Lähestyvät presidentinvaalit ovat herättäneet vilkasta keskustelua Yhdysvaltojen ulkopolitiikan suunnasta. Meitä eurooppalaisia tietysti kiinnostaa Yhdysvaltojen sitoutuminen transatlanttisiin suhteisiin. Tapasin Washingtonissa muutamia keskeisiä amerikkalaisvaikuttajja kuullakseni, missä mennään. Olin kaupungissa Maailmanpankin ja IMF:n kevätkokouksissa.
Eniten täälläkin aiheuttaa hämmennystä Donald Trump. Trump on luvannut keskittyä kotimaan asioihin, mikä tarkoittaisi muun muassa sitä, että eurooppalaiset saavat kantaa suuremman vastuun omasta turvallisuudesta. Yksi Trump-leirin ulkopoliittisista neuvonantajista kertoi, että heidän päähuomionsa on radikaali-islamismista kumpuavan terrorismin torjunnassa – ei Venäjässä, ei Ukrainassa eikä Euroopassa.
Kongressin budjettikomitean republikaaninen puheenjohtaja Tom Price myönsi, että heidän puolueensa on melkoisessa myllerryksessä. Price ei kuitenkaan usko Trumpin nappaavan presidenttiehdokkuutta. Vireillä on monenlaisia hankkeita löytää puoluekokouksessa uskottava parivaljakko vetämään republikaanien kampanjaa.
Myös demokraattien Bernie Sanders on puhunut voimakkaasti sen puolesta, että Yhdysvaltojen tulisi vähentää sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa. Viesti kahdelta presidentti Obamaa ja presidenttiehdokas Clintonia lähellä olevalta toimijalta oli onneksi rauhoittavampi.
Sekä Obaman entinen Eurooppa-asioiden neuvonantaja Karen Donfried että Clintonin aikainen ulkoministeriön poliittisen suunnittelun johtaja Anne-Marie Slaughter vakuuttivat, että Eurooppa pysyy Clintonin prioriteettina. Sandersista hekään eivät osanneet sanoa. –Näistä kahdesta naisesta muuten kuullaan vielä, jos Clintonista tulee presidentti.
Kerroin Suomen puolesta, että panostamme entistä vahvemmin transatlanttisiin suhteisiin. Näinhän me kirjasimme hallitusohjelmaankin.
Sanoin ajatuspaja German Marshall Fundin tilaisuudessa, että vaikka Suomella on käytännölliset ja toimivat yhteydet naapuriimme Venäjään, kenenkään ei tarvitse edes pohtia, mihin leiriin Suomi kuuluu: olemme jo pitkään olleet tiukasti osa Länttä.
Ei se täällä tuntunut olevan kenellekään epäselvää. Kertoo kuitenkin jostakin, että Suomi joutuu kaikkien näiden vuosien jälkeen toistamaan tätä viestiä. Jos ei muusta, niin aikakin siitä, että amerikkalaiset näkevät Venäjän pyrkimyksen hajottaa Euroopan unionin yhtenäisyyttä.
Tärkeintä on, että Suomen suunta on kaikille kirkas.