. Ei se raha komissiolta tule vaan se tulee Suomen valtiolta. Nyt on kyse siitä saammeko maksaa tätä tukea vai ei.
Väitetään, että Suomi olisi liian passiivinen 141-tuen ajamisessa. Tosiasiassa Suomi on käyttänyt kaikkia kanavia asian edistämiseen, siis myöskin meitä suomalaisia meppejä. Ilkka Kanervan käynti Barrosson puheille oli yksi 141-täsmäohjuksista, kuten myös Vanhasen toiminta Lissbonissa.
Välillä tuntuu siltä, että tätä koko 141-tukikeskustelua lietsotaan vähän joka puolelta. Perinteinen suomalainen maltti puuttuu lähes kokonaan. Tässähän on vähän Stubbailun makua…
Keskustelu siitä, että 141-tuki pitäisi koplata EU:n perussopimuksen hyväksymiseen, on kertakaikkisen pöyristyttävä. Tämäntyyppinen jälkijättöinen linkittäminen olisi varmin tapa lopettaa koko 141-tuki.
Olen ilman muuta vilkkaan EU-keskustelun kannattaja, mutta kyllä pölhöpopulismillakin pitäisi jokin raja olla.
Tähän kun vielä lisää, että Suomen maataloudelle maksetaan vuosittain noin 2 miljardia euora tukea, josta noin 1,2 miljardia tulee tulee Suomen valtiolta ja 800 miljoonaa EU:lta , niin ehkä olisi hyvä jos me kaikki säilyttäisimme suhteellisuuden tajumme.
141-tuesta päätetään seuraavan kuukauden aikana. Veikkaan, että päätös ei tule olemaan läheskään niin dramaattinen kuin annetaan ymmärtää. Itse asiassa se ei pahemmin poikkea nykyisestä 141-tuesta. Päätöstä odotellessa antanemme neuvottelijoille hieman rauhaa keskustella faktoista ja oikoa fiktioita.
