Joskus on mukavaa kun tapaamisia peruuntuu. Tänään niitä peruuntui kolme. Jäi paljon enemmän aikaa hoitaa rästihommia. Sain viimeisteltyä pari akateemista artikkelia, jotka olivat jo muutenkin loppusuoralla. Sain myös hoidettua muutaman hallinnollisen asian, jotka olivat odottaneet tekijäänsä liian kauan. Rasti ruutuun ja eteenpäin.
Tällä viikolla meillä on vieraana uuden vuoden jälkeen Brysselin avustajanani aloittava Lauri Tierala. Veimme Petun kanssa Laurin heti ”traktorikahvilaan”, joka on saanut nimensä siitä, että penkit muistuttavat vanhanaikaisen traktorin satulaa. Kävimme läpi käytännön asioita ja tulevia työtehtäviä.
Huomasin, että kokoomusnuorten Tuomas Nurmela oli nostanut nimeni esiin presidenttipelissä. Muutama toimittaja soitti asian perään. Vastasin, että kaikki näyttävät ehdottavan kaikkia. Minäkin Hägglundia. Olin immarreltu ehdotuksesta, mutta kieltäydyn tietenkin kunniasta. 115 000 ääntä EP-vaaleissa ei onneksi ole ainakaan vielä johtanut suuruuden hulluuteen. Minusta on eniten hyötyä (tai ehkä joidenkin mielestän haittaa) Euroopan parlamentissa. Olen toki samaa mieltä Nurmelan kanssa siitä, että kokoomuksella ei ole varaa viime presidenttivaalien kaltaiseen venkoiluun.
Loppuviikko on vauhdikas. Huomenna on viisi kalenterimerkintää, keskiviikkona seitsemän ja torstaina neljä. Perjantaina olen Helsingissä meppikiertueella.
