Syksyn startti EU-asioissa oli alkuviikon Bled Strategic Forum Sloveniassa, sekä viimeviikkoinen eurooppaministerien epävirallinen kokous Vilnassa. Nämä epäviralliset think-tank -tyyppiset tilaisuudet antavat uutta potkua omalle ajattelulle ja samalla toimivat pallotteluseinänä vähän villimmillekin ajatuksille. Eli hyvä lähtö syksyyn.

Taskuun tarttui monenlaista. Fokus on nyt siirtynyt akuutin kriisin hoidosta pidempiaikaisten kilpailukykyratkaisujen etsintään, hyvä! Voisi sanoa, että kivunlievitys on muuttunut itse sairauden hoidoksi ja hoitoennuste on toiveikas.

Talouskriisin osalta on toimeenpanon aika. Lyhyessä ajassa saimme aikaiseksi kasapäin uusia sääntöjä, joita on nyt toteutettava. Uudet säännöt koskevat meitä kaikkia ja onkin tärkeää, että emme vahdi vain tunnistettuja ongelmamaita, vaan vaadimme rakenneuudistuksia kaikilta, myös itseltämme. Hienoa on, että esimerkiksi Irlannin ja Portugalin osalta vaaditut toimet tuottavat tulosta ja talouden tunnusluvut ovat kääntyneet oikeaan suuntaan.

Henkilökohtaisesti olen tietysti erityisen ylpeä omasta hallituksestamme, joka viime viikolla päätti keskeisistä uudistuksista kilpailukykymme nostamiseksi totutulle tasolle. On kuitenkin muistettava, etteivät poliitikot tee kilpailukykyä, vaan suomalaiset yritykset, yrittäjät ja duunarit. Me voimme tarjota vain kiritystä reitin varrelta.

Kilpailukyvyn parantaminen vaatii konkretiaa myös EU:ssa. Tässä ytimessä on sisämarkkinat, jossa ihmiset, palvelut, tavarat ja raha liikkuvat mahdollisimman vapaasti. Tämä on koko EU:n lähtökohta, joka on jäänyt kriisin jalkoihin. Hätätilassa protektionismikin oli sallitumpaa. Fakta kuitenkin on, että mahdollisimman yhtenäinen eurooppalainen markkina on houkuttelevin ja on sääli, että myös ylisääntelemällä tätä vetovoimaa vähennetään. Enemmän Eurooppaa tuleekin olla vähemmän sääntöjä, enemmän vapautta fiksujen ihmisten tehdä omia valintojaan.

Voi kuulostaa tylsältä, mutta monelta osin on aika palata tuttujen hyvien asioiden äärelle ja tehdä niistä vielä parempia. Enemmän Eurooppaa on ehkä vähän vähemmän, mutta sitäkin parempaa. Kyse ei ole kompetenssista, eikä siitä kenelle se kuuluu, vaan siitä kuinka sitä viisaasti käytetään.

Share on Google+Tweet about this on TwitterShare on Facebook

Comment

required