Kuluneella viikolla keskustelua on herättänyt eduskunnan lakivaliokunnan äänestys koskien kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vaikka en ollutkaan ilahtunut valiokunnan kannasta, ei se kuitenkaan tullut minulle suurena yllätyksenä. Samainen valiokunta nimittäin torppasi vastaavan lakialoitteen pari vuotta sitten, mikä johti aloitteen käsittelyn päättymiseen. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Kuten Twitterissäkin sanoin, tasa-arvoinen avioliittolaki tulee suureen saliin todennäköisesti syksyn aikana.

 

Ensiksikin – käydäänpä läpi mitä asialle nyt tapahtuu. Lakivaliokunnan enemmistön kannan mukaisesti valiokunta valmistelee mietinnön siltä pohjalta, että kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättäisiin. Tämä mietintö valmistuu syksyn aikana ja sen valmistuttua asia käsitellään eduskunnan täysistunnossa. Samassa yhteydessä lakivaliokunnassa vähemmistöön jääneet kansanedustajat tuonevat oman, kansalaisaloitetta kannattavan esityksensä istunnon päätettäväksi. Mikäli eduskunnasta löytyy silloin enemmistö kansanedustajista tasa-arvoisen avioliittolain taakse, se on mahdollista hyväksyä. Toivon niin käyvän ja aion äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

 

Toiseksi – omasta ja puolueeni kannasta. Pidän yhdenvertaisuutta lain edessä keskeisenä oikeusvaltion periaatteena, eikä ihmisiä pidä laittaa eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Seksuaalinen suuntautuminen ei tee toisesta ihmisestä parempaa tai huonompaa puolisoa, saati enemmän tai vähemmän rakastavaa vanhempaa lapselle, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalla syrjinnällä voi olla monia kielteisiä vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään.

 

Minulle jokainen meistä on yhtä tärkeä.

 

Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on mielestäni luonnollinen askel siinä kehityskulussa, jossa ensin homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista, sitten tautiluokituksesta ja viime vuosina lainsäätäjä on mahdollistanut rekisteröidyt parisuhteet ja perheen sisäisen adoption. Olen toiminut johdonmukaisesti tämän näkemykseni puolesta muun muassa Euroopan parlamentin LGBT-intergroupin varapuheenjohtajana, Helsinki Priden suojelijana sekä pari vuotta sitten ollessani ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteelle tasa-arvoisesta avioliittolaista.

 

Myös Kokoomus on ottanut kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Jyväskylän puoluekokous vuonna 2010 hyväksyi puoluehallituksen tukemana suurella enemmistöllä Kokoomuksen Naisten Liiton ja opiskelijayhdistysten aloitteet, joissa ehdotettiin avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi. Puoluekokous katsoi, että avioliiton solmimisen perusteiden tulisi olla aviopuolisoiden päätettävissä olevia kysymyksiä, eikä valtiolla tulisi olla tarvetta puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat edustavat.

 

Samalla puoluekokous linjasi, että tällä kannalla ei haluta puuttua kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin asioihin kirkollista toimitusta koskien ja että kyse on ns. omantunnon asiasta mahdollisessa eduskuntakäsittelyssä. Ymmärrän, että puolueessamme on asiasta erilaisia näkemyksiä ja kunnioitan niitä puoluekokouspäätöksen mukaisesti. Maaliskuisen Taloustutkimuksen kyselytutkimuksen perusteella Kokoomuksen kannattajista lähes 70% tukee tasa-arvoista avioliittolakia ja noin neljännes vastustaa sitä.

 

Olen kannattanut monessa muussa teemassa, kuten vaikka EU- ja turvallisuuspolitiikassa avointa sekä kiihkotonta keskustelua. Näin toivon myös tasa-arvoisen avioliittolain osalta. Emme paranna tilannetta jyrkällä vastakkainasettelulla. On ajatuksen kypsyyttä ymmärtää myös vastakkaiset näkemykset. Kunnioitus ei saa kadota kiivaassakaan keskustelussa. Toivon, että keskustelemalla saamme mahdollisimman paljon lakikäsittelyn epäselviä kohtia avattua. Toivon laille mahdollisimman paljon kannatusta. Silti kunnioitan jokaisen omaa, henkilökohtaista näkemystä. Nyt kun aloite tulee eduskunnan suureen saliin, demokratia saa toteutua.

 

Kolmantena asiana haluaisin puuttua avioliittolaista käytävän keskustelun lisäksi yhä esiintyvään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään. Valitettavasti seksuaalivähemmistöt kokevat edelleen syrjintää niin arjen tilanteissa kuin työelämässäkin. Euroopan perusoikeusviraston selvityksen mukaan syrjintä on yleistä Suomessa, ja moni joutuu piilottamaan seksuaalista suuntautumistaan. Minusta jokaisen on saatava olla oma itsensä, niin työpaikalla, kaveri- tai urheiluporukassa kuin läheistensäkin kesken. Siksi on hyvä, että käynnissä oleva Helsinki Pride -viikko on valinnut teemakseen syrjimättömyyden työelämässä. Vain hyväksymällä toisen sellaisena kuin hän on, saamme parhaat voimavaramme käyttöön. Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan pelkoa, ahdistusta tai yksinäisyyttä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

 

Lopuksi haluaisin tuoda esiin iloni siitä, että suomalaisessa urheiluelämässä on kuluneen vuoden aikana puhuttu enemmän kuin aikaisemmin siitä, että myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tuntisivat olonsa tervetulleiksi. Nostan hattua muun muassa Ari-Pekka Liukkoselle, joka rohkeasti kertoi oman tarinansa. Uskon, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tulevat avoimuuden ja esimerkkien kautta askel askeleelta todemmiksi. Kunnioitetaan ja arvostetaan toinen toisiamme.