Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkisti keskiviikkona vuoden 2012 arvo- ja asennetutkimuksensa suomalaisten suhtautumisesta EU-jäsenyyteen. Siinä 55% suomalaisista suhtautuu jäsenyyteen avoimen myönteisesti ja 20% avoimen kielteisesti. Viime vuoteen verrattuna EU-jäsenyyden suosiossa on tapahtunut lähes 20 prosenttiyksikön nousu eikä jäsenyyden suosio ole ollut koskaan aikaisemmin yhtä korkealla. Yli 40 % arvioi Suomen saaneen hyvin äänensä kuuluville EU:n päätöksenteossa ja yli puolet arvioi Suomen säilyttäneen hyvin kansallisen omaleimaisuutensa EU:n jäsenenä.
Tällaista tulosta osasinkin oikeastaan odottaa. Vaikka velkakriisi ja populismi ovat nostaneet EU-asiat ihan konkreettisesti kaikkiin kahvipöytiin, ja todennäköisesti juuri siksi, on suomalaisten suuri enemmistö havainnut EU-jäsenyyden konkreettiset hyödyt. Hyvää halutaan myös puolustaa ja vastuullinen EU-politiikka kantaa hedelmää.
Kaksi kolmannesta suomalaisista on sitä mieltä, että nykyistä EU-keskustelua leimaa liiaksi populismi ja jälkiviisaus. Näin varmasti onkin. Kärjistämällä ja unionia kaikesta syyttämällä tehdään lyhytnäköistä politikointia, jolla ei edes pyritä vaikuttamaan itse asioihin. Perehtyminen EU-asioihin vie aikansa, mutta maksaa kyllä vaivan. Asiantuntevalla ja kiihkottomalla lähestymistavalla saamme aikaan parempia tuloksia ja pystymme paremmin vaikuttamaan meille tärkeisiin asioihin.
Samaan aikaan monet vastaajista antavat myös kriittistä palautetta Suomen EU-politiikasta. EU:sta voi pitää ja sitä voi samalla myös kritisoida. On ymmärrettävää, ettemme me suomalaiset, jotka olemme hoitaneet julkisen taloutemme kohtuullisen hyvin, ole innoissamme siitä, että olemme joutuneet käyttämään viimeiset kaksi vuotta erilaisten pelastuspakettien räätälöimiseen huonosti julkista talouttaan hoitaneiden jäsenmaiden tueksi. Toisaalta kriisistä on ollut myös hyötyä, sillä olemme nyt saaneet aikaan säännöt, jotka vahvistavat talouskuria, ja estävät samankaltaisen tilanteen toistumisen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tilanne on saatu rauhoitettua. Seuraavaksi on löydettävä avaimet kasvuun. Uskon, siinä oikeita askelia ovat sisämarkkinoiden vahvistaminen ja todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden luominen sekä panostukset kansainvälisen kaupan vapauttamiseen.
Olen puhunut paljon kansalaisten ja puolueiden jakautumisesta lokalisteihin ja globalisteihin. Mielestäni se näkyy myös tässä tutkimuksessa. Globalistit kannattavat kansainvälisyyttä, avoimuutta, vapaakaupaa, aktiivista toimintaamme Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä sekä näkevät ne hyödyt ja mahdollisuudet, joita maahanmuutto Suomelle tuo. Lokalistit puolestaan vastustavat Euroopan unionia sekä pitävät maahanmuuttoa ja vapaakauppaa uhkana kansalliselle identiteetille. Muutos on positiivinen asia ja avaa aina uusia mahdollisuuksia. Ei ole epäilystäkään siitä, kumpaan joukkoon Suomen olisi kuuluttava.
