Kevään vaalikuume tiivistyy. Tänään on jäljellä 13 päivää varsinaiseen vaalipäivään ja vain 2 päivää ennakkoäänestyksen alkamiseen.

Myönnän, että jännittää. Siitä huolimatta, että naamani on liikkuva ulkoilmamainos. Siitä huolimatta, että nimeni tunnistetaan kohtuullisen hyvin. Siitä huolimatta, että ensimmäiset EU-vaalini 10 vuotta sitten oli huikea menestys. Vaalit jännittävät aina, koska koskaan ei tiedä miten käy. Elämäni ensimmäisissä EU-vaaleissa sain 115 000 ääntä. Elämäni ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sain 42 000 ääntä. Näissä vaaleissa ei ole vielä annettu yhtään ääntä. Jokainen ääni lasketaan ja otetaan kiitollisena vastaan.

***

Miksi ylipäänsä kannattaa äänestää? Ensin kolme perinteistä syytä. Ensinnäkin EU on maailman suurin talous, kaupankävijä ja kehitysavun antaja. Euroopan parlamentti on sen päätöksenteossa merkittävä vallankäyttäjä, tasavertainen jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Ei ole yhdentekevää, minkä suunnan EU ottaa. Ei ole yhdentekevää, minkälainen kokoonpano parlamentissa on.

Toiseksi, Suomen lainsäädännöstä merkittävä osa juontaa juurensa EU-päätöksenteosta. Arviot vaihtelevat 40-80%:n välillä. Lisäksi Suomen viennistä yli 50% suuntaa EU-markkinoille. EU-päätöksenteko vaikuttaa siis aivan suoraan meihin. Kolmanneksi, tulevalla vaalikaudella on edessä merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi ilmasto- ja energiapaketista päättäminen.

Lopuksi vielä neljäs, tuoreempi syy äänestää näissä vaaleissa. Lissabonin sopimuksen myötä vaalitulos painaa aiempaa enemmän nimityksissä huippuvirkoihin. Parlamentti on omalta osaltaan tehnyt selväksi, ettei puolueiden kärkiehdokkaita voi nimityksissä sivuuttaa. Henkilöruletin kautta vaalituloksella on vaikutuksensa myös tulevan komission ohjelmaan.

***

EU on minun juttuni. Olen ollut EU-asioiden kanssa tekemisissä koko aikuisikäni eri rooleissa tutkijana, virkamiehenä ja poliitikkona. CV:ni löydät täältä. Tunnen parlamentin, sen ihmiset ja päätöksenteon. Pääsin talossa hyvään vauhtiin ennen yllättävää nimitystä ulkoministeriksi 2008 (MEP Profile). Tuosta olisi hyvä jatkaa. Mielestäni kansainvälinen ja avoin Suomi pärjää. Olemme olleet kokoamme suurempia vaikuttajia EU:ssa. Tähän on pyrittävä jatkossakin. 10 käskyäni Euroopalle:

1. Euroopan pitää puolustaa arvojaan, sisäisesti ja muun muassa naapurustossaan.

2. Euroopan pitää keskittyä talouskasvun ja työpaikkojen syntymiseen.

3. Euroopan pitää huolehtia sisämarkkinoistaan viemällä ne digitaalisen aikaan.

4. Euroopan pitää edistää parasta osaamista ja tutkimusta.

5. Euroopan pitää edesauttaa ihmisten vapaata liikkumista.

6. Euroopan pitää olla edelläkävijä puhtaassa teknologiassa.

7. Euroopan pitää tehdä kunnianhimoista ja fiksua ilmastopolitiikkaa.

8. Euroopan pitää kasvaa mittansa mukaiseksi ulkopoliittiseksi vaikuttajaksi.

9. Euroopan pitää edistää vapaakauppaa maailmassa.

10. Euroopan pitää olla avoin uusille jäsenille.

***

Olen myös ehdolla Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Meillä on käynnissä hyvä ja tasainen kisa Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa. Puheenjohtajaehdokkaat kiertävät ympäri Suomea (Kokoomus 2015 -kiertue) yhdessä eurovaaliehdokkaiden kanssa. Kokoomus näkyy ja kuuluu.

Puheenjohtajan tehtävä avautui kesken eurovaalikampanjan. Viimeksi vastaava mahdollisuus oli kymmenen vuotta sitten. Kolmen viikon harkinnan jälkeen päätin pyrkiä tehtävään täysillä. Päätös lähti sydämestä.

Pyrin täysillä Euroopan parlamenttiin ja siellä mahdollisimman merkittäviin tehtäviin valiokunnissa ja EPP-ryhmässä. Mikäli minut valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi, en kuitenkaan voi ottaa paikkaani parlamentissa vastaan. Palaan tämän kirjoituksen alkuun. Demokratiassa olisi ylimielistä olettaa tulevansa valituksi, kummassakaan vaalissa.

Joku eurovaalien äänestäjä ei ehkä pidä siitä, että olen samalla ehdokas Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Toista se ei haittaa. Kolmas ajattelee molemmilla olevan tärkeä EU-kytkös pääministerin johtaessa Suomen EU-politiikkaa. Neljäs äänestää ensisijaisesti puoluetta ja siis allekirjoittaneelle äänensä antaessaan Kokoomusta. Viides haluaa kannattaa ehdokkaan edustamia arvoja riippumatta, mihin tämä lopulta päätyy. Minusta olennaista on, että aikeeni ovat julkisesti tiedossa ennen ensimmäisenkään äänen antamista. Se on sitä äänestäjien kuluttajasuojaa.

Ai niin, pieni kuriositeetti: vaimoni Suzanne saa nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuuden äänestää minua. EU-kansalaiset saavat nimittäin äänestää toisessa EU-maassa. Minulla on vielä kaksi viikkoa aikaa taivutella. Onnistuukohan?