Kokoomus « Alex Stubb

Arvoisa yleisö, hyvät kokoomuslaiset,

kiitos, että saan jälleen olla puhumassa Snellman-säätiön talviseminaarissa. Viime vuoden puhe oli minulle henkilökohtaisesti eräänlainen käännekohta: siirtymä kohti uutta vuotta ja uutta toivoa. Halusin tehdä talviseminaarin puheesta perinteen. Kiitän Snellman-säätiötä tästä mahdollisuudesta ja teitä kaikkia läsnäolosta.

Käyn puheessani läpi kolme teemaa: missä olemme nyt, olemmeko Suomessa ja lähialueillamme menossa kohti kaaosta; mitkä ovat hallitustyöskentelyn kantavia linjoja ja miten kokoomus tätä kokonaisuutta katsoo ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: millainen on kokoomuslainen visio tulevaisuudesta.

————–

Moni pohtii, tunnistaako enää koko Suomea tästä vastakkainasettelun ja synkkien uutisten kierteestä? Tunnistaako lähialueitamme tästä rauhattomuudesta, terroriuhasta, pakolaisvirroista? Olemmeko menossa kaaosta kohti?

Onko minun Suomeni tämä jossa..

Vainoa pakeneva kohtaa rasismia.
Naiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa.
Toisesta ihmisestä puhutaan epäkunnioittavaan, jopa vihaavaan sävyyn.
Talous on todella kituliaissa kasvuluvuissa.
Kymmeniä tuhansia työpaikkoja katoaa.
Vanheneminen, omien voimien heikkeneminen, huolestuttaa, kun eteen tulee kuvia välinpitämättömyydestä.

Todistamme tällä hetkellä tilannetta, jossa ihmiskuntana maksamme pitkään kestäneistä vihan kierteistä. Viha synnyttää vihaa. Alistaminen ja nöyryyttäminen synnyttää koston halua. Väkivalta synnyttää vastareaktioita. Vihapuhe synnyttää vihapuhetta. Tätä näemme nyt niin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa kuin myös Euroopassa, ja täällä Suomessakin.

Ethan Zuckerman, tutkija MIT:sta, on pohtinut keskustelumme ongelmaa siten, että koska mikään merkittävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskustelua, julkista keskustelua dominoivat äärilaidat. Äänekkäät vähemmistöt myös menestyvät koko ajan paremmin huomion ja agendan vaatimisessa. Enemmistön valta ja sitä tasapainottavat vähemmistön oikeudet eivät näy internetiin perustuvassa demokratiassa. Marginaaleista on tullut vahvoja äänen käyttäjiä, mikä voi lopulta johtaa demokratian rapautumiseen.

Zuckerman on arviossaan monelta osin oikeassa. Kahtiajaot ovat jatkuvasti näkyvillä, äärilaidat äänessä. Mutta mielestäni syy ei ole pelkästään internetin tai sosiaalisen median, kyllä vastuu on meistä jokaisella. Mikä on se tapa, jolla puhumme toisista ihmisistä? Mikä on se tapa, jolla tuomme asioita esille? Kärjistämmekö vai haemmeko tasapainoa? Haastammeko rakentavalla tavalla vai päälle käyden?

Jos suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen pelokkaasti, eivätkä toiveikkaina ja rohkeina, jossain mennään pahasti pieleen. Jos viha on voitolla, olemme epäonnistuneet surkeasti. Siitä voi syystä olla hyvin surullinen.

Mutta siihen ei voi tyytyä. Se ei käy. Vihan ja pelokkuuden Suomi ei ole, eikä saa olla se Suomi, jossa me asumme ja elämme. Meidän on pystyttävä parempaan.

Yhtäältä on oltava rehellinen sen suhteen, kuinka vaikeassa tilanteessa Suomi on. Ilman kriisitietoisuutta meidän olisi vaikea korjata Suomen taloutta. Kriisitietoisuuden on myös johdettava kriisin edellyttämiin muutoksiin.

Toisaalta on luotava Suomeen toivoa ja tulevaisuususkoa. Yksikään maa ei ole noussut marisemalla.

Mutta kyllä, sorrun marinaan itsekin: on niin vaikeaa tehdä kipeitä päätöksiä; yritä tässä nyt tehdä hyviä asioita, kun aina ymmärretään väärin. Ja niin edelleen. Mariseminen on helppoa. Ilmapiiristä tulee itseään ruokkivan negatiivisuuden ilmapiiri kovin helposti. On muka älykästä olla kyyninen. On coolia olla pahanilmanlintu: varoitella vaaroista, syytellä virheistä.

Positiivisuus vaatii rohkeutta. Optimismi vaatii rohkeutta. Avoimuus, innostuminen, toisten kannustaminen vaativat rohkeutta. Omana itsenään oleminen vaatii rohkeutta.

Winston Churchill on aikanaan todennut olevansa optimisti, koska minään muuna olemisesta ei näyttäisi juuri olevan hyötyä. Pessimisti näkee ongelmia, optimisti ratkaisuja. Optimisti uskoo ihmisten hyväntahtoisuuteen, kyyninen kyseenalaistaa jokaisen motiiveja.

Kyynisyydestä, pessimismistä ja katkeruudesta ei toimintatapana ole mitään hyötyä. Päinvastoin, se tukahduttaa ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa pyrkiä parhaimpaansa.

Sitä tässä nyt kysytään. Rohkeutta ja uskallusta tehdä käänne. Jokaisen pyrkimistä parempaan. Käänne ei synny itsestään, se on tehtävä. Suomen on pystyttävä kääntämään niin negatiivinen taloustilanne kuin ajattelutapakin kohti uutta nousua ja parempaa tulevaisuutta.

Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja sitten on uskallettava lähteä tekemään korjausliikkeitä. Siihen tarvitaan realistista tilannekuvaa ja kriisitietoisuutta, mutta myös positiivisuutta, uskoa tulevaan. Taloudessa on paljon psykologiaa, ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon pelon ja lamaannuksen psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Suomi pystyy parempaan. Uskon siihen vakaasti. Alisuoritamme tällä hetkellä. Haikailemme menneen menestyksen vuosia, kun pitäisi luoda uusia. Yritämme säilyttää vanhaa, kun pitäisi rakentaa uutta.

On päästettävä irti uskosta, että automaattisesti olemme parempia kuin muut ja siksi menestymme. Emme ole. Mutta sisukkaita olemme ja voimme luoda uusia menestystarinoita. Käänne on tehtävä.

Uskon, että suomalaiset ovat positiivinen kansa, kun katsoo pintakeskustelua syvemmälle. Pienet äärilaidat voivat Zuckermaninkin ajatuksen mukaan hallita julkista keskustelua, mutta hiljaisen enemmistön kannat tulevat näkyviin esimerkiksi tutkimustyön kautta. Taloudellisen tiedotustoimiston ”Kansan arvot” -tutkimuksessa kysyttiin tänä syksynä n. 3000 suomalaiselta arvoista. Tutkimuksessa löytyi viisi lähes kaikille suomalaisille tärkeää arvoa.

Suomalaiset haluavat:

Elää turvallisessa ympäristössä
Auttaa ympärillä olevia ihmisiä
Huolehtia ympäristöstä
Että kaikkia maailman ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti
Että yhteiskunta huolehtii heikoimmista ja vähäosaisista.

Tämän Suomen tunnistan. Tämä on Suomi, johon minä uskon. Tästä Suomesta olen ylpeä. Tälle arvopohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Tämän arvopohjan eteen meistä jokaisen on hyvä tehdä työtä.

Nyt ei pidä pelätä ratkaisuja. Nyt ei pidä pelätä muutosta. Katkotaan vihan kierteet, luodaan hyvän kierre.

Suomi pystyy parempaan. Hallitus pystyy parempaan. Minä pystyn parempaan. Jokainen pystyy parempaan. Tehdään se käänne – yhdessä.

————–

Vuosi sitten puhuin tässä salissa uudesta talouspolitiikasta. Sanoin, että se tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Sanoin, että kaikki lähtee suomalaisesta työstä.

Tämä viesti ei ole vanhentunut päivääkään. Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä.

Viime kevään eduskuntavaaleissa Kokoomuksen pääteema oli työ. Julkaisimme keväällä työlistan. Siinä esitimme useita uudistuksia, joiden avulla Suomeen voitaisiin luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Osa tätä työlistaa ovat esimerkiksi:

Työn verotuksen keventäminen
Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kertakorvauksella
Eläkeuudistuksen vieminen maaliin
Vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus
Koeajan pidennys
Määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllennys
Kannustavampi ansiosidonnainen työttömyysturva
Kannustavampi opintotuki
Paikallinen sopiminen työehdoista ja palkoista

Mikä näitä ehdotuksia yhdistää?

Nämä kaikki ovat tämän hallituksen päätöksiä.

Tämän hallituksen keskeisin linja on suomalainen työ. Suomalaisen työn puolustaminen on tärkein syy, miksi Kokoomus on mukana tässä hallituksessa. Me uskomme siihen, että rohkeilla uudistuksilla käännetään Suomen suunta.

Osa hallituksen työllisyystoimia ovat myös toimet suomalaisen työn hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Oppositio kutsuu niitä pakkolakipaketiksi. Minä kutsun niitä kilpailukykypaketiksi. Ja miksi kilpailukyvyllä on merkitystä? Siksi, että ellei suomalainen työ ja osaaminen pärjää kilpailussa maailmalla, hyvinvointivaltioltamme murenee pohja.

Maailmalla käydään kovaa keskinäistä kilpailua työpaikoista, investoinneista, yrityksistä, osaamisen houkuttelusta ja arvon kanavoinnista. Emme tee kansallisia päätöksiämme tyhjiössä, vaan meidän on kyettävä kytkeytymään globaaliin todellisuuteen. Mitään ei ole vielä menetetty. Mutta Suomen on pystyttävä parempaan – ja me pystymme parempaan!

Kevään työlistassa Kokoomus sanoi:

”Työmarkkinauudistuksista neuvotellaan kolmikantaisesti siten, että uudistuksille asetetaan yhdessä tavoitteet ja määräaika, jossa neuvotteluissa tulee löytää riittävät ratkaisut. Mikäli tavoitteet toteuttavia ratkaisuja ei konsensuksen kautta löydy, kantavat hallitus ja eduskunta vastuun välttämättömien uudistusten toteuttamisesta.”

Tästä on kyse.

Olemme yrittäneet viedä kilpailukyvyn parantamista eteenpäin sopimisen keinoin. Työmarkkinajärjestöt ovat monta kertaa istuneet yhdessä pöydässä etsimässä sopua. Alkusyksystä prosessi tyssäsi siihen, että työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan edes yhteisestä tavoitteesta, keinoista puhumattakaan.

Olisiko hallituksen siis pitänyt lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ei tästä tullut mitään. Että kilpailukyvyn parantaminen ei etene, koska työmarkkinajärjestöt eivät pysty asiasta sopimaan.

Ei olisi.

Hallituksen on kannettava vastuu siitä, että Suomen talouden suunta käännetään.

Hallituksen on kannettava vastuu Suomesta. Käänne on tehtävä.

Kun yhteiskuntasopimusta ei ole syntynyt, moni on ollut huolissaan: mitä tässä tapahtuu? Onko hallituksella tiekartta tästä eteenpäin? Kyllä on.

Vain muutaman esimerkin antaakseni:

Ensi vuoden alusta työtulovähennystä korotetaan 450 miljoonalla eurolla. Tämä keventää erityisesti pieni- ja keskituloisten työn verotusta. Työnteosta tehdään kannattavampaa.
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen, jolla kauppojen aukioloaikojen sääntely loppuu.
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen työllisyyttä merkittävästi vahvistavasta eläkejärjestelmän uudistuksesta.
Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esityksen, jolla ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistetaan kannustavampaan suuntaan mm. sen kestoa lyhentämällä.
Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esitykset, joilla pidennetään työntekijän koeaikaa, mahdollistetaan alle vuoden määräaikaisen työsuhteen solmiminen ilman eri perustetta ja joustavoitetaan takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa.
Hallitus antaa kevään aikana eduskunnalle esityksen paikallista sopimista laventavasta lainsäädännöstä, joka astuu voimaan syyskuun alkuun mennessä.
Jos partit eivät kykene tekemään sopimusta, hallitus tekee keväällä eduskunnalle esityksen kilpailukykypaketista, jolla suomalaisen työn hintakilpailukykyä vahvistetaan lainsäädäntöteitse.
Hallitus uudistaa työvoimahallinnon palveluita siten, että nopeaan ja aktiiviseen työnhakuun kannustetaan nykyistä vahvemmin.

Muun muassa nämä toimet tarkoittavat, että juna ei seiso. Juna kulkee. Etenemme määrätietoisesti kohti tavoitettamme – Suomen talouden suunnan kääntämistä. Hallitus on asettanut tavoitteeksi työllisyyden vahvistumisen 110 000 hengellä. Jos uusia päätöksiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan, ne tehdään.

Käänne on tehtävä – työn kautta.

Talouden tasapainottaminen oli kevään hallitusneuvotteluissa toinen keskeinen tekijä, joka yhdisti kaikkia hallituspuolueita. Yhteinen linjamme työllisyyden ja kasvun vahvistamisen lisäksi oli ja on saada Suomen talous kestävälle pohjalle myös nopeasti vaikuttavin toimin. Siksi teemme tällä hetkellä säästöpäätöksiä.

Esimerkiksi koulutuksen säästöt varmasti kirpaisevat jokaisen sivistykseen uskovan kokoomuslaisen sydäntä. Mutta tehtävämme on puolustaa yhdessä sovittua talouden tasapainotuslinjaa. Kokoomus tunnistaa vastuunsa.

Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että koulutuksen etua valvomassa on kokoomuslainen ministeri. Vaikeassa tilanteessa voi toimia monella tapaa. Varomaton jättää jälkeensä paljon tuhoa, mutta taitava näkee näissäkin päätöksissä mahdollisuuksia uudistua ja uudistaa.

Kokoomus on sivistyksen puolustaja myös vaikeassa tilanteessa. Vaikka monesta meistä tuntuu siltä, ettei koulutuspoliittisella agendalla paljon muuta ole kuin säästöjä, tämä ei vastaa todellisuutta. Varhaiskasvatuksessa käynnistyy kehittämisohjelma; juuri nimettiin johtoryhmä viemään perusopetus 2020-luvulle; opettajakoulutusta uudistetaan; lukiokoulutuksessa on alkamassa iso uudistustyö; ammatillisen koulutuksen reformi, joka tukee yksilöllisiä opinpolkuja ja työpaikoilla oppimista on käynnistetty; yliopistojen profiloitumista omille vahvuusalueilleen vauhditetaan.

Kokoomuslaisena sivistyspoliitikkona on suunnattava katse eteenpäin. Kun saamme luotua käänteen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivistykseen, koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen taas panostaa vahvemmin myös taloudellisesti.

Sivistys ei ole meille kokoomuslaisille välinearvo – se on arvo itsessään. Sivistyksen lisäksi vastuu on aina ollut Kokoomuksen ydinarvoja. Vastuu ei ole aitoa, jos se ei ulotu tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin. Kokoomus haluaa, että Suomi on kunnianhimoisen ja järkevän ilmastopolitiikan kärjessä jatkossakin.

Nykymenolla käymme uhkapeliä ilmastolla. Se peli ei välttämättä kostaudu vielä meidän elinaikanamme, mutta lapsillamme ja lastenlapsillamme voi tilanne olla toinen.

Olemme nähneet yli 10 vuoden päässä olevia riskejä hyvin heikosti, eikä globaaleja ratkaisuja vaativia ongelmia ole oikein osattu ratkoa. Juuri näiden heikkouksien voittamisesta on viime kädessä ollut kyse viime lauantaina päättyneissä Pariisin ilmastoneuvotteluissa.

Onneksi tällä kertaa päästiin monta askelta eteenpäin. Ensimmäistä kertaa kaikki merkittävät maat antoivat selkeän sitoumuksen päästöjensä rajoittamisesta. Vuoden 2009 Kööpenhaminan lässähdyksen sijaan Pariisin signaali on, että kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja pelaavat samaan maaliin.

Nyt on aika tehdä Pariisin hengestä totta. On käärittävä hihat kaikkialla – myös meillä Suomessa. Kokoomuksen tavoite on siirtyminen hiilineutraaliin energiaan. Halusimme hallitusohjelmaan historialliset tavoitteet luopua kivihiilestä ja puolittaa fossiilisen öljyn käyttö. Haluamme myös toteuttaa nämä kunnianhimoiset mutta tarpeelliset tavoitteet aikataulussaan eli vuoteen 2030 mennessä. Me teemme jo esimerkiksi sitä mistä Ranska alkoi ilmastokokouksen yhteydessä vasta puhua: Suomessa sähköautojen autovero puolittuu tämän vaalikauden aikana.

Pariisin henki ei toteudu vain hallitusten päätöksillä. Tarvitaan meidän jokaisen omia tekoja. Esimerkiksi Helsingissä fiksu energiaremontti edellyttää ennen kaikkea asuntojen energiatehokkuutta, polttoenergian korvaamista lämpöpumpuilla ja ennakkoluulottomuutta vaikkapa sähköauton hankkimisessa. Kokoomus haluaa kannustaa ja poistaa esteitä, mutta mikä yhtä tärkeää, haluamme haastaa jokaisen suomalaisen ilmastotalkoisiin omassa elämässään.

Monet meistä kaipaavat mitattavuutta, jotta tavoite tulee toteutettua. Taidan itse kuulua tähän ryhmään. Myrskyvaroitus ry:n ilmastolupaus-kampanja on syksyn aikana innostanut monia ottamaan tavoitteeksi henkilökohtaisten hiilipäästöjensä puolittamisen 10 vuodessa. Oma taipaleeni henkilökohtaisen ilmastolupauksen parissa alkoi tänään.

————–

Kokoomus puhui muutama vuosi sitten toivosta. Se on viesti, joka ei ole vanhentunut yhtään. Se on parasta mitä politiikalla saa. Martti Lindqvist on kirjoittanut: “Toivo on kykyä haluta, että huominen tulisi” ja toisaalta “pelko vie voimat ja tappaa toivon”.

Pyrkimys parempaan pitää sisällään toivon. Meillä on vaikeuksia, ja negatiivisia kehityskulkuja, mutta myös paljon hyvää, toimivaa, monia ylpeyden aiheita.

Nykypolitiikkaa syytetään usein vaihtoehdottomuudesta. Asioita perustellaan sillä, että jotain on “pakko tehdä”. Kyllä, itsekin olen siihen joskus syyllistynyt. Mutta tosiasia on, että aina on vaihtoehto. Aina on oltava vaihtoehto. Vaihtoehdottomuus on pelottava kuva.

Ja Kokoomus on puolue, joka ei valitse vaihtoehdokseen pelkoa, Kokoomus valitsee toivon.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen työn ja teot.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen tulevaisuuden.

Kokoomus on puolue, joka uskoo ihmisiin ja heidän tekemiinsä valintoihin.

Kokoomus on puolue, joka ei valittele ongelmia, Kokoomus hakee ratkaisuja.

Tämä ajattelu vaatii myös kärsivällisyyttä. Käytännön päätökset ovat valtavan hitaita. Harvasta päätöksestä syntyy vaikutus välittömästi. Ja tämä toimii sekä hyvissä että huonoissa päätöksissä. Suurimmassa osassa hyviä tavoitteita tarvitaan lukuisia päätöksiä oikeaan suuntaan, yksi päätös harvoin tekee vielä ihmeitä.

Eikä yksikään poliittinen päätös ole yhtä tehokas kuin asiaansa uskovien ihmisten sinnikäs työ. Siitä syntyy kasvu. Siitä syntyy käänne. Poliittisilla päätöksillä voimme korkeintaan avittaa tätä tapahtumaan.

Mutta olemme nyt hyvällä paikalla avittamassa suomalaisten omaa tekemistä ja yritteliäisyyttä. Kokoomus on vahva talousosaaja ja todellinen valtionhoitaja. Se on hieno jatkumo ja olen joka ainoa päivä ylpeä saadessani olla osa sitä.

Samaan aikaan on syytä todeta ja hyvä muistaa, että Kokoomus ei ole valtiovarainministeriön virkakunnan jatke. Kokoomus ei ole yhdenkään etujärjestön marionetti. Me olemme arvopuolue. Me viemme eteenpäin niitä arvoja, aatteita ja ajatuksia, joihin me uskomme.

Draaman kaari näyttää kulkevan niin, että Kokoomus yritetään väkisin leimata johonkin tiettyyn nurkkaan. Kokoomus, jo nimensä mukaisesti, on pohjautunut, ei etuajatteluun, vaan kokoavaan ja yhdistävään aatteeseen. Puolueessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosiaalista vastuuta korostavat, perinteitä arvostavat ja yhteiskuntaa uudistavat näkökulmat.

Haluan johtaa kokoomusta, joka tekee parhaansa tuon aatteellisen perinnön eri näkökulmien yhdistämisen puolesta. Haluan johtaa kokoomusta, joka epävarmoinakin aikoina ja varsinkin silloin perustaa tekemisensä arvoihin. Haluan johtaa kokoomusta, joka määrittelee suunnan itse. Kokoomusta, jonka suunnan määrittää jokainen kokoomuslainen. Haluan johtaa kokoomusta, joka luottaa ihmiseen, siihen, että meistä jokainen on paras määrittelemään omat unelmansa, oman hyvän elämänsä.

Kokoomuksella on aina ollut kyky löytää kunakin aikana uskottava polku, miten Suomi pärjää ja menestyy maailman muutoksessa. Kyse ei ole vain hetkessä pärjäämisestä vaan rohkeasta muutokseen tarttumisesta sen mahdollisuuksia hyödyntäen ja ratkaisuja etsien.

Tämä syrjäinen, pohjoinen, pieni maa on nostettu lujalla työllä, sisulla ja sitkeydellä yhdeksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla. Tätä perintöä kunnioittaen me katsomme ja menemme eteenpäin. Suomi ja suomalaiset ovat aina onnistuneet ratkaisemaan vaikeat tilanteet ja löytämään suunnan. Tämä taito on meissä yhä: toimimme ja ratkaisemme. Kun käänne on tehtävä, teemme sen.

Olen puhunut paljon kokoomuksen uudesta tavasta toimia. Mitä se on?

Uskallusta parantaa maailmaa. Rakentaa avointa ja kansainvälistä Suomea, jossa jokainen voi rakentaa omista lähtökohdistaan hyvän elämän.
Suomalaisten luottamuksen kunnioittamista. Nöyryyttä sen edessä, että suomalaiset ovat luottaneet ja luottavat kokoomuksen hoitavan työtä ja taloutta, koulutusta ja terveydenhuoltoa, ympäristöä ja kansainvälisiä suhteita.
Rohkeutta laittaa itsensä likoon. Joka ainoa päivä. Uskallusta yrittää, uskallusta erehtyä, uskallusta myöntää virheet ja oppia niistä.
Jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Jokaisen ihmisarvon järkähtämätöntä kunnioittamista. Näistä kumpuavaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Uskoa Suomeen, uskoa vahvaan yhdistävään aatteeseen, yhteisiin arvoihin. Arvojen taittamista konkreettisiksi teoiksi.
Uskallusta olla utelias. Rohkeutta nähdä avautuva maailma symboloimassa toivoa eikä pelkoa.
Rohkeutta uskoa hyvään.
Ennen kaikkea se on rohkeutta välittää. Välittää niin paljon, että pelottaa. Ja silti ja juuri siksi uskallusta tehdä ratkaisuja, olla eturivissä tarttumassa ympäröivän maailman mahdollisuuksiin eikä taustalla takertumassa saavutettuihin etuihin.

Suomi pystyy parempaan – yhdessä.

(Puhuttaessa muutosvarauksin)

Hyvät kokoomuslaiset, hyvät läsnäolijat

Hallitus on päässyt käyntiin Suomen uudistamisessa. Olemme tehneet esityksiä, joiden tavoitteena on kohentaa Suomen taloudellista tilannetta ja sitä kautta vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Ilma on sakeana keskustelua hallituksen esityksistä ja niiden vaikutuksista.

Puheen ensimmäisessä osassa hahmotan talouspolitiikkamme isoa kuvaa. Mikä on hallituksen ja myös Kokoomuksen strategia, jolla Suomi saadaan uuteen nousuun?

Aloitan kuvaamalla lyhyesti Suomen talouden tilannetta ja meitä kohtaavia haasteita. Sitten kerron, miksi hallitus tekee uudistuksia, joilla Suomen kilpailukykyä vahvistetaan sekä teen muutaman huomion työn tuottavuuden parantamisesta.

Puheeni toisessa osiossa käsittelen varsin ajankohtaista turvapaikkakriisiä sekä suomalaisia ja eurooppalaisia ratkaisuja siihen.

Suomen talouden tilanne

Suomen talouden kurja tila on jo varsin tuttua kertomaa. Kansantaloutemme on supistunut. Kasvun ennustetaan olevan tulevinakin vuosina varsin vaatimatonta, Euroopan alhaisinta. Kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla on rapautunut, eikä missään muussa Euroopan maassa työttömyys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Suomi on jäämässä vaille maailman ja Euroopan talouskasvua, joka sekään ei ole vielä kovin varmalla pohjalla.

Ovatko Suomen ongelmat rakenteellisia vai onko ongelma heikossa suhdannetilanteessa?

Suomella toki on jonkinlainen suhdanneongelma. Ekonomistit arvioivat, että Suomen kokonaistuotanto on noin kolme prosenttia normaalin tasonsa alapuolella. Tämä ”tuotantokuilu”, kuten ekonomistikielellä sanotaan, kuvaa sitä, miten paljon Suomen talous tällä hetkellä alisuoriutuu suhteessa potentiaaliseen tasoon. Alisuoriudumme siis noin kolmen prosentin verran.

Suomen talous on karkeasti 20 prosenttia heikompi verrattuna ennen finanssikriisiä arvioituun kasvutrendiin. Tähän suhteutettuna tuo kolmen prosentin tuotantokuilu on siis pieni. On selvää, että pääosa Suomen ongelmista on rakenteellisia. Suomen talouden normaalitila suhdannevaihteluista puhdistettuna on paljon heikompi kuin ehkä haluaisimme edes uskoa.

Suhdannetoimet, kuten elvyttävä finanssipolitiikka, auttaisivat kyllä kotimarkkinoita, mutta samalla nostaisivat hintoja ja tätä kautta edelleen vaikeuttaisivat Suomen kilpailukyvyn korjaamista. Emme voi myöskään enää lähteä siitä, että talouskasvu kyllä hoitaa elvytysvelan kuin itsestään, kun kasvu lähtee käyntiin. Juuri siksi olemme kovin tukalassa tilanteessa. Joudumme hoitamaan talouden suurta rakenteellista ongelmaa eivätkä suhdanteetkaan tässä meitä auta.

Rakenneongelmat ja kilpailukyvyn vahvistaminen

Mitä sitten ovat Suomen suuret rakenteelliset ongelmat?

Niitä on ainakin kaksi. Ne tekevät Suomesta Euroopan talouden sairaan miehen.

Toinen on heikko kilpailukykymme. Olemme euroalueen sisällä liian kallis maa.

Toinen on liian alhainen työllisyysasteemme ja heikkenevä huoltosuhteemme – eli liian vähäinen käsiparien määrä. Käsiparit vähenevät, vaikka tarvitsemme lisää työtunteja, jotta voimme rahoittaa julkiset palvelut ja tulonsiirrot.

Kumpaakaan näistä ongelmista ei hoideta ripottelemalla lisää julkista rahaa. Ne vaativat talouden rakenteellisia muutoksia.

Vaikka arvioiden suuruus vaihtelee, vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että työvoimakustannuksemme ovat liian korkeat. Palkat ovat liian korkeita suhteutettuna siihen, miten tuottavia olemme ja millaisia hintoja suomalaista tavaroista ja palveluista voi maailmalla pyytää. Oikeastaan kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kilpailukykykaula on vähintään kaksinumeroinen prosenttiluku. Ihan sama asia voidaan sanoa toteamalla, että työllistäminen ei ole meillä riittävän kannattavaa. Syistä voi väitellä, mutta syyttely ei auta ja olivat syyt tai syylliset missä vain, emme yksinkertaisesti pääse mukaan talouskasvuun ellemme paranna kilpailukykyämme.

Suomeen ei investoida riittävästi, koska tänne ei kannata investoida. Suomalaisia yrityksiä moititaan huonosti johdetuiksi ja niiden tuotevalikoimaa puutteelliseksi – mutta monet suomalaiset yritykset ovat viime vuosinakin laajentaneet tuotantoaan ulkomailla, jossa se on kannattavampaa.

Tämän vuoksi hallitus yritti solmia yhteiskuntasopimusta ja on etenemässä nyt oman kilpailukykypakettinsa kanssa. Tavoitteena on alentaa työvoimakustannuksia viidellä prosentilla. Monet keinoista ovat ikäviä, mutta on jokaisen suomalaisen palkansaajan etu, että työvoimakustannuksia alennetaan. Pienellä tinkimisellä palkasta tai palkanlisistä saadaan työpaikkoja turvattua, työttömiä töihin ja sitä kautta vahvempi julkinen talous.

Julkisuudessa on kysytty, onko hallituksen nyt valitsemilla toimilla vaikutusta kilpailukykyyn ja sitä kautta vientiin ja työllisyyteen. On. Vaikka ajan mittaan toki kehitämme parempia tuotteita ja palveluita, karu tosiasia on, että jokainen suomalainen yritys toimii koko ajan globaalissa kilpailussa.

Jos kannattavuutta saadaan paremmaksi, moni yritys joka nyt miettii tuotannon siirtämistä tai rekrytointeja tai irtisanomisia huomaa työllistämisen olevan kannattavampaa ja tekeekin Suomen työllisyyden kannalta myönteisen päätöksen. Nämä talouden lainalaisuudet eivät ole muuttuneet mihinkään, vaikka uusia aloja syntyykin.

On kysytty myös, miten esimerkiksi kaupan ylityöt tai ravintoloiden sunnuntailisät tai kuntien ja valtion lomat liittyvät viennin kilpailukykyyn. Kyllä ne liittyvät. Vientiyritystemme kilpailukyky riippuu myös koko kansantaloutemme kustannuksista.

Kun en ole ekonomisti vaan politologi, olen vääntänyt tätä kokonaisuutta rautalangasta itsellenikin:

– Ilman kilpailukykyä ei synny vientiä.
– Ilman vientiä ei synny vahvaa kasvua.
– Ilman kasvua ei synny uusia työpaikkoja.
– Ilman työpaikkoja ei synny verotuloja.
– Ilman verotuloja ei ylläpidetä hyvinvointiyhteiskuntaa palveluineen ja etuuksineen.

Eli kääntäen: jotta paitsi säilytämme, myös pystymme kehittämään modernia hyvinvointiyhteiskuntaa, tarvitsemme kilpailukyvyn, viennin, kasvun, työpaikat ja näistä seuraavat verotulot.

Ja mitä tekemistä vaikkapa julkisen sektorin lomilla tai yleensä työajan pituudella on kilpailukyvyn kanssa?

Julkista sektoria, hyvinvointivaltiota, ei ole olemassa ilman yksityistä sektoria. Taloudellisen toimeliaisuuden ja yritysten kautta saamme ne verotulot, joilla julkista sektoria pyöritetään. Vahva julkinen sektori tarvitsee tekijäkseen, pohjakseen, rahoittajakseen vahvan yksityisen sektorin.

Yritysten tehtävä on kannattaa, sitä kautta ne voivat työllistää. Se edellyttää yhtäältä sitä, että on mitä myydä ja kilpailussa pärjää, toisaalta sitä, että työllistämisen kynnys on riittävän matala. Sitä kautta yksityinen sektori voi kannatella julkisen sektorin: sekä suorien verotulojen kautta että luomalla suomalaille työpaikkoja. Työn kautta julkiseen kassaan kertyy paitsi verotuloja työstä, myös hyötyä siten, että yhä harvempi joutuu elämään etuuksien varassa.

On tärkeää hahmottaa, että kun julkista sektoria paisutetaan, tullaan samalla asettaneeksi lisää painetta yritysten menestykselle. Julkisen sektorin menot on katettava, tämä on varsin selkeää matematiikkaa. Ja vastaavasti, kun julkista sektoria kevennetään, myös sen rahoittamisen taakka kevenee. Tähän on löydettävä kestävä tasapaino.

Nyt yritysten sotu-maksua lasketaan rahoituksella, joka saadaan vaikkapa julkisen sektorin lomia lyhentämällä. Näin sanottuna tämän saa kuulostamaan pahalta: viedään työntekijän selkänahasta jotta pääoma pärjää. Mutta tästä ei ole kyse.

Kyse on siitä, että yritysten on pärjättävä ja työllistettävä, jotta emme joudu jatkamaan julkisen sektorin leikkaamista. Tässä pallo on nyt yritysten päädyssä: olemme hallituksen toimin laskeneet yritysverotusta. Olemme sitoutuneet kilpailukykyloikkaan. Teemme parhaamme tukeaksemme tuottavuuden nostoa, kuten pian käyn läpi. Vahva viesti onkin: huomioikaa nämä toimet suunnitelmissanne: yrittäkää, työllistäkää, jatkakaa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista!

Kilpailukykymme parantaminen on meille kiertämätön paikka, kansallinen välttämättömyys. Nyt sekä hallitusohjelmassa että yhteiskuntasopimusta korvattaessa päätetyt toimet antavat sekä kilpailukykyloikkaan että työllistämisen kynnyksen madaltamiseen hyvän alun, mutta työ jatkuu. Yhdessä.

Työn tuottavuus

Monissa puheenvuoroissa esitetään ”tuottavuuden parantaminen” vaihtoehtona Suomen hintakilpailukyvyn vahvistamiselle. On esimerkiksi väitetty, että hallitus tuijottaa vain kustannuksia, eikä näe uuden kehittämisen ja tuottavuuden mahdollisuuksia. Tätä tulkintaa en allekirjoita. Pikemminkin toivon, että tuottavuutta vaihtoehtona tarjoavat ovat valmiita myös esittelemään toimivia keinoja tuottavuuden nousun tukemiseen.

Yksikkötyökustannusten alentaminen ja työn tuottavuuden lisääminen eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita. Molempia tarvitaan. Kilpailukykyloikka vaikuttaa nopeasti, tuottavuutta parantavat toimet pidemmällä aikajänteellä.

Työn tuottavuutta on vaikea nopeasti ja helposti talouspolitiikan keinoin parantaa. Mutta voimme tehdä paljonkin sen eteen, että tuottavuuskasvulle on hyvät edellytykset. Tärkeintä on pitää talous avoimena ja kilpailullisena.

Muita keinoja ovat esimerkiksi:
– koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen uudistaminen ja strateginen vahvistaminen
– vahva kaupunkipolitiikka, jotta osaamiset ja työtilaisuudet kohtaavat
– kilpailun lisääminen, jotta yritykset innovoivat ja niiden johtaminen kehittyy
– joustavammat työmarkkinat, joissa muutos on myös mahdollisuus ja ihmisiä tuetaan muutostilanteissa
– tehottomien yritystukien karsinta
– paikallisen sopimisen edistäminen, jotta yritykset voivat paremmin palkita tuottavuuden kasvusta
– työntekoon kannustava verotus, jotta oman osaamisen kehittäminen ja ahkeruus kannattavat
– kansainvälisesti kilpailukykyinen toimintaympäristö työlle ja investoinneille
– yritysten monikulttuurisuus, joka tukee toimintaa globaaleilla markkinoilla

Tuottavuutta voi nostaa myös kehittämällä työelämän laatua. Kokoomukselle on erittäin tärkeää, että myös työelämän laadullisissa kysymyksissä, kuten työhyvinvoinnin edistämisessä ja johtamisen kehittämisessä päästään eteenpäin. Tässä kohtaa lähetän terveiset erityisesti Etelärantaan. Työelämän laadulliset kysymykset eivät ole vain plus ja miinus -laskuharjoituksia, vaan niitä pitää pystyä tarkastelemaan yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Tässä työnantajapuolella on parannettavaa ja toivonkin EK:lta joustavampaa ajattelua.

Kuten jo tämä listaus osoittaa, tuottavuuden parantaminen edellyttää paljon oikeaan suuntaan vieviä keinoja, joista monet ovat vaikeita toteuttaa. Vielä muistutan, että nämä toimet eivät myöskään ole hallituksen kilpailukykypaketille vaihtoehtoisia, vaan molempia tarvitaan.

Tässä yhteydessä ei pidä vähätellä myöskään elinkeinopolitiikan merkitystä. Paitsi että luomme hyviä edellytyksiä investoida Suomeen, on meidän osattava hyödyntää niitä paremmin. Tulen vielä tänä syksynä osaltani linjaamaan sitä, millaista elinkeinopolitiikkaa Suomen tulisi harjoittaa uusien työpaikkojen, kasvun ja ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Tarvitsemme uutta tapaa toimia, uutta elinkeinopolitiikkaa.

Haluan vielä kiteyttää miksi tämä kaikki tehdään, miksi talouden suunnan kääntäminen on tarpeen. Siksi, että voimme jatkossakin elää hyvinvointiyhteiskunnassa ilman jatkuvaa kurjistumisen kierrettä ja leikkaustarvetta. Ennemmin tai myöhemmin hyvinvoinnin pohja rapautuu, ellei taloutta saada kuntoon. Siksi talouspuhe on myös puhetta hyvinvoinnista. Siitä, miten neuvolat, lastentarhat, koulut ja hoivakodit ovat kaikkien saatavilla ja korkealaatuisia. Monesti epäillään, että talouden ja työn rakenteellisia uudistuksia ajavilla on jokin ketunhäntä kainalossa. Ainakin omalla kohdallani pohja talousajattelulle on ylpeys pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista. Sitä puolustan ja siksi nostan esiin toimia, jolla hyvinvoinnille tehdään kestävä perusta.

Turvapaikkakriisi

Päätän puheeni tällä hetkellä hyvin laajasti koskettavaan aiheeseen, turvapaikkakriisiin ja maahanmuuttoon. Tämä on talous- ja työllisyystilanteen lisäksi toinen vaativa asiakokonaisuus, joka meidän on pystyttävä käsittelemään. Keskustelu turvapaikanhakijoista haastaa jokaisen suomalaisen miettimään arvojaan, suhtautumistaan toiseen ihmiseen, suvaitsevaisuuden ja vastuullisuuden ajatuksiin ja myös Euroopan ideaan.

Turvapaikkatilanne on Suomessa uusi. Suurin muuttoliike sitten toisen maailmansodan tuntuu meilläkin. Suomeen on tullut aiemmin turvapaikanhakijoita suhteellisen vähän moneen muuhun eurooppalaiseen maahan verrattuna. Edellinen suurempien hakijamäärien vuosi oli 2009, jolloin hakijoita oli vajaat 6000. Sen jälkeen hakijoiden määrä on tasaantunut alle 4000:een ulkomaalaislain uudistamisen myötä. Nyt olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi toissapäivänä, siis pelkästään yhtenä päivänä, rekisteröitiin 645 turvapaikkahakemusta. Se on uusi ennätys.

Haluan korostaa, että vaikka tilanne on muuttunut nopeasti, olemme tilanteen tasalla ja luomme koko ajan ratkaisuja, joilla tilanne pysyy hallinnassa.

Kyseessä on Suomelle samaan aikaan iso haaste, mutta myös mahdollisuus. Mahdollisuus voi kääntyä uhaksi, ellemme onnistu kolmessa asiassa:

1) Yhteistyössä eurooppalaisella tasolla
2) Turvapaikanhakuprosesseissa, joiden on oltava nopeita, tehokkaita ja oikeudenmukaisia
3) Maahanmuuttajien kotouttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Näistä kolmesta haluan tehdä muutaman huomion.

1) Yhteistyö eurooppalaisella tasolla

Kun sadattuhannet ihmiset kriisien ja näköalattomuuden keskellä ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että heidän on tultava turvallisempaan Eurooppaan, on Euroopan pystyttävä johtopäätöksiin yhdessä. On täysin selvää, että tarvitsemme vahvaa yhteistyötä.

Tilanne ei ratkea piikkilanka-aidoilla. Tilanne ei ratkea yksittäisten EU-maiden kansallisilla toimilla. Tilanne ei ratkea ylilyönneillä tai syyllistämisellä. Tilanne ratkeaa tekemällä yhteisiä, kestäviä eurooppalaisia ratkaisuja. Tässä työssä Suomen kannattaa olla mukana jo oman etunsa vuoksi.

Mitä konkreettisia toimia Euroopan tasolla voidaan esimerkiksi tehdä:

– Ihmissalakuljettajat on saatava kiinni. EU on jo vahvistanut valvontaoperaatioita Välimerellä. Nyt käydään neuvotteluita lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa yhteistyön tiivistämisestä.

– EU:n ulkorajojen valvontaa pitää tehostaa ja varmistaa, että kaikki turvapaikanhakijat rekisteröidään. Erityisen tärkeää on auttaa Kreikkaa, jotta se pystyisi noudattamaan Dublin-velvoitteitaan. Myös muut rajamaat tarvitsevat tukea. EU:n yhteiset hakemusten käsittelykeskukset käynnistävät toimintaansa. EU:n rajavalvontaviranomaisen Frontexin resursseja on vahvistettava.

– EU-maiden sisäministerit päättivät tiistaina helpottaa rajamaiden taakkaa. Muut jäsenmaat ottavat vastaan yhteensä 120 000 tuhatta suojelun tarpeessa olevaa turvapaikanhakijaa seuraavan kahden vuoden aikana. Tätä rahoitetaan EU:n budjetista.

– EU on jo päättänyt laajentaa turvalliseksi katsomiensa maiden listaa. Tällä ehkäistään perusteetonta turvapaikanhakua.

– Kovan paineen alla olevia maita pitää auttaa myös pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Suomi lähettää Unkariin 200 armeijan telttaa hätämajoitukseksi. Euroopan komissio ohjaa maihin varoja EU-budjetista.

– Aivan yhtä tärkeää on tukea konfliktimaita ja niiden naapureita kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun keinoin. EU:n pitää tehdä kaikki voitavansa myös konfliktien ratkaisemiseksi ja elinolojen kohentamiseksi lähtömaissa.

Maahanmuutossa ja muuttoliikkeissä on kyse ihmiskunnan suurimmista muutosvoimista. Muutos koettelee koko Euroopan ideaa. Euroopan laajuinen yhteistyö on ollut Suomelle eduksi vuosien varrella ja on sitä myös tässä kysymyksessä. Siitä huolimatta on tärkeää muistaa, ettei turvapaikkakriisissä ole kyse kiintiöistä, instituutioista tai päätöksenteosta. On kysymys ihmisistä.

2) Turvapaikanhakuprosessien toimivuus

Sekä inhimillisesti että kokonaisuuden kannalta muutenkin on tärkeää, että turvapaikkahakemukset käsitellään asianmukaisesti ja mahdollisimman ripeästi ja jos päätös on myönteinen, kotouttamistoimet käynnistetään heti.

Hädänalaisten ihmisten auttaminen on tärkeintä. Mutta tärkeää on myös varmistaa perusteetta tulleiden ihmisten nopea palauttaminen. Mitä tehokkaampaa palauttaminen on, sitä vähemmän meille tulee perusteettomia turvapaikanhakijoita, ja sitä paremmin voimme auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Otan muutaman konkreettisen esimerkin siitä, millä tavoin tilannetta pidetään hallinnassa:

– Asiantuntijaryhmä ylläpitää tilannekuvaa maahanmuuton kokonaisuudesta joka päivä. Sisäministeri Orpon kokoamaan ryhmään kuuluvat edustajat sisäministeriöstä, Maahanmuuttovirastosta, Poliisihallituksesta, Rajavartiolaitoksesta, Suojelupoliisista sekä ulkoasiainministeriöstä.

– Maahanmuuttovirasto on perustanut tilannekeskuksen, jolla on ajantasainen tieto vastaanottokeskusten vapaista paikoista. Uusia vastaanottotiloja on onnistuttu lisäämään, mutta sopivia tiloja etsitään jatkuvasti.

– Maahanmuuttovirasto päivittää Irakin ja Somalian turvallisuusarviot ja uudistaa turvapaikkahakemusten ratkaisulinjauksia ajantasaisen tiedon mukaan.

Tavoite on, että turvapaikkahakemusten käsittely on turvallista, oikeudenmukaista ja tehokasta kaikille osapuolille. Turvapaikanhakijat on saatava hallittuun, lailliseen prosessiin heti rajalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun ns. järjestelykeskukset alkavat toimia (kuten Torniossa), turvapaikanhakijat ohjataan ensin sinne. Siellä saapuvat ihmiset rekisteröidään turvapaikanhakijoiksi, ja heidät siirretään ohjatusti vastaanottokeskuksiin. Vastaanottokeskuksissa olon aikana turvapaikkahakemus käsitellään. Ellei oleskelulupaa myönnetä, edessä on kotiinpaluu. Oleskeluluvan saavien osalta alkaa sopeutuminen Suomeen.

Viranomaisten määrää ja resursseja lisätään tähän työhön tarpeen mukaan.

3) Maahanmuuttajien kotouttaminen

Jo pelkästään turvapaikanhakijoiden kasvanut määrä tarkoittaa sitä, että Suomeen tulee enemmän maahanmuuttajia, vaikka tiukennamme turvapaikan myöntämisperusteita muiden Pohjoismaiden mukana. Myönteisten päätösten määrä kasvaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aiheellisesti suojelua ja turvaa tarvitsevien ihmisten määrä on kasvanut.

Tämäkin herättää kysymyksiä ja huolta suomalaisten keskuudessa. Ei ole ihme, että moni ihminen on huolissaan ja kaipaa sekä faktaa että turvallisuudentunnetta jatkuvan muutoksen keskellä. Pohdinnassa on esimerkiksi, miten Suomen rahat riittävät, vaikuttaako maahanmuutto työllisyystilanteeseen, onko maahanmuuton kasvulla vaikutusta maamme turvallisuuteen ja niin edelleen.

Ytimessä on se, että maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on saatava käyntiin välittömästi, kun he saavat oleskeluluvan. Tässä on tekemistä koko yhteiskunnalla.

Kotoutuminen voi edellyttää esimerkiksi kielen oppimista sekä suomalaisen kulttuurin, tapojen ja lainsäädännön omaksumista. Tähän tarvitaan ohjausta, neuvontaa ja koulutusta alusta lähtien. Maahanmuuttajien työllistymistä voidaan edistää myös mahdollisuuksilla hyödyntää aiempaa koulutustaustaa sekä tarvittaessa suorittamalla täydennysopintoja. Työlupaprosessejakin on syytä sujuvoittaa. Toisen työpaikka ei ole toiselta pois. Kun saamme yhä useamman ihmisen – jo Suomessa asuvan tai Suomeen muuttavan tekemään työtä, se hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Vaikka näin laaja maahanmuutto on yllättänyt meidät kaikki ja nostanut esiin lukuisia ongelmia, uskon silti että siitä seuraa myös hyviä asioita. Ihmisten kohtaamisia, mahdollisuuksia tehdä hyvää ja auttaa, myös merkityksellisyyden tunteita sekä auttajille että autettaville. Maahanmuuton on kuitenkin tapahduttava hallitusti, laillisesti ja niin, että järjestelyt voidaan yleisesti kokea oikeudenmukaisiksi.

Lopuksi

Asioista on voitava keskustella ja ratkaisuja ongelmiin on voitava etsiä yhdessä. Talouden kysymyksissä on paljon ideologisia ja näkemyksellisiä eroja. Maahanmuuton kysymyksissä on paljon sekä eettistä että käytännöllistä pohdittavaa. Nämä aiheet eivät ole helppoja, mutta silti keskusteluun on löydettävä tasapaino. Minä olen tätä mieltä, sinä ehkä toista, mutta kunnioitetaan toisiamme, keskustellaan rauhassa ja löydetään ratkaisut. Sellaisessa Suomessa toivon voivani elää.

Suomi on suurten muutosvoimien keskellä. Väestömme ikääntyy ja työntekijöiden määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa ja niiden rahoituksessa on kestävyysvaje. Kilpailukykymme on heikentynyt ja elinkeinorakenteemme on murroksessa. Hyvinvointiamme ylläpidetään velaksi, niin taloudellisesti kuin ympäristönkin osalta. Digitalisaatio kumoaa vanhoja toimintamalleja.

Tämä kehitys koskettaa jokaista suomalaista kotia. Liian moni suomalainen ei löydä itselleen sopivaa työtä. Lääkärille pääsyä joutuu terveyskeskuksessa odottamaan liian pitkään. Lasten opetuksen laatu on taantunut maailman kirkkaimmasta kärjestä. Valtion ja kuntien verot vievät yhä suuremman osan kovalla työllä ansaitusta palkkapussista.

Suomi on saatava liikkeelle. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee korjausliikkeen. Polkupyörä kaatuu, jos sitä lakkaa polkemasta. Samoin hyvinvointiyhteiskunta rapistuu, jos sitä lakataan uudistamasta. Leikkausten tie ei lopu, jollei taloutta saada kasvuun.

Meidän on tehtävä valinta. Ylläpidämmekö velkarahalla rapistuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa? Vai teemmekö vaikeatkin päätökset, asetammeko työn etusijalle, uudistammeko hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet ja laitammeko suun säkkiä myöten?

Monimutkaisessa maailmassa ratkaisut eivät ole yksinkertaisia tai helppoja. Yksittäinen näppärältä kuulostava keino voi olla vain hyvin pieni osa kokonaisuutta. Muutos on nähtävä laajasti. Tarvitsemme pitkäjänteisesti tekoja – isoja ja pieniä.

Kokoomus valitsee Suomen uudistamisen. Silloinkin, kun vaadittavat päätökset eivät ole helppoja tai mukavia. Kokoomus valitsee liikkeen.

Kokoomus on maltillinen keskustaoikeistolainen kansanpuolue. Uskomme uudistuvaan hyvinvointivaltioon ja sosiaaliseen markkinatalouteen. Uskomme myös siihen, että nyt on keskityttävä oleelliseen. Tämä on Kokoomuksen vaihtoehto. Se on näkemyksemme tulevaisuudesta, jossa Suomi on paras maa syntyä, elää ja yrittää.

Kokoomus esittää viisi keskeistä tavoitetta Suomen suunnan kääntämiseksi:

Asetamme työn etusijalle.
Käännämme osaamisen uuteen nousuun.
Kehitämme hyvinvointia vaikeinakin aikoina.
Teemme Suomesta puhtaiden ja kestävien ratkaisujen edelläkävijän.
Vahvistamme Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, se ei tarkoita ainoastaan tavoitteita – vaan myös tekoja. Muutos syntyy vasta, kun löydämme kansakuntana paremman tavan toimia.

Tarvitsemme määrätietoisempaa poliittista päätöksentekoa, digitalisaation mahdollisuuksiin tarttumista sekä sääntelyn purkamista. Samalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on laitettava kestävälle pohjalle.

Vaikeiden muutosten johtaminen edellyttää luottamusta. Me olemme kaikki samassa veneessä. Tuota tunnetta on vahvistettava. Kaikkien on voitava luottaa siihen, että tehtävät päätökset ovat reiluja.

Suomen saamme liikkeelle vain me suomalaiset itse, yksilöinä ja yhteisönä. Tärkeimmät hyvinvointiimme liittyvät päätökset teemme me kaikki itse omassa elämässämme. Poliittisten päättäjien on tehtävä oma osansa, mutta kaikki suomalaiset tarvitaan mukaan.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu aikaisempien sukupolvien kovalla uurastuksella. Kokoomus haluaa turvata tämän hyvinvointiyhteiskunnan myös tuleville sukupolville. Meillä on velvollisuus ja vastuu jättää tämä maa parempaan kuntoon kuin millaisena olemme sen hoitaaksemme saaneet.

Tervetuloa mukaan korjausliikkeeseen rakentamaan parempaa Suomea!

Ohjelman tiivistelmään voi tutustua täällä: LINKKI

Ohjelma kokonaisuudestaan löytyy täältä: LINKKI

Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubbin puheenvuoro puoluevaltuuston kokouksessa 17.1.2015 Tampereella

(Puhuttu ja kirjallinen versio yhtä päteviä)

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Politiikka on tällä hetkellä rikki. Valitettavasti poliittisen päätöksenteon tilanne on Suomessa vuonna 2015 tämä. Tässä voimme katsoa myös itse peiliin. Ja kun tämän vilkaisun tehneet, alamme keskittyä siihen, miten menemme eteenpäin.

Miksi poliittinen päätöksenteko on meillä rikki?

Karkeasti voisi sanoa, että me toimimme vuonna 2015 edelleen mallilla, joka on luotu vuosikymmeniä aiemmin. Me johdamme tätä maata samalla tavalla.

En sano tätä siitä syystä, että vanhassa olisi mitään pahaa. Ei todellakaan. Vanhaa kunnioittaen ja siitä oppien rakentuvat myös uudistukset. Mutta ajatellaan toisinpäin. Jos kaikki oli paremmin 1980-luvulla, niin miksi tekisi sitten täysin samoja asioita kuin silloin? Jokainen ymmärtää, että se ei tietenkään olisi enää mahdollista.

Tänään puhun kolmesta kokonaisuudesta: 1) Poliittinen järjestelmä on Suomessa rikki, perusteet sille miksi pitää uudistua 2) Keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan – tärkeintä on tehdä valintoja 3) Kokoomuksen valinnat – strateginen vaaliohjelma.

——

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Monet meitä kohtaavista haasteista eivät ole syntyneet yhdessä yössä. Olemme vuosikausia tienneet, että väestön ikääntymisestä seuraa julkisen talouden kestävyysvaje. Olemme tienneet, että työuria on pidennettävä, että julkisten palveluiden tuottavuutta on parannettava ja että työmarkkinoita on uudistettava. Silti useamman hallituskauden ajan tarvittavat uudistukset ovat edenneet liian verkkaisesti.

Me olemme luottaneet esimerkiksi siihen, että konsensus eli yleinen laaja ymmärrys on tuttu ja turvallinen ja aina toimiva tapamme viedä asioita eteenpäin. Valitettavasti konsensuksessa on ongelmansa.

Samaan hengenvetoon pitää todeta, että konsensuksen moittiminen ei ole riitelyä. Tarkoituksena on se, että konsensuksellakin tulee olla tulosvastuu. Jos laajan yhteisymmärryksen hakeminen ei toimi, niin tarvitsemme tarpeeksi yhtenäisen hallituksen asioiden viemiseksi eteenpäin.

Kokoomus keinoja ratkaista Suomen haasteet ja kun haasteet ovat mittavia, ne eivät välttämättä ratkea näteillä puheilla. Tulokset ratkaisevat, kansalaisilla on oikeus vaatia meiltä tuloksia ja me tarvitsemme järjestelmän joka kykenee niitä tuottamaan.

Tällä hallituskaudella olemme nähneet, miten kuuden puolueen konsensushallitus on toiminut. Tai kun olemme kuulleet, että onhan konsensuksella saatu eläkeratkaisu aikaan. Itse asiassa ei ole. Matti Vanhanen ehdotti ratkaisua jo vuonna 2009 ja sai täyden tyrmäyksen. Nyt kun viimeisellä rannalla saimme ratkaisun, niin Akava jäi sen ulkopuolelle. Ei voida puhua konsensuksen riemuvoitosta.

Tai kun hallitus esitti työsuhteen koeajan enimmäispituuden nostamista 4 kuukaudesta 6 kuukauteen. Tämäkin uudistus tyrmättiin heti. Tai kun Kokoomus esitti oppisopimuskoulutuksen muuttamista koulutussopimuksen suuntaan, jotta nuorille saataisiin töitä. Tämän ay-liike torppasi, koska TES-pohjaisen, mutta huonosti toimivan järjestelmän puolustaminen oli tärkeämpää kuin parempi, koulutussuhteeksi määriteltävä järjestelmä.

Emme halua jäädä pienimmän yhteisen nimittäjän vangiksi. Päätöksiä pitää tehdä. On keskityttävä oleelliseen. Ja Suomi on saatava liikkeelle.

Jos politiikka on rikki, niin sitten pitää toimia eikä jäädä seisomaan tumput suorina. Nyt jos koskaan tarvitsemme politiikassa korjausliikettä. Tarvitsemme vaihtoehdon.

—–

Olen kuullut sanottavan, että poliitikot tekevät vaarallisimpia lupauksia isänmaan kannalta muutama kuukausi ennen vaaleja. Luvataan helposti rahaa sinne, tänne ja tuonne. Kultaa ja mirhamia eri puolille.

Tällä hetkellä elämme juuri tuota vaarallista aikaa. Toki erotuksena tilanteeseen on Suomen haastava taloudellinen tilanne. Vaalikeskustelua avatessa on kuitenkin syytä ihan ensimmäisenä panna asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Hallituskausi eli neljä vuotta on lyhyt aika. Siksi kannattaa keskittyä joihinkin asioihin, joilla oikeasti käännetään maan suunta. Kaikkea lupaamalla ja kaikkeen keskittymällä emme saa mitään aikaan.

Puolueet ovat olemassa maailmaan muuttamiseksi paremmaksi. Olemme lähestymässä demokratian juhlahetkeä, vaaleja. Se on valinnan paikka. Valinnan paikka suomalaisille, mille tavoitteille ja ihanteille antaa äänensä. Valinnan paikka myös puolueille, mitkä asiat halutaan valita seuraavan neljän vuoden osalta kaikkein tärkeimmiksi.

Olen puhunut Snellman-säätiön tilaisuudessa joulukuussa paljon uudesta ja vanhasta tavasta. Valinnasta uuden ja vanhan välillä.

Jokainen eduskunta ja hallitus kykenevät kyllä hallinnoimaan eteen tulevia haasteita. Sillä Suomea ei kuitenkaan pelasteta – se on hallinnointia ja reagointia. Suomi rakennetaan asettamalla tietyt asiat toisia tärkeämmiksi.

Meillä Suomessa on muodostunut kulttuuri, jossa vaalien jälkeen hallitusta muodostavat puolueet kokoontuvat yhteen ja kirjoittavat hallitusohjelmaan kaikkien mukanaolevien puolueiden kaikki tavoitteet ja keinot. Mitä enemmän puolueita, sitä pidemmät ohjelmat. Ja mitä pidemmät ohjelmat, sitä vähemmän on priorisoitu mitään.

Hallitusohjelmat ja puolueiden valmistautuminen niihin on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisten maailmanselvityskoontien tekoa. Tässä muodossa on täytynyt sanoa jotain rahapelipolitiikasta, kestävän kehityksen mittaroinnista, tai vaikka ”PLM:n ja MMM:n valtuuksien budjetoinnin uudistamista selkeämmäksi ja läpinäkyvämmäksi”, kuten vuoden 2011 hallitusohjelmassa todetaan.

En väheksy edellisiä esimerkkejä itsessään, mutta eiköhän tämä voitaisi tehdä vähän toisinkin.

Vuoden 2011 hallitusohjelmassa oli 89 sivua ja 26 633 sanaa. Vuosien saatossa on myös kerääntynyt mitä erilaisimpia strategioita, periaatelinjauksia tai ohjelmia valtionhallinnon puolesta. Julkisista lähteistä kerätyn tiedon mukaan erilaisia strategioita ja ohjelmia on yhteensä 317 kappaletta.

Suomi on nyt sen verran hankalassa tilanteessa, että sanan aidossa merkityksessä meidän tulee keskittyä oleelliseen.

Meidän tulee tehdä strategisia valintoja. Meidän pitää linjata, mitkä ovat ne kaikkein keskeisimmät Suomea koskevat haasteet.

Se on valintaa priorisoida, tehdä tärkeimmät. Se on usein hankalaa. Se on itse asiassa niin vaikeaa, että siksi monet haluavat jättää strategisen valinnan tekemättä. On helpompaa puhua eri asioista, ja vaatia priorisointia juhlapuheissa.

Vanhalla tavalla voimme edetä jatkossakin, mutta lopputuloksena on tehotonta hallinnointia ilman todellista muutosten aikaansaamista. Sitä ei kestä poliittinen päätöksentekojärjestelmämme – ja silloin politiikka pysyy rikkonaisena.

Monet maat ovat kyenneet lisäämään strategisuutta päätöksenteossaan. Kun eri maat oikeasti kilpailevat tänä päivän verisesti investoinneista, työpaikoista, osaamisesta, arvon kotiuttamisesta jne. myöskään Suomi menestyvänä ja kehittyvänä yhteiskuntana ei kestä nykyistä jähnäystä.

Meidän on tehtävä valintoja. Meidän on keskityttävä oleelliseen.

———–

Kokoomuksen vaihtoehto on uusi tapa. Kokoomuksen vaihtoehto on liike.

Puolueiden kaikkein tärkeimmiksi asettamissa tavoitteissa on kyse politiikan kuluttajasuojasta. Siitä että ennen vaaleja kerrotaan, että jos äänestäjät antavat valinnoillemme tukensa, tulemme keskittymään seuraavien tavoitteiden toteuttamiseen.

Meidän poliitikkojen tehtävä on näyttää suuntaan, tuonne haluan että kuljemme. Virkamiehet ja asiantuntijat eri aloilta löytävät kyllä keinoja, kunhan suunta on selvillä.

Viime viikon perjantaina valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian yhteinen hanke (ns. OHRA-hanke) luovutti raporttinsa, jossa pohdittiin valtion johtamisjärjestelmää. Siinä ehdotetaan korjauksia Suomen poliittiseen järjestelmään.

Työryhmä ehdottaa uudenlaista toimintatapaa hallituspolitiikkaan. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittaisiin strategisesta hallitusohjelmasta, jossa nimettäisiin selkeästi hallituksen keskeiset politiikkatavoitteet. Näitä olisi kolmesta viiteen. Lisäksi hallitus syventäisi keinoja vuosittain erillisellä toimenpideohjelmalla.

Kun on seurannut keskustelua Suomen politiikasta, niin raportin ehdottamille toimille on kysyntää. Strategiselle hallitusohjelmalle on kysyntää, koska se todella pakottaa priorisoimaan.

Kokoomus ottaa näistä huomioista opikseen. Me valmistelemme tulevia vaaleja varten strategisen vaaliohjelman. Valmistelemme ohjelman samassa muodossa kuin on puhuttu strategisesta hallitusohjelmasta. Se on oma valintamme. Me keskitymme oleelliseen.

Kukaan ei ole vielä näyttänyt, minkälainen strateginen hallitusohjelma olisi. Mutta Kokoomus tämän tekee tämän kevään aikana. Me haluamme näyttää äänestäjille, että jos laajasti Suomessa on oltu yksimielisiä strategisemman hallitusohjelman tarpeesta, niin sellainen pitää pystyä myös laatimaan.

Tällainen strategiaohjelma on muodoltaan noin 5-10 sivun pituinen paperi. Vain oleellisin otetaan mukaan.

Kokoomuksen vaihtoehdossa tärkein valinta on työ. Kokoomus asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jan Vapaavuori tulee puheenvuoroni jälkeen kertomaan muutamia esimerkkejä.

Kokoomus tarjoaa näissä vaaleissa vaihtoehdon. Ja se vaihtoehto on keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan.

Valintoja tehdään myös siksi, että resurssit ovat rajalliset. Vielä neljä vuotta sitten kuvittelimme, että talouskasvu korjaa kaikki ongelmat. Toivottavasti nyt kaikille on rehellisyyden nimissä selvää, ettei korjaa. Tulevia strategisia valintojamme ohjaa muutama pääperiaate. Nämä eivät ole siis vielä valintojamme. Vaan kaikkia valintoja ohjaavia periaatteita:

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus laitetaan kestävälle pohjalle. Julkisen talouden tasapainottamisesta on tehtävä selkeä ja jämäkkä suunnitelma. Lyhyellä aikavälillä tämä edellyttää kuntien tehtävien vähentämistä, toisaalta valtion menojen vähentämistä. Pidemmällä aikavälillä tämä edellyttää uutta rakennepoliittista ohjelmaa, jolla katetaan julkisen talouden kestävyysvaje.
Kokoomus on tulevaisuuspuolue, joka haluaa käyttää tieteen, taiteen ja teknologian mahdollisuuksia maamme kehittämiseksi. Korkean teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen on oltava koko tulevalla vaalikaudella keskeinen toimintatapa.
Sääntelyn, normituksen ja kilpailun esteiden purkamisen on oltava keskeinen periaate kaikilla hallinnonaloilla tulevalla vaalikaudella.
Ketterämpi hallinto, joka tarkoittaa esimerkiksi kokeilukulttuuria kaikilla hallinnonaloilla. Politiikkakokeilut ovat väline uudistaa Suomea.

Nyt kysymys kuuluu, olemmeko valmiita siihen, että menemme muutamalla teemalla ja vaikeillakin valinnoilla vaaleihin. Meillä on periaateohjelmamme ja muut ohjelmamme. Niissä olevat hyvät kannat pysyvät voimassa. Nyt on kyse siitä, mihin olemme valmiit keskittymään seuraavan neljän vuoden aikana. Vaaleissa on kyse suunnasta, ei yksityiskohdista. Niidenkin aika tulee, mutta ensin on hankittava tuki suunnalle.

Tätä kysymystä on nyt syytä miettiä tarkkaan, koska nyt emme puhu jostain sellaisesta, jonka osalta kuukauden kuluttua tai puolen vuoden kuluttua puhuisimme taas uusista painopisteistä. Nyt puhumme siitä, millä Suomen suunta käännetään.

Puhumme siitä, miten insinöörimme voisivat yrittää ja työllistyä. Puhumme siitä, kuinka Puolangalla terveydenhuolto toimisi mahdollisimman hyvin ja rahatkin vielä riittäisivät koko Suomen alueella. Puhumme siitä, kuinka lapsemme saisivat nykyaikaista opetusta kouluissa. Puhumme siitä, kuinka huolehdimme modernilla tavalla isänmaamme turvallisuudesta.

Valintoja varten on hyvä kuulla suomalaisia. Tulemme seuraavan parin viikon aikana käymään keskustelua suomalaisten kanssa siitä, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät teemat tulevalle hallituskaudelle. Jälleen, ei meillä ole kaikkia ratkaisuja. Suomalaiset itse ovat oman elämänsä ja tulevaisuutensa parhaita asiantuntijoita.

Olemme valmiit haastamaan muut puolueet strategisilla valinnoilla. Olemme myös valmiit kuuntelemaan muilta puolueilta hyviä ideoita siitä, miten toivomamme suunta saavutetaan. Olennaista eivät ole keinot, vaan se että Suomi saadaan nousuun.

Me tuomme koko oman strategisen ohjelmamme lähiviikkoina julkiseen keskusteluun. Me haluamme antaa suomalaisille mahdollisuuden analysoida Kokoomuksen kaikkein oleellisimmat valinnat. Koska tässä nykytilanteessa emme yksinkertaisesti voi tehdä kaikkea, vaikka mieli tekisi. Mielikuvapolitiikan aika on ohi. Löysien lupausten aika on ohi.

Kokoomuksen vaihtoehto on se, että nyt on keskityttävä oleelliseen.

(HUOM! Puhutaan vapaasti)

Hyvät kuulijat,

Mitä mahtaisi J.V. Snellman ajatella Suomesta nyt? Isänmaamme satavuotisjuhlien lähestyessä.

Uskon, että Snellman olisi varmasti ihmeissään Suomen talouden räjähdysmäisestä noususta maailman kärkeen. Snellmanin aikaan Suomi oli kurjaa takamaata. Kehitys on ollut lähes käsittämätöntä.

Kärsimme Snellmanin elämäntyön päättyessä niin nälästä kuin eri taudeistakin. Kamppailimme samoista ongelmista kuin tällä hetkellä kamppailee karkeasti puolet maailman väestöstä.

Ja mihin tilanteeseen Suomi on tullut: Lukutaidottomuutta ei käytännössä ole. Lapsikuolleisuus on pienin koko maailmassa. Kukaan ei kuole nälkään. Kulkutaudit on nujerrettu. Ani harva joutuu tekemään sellaisia töitä, joissa henki olisi päivittäin vaarassa.

Snellman olisi tästä varmasti erittäin ylpeä. Ja syystä olisikin.

Toisaalta Snellmania ihmetyttäisi tulevaisuudenuskon puute, vision puute, pysähtyneisyys, joka vaivaa maailman rikkaimpiin valtioihin kuuluvaa Suomea. Snellman itse kuului porukkaan, joka katsoi rohkeasti eteenpäin. Snellman ja 1800-luvun muut suuret suomalaiset kehittivät täysin hullun vision Suomesta edistyksen kärjessä.

Haluan tänään pohtia kanssanne sitä, miltä Suomi näyttää tulevaisuudessa. Jotta tilannetta voidaan arvioida, taudinkuva täytyy tuntea. Tehdä arvio, missä menemme.

Toiseksi haluan arvioida sitä, mikä on puolueiden rooli yhteiskunnan kehityksessä. Ja hiukan myös sitä, mikä on Kokoomuksen paikka puoluekentässä ja Suomen tulevaisuuden rakentamisessa.

————–

Pohditaan hiukan, mitä yhteistä on J.V. Snellmanilla, J.K. Paasikivella ja Risto Rytillä.

Vastaus: He kaikki ymmärsivät, että pienen Suomen asema määräytyy kansainvälisen politiikan kokonaisuutta vasten. Samalla he olivat patriootteja, isänmaallisia suomalaisia, jotka käyttivät koko elämänsä tämän maan palvelemiseen.

Isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole olleet koskaan Suomen historiassa vastakohtia, ne ovat olleet toistensa ehtoja!

Esimerkiksi Snellmanin roolia Suomen kulttuurihistoriassa on analysoitu viime vuosina. Heli Rantala teki vuonna 2013 Turun yliopistolle kulttuurihistorian väitöstutkimuksen Snellmanista. Tutkimuksen mukaan Snellmania pidetään kansallisfilosofina ja fennomaanina, joka ajoi suomenmielisyyden asiaa aggressiiviseen tyyliin.

Rantala huomauttaa suoraan, että Suomi-kiihkoilijan leima ei Snellmanille kuitenkaan sovi. Snellman oli nationalistinen ajattelija, muttei mikään nurkkapatriootti.

Kansallismielisyys on vaarallinen sana. Se antaa mahdollisuuden käyttää sitä myös järjenvastaisesti. Perusteluna sille, että Suomen pitäisi sulkeutua. Tuijottaa omaa napaansa.

Tällä hetkellä kuulemme Suomessa paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta puhetta, joka haikailee menneeseen.

Osa puolueista haikailee EU:n yhteisestä linjasta irrottautumisen perään. On heitä, joiden mielestä Suomen pitää irtautua yhteisestä linjasta ja peruuttaa takaisin YYA-vuosien harmaalle vyöhykkeelle. Jättää Suomi isojen pelaajien palloteltavaksi.

Sellaista, hyvät ystävät, Kokoomus ei salli.

Kansainvälisyys on myös isänmaallisuutta. Miksi esimerkiksi itse haluan olla mukana pääministerinä ja Kokoomuksen puheenjohtajana?

Haluan viedä tätä maailmankolkkaa eteenpäin, Suomea eteenpäin. Kansainvälistä Suomea, jossa on hyvä elää.

Myönnän, että tässä on pateettinenkin sävy. Mutta on aivan turha pelätä kyynisyyttä sellaisen asian kanssa, mihin uskoo.

Suomalaisena minulla on vahva usko suomalaisuuteen: Piru vie, olemme kansainvälisiä ja katsokaa, mistä lähdimme lähes sata vuotta sitten. Ollaan noustu, ollaan rakennettu Suomesta yksi maailman parhaimmista maista. Ollaan luotu Suomeen vahva liberaali demokratia, ollaan omaleimaisia, ollaan kansainvälisiä. Tällaisen kehityksen vuoksi haluan olla mukana viemässä Suomea eteenpäin. Nyt on aika jälleen näyttää itsellemme ja muille!

————————–

Suomalaiset ovat parhaimmillaan, kun ajat ovat vaikeat.

Suomen sodat, niiden jälkeiset taloudelliset ponnistukset ja 90-luvun lamasta nouseminen ovat esimerkkejä suurista kansallisista ponnistuksista. Sisulla Suomi on aina selvinnyt vaikeistakin paikoista.

Siteeraan Sisu-tutkija Emilia Lahtea: ”Sisun ydin ei useimpien ihmisten mielestä ole niinkään pitkäjänteisyydessä, vaan se on paremminkin voimien reservi, jonka voi ottaa käyttöön mahdottomassa tilanteessa.”

Suomi on jälleen vaikeassa tilanteessa. Suomi kärsii kansainvälisestä tilanteesta. Finanssikriisi on jatkunut velkakriisinä ja nyt eurooppalaisena kasvukriisinä. Ehkä jatkeena vielä Ukrainan-tilanteen mukanaan tuoma epävarmuus.

Suomella on myös omia ongelmia: väestö ikääntyy, valtio velkaantuu, julkisessa taloudessa on kestävyysvaje, Suomelle tärkeät teollisuudenalat ovat rakennemuutoksen kourissa, kilpailukykymme on heikentynyt.

Nyt tarvitsisimme sisua. Nyt meidän olisi ammennettava tuosta voimien reservistä. Kun olisi pitänyt löytää turbo-vaihde, olemme valitettavasti menneet kitkuttaen eteenpäin.

Suomi on tällä hetkellä pysähtynyt.

Totta kai oikeitakin asioita tapahtuu, mutta yleistunnelmassa etenemme kuin käsijarru päällä. Tämä ei koske vain politiikkaa. Vaan myös perinteisiä yrityksiämme, palkansaajajärjestöjä, Etelärantaa.

Olemme politiikassa epäonnistuneet kääntämään Suomen suuntaa. Siitä tätä hallitusta voi puolustaa, että se on aloittanut rakenteelliset uudistukset. Uudistukset, jotka olisi pitänyt käynnistää jo edellisen keskustajohtoisen tai sitä edeltävän punamultahallituksen aikana.

Näiden uudistusten toteutuksessa olemme kuitenkin jääneet jähnäämään. Tällä vaalikaudella on saatu aikaan monia hyviä ratkaisuja. Esimerkkeinä vaikkapa sote-uudistus, eläkeuudistus, yhteisöverouudistus, kilpailukykyä palauttavat palkkaratkaisut. Silti tämä hallitus ole ollut niin jämäkkä muutoksentekijä kuin Suomi tässä tilanteessa olisi tarvinnut.

Ei ole päästy riittävästi eteenpäin.

Mistä tämä johtuu?

Se johtuu siitä, että hallituspuolueilla ei ole ollut yhteistä tilannekuvaa. Muistellaanpa vuoden 2011 hallitusohjelmaneuvotteluita. Silloin riideltiin siitä, onko valtiovarainministeriön maalaama tilannekuva liian pessimistinen. Että onko VM:n arvio kestävyysvajeesta liioiteltu. Että tarvitaanko velkaantumisen taittamiseksi sen suurempaa sopeutusta.

No nyt tiedämme, ettei kasvu tule velkaelvytyksellä tai itsestään ja korjaa ongelmiamme.

Vieläkin suurempi syy on se, että päätöksiä on yritetty tehdä laajalla yhteisymmärryksellä – konsensuksella. Talouden ongelmiin on etsitty lääkkeitä, joista löytyy yhteisymmärrys sekä poliittisen oikeiston että poliittisen vasemmiston välillä. Työmarkkinauudistuksissa on jääty odottelemaan kaikkien eturyhmien yksimielisiä esityksiä.

Suomen vahvuus on ketteryys. Olemme aina löytäneet uusia tapoja olla Suomi. Kokoomus on vierastanut etujärjestöajattelua, sillä sellainen helposti estää uusien toimintatapojen löytymisen. Nyt tämä etujärjestöajattelu sementoi Suomen rapistuvia rakenteita. Omista saavutetuista eduista ei olla valmiita luopumaan.

Konsensuksella on Suomessa saatu aikaan hienoja tuloksia Korpilammen hengestä lähtien. Nyt tämä alimman yhteisen nimittäjän politiikka uhkaa kuitenkin halvaannuttaa Suomen.

Suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka jakaa yhteisen tilannekuvan maamme asioista. Yhtenäisemmän tilannekuvan kuin mitä tämän hallituskauden alussa oli tarjolla.

Suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka on valmis vaikeisiin päätöksiin silloinkin, kun seminaareissa ja yhteisessä pöydässä istuminen ei tuota tulosta. Eli hallituksen, joka ei tyydy alimman yhteisen nimittäjän politiikkaan.

Suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka saa liikettä aikaan.

Tulevalla vaalikaudella liike on laajaa yhteisymmärrystä eli konsensusta tärkeämpää. Niin vaikeassa tilanteessa olemme nyt.

Yksittäinen poliitikko, yksittäinen puolue tai edes hallitus ei voi olla hyvinvointiyhteiskuntamme pelastaja. Olosuhteita ja edellytyksiä esimerkiksi kasvulle ja työllisyydelle voimme toki luoda. Ja toki perustamme on laadukkaissa julkisissa palveluissa sekä lukuisissa julkisen palvelun työntekijöissä.

Hyvinvointimalli ei ole kuitenkaan pysähtymistä vanhaan, vaan jatkuvaa liikettä.

Suomen saavat kuitenkin liikkeelle vain suomalaiset itse. Tämän me osaamme kyllä, kun tahto on kohdallaan. Esimerkiksi Lastensairaalan hyväksi järjestetty keräys on esimerkki, kuinka ihmiset saavat itse asioita aikaan. Toinen aivan erinomainen esimerkki on eri kaupungeissa leviävät Hätäkahvit-ryhmät, joissa tarjotaan levähdyspaikka vanhemmille arjen kiireiden ja jatkuvan väsymyksen keskellä. Tämä on hieno tarina, jossa tartutaan varsin vaikeaan asiaan. Kolmantena esimerkkinä on Tanskassa asuvan Heidi Miettisen Facebookiin perustama Jouluapua-yhteisö, jossa välitetään lahjatoiveita ja apua. Hieno juttu tämäkin.

Yhteistä tässä on se, että nyt asioita tapahtuu alhaalta ylöspäin. Ihmisten vetäminä – ei vain politiikassa tai perinteisissä ”vallan linnakkeissa”. Näitä tekoja tekevät kaikki suomalaiset, eivät vain poliitikot.

——————

Suomi on ollut monesti jakautunut eri kysymysten ympärille. Jakolinjat ovat kulkeneet suhtautumisessa kansainvälisyyteen, kielikysymykseen, Euroopan unioniin ja vaikka oikeiston sekä vasemmiston eroihin.

Itsenäisyyspäivänä olemme nähneet, että vaarallinen vastakkainasettelu on lisääntymässä. Puheet esimerkiksi luokkasodasta ovat herättäviä. Ja vaarallisia.

Käsitys siitä, että suomalaiset pystyvät aina sopimaan kaikesta rauhallisesti ja sivistyneesti, voi olla jopa hieman vääristynyt mielikuva. Itse asiassa varsin usein, kun mielipiteet alkavat vähänkin erota, siitä nousee meillä iso meteli.

Väitän, että jos pystymme asettamaan jakolinjat asialliseen keskusteluun, se voi vähentää vaarallista – jopa väkivaltaan taipuvaa vastakkainasettelua.

Politiikassa on edelleen jakolinjoja. Hyvä niin. Minulle ne ovat näkemyseroja, eivät riitelyä. Tulevissa eduskuntavaaleissa tärkein politiikan jakolinja kulkee uuden ja vanhan välissä.

Ei toki ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa ajatella. Edessämme on tienhaara, kaksi erilaista näkyä Suomesta: Toinen on tulevaisuuteen katsova, tulevaisuudenuskoinen, haasteisiin tarttuva, avoin, yhteistyöhakuinen Suomi. Toinen on sisäänpäinkääntynyt, pelokas, sulkeutunut, luovuttava Suomi.

Mitä tämä jakolinja tarkoittaa käytännössä?

Kokoomus julkistaa omat vaaliteesinsä ensi vuoden puolella, mutta haluan konkretisoida tätä jakolinjaa uuden ja vanhan välillä joillakin esimerkeillä.

Vastakkain on uusi ja vanha ulkopolitiikka.

Vanha ulkopolitiikka on Suomen ajamista harmaalle vyöhykkeelle ja irtautumista EU:n linjasta.

Uusi ulkopolitiikka tarkoittaa avoimempaa, kansainvälisempää ja Euroopan unioniin sitoutunutta Suomea.

Me uskomme siihen, että Suomen paikka on osana läntistä arvoyhteisöä. Suomen on oltava aktiivinen ja rakentava Euroopan unionin ja euroalueen jäsen. Kokoomuksen mielestä Suomen jäsenyys Natossa vahvistaisi maamme turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa.

Kokoomus haluaa tarttua kansainvälisyyden mahdollisuuksiin. Kannatamme työperäisen maahanmuuton edistämistä. Haluamme Suomeen enemmän kansainvälisiä opiskelijoita. Uskomme vapaaseen kansainväliseen kauppaan. Haluamme auttaa suomalaisia yrityksiä pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa. Kaikki edellä mainitut ovat asioita, jotka helposti torpataan vanhoja etupiirejä suojelevassa ajattelussa. Mutta uusi tapa on ajatella kokonaisuutta, hyväksyä myös uudistusten mukana tulevat vaikeammat sivujuonteet.

Vastakkain on uusi ja vanha talouspolitiikka.

Vanha talouspolitiikka on valtiokapitalismia. Se on rahan laittamista yritysten taskuihin. Vanhalla tavalla luodaan näyttäviä rakennelmia, jotta politiikka näyttäisi kaikkivoipaiselta. Vanha talouspolitiikka on kasvun tekohengittämistä julkisella velalla, elinkeinorakenteen uusiutumista jarruttavia yritystukia, uusia valtionyhtiöitä ja saavutettujen etujen suojelemista.

Uusi talouspolitiikka tarkoittaa puolestaan työn asettamista etusijalle. Se luottaa suomalaisiin työntekijöihin ja suomalaisiin yrityksiin ja iloitsee suomalaisesta kasvuyrittäjyydestä. Se pohjaa sosiaaliseen markkinatalouteen. Se tunnustaa, että julkinen valta ei luo kasvua, mutta se voi rakentaa kasvua edistävät puitteet. Se pyrkii yrityksille kilpailukykyisempään toimintaympäristöön, ei valtion kainalosauvoihin.

Kokoomus katsoo, että julkisen velan hallitsematon kasvu on kyettävä pysäyttämään. Suu on laitettava säkkiä myöten. Kokonaisveroaste ei saa enää nousta nykyisestä.

Kokoomus uskoo, että kaikki lähtee suomalaisesta työstä. Haluamme tehdä työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa. Työn verotusta täytyy keventää. Työn on oltava kaikissa tilanteissa joutenoloa kannattavampaa. Työvoiman tarjonnan lisääminen tarkoittaa korkeampaa työllisyyttä. Työntekijöille ja työnantajille on annettava enemmän vapauksia sopia palkkauksesta ja työehdoista yritystasolla.

Uutta työtä ei synny ilman investointeja. Suomesta on tehtävä houkuttelevampi maa yksityisille investoinneille. Myös julkisia investointeja esimerkiksi osaamiseen sekä kasvun ja työllisyyden kannalta tärkeään infrastruktuuriin tarvitaan.

Yrittäjyys on talouskasvun moottori. Sen kuristaminen sääntelyllä, byrokratialla ja reilua kilpailua rajoittamalla tarkoittaa pienempää talouskasvua. Yrittäjyyttä ei pidä kutistaa rooliin, jossa valtio isällisesti valitsee ne yritykset, joita tuetaan. Ei ole myöskään mitään syytä rajata entistä suurempaa osaa markkinoista vain valtiolle itselleen, esimerkiksi haikailemalla yhä uusien valtionyhtiöiden perään tai varaamalla tietyt julkiset palvelut vain omalla tuotannolla toteutettavaksi. Markkinoita avaamalla ja lisäämällä kilpailua vapautamme yrittäjyyden valtavan luovan voiman, johon on sisäänrakennettuna pyrkimys tehdä asiat fiksummin.

Vastakkain on uusi ja vanha koulutuspolitiikka.

Vanha koulutuspolitiikka on kaikkien oppilaiden puskemista samaan muottiin, keskusjohtoisuutta, kaavamaisia ratkaisuja, kouluverkon käyttämistä aluepolitiikan keppihevosena ja liitutauluasennetta.

Uusi koulutuspolitiikka auttaa jokaista oppilasta löytämään omat vahvuutensa, antaa erityistä tukea heikommassa asemassa oleville, tukee lahjakkuuksien kehittymistä ja antaa opettajille enemmän mahdollisuuksia kehittää ja ideoida. Se uskoo kansainvälisyyteen ja kielten oppimisen merkitykseen. Se haluaa tarttua teknologian kehittymisen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Kokoomukselle sivistys on tärkeä arvo. Uskomme vahvaan osaamiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Menestymme korkealla osaamistasolla ja kyvyllä kehittää koulutusta ja osaamista vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia tarpeita.

Kokoomus uskoo, että parempi koulutus vaatii niin perusopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen omien vahvuuksien korostamista, rohkeutta uudistaa rakenteita ja intoa tehdä asioita uudella tavalla. Haluamme lisätä julkisia investointeja osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen.

Vastakkain on uusi ja vanha hyvinvointipolitiikka.

Vanha hyvinvointipolitiikka on holhoamista, sääntelyä, järjestelmäuskoa, ongelmien ratkaisemista aina uusilla laeilla ja lisäämällä julkisia menoja sekä palveluiden uudistamista hallintorakenteiden ehdoilla.

Uusi hyvinvointipolitiikka on palveluita ihmisten ehdoilla. Se on valinnanvapautta julkisissa palveluissa ja myös yksilönvastuuta.

Kokoomus uskoo siihen, että hyvinvointiyhteiskunnan vastuu on turvata toimeentulo ja huolenpitoa kaikille, jotka eivät itse siihen kykene. Esimerkiksi työttömyys, sairaus tai työkyvyttömyys voi kohdata meistä jokaista. Vanhana meille jokaiselle on tärkeää turvallisuuden tunne siitä, että kun tarvitsemme apua, se on oikeasti lähellä. Useimmat meistä tarvitsevat jossain vaiheessa elämää hoivaa ja huolenpitoa, mutta haluamme sitä omilla ehdoillamme, ei yhteiskunnan. Laadukkaat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat jokaiselle suomalaiselle.

Kuitenkin liian pitkään hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen on tarkoittanut vain julkisten menojen lisäämistä, uusia kuntien velvoitteita ja tiukempaa normitusta. Väestön ikääntyessä julkiset tulot vähenevät ja menot kasvavat. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksessa on kestävyysvaje. Tällä tiellä ei voida jatkaa.

Suomalaisten hyvinvointi edellyttää laadukkaita palveluita. Siksi uskomme, että tulevaisuudessa suomalaisten on itse saatava valita terveyspalvelunsa julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Julkisen rahan on seurattava potilasta, ei päinvastoin.

Hyvinvointia ei rakenneta yksin terveyskeskuksessa, sairaalassa tai vanhainkodissa. Sitä rakennetaan joka ilta omissa perheissä ja kodeissa tai lukemattomien vapaaehtoistyötä ja järjestötyötä tekevien suomalaisten toimesta. Sitä rakentavat läheisestään huolta pitävät omaishoitajat. Sitä rakennetaan lasten iltapäiväkerhoissa. Sitä rakennetaan urheiluseuroissa, partiossa ja seurakunnissa.

Uusi tapa on myös sitä, ettemme vain puhu ratkaisuvaihtoehdoista ja yhtenäisestä tilannekuvasta. Uusi tapa on sitä, että tuomme ja myös hyväksymme uusia käytäntöjä.

On mielestäni selvää, että tulevalla hallituskaudella on paljon vaikeita asioita ratkaistavana. Mielestäni rahamääräisesti suurimmat ratkaisut – kuten sopeutuksen määrä sekä isoimmat kasvupanostusten kohteet on päätettävä heti hallituskauden alussa. Myös vahvaa rakenteiden uudistamista on jatkettava niin työmarkkinoiden kuin palveluidenkin osalta.

Yhtenäinen tilannekuva ja tahto näiden olennaisten asioiden hoitamiseen ratkaisevat sen, saako tuleva hallitus liikettä aikaan.

Arvio siitä, miten luomme parhaiten työllisyyttä ja turvallista ilmapiiriä Suomeen. Ja uskallamme tehdä päätökset velkataakan katkaisemiseksi ja tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Kyse on asioista, joita ei voi katsoa sivusta, vaan ne on tehtävä heti.

—————
Yhteiskunnan elinehto on kuitenkin dialogi ja kuuntelu – emme tuomitse toisin ajattelevaa pahaksi ihmiseksi tai hölmöksi, vaan ymmärrämme että myös hänen ajattelunsa nousee jostakin. Vaikka olisimmekin eri mieltä.

Tässä yhteydessä haluan palauttaa mieleen tarinan kokoomuslaisesta patriootista Väinö Havaksesta, joka kaatui jatkosodassa vapaaehtoisena. Hänen kuvansa muuten roikkuu Kokoomuksen eduskuntaryhmän huoneen seinällä.

Havas oli ollut myös sisällissodassa. Vuonna 1939 Havas piti eduskunnassa puheen, jossa hän vaati sisällissodassa vuonna 1918 haavoittuneiden punaisten invalidien aseman parantamista valtiovallan toimin. Siis vaikka hän itse oli itse taistellut valkoisten joukossa.

Eduskunnan pöytäkirjaan merkittiin seuraavat sanat: ”Heidän joukossaan oli varmasti ihanteellisia, herkästi innostuvia nuorukaisia, jotka seisoivat paikallaan vakaumuksellisista syistä ja hyvässä uskossa. Jo silloin katselimme asiaa yhteisenä onnettomuutena. Ymmärsimme punaisen tulilinjan miehet kärsimyskumppaneiksemme. Minulla on se vakaumus, että tulilinjojen kauhut kestävät, siellä haavoittuvat ja kaatuvat etupäässä ne miehet, jotka taistelevat omantuntonsa ja velvollisuudentuntonsa pakosta aatteensa puolesta, olipa tämä aate sitten osoittautuva oikeaksi tai erheelliseksi. Juuri näitä miehiä kansamme tarvitsee nykyisessä yhteisessä rintamassaan ja kaikkien oikeaksi tunnustamassa olemassaolonsa taistelussa.”

”Juuri näitä miehiä kansamme tarvitsee”, puhui Havas ihmisistä, jotka olivat suunnanneet kiväärinpiippunsa häntä kohti pari vuosikymmentä aikaisemmin.

Kokoomustakin on yritetty tunkea jakolinjoissa eri suuntaan. Välillä oikeaan nurkkaan, välillä kovaan maastoon, välillä liberaaliin suuntaan. On kysytty, missä Kokoomus oikein menee. Tänä päivänä harva ihminen löytää kuitenkaan itseään tällaisen asettelun kautta. Nurkka-asettelu perustuu vanhaan pelin politiikkaan. On silti harhaa kuvitella, etteikö jakolinjoja olisi. Kyllä on, monellakin saralla. Myös politiikassa, jossa jakolinja kulkee uudistumisen ja pysähtymisen välissä.

Jakolinja uuden ja vanhan välillä ei minullekaan riipu puolueesta. Eikä uudistaminen ole itseisarvo. Se on tapa tehdä asioita paremmin. Se on tapa vastata haasteisiin, kun meillä ei ole jakovarapolitiikan kulta-aikaa käsissämme.

Mutta uusi tapa ei ole sitä, että vanha olisi jotenkin pahasta. Usein jos et ole muutoksen kannalla, sinut leimataan konservatiiviksi. Mielestäni tulkinta on epärehellinen.

Konservatiivisuus ei ole minulle EI-liike. Sen sijaan se on minulle perinteitä, kulttuuriperimäämme tukeva suuntaus. Se on Väinö Havaksen kaltaista ajattelua, jossa maltillisesti analysoimme tapahtuneet ja käännämme sen perusteella katsetta eteenpäin. Minä kunnioitan syvästi esimerkiksi veteraanejamme. Pitäisin loukkauksena, jos tämänkaltaista kulttuuriperimää ja suomalaisen yhteiskunnan rakentamista ei kunnioitettaisi uudistamisen taustalla.

Eteenpäin päästään vain keskinäisen arvostuksen tietä.

————-

Kokoomus haluaa tuoda liikettä Suomeen. Mutta miten paikkamme tässä politiikan kentässä määräytyy?

Kokoomus on puolue, jolla ei ole käsissään mitään kirjoitettua Totuutta. Filosofit Hegelistä Marxiin ja Keynesistä Hayekiin näkivät historian jonkinlaisena ennakkoon kirjoitettuna tarinana.
Emme usko, että historiaa on kirjoitettu etukäteen mihinkään oppaaseen. Meillä ei ole omaa poliittista Katekismusta tai Pääomaa.

Koska Kokoomuksella ei ole käsissään vain yhtä totuutta, yhteistä ajatusta, olemme välillä myös eri mieltä asioista. Kokoomuksessa saa olla eri mieltä asioista. Kokoomuksessa pitää olla eri mieltä asioista, sillä yhteiskunta kehittyy vain punnitun keskustelun kautta.

Kokoomuksen ajama yhteiskunta on suvaitsevainen, moniarvoinen, avoin, kansainvälinen, moderni ja uudistuva.

Kokoomus on alusta saakka ollut puolue, joka on tuonut yhteen Suomeen uskovia ihmisiä eri ammattiryhmistä. Kokoomus kunnioittaa juuriaan ja ottaa aiemmasta opiksi.

Me olemme olleet opettajien puolue. Me olemme olleet kauppiaiden puolue. Meitä kutsuttiin joskus myös pappien puolueeksi, mutta luulenpa, että pappien määrä kalpenee nykyään vertailussa opiskelijoiden, yrittäjien, sairaanhoitajien, palomiesten ja palkanlaskijoiden määrään.

En sano tätä siksi, että kauppiaissa tai papeissa olisi mitään pahaa. Vaan siksi, että kokoomuksen jäsenkunta elää ajassa. Se on poikkileikkaus kaikista suomalaisista.

Viime vuosina monet suomalaiset ovat sanoneet että uskovat kokoomuksen arvoihin, toiset taas kokoomuksen pragmaattiseen toimintatapaan. Yhdistävä tekijä on kuitenkin rakkaus isänmaahan. Usko siihen, että työskentely Suomen puolesta on arvokasta, ja että se kannattaa.

Se, että Suomi on olemassa vauraana maana ja kiistatta yhtenä 1900-luvun menestystarinoista, ei ole mihinkään kirjoihin kirjoitettu. Kyse on siitä, että päättäjämme ovat osanneet toimia kylmäpäisesti ja rohkeasti vaikeana aikana. Esimerkiksi 90-luvun alun laman aikana valtionvarainministeri Iiro Viinanen tai nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö eivät katselleet suosiolukuja, vaan keskittyivät Suomen saamiseen takaisin oikealle uralle.

————

Lopuksi on syytä pohtia, mihin tällä kaikella pyritään. Mikä on visio Suomesta? Mitä haemme jakolinjalla uuden ja vanhan välillä?

Minulle politiikassa läheinen visio, päämäärä, on ollut ihmisten onnellisuus. Tai onnellinen Suomi. Mutta onko sekään oikeastaan mikään visio?

Moni voi perustellusti sanoa, että minun onnellisuudestani päättäminen ei ole poliitikkojen tehtävä. Tämä on varsin hyvä argumentti. En minäkään ehkä haluaisi.

Mutta sen sijaan haluan, että edes muutamilla valinnoilla, joilla voimme kannustaa ihmisiä töihin tai pystymme auttamaan arjen valinnoissa, se tekisi Suomesta edes hiukan paremman tai onnellisemman paikan.

Politiikassa yhteisen päämäärän maalaaminen on taitolaji. Urheilussa tavoitteena on useasti voitto. Yrityselämässäkin voi olla monia tavoitteita. Lopulta kuitenkin se, mitä viivan alle jää, määrittää koko yrityksen olemassaolon.

Suomi ei ole yritys. Siksi sitä ei pidä edes yrittää johtaa kuin yritystä. Meillä yrittäjät hoitavat yrittämisen. Se ei ole politiikan tehtävä, vaikka tällaiset ajatukset tuntuvat ajoittain yleistyvän.

Politiikassa tuota yhteistä tavoitetta lähestytään montaa eri kautta. Ei ole olemassa mitään yrityksen kaltaista viivaa, yhdenmukaista visiota Suomesta, jonka eteen taistellaan ja sitten hiukan keinoista välillä kiistellään.

Tätä varten eri puolueilla on arvoja, joiden varaan toimintaa voidaan rakentaa. Kokoomuksessa keskeisimmät arvot ovat: Vapaus ja vastuu, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, välittäminen, suvaitsevaisuus, kannustavuus ja kansainvälisyys.

———-

Menestystarina ei synny käsijarru päällä, eikä tukeutumalla vanhaan. Tarvitaan oppia aiemmista onnistumisista ja epäonnistumisista. Tarvitaan rohkeutta. Mutta ennen kaikkea tarvitaan liikettä. Tarvitaan eteenpäin katsovaa asennetta.

Meillä on suuri vastuu ja tehtävä: se että jo Snellmanin ajoista rakentunut menestystarina kansainvälisestä, modernista, rohkeasta ja avoimesta Suomesta saa jatkoa. Mitä 208-vuotias J.V.Snellman antaisi meille, huonojen uutisten ja ristiriitojen riipomille nykysuomalaisille, elämän evääksi?

Syvän historian tajun omaava ja paljon elämää nähnyt Snellman kiteytti kokemuksensa sanoihin: ”Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät. Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin.”

Suomi on selättänyt monta pahaa päivää ja noussut valoisampaan tulevaisuuteen. Niin me selätämme tämänkin, ja näytämme jälleen itsellemme ja maailmalle. Ryhdytään siis töihin. Kiitos.

(Puhuttaessa muutosvarauksin)

Hyvä puoluehallitus,

”Muutoksen alkuun riittää yksi ihminen, mutta toteutukseen tarvitaan kokonainen joukkue” – edellistä lausetta kannattaa makustella hiukan pidempään.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on hyvä muistaa, että yksin meistä kukaan ei ole mitään. Suomi on aina pärjännyt pienenä kansana, yhtenä joukkueena. Vaikeina hetkinä kaveria ei ole jätetty, vaan kerätty voima ympäriltä ja hoidettu hommat kuntoon.

Harvoin meillä on yksittäistä pelastajaa, yhtä puoluetta tai yhtä ainoaa oikeaa ajatusta, miten menemme vaikeassa tilanteessa eteenpäin. Tarvitaan enemmän. Tarvitaan joukkue.

Itsenäisyyspäivänä on syytä muistaa, kuinka talvi- ja jatkosodassa joukkomme taistelivat jopa yli-inhimillisen urheasti.

Tosin talvisotaa käytetään osin virheellisestikin symbolina maana yksin pärjäämisestä. Talvisodan kokemukset puhuvat sen puolesta, että Suomen on tärkeää luoda ja ylläpitää kiinteitä suhteita siihen läntiseen arvoyhteisöön, jonka osaksi olemme halunneet kasvaa itsenäistymisestä lähtien.

Suomella on yksin joutumisesta huonoja kokemuksia. Kun isot sopivat asioista keskenään pienten päiden ylitse, pienet joutuvat aina kärsimään. Pienelle maalle sellainen tilanne, jossa muut sopivat meitä koskevat asiat meiltä kysymättä, on pahin mahdollinen. Sellaiseen asemaan ei pidä enää koskaan joutua.

Tänä päivänä tilanne Suomessa on kovin toisenlainen kuin talvisodan kynnyksellä eikä meihin kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Silti itsenäisen maan on hyvä muistaa, että ilman laajempaa joukkoa ympärillämme, tilanne voisi olla ajoittain tukalakin.

———–

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi pari viikkoa sitten lehtihaastattelussa, että viimeisimmät hallitukset ovat tehneet mielikuvapolitiikkaa. Meillä on viisas presidentti.

On syytä tunnustaa tosiasiat. Tätä ja muutamaa edellistä hallitusta voi ihan aiheesta syyttää siitä, että isot rakenneuudistukset ovat edelleen kesken.

Mutta toisaalta pitää olla toiseltakin puolelta rehellinen. Tämä hallitus on laittanut liikkeelle mittavat rakennepoliittiset hankkeet. Toimet, joita ei aloitettu edellisellä keskustavetoisen hallituksen kaudella. Toimet, joita ei aloitettu sitä edellisellä punamultakaudella.

On siis syytä myös puolustaa tehtyjä valintoja. Ne eivät ole toteutuneet kympin arvoisesti, tehtävää on vielä runsaasti. Mutta emme saa pelätä liikettä. Päinvastoin – pökköä pitää lyödä lisää pesään. Ja se mitä ei tällä hallituskaudella saada kaikkinensa valmiiksi, jatkuu myös tulevina vuosina.

Mustaa ei kannnata selittää valkoiseksi. Eikä kääntää kaikki kulmia poliittiselle jargonille ominaiseen myönteiseen sävyyn.

Totta ei kuitenkaan ole, että ihan toimettomia olisimme tällä vaalikaudella olleet. Lähdetään alusta liikkeelle, mitä hallituskauden aikana on tapahtunut:

On estetty euroalueen romahdus ja onnistuttu pitämään Suomi vaikutusvaltaisena EU:n ja eurojärjestelmän jäsenenä. On onnistuttu estämään työttömyyden nousu niin korkealle kuin huonojen talouslukujen perusteella olisi voinut kuvitella.

On tehty päätökset lähes 6,5 miljardin euron valtiontalouden sopeutuksesta. Valtion budjetin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräkkäin. Näin on viimeksi käynyt Lipposen 1. hallituksen aikoihin.

On pystytty tekemään tuntuva yritysverouudistus, jossa yhteisöveroa on kevennetty 1,2 miljardilla eurolla. On tehty lukuisia muita yritysten rahoitusta parantavia toimia ja viety isoja infrahankkeita eteenpäin.

On saatu aikaan eläkeuudistus, josta kiitos työmarkkinajärjestöille.

Sote-uudistuksesta on saatu sopu. Monet rakenneuudistuksiin liittyvät lait ovat eduskunnan käsittelyssä, mutta osa pitää vielä viedä hallituksesta eduskunnalle.

Monista hyvistäkin teoista huolimatta lienee rehellistä kuitenkin todeta, ettei tämä hallitus ole ollut ihan niin jämäkkä muutoksentekijä kuin Suomi tässä tilanteessa olisi tarvinnut. On maalattu kuva isoista uudistuksista ja askeleista. Kuva ehkä hiukan epärehellisesti sellaisesta, mitä ei täydellisesti pystytä toteuttamaan. Odotukset ja toteutus eivät ole olleet tasapainossa nykyisellä hallituskoalitiolla. Tässä on jatkossa parannettavaa.

Vaikeina aikoina on lupa odottaa parempaa. Tämä on täysin ymmärrettävä ja kohtuullinen haaste meille kaikille politiikassa toimiville.

—————

Joukkuetta tarvitaan myös politiikassa. Tällä viikolla olemme tämän hallitusjoukkueen kanssa urakoineet oikein kunnolla.

Eilen oli pääasiassa viimeinen päivä tuoda eduskunnan käsittelyyn menevät lakihankkeet hallituksen istunnosta läpi. Olen puhunut 250 lakihankkeen tehtävästä. Nyt lakeja on annettu 227 kappaletta ja tarkemman laskun jälkeen noin 30 lakia on antamatta. Osa näistä annetaan vielä myöhemmin. Laki tai säädös ei ole itseisarvo sinänsä. Tämä hallituksen mittava puristus on kuitenkin viety varsin pitkälle maaliin.

Hallitustaival ei ole kuitenkaan vielä päätöksessään. Monta kuukautta on vielä jäljellä. Maailmalla tilanne on epävarma. Suomessa talouden mittareita pitää seurata jatkuvasti. On oltava hereillä loppuun asti.

Kokoomuksen ministerijoukkue on viime aikoina ollut varsin aloitteellinen. Mainitaan vaikka Jannen avaus siitä, että merkittävät talouden linjaukset ja sopeutuspäätökset olisi tehtävä kertarytinällä pidemmän kituuttamisen sijaan. Petterin työ maitosektorin EU-tuesta. Lenitan erinomaiset avaukset ja ennen kaikkea konkretiaan menevät avaukset työperäisen maahanmuuton osalta. Lauran kehitysideat siitä, kuinka pystyisimme puuttumaan paremmin yksinäisyyden mukanaan tuomiin haittoihin. Paulan ajatukset liikenneinfran kehittämisestä. Sannin ponnistelut tasapainoisen ja järkivihreän ympäristöpolitiikan eteen. Unohtamatta lukuisia eduskuntaryhmämme kannanottoja Satosen Arton johdolla.

Olen sitä mieltä, että aktiivisuudessa olemme syksyn mittaan ottaneet askeleita eteenpäin. Hyvä niin. Nykytasosta pystymme kuitenkin vielä parantamaan. Meidän on hyvä pitää kirkkaana mielessä, ettemme tee ehdotuksia median tai helppojen kannatuspisteiden vuoksi. Ne ovat ajatuksia Suomen parantamiseksi. Ja ne ovat nimenomaan asioita, joita Suomessa pitää tehdä, että pärjäisimme tulevaisuudessa.

Kokoomuksella on nyt kaksi tavoitetta yli muiden ennen vaaleja: 1) Suomi on paremmassa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloittaessani pääministerinä. 2) Saamme rakennettua Suomelle strategiaa, joka pohjautuu tilannekuvan ymmärtämiseen.

Tämä on aika tiukka paikka. Seuraavat vuodet eivät ole helppoja. Aion muistuttaa vielä monta kertaa siitä, että eri puolueilla ja kaikilla olisi yhtenäinen tilannekuva maamme tilanteesta. Vain tätä kautta pystymme muodostamaan yhtenäisen ja entistä paremman hallitusjoukkueen.

Ruotsin tilanne on meille opettava esimerkki poliittisesta myllerryksestä. Vaalien jälkeen Ruotsissa alettiin tehdä politiikkaa, joka ei täysin vastannut vaalitulosta. Lopputuloksena on tämänhetkinen suuri myllerrys. Suomen kannalta tässä on opittavaa siinä, että demokratia osoittaa voimansa. Ennen vaaleja pitää pystyä entistä vahvemmin näyttämään, mitä oma politiikka tuottaa. Ei ole olemassa yhteistä konsensusta, vaan päätöksentekokyky on ratkaisevaa.

—————-

Muutoksen alkuun riittää yksi ihminen, mutta toteutukseen tarvitaan aina kokonainen joukkue.

Nyt puhun meistä, kokoomuslaisista. Syksy on ollut meillekin vaikeaa aikaa. Politiikan kuumemittarina toimivat kannatusluvut kertovat siitä, mistä lähdemme liikkeelle. Me olemme haastajia. Innokkaita ja nälkäisiä sellaisia.

Toivon, että keskitymme kuitenkin oleelliseen. Oma tapamme ei ole kertoa vaalitavoitteita vielä tässä vaiheessa. Meidän päähuomiomme on Suomen asioissa.

Jotta voimme puhua lääkkeistä, taudinkuvan täytyy olla selvillä. Tulen vielä ennen joulua avaamaan ajatuksiani siitä, mihin suuntaan Suomi on menossa. Miltä tulevaisuuden Suomi näyttää tai miten sinne ollaan menossa.

Jos aivan pienen vilkaisun sallitte tulevaan, niin kyllä tulevaisudessakin politiikan teemoissa on jakolinjoja. On näkemyksiä. Se ei tarkoita, etteikö yhteistyötä pystyttäisi tekemään. Tarvitaan aina muitakin pelaajia joukkueeseen. Mutta samalla pitää uskaltaa laittaa omat ajatukset keskustelun pohjaksi.

Tulevalla vaalikaudella keskeinen jakolinja ei ole oikeiston ja vasemmiston, liberaalin ja konservatiivisen tai keskitetyn ja hajautetun yhteiskunnan välillä. Sen sijaan uskon, että näemme jaon uudistamisen ja vanhan säilyttämisen välillä. Vastakkain on uusi ja vanha.

Muutamalla esimerkillä kuvattuna vaikka uuden ja vanhan jakoa näin:

Vastakkain on uusi ja vanha ulkopolitiikka.

Vanha ulkopolitiikka on suomettuneisuutta, Suomen ajamista harmaalle vyöhykkeelle ja irtautumista EU:n linjasta.
Uusi ulkopolitiikka tarkoittaa avoimempaa, kansainvälisempää ja Euroopan unioniin sitoutunutta Suomea.

Vastakkain on uusi ja vanha talouspolitiikka.

Vanha talouspolitiikka on valtiokapitalismia, velkavetoista kasvua, elinkeinorakenteen uusiutumista jarruttavia yritystukia, uusia valtionyhtiöitä ja saavutettujen etujen suojelemista.

Uusi talouspolitiikka tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Se luottaa suomalaisiin työntekijöihin ja suomalaisiin yrityksiin ja riemuitsee suomalaisesta kasvuyrittäjyydestä. Se pohjautuu sosiaaliseen markkinatalouteen. Uusi talouspolitiikka uskoo, että kasvu syntyy osaamisesta, digitalisaation mahdollisuuksista, kannustavammasta verotuksesta, joustavammista työmarkkinoista, investointien lisäämisestä ja kilpailun lisäämisestä.

Vastakkain on uusi ja vanha hyvinvointiyhteiskunta.

Vanha hyvinvointiyhteiskunta on holhoamista, sääntelyä, järjestelmäuskoa ja laatikkoleikkejä.
Uusi hyvinvointiyhteiskunta on palveluita ihmisten ehdoilla. Se on valinnanvapautta julkisissa palveluissa. Se sääntelyn purkamista ja ihmisten valinnanmahdollisuuksien lisäämistä.

—————-

Kokoomus on minulle se joukkue, jonka riveissä laitan kaiken peliin. Me tässä huoneessa olemme pieni osa kokoomusjoukkuettamme.

Minulle kaksi tärkeintä asiaa kokoomuksessa ovat rakkaus isänmaahan ja rakkaus lähimmäiseen.

Ei pidä ymmärtää väärin. En ole tekemässä Kokoomuksesta rakkauspuoluetta. Tarkoitukseni on sanoa, että kaksi asiaa, jotka kokoomuksessa puhuttelevat minua eniten ovat kiintymys isänmaahan ja usko siihen, että huolenpito läheisistä on hyvän yhteiskunnan avain.

Syy itse asiassa siihen, että lähdin mukaan politiikkaan, oli se, että uskoin Suomeen. Uskoin, että Suomen puolesta kannattaa tehdä työtä.

Kokoomus on alusta saakka ollut puolue, joka on tuonut yhteen Suomeen uskovia ihmisiä eri ammattiryhmistä. Me olemme olleet opettajien puolue. Me olemme olleet kauppiaiden puolue. Meitä kutsuttiin joskus myös pappien puolueeksi, mutta luulenpa, että pappien määrä kalpenee nykyään vertailussa opiskelijoiden, yrittäjien, sairaanhoitajien, palomiesten ja palkanlaskijoiden määrään. Luulenpa, että meillä on enemmän peliteollisuuden edustajia kuin vaikka kauppiaita.

En sano tätä siksi, että kauppiaissa olisi mitään pahaan. Vaan siksi, että kokoomuksen jäsenkunta elää ajassa. Se on poikkileikkaus kaikista suomalaisista.

Ja miksi ei olisi? Nimi kokoomus keksittiin aikoinaan siksi, että yhteen kokoontuivat hyvin erilaiset ihmiset. Hyvin erilaisista lähtökohdista. Joukossa oli vanhasuomalaisia ja nuorsuomalaisia. Monarkisteja ja joitakin tasavaltalaisia. Jotkut olivat kovasti kallellaan Saksaan. Toiset katsoivat Isoon Britanniaan. Viime aikoina ihmiset ovat sanoneet että uskovat kokoomuksen arvoihin, toiset taas kokoomuksen pragmaattiseen toimintatapaan. Yhdistävä tekijä oli kuitenkin rakkaus isänmaahan. Usko siihen, että työskentely Suomen puolesta on arvokkainta mitä ihminen voi tehdä.

Juha Rihtniemi on todennut oivallisesti Kokoomuksen 50-vuotisjuhlissa vuonna 1968 seuraavasti: ”Isänmaa ei ole tänään sama kuin puoli vuosisataa sitten. Kokoomus ei ole tänään sama kuin perustamisensa aikana. Vielä vähemmän voidaan toivoa, että Kokoomus olisi tänään sama kuin huomenna.”

Tämä on siis se Kokoomus, jossa teemme työtä Suomen puolesta. Toivon, että tämän päivän jälkeen lähdemme taas viemään intoa jokaiseen piiriin, jokaiselle alueelle, jokaiselle puoluetoimijalle ja sitä kautta suomalaisille.

Meidän tavoitteemme on se, että satavuotias Suomi vuonna 2017 on oikeilla raiteilla, matkalla parempaan.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Keskuskauppakamarin veropäivä 24.9.2014
Finlandia-talo, kongressisiiven A-sali
Klo 9.05 – 9.30

Talous- ja veropoliittinen katsaus

Jos sallitte, niin pitäisin pohtivamman, eteenpäin katsovamman puheenvuoron.

Ensimmäinen pointti pääministerin ominaisuudessa taaksepäin katsoen, seitsemän enemmän Kokoomuksen puheenjohtajan ominaisuudessa katsoen ensi kevään eduskuntavaalien jälkeistä aikaa.

Ensimmäinen huomio: Mitä ollaan tehty?

Tämä hallitus on aloittanut työnsä vaikeassa tilanteessa. Suomen talous on ollut kaksi vuotta taantumassa ja tänäkin vuonna ponnistamme hädin tuskin nollakasvuun. Heikko talouskehitys on johtanut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaantunut huolestuttavaa vauhtia. Valtion velka nousee vuoden 2008 54 miljardista eurosta noin 102 miljardiin euroon ensi vuoden loppuun mennessä.

Tällä vaalikaudella on jouduttu tekemään ikäviä päätöksiä tämän kehityksen kääntämiseksi. Vaalikauden aikana on päätetty noin 6,5 miljardin euron menosäästöistä ja veronkorotuksista. Budjetin loppusumma pienenee ensi vuonna toista vuotta peräkkäin. Näin on edellisen kerran käynyt Lipposen 1. hallituksen aikaan. VM arvioi, että sopeutustoimet riittävät kääntämään valtion velan suhteen kokonaistuotantoon laskuun vuonna 2017.

Samalla kun finanssipolitiikkaa on jouduttu merkittävästi kiristämään, niin hallitus on tehnyt kohdennettuja investointeja kasvuun ja työllisyyteen. Esimerkiksi Pisara-radan ja Länsimetron jatkon rakentaminen yhdessä tonttitarjonnan lisäämisen kanssa tarkoittavat miljardiluokan investointeja infraan ja asumiseen. Viime keväänä hallitus päätti valtion omaisuuden myymisestä 1,9 miljardilla eurolla, mistä 600 miljoonaa euroa kohdennettiin esimerkiksi yritysten kasvuhankkeisiin ja yliopistoille.

Lyhyen aikavälin sopeutustoimien ja kohdennettujen kasvutoimien rinnalla vieläkin tärkeämpi kokonaisuus on viime syksynä käynnistetty rakennepoliittinen ohjelma. Valtiovarainministeriö arvioi, että jos ohjelma kyetään toimeenpanemaan tehokkaasti, niin se riittää kattamaan julkisen talouden kestävyysvajeen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tavoitteiden mukainen eläkeuudistus ja tavoitteiden mukainen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus saadaan maaliin.

Hyvät kuulijat,

Tehtyjen päätösten kertaamisen ja kehumisen sijaan haluaisin esittää joitakin omia ajatuksiani siitä, mitä tästä eteenpäin. Eli siitä, miten saamme Suomen uuteen nousuun. Suomen on oltava paras maa syntyä, elää ja kuolla kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta.

Haluan puhua enemmän tulevaisuudesta kuin menneestä. Nyt laitan Kokoomuksen puheenjohtajan hatun päähän.

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, on luotettava perusarvoihin. Kokoomukselle nämä perusarvot ovat vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Keskeistä on vapauden ja vastuun tasapainon tavoittelu sekä yksilöllisyyden ja yritteliäisyyden korostaminen.

Uskon vahvasti, että tekemällä näiden arvojen mukaista politiikkaa saamme Suomen uuteen nousuun.

Toinen huomio: Finanssipolitiikan linja

Tällä vaalikaudella on jouduttu merkittävästi leikkaamaan menoja ja korottamaan veroja. Tämä finanssipolitiikan linjan kiristys on myös heikentänyt talouskasvua. Linja on ollut oikea ja velkaantumisen taittamiseksi välttämätön. Linjan merkittävään keventämiseen ei myöskään tulevalla vaalikaudella ole mahdollisuuksia.

Ensinnäkin, Suomen talouden ongelmat liittyvät rakenteisiin ja kilpailukykyyn. Nämä ongelmat eivät ratkea velkaelvytyksellä.

Toiseksi, Suomen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä on nousemassa yli kansallisessa ja EU-lainsäädännössä sallitun. Suomen rakenteellinen – eli suhdannekorjattu – alijäämä saisi olla enintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon, siis noin miljardi euroa. Tämä raja on tänä ja tulevina vuosina ylittymässä. Alijäämän nopeaan vähentämiseen ei ole muuta keinoa kuin finanssipolitiikan linjan kiristäminen. Tämä sääntely on tervetullut velkaantumista hillitsevä pakkopaita, jonka myös seuraava hallitus joutuu päällensä pukemaan.

Huoli heikosta kokonaiskysynnästä on kuitenkin aivan aiheellinen. Tähän tavoitteeseen oikea tie ovat rakenteelliset uudistukset. Tarvitsemme uudistuksia, jotka lisäävät työllisyyttä ja työn tuottavuutta sekä tehostavat julkista sektoria. Nämä toimet itsessään parantavat ostovoimaa. Lisäksi ne luovat pidemmällä aikavälillä liikkumatilaa tehdä kohdennettuja menolisäyksiä ja veronkevennyksiä.

Velkaelvytykseen ei siis lähivuosina ole suuria mahdollisuuksia. Tämän vuoksi on lähdettävä siitä periaatteesta, että jos verotusta halutaan keventää, niin julkisia menoja on vastaavasti vähennettävä. Tämä on tuottavuuden ja ostovoiman näkökulmasta oikea linja.

Suomen vaihtotase on viime vuosina heikentynyt huolestuttavasti. Kun vuonna 2002 Suomen vaihtotase oli 12 miljardia euroa ylijäämäinen, viime vuonna se oli neljä miljardia euroa alijäämäinen. Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että Suomi velkaantuu suhteessa ulkomaailmaan. Vaihtotaseen korjaaminen edellyttää Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn palauttamista.

Kolmas huomio: Osaaminen, koulutus ja tutkimus

Suomen menestys voi perustua vain koulutukseen ja osaamiseen. Meidän on rakennettava mahdollisuuksien tasa-arvon ja sivistyksen arvojen varaan.

Koulutus ei ole kuluerä vaan investointi. Jotta voi tulevina vuosina niittää koulutuksen satoa, tänään on kylvettävä. Vaikka tiukka taloustilanne edellyttää tiukkaa menokuria, koulutuksen saralla se edellyttää tulevaisuudessa päinvastoin lisää investointeja.

Suomen menestyksellisestä koulutusjärjestelmästä on muodostunut ehkä tärkein osa kansallista identiteettiämme ja kansainvälistä brändiä. Suomalaista koulua on kehitetty vastavirtaan monien muiden maiden koululaitoksiin verrattuna, ja hyvin tuloksin. Oppivelvollisuuden pidentämiskeskustelun aikana kävi ilmi, miten sitoutuneita suomalaiset opettajat, rehtorit ja vanhemmat ovat lasten koulutukseen. Nähtiin, että kaavamaisilla ratkaisuilla ei koulupudokkaiden ongelmista selvitä, vaan tarvitaan luovempia ratkaisuja.

Kun kierrän maailmalla, niin ensimmäinen asia, joka nousee esiin, on koulutus. Se on yksi parhaimpia brändejä, mitä meillä voi olla.

Tässä ammatissa olen kiertänyt aktiivisesti kouluja, nyt jo noin 125 koulua. Koulujemme hyvästä hengestä voi ammentaa tulevaisuudenuskoa.

Otetaan tieto- ja viestintäteknologia hyötykäyttöön kouluissa, oppilaiden ehdoilla. Luodaan jokaiselle omanlainen koulutuspolku.

Korkea osaaminen edellyttää myös korkeakoulujemme uudistamista. Sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen on keskityttävä omiin vahvuuksiinsa. Parhaiden yliopistojen ja huippuyksiköiden pärjääminen on tärkeää koko Suomelle. Koulutuksen ja tutkimuksen perusrahoitusta on vahvistettava ja samalla panostettava koulutusvientiin.

Neljäs huomio: ICT:n ja digitalisaation hyödyntäminen

Jos pitää sanoa yksi sana Suomen tulevaisuuden mahdollisuutena, se on digitalisaatio. Emme ole ICT:n tuottavuushyötyjen osalta päässeet vielä alkua pidemmälle. Mitä meidän sitten tulisi tehdä, jotta tuo tuottavuuspotentiaali myös realisoituisi?

Ensinnäkin, voimme ottaa oppia Yhdysvaltojen tuottavuuden kasvusta. Olennaista on kaikkialle ulottuva informaatio- ja kommunikaatioteknologian soveltaminen eri organisaatioiden toimintaan. Suurimmat muutoshaasteet kohdistuvat asiakkaan ja yrityksen väliseen vuorovaikutukseen eli liiketoimintamalleihin. Tämä koskee kaikkia toimialoja, julkista ja yksityistä sektoria yhtä lailla.

Tuottavuushyötyjen saavuttaminen edellyttää rohkeutta tarttua teollisen internetin, robotisaation, pilvipalvelujen, avoimen datan ja 3D-maailman mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin, unohtamatta vahvaa osaamistamme mobiilissa internetissä.

Olemme rakentamassa yhteistyössä Viron kanssa avoimilla rajapinnoilla ja avoimella ohjelmakoodilla kansallista palveluväylää, joka on iso perusinfrastruktuuri-investointi, kuten perinteiset tiet ja lentokentät ovat aikoinaan olleet. Jokainen ymmärtää niiden positiivisen kasvuvaikutuksen, ja samaa haetaan nyt palveluväylän rakentamisella. Sen avulla julkinen hallinto ja yritykset voivat kytkeytyä siihen liittyneisiin palveluihin ja tietovarantoihin.

Viides huomio: Tehokkaampi verotus

Maailman talousfoorumin tuoreen tutkimuksen mukaan korkea veroaste on Suomen suurin kilpailukykyhaitta. Suomen veroaste lähestyy maailman huippua, ensi vuonna veroasteen arvioidaan nousevan yli 44 prosenttiin. Pitkällä aikavälillä veroasteessa tulisi pyrkiä eurooppalaiseen keskitasoon.

Taloustieteellisessä tutkimuksessa arvioidaan, että verotuksen rakenne on kasvun kannalta vieläkin merkittävämpi kysymys kuin verotuksen taso. Tutkimusten mukaan talouskasvun kannalta haitallisimpia veroja ovat yritysverot, pääomaverot ja työn verottaminen. Kasvun kannalta vähiten haitallisia veroja ovat kulutus- ja kiinteistöverot.

Suomen kilpailukyvyn kannalta olennainen kysymys on myös verotuksen ennustettavuus. Myönnän, että tällä vaalikaudella veropolitiikka on ollut tempoilevaa, mikä on huono asia. Verotus on politiikan ala, jonka olisi oltava korostetun ennakoitavaa ja vakaata.

Tulevalla vaalikaudella verotuksen uudistamiselle olisi asetettava kaksi päämäärää ylitse muiden:

1) Verotuksen yksinkertaisuus ja selkeys: Verojärjestelmää on kyettävä yksinkertaistamaan.
2) Verotuksen painopistettä on siirrettävä veroihin, jotka vähiten vaikuttavat talouden toimijoiden aktiivisuuteen.

Mitä nämä kaksi tavoitetta tarkoittavat käytännössä?

Ensinnäkin, veropohjia on laajennettava esimerkiksi verotukia vähentämällä ja poistamalla. Tällä vaalikaudella aloitettua työtä on aihetta jatkaa. Kun veropohja on laaja ja yhtenäinen, se mahdollistaa myös verokantojen alentamisen.

Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn ja yrittämisen verotuksesta kohti ympäristölle haitallisen kuluttamisen verotusta. Näin on toimittu edellisellä vaalikaudella, näin on toimittu tällä vaalikaudella ja tällä tiellä on aihetta jatkaa myös ensi vaalikaudella.

Ensi vaalikaudella työn verotusta on merkittävästi kevennettävä. Työn verotusta tulisi keventää kautta linjan – niin pienituloisten, keskituloisten kuin suurituloistenkin palkkaveroa on kevennettävä. Tämän rahoittamiseksi on vähennettävä julkisia menoja ja kiristettävä kulutusveroja.

Työn verokiilaa on kyettävä kaventamaan. Työn verotuksen keventämisen rinnalla työllistämisen sivukuluja on vähennettävä ja sekä työeläkemaksujen että kunnallisverotuksen korotuksia on kyettävä patoamaan.

Valtiosihteeri Hetemäen vetämä verotuksen kehittämistyöryhmä esitti vuonna 2010, että ansiotulojen verotusta pitäisi keventää kautta linjan kahdella miljardilla eurolla ja että ylintä rajaveroastetta alennettaisiin noin 50 prosenttiin. Tämä on oikea ohjenuora seuraavan hallitusohjelman pohjaksi.

Tulevalla vaalikaudella maltillisten palkkaratkaisujen ja tuloverojen kevennysten on paiskattava kättä. Suomen viennin kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää tulevina vuosina maltillista palkkapolitiikkaa. Hallituksen olisi aihetta tukea maltillisten nimelliskorotusten palkkaratkaisuja – keskitettyjä tai hajautettuja – parantamalla palkansaajien ostovoimaa työn verotusta keventämällä.

Palkkaveron keventäminen tarkoittaa myös parempaa työllisyyttä, kannustinloukkujen purkamista ja korkeampaa ostovoimaa.

Tulevalla vaalikaudella myös yritys- ja pääomaverotusta on aihetta keventää. Meidän on kysyttävä itseltämme: tarvitseeko Suomi enemmän yrittäjyyttä, enemmän kotimaista omistusta ja enemmän investointeja? Jos vastaus on kyllä, niin tällöin meidän on kevennettävä niihin kohdistuvaa verotaakkaa.

Nykyinen yritys- ja pääomaverotus on sekava ja edellyttää rakenteellista uudistamista. Kilpailukykyisemmän ja selkeämmän järjestelmän laatiminen on tehtävä harkiten, ajan kanssa ja parhaan asiantuntemuksen varassa.

Kuudes huomio: Lisää työvoiman tarjontaa

Suomessa väestö ikääntyy. Kun työikäinen väestö vähenee, myös työpanoksen ja siten hyvinvoinnin määrä vähenee. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää työvoiman tarjonnan lisäämistä. Eli sitä, että työmarkkinoille osallistuu nykyistä enemmän ihmisiä. Seuraavalla vaalikaudella ohjenuoraksi on otettava työlinja. Eli on käytettävä sekä keppiä että porkkanaa, jotta yhä useampi suomalainen tulisi mukaan työelämään.

Voimme ottaa esimerkkiä Ruotsista, jossa on viimeisen 10 vuoden aikana tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen puolesta.

Ensinnäkin, nykyistä suurempi osa työikäisestä väestöstä tarvitaan mukaan työelämään.

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Nuoret tarvitaan nopeammin koulun penkiltä työelämään. Pienten lasten vanhempien poissaoloja työelämästä on lyhennettävä. Työmarkkinoiden vuotokohtia on tukittava. Vanhuuseläkeikää on nostettava. Työssä jaksamista on parannettava levittämällä yritysten parhaita käytäntöjä ja lisäämällä joustoja. Eläkkeellä työskentelemisestä on tehtävä joustavaa, helppoa ja kannustavaa.

Työmarkkinoiden ulkopuolella on suuri joukko suomalaisia, jotka haluaisivat tehdä töitä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 200 000 suomalaista, joista moni olisi valmis tekemään töitä, jos sopivia mahdollisuuksia olisi tarjolla. Tarvitaan esimerkiksi mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön sekä palkan ja yhteiskunnan tukien yhteensovittamista. Tämä on tärkeä viesti: kaikkien suomalaisten panos on arvokas.

Toiseksi, tarvitaan kunnianhimoisia toimia, joilla alennetaan rakenteellista työttömyyttä.

Työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen parempi kohtaanto edellyttää ennen muuta parempaa työvoiman liikkuvuutta ja parempia uudelleenkoulutusmahdollisuuksia. Työvoiman liikkuvuuden parantaminen edellyttää asuntorakentamisen lisäämistä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asumisen korkea hinta tekee matalapalkkatöiden vastaanottamisen vaikeaksi.

Rakenteellisen työttömyyden vähentämisessä sosiaaliturvan uudistaminen on avainkysymys. Nykyinen järjestelmä on paitsi kallis, myös passivoiva. Turvan rakennetta on uudistettava siten, että lyhytaikaisenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Olisi hyvä, jos työttömyysturva tarjoaisi paremman turvan lyhytaikaisten työttömyysjaksojen varalta, mutta toisaalta kannustaisi ottamaan nopeasti myös vähän pienempipalkkaisempaa työtä vastaan.

Samalla tarvitaan myös työhön patistamista. Työttömälle on tarjottava apua ja neuvontaa. Työtarjouksia on tehtävä nykyistä enemmän. Tarjotusta työstä kieltäytymisestä on seurattava myös taloudellinen sanktio.

Kolmanneksi, Suomi tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa.

Suomen on oltava houkutteleva maa ulkomaisille huippuosaajille.

Yliopistoihimme tarvitaan merkittävästi lisää ulkomaisia opiskelijoita, joista osa toivottavasti jää Suomeen työskentelemään. Yliopistojen kansainvälistymisen kannalta mahdollisuus periä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta olisi tärkeä uudistus.

Työlupien tarveharkinnasta luopuminen tarkoittaisi sitä, että yritysten olisi nykyistä helpompi palkata työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin myös ulkomailta.

Seitsemäs huomio: Joustavammat työmarkkinat

Hyvät kuulijat,

Työmarkkinoiden joustavoittamisen on kuljettava käsi kädessä työvoiman tarjonnan lisäämisen kanssa. Työmarkkinoiden joustavuus tarkoittaa monipuolisia mahdollisuuksia järjestää yritys- ja työpaikkatasolla etenkin työaikoja, palkkausta ja palkankorotuksia. Tavoitteena on ylläpitää yrityksen kilpailukykyä ja työllistämismahdollisuuksia.

Maailman talousfoorumi on arvioinut, että rajoittava työlainsäädäntö, työntekijöiden palkkaamiseen ja irtisanomiseen liittyvä kankeus, työn korkea verotus sekä palkan ja tuottavuuden heikko kytkös ovat Suomen suurimpia kilpailukykyhaittoja.

Paikalliseen sopimiseen liittyy monia aiheellisiakin huolia. Neuvotteluasetelman on oltava tasapainoinen yrityksen ja työntekijöiden välillä. Tässä voimme ottaa mallia muista maista.

Esimerkiksi Saksassa paikallinen sopiminen on yksi kilpailukyvyn tärkeä osatekijä. Kyse on joustoista, joiden vastapainona yritys voi esimerkiksi sitoutua välttämään irtisanomisia ja turvaamaan työntekijöiden työpaikkojen säilymisen tietyn ajanjakson.

Esimerkiksi Tanskassa on tehty määrätietoisesti uudistuksia, joilla on alennettu palkkaamisen kynnystä. Tämä tarkoittaa, että sekä palkkaaminen että irtisanominen on helppoa, joka puolestaan tarkoittaa korkeampaa työllisyyttä.

Tanskan mallin mukainen joustoturva perustuu kolmeen osatekijään:
– Heikkoon irtisanomissuojaan
– Korkeaan työttömyysturvaan
– Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Jäykkien työmarkkinoiden uudistaminen on ensi vaalikauden keskeisimpiä kysymyksiä. Olennaista on osata katsoa myös ympärilleen ja ottaa oppia sieltä, missä tässä on onnistuttu.

Kahdeksas huomio: Lisää yrittäjyyttä ja kilpailua, vähemmän sääntelyä

Talouskasvun vahvistaminen edellyttää paitsi suurempaa työpanosta, myös korkeampaa tuottavuutta. Tuottavuuden ajureita yhteiskunnassa ovat yritykset. Mitä enemmän poistamme esteitä yrittäjyydeltä ja reilulta kilpailulta, sitä korkeampi on työntekijöiden tuottavuus.

Olen kutsunut kaikkien puolueiden edustajat neuvonpitoon, jossa käydään läpi eri ehdotukset sääntelyn purkamiseksi vielä tämän vaalikauden aikana. Tätä työtä lähtee vetämään Kokoomuksen uusi ympäristöministeri.

Reilu kilpailu markkinoilla tarkoittaa sitä, että paremmat tuotteet ja ratkaisut voittavat. Toisaalta reilu kilpailu tarkoittaa enemmän valinnanmahdollisuuksia ja edullisempia hintoja.

Tällä vaalikaudella on toteutettu terveen kilpailun ohjelma. Tämä ohjelma on oikeansuuntainen, mutta tavoitteiltaan aivan liian vaatimaton. Tarvitaan uusi, kunnianhimoinen kilpailun edistämisen ohjelma, jonka tavoitteena on purkaa kilpailun esteitä ja siten parantaa tuottavuutta. Ohjelmalle on asetettava kunnianhimoiset tavoitteet, joiden vartijaksi on asetettava kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Kilpailun edistäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tarkastelemme kriittisesti kaikkia suojeltuja toimialoja. Esimerkiksi junaliikenteessä, lääkkeiden ja alkoholin myynnissä tai taksiliikenteessä kilpailun rajoittamisella on sinänsä hyviä perusteita. Jos kuitenkin haluamme lisätä tuottavuutta ja lisätä kuluttajien valinnanmahdollisuuksia, niin kaikista aiheista on kyettävä keskustelemaan.

Osana uutta reilun kilpailun ohjelmaa olisi myös purettava kilpailua estävää sääntelyä. Esimerkiksi Suomen vähittäiskauppasektori on edelleen EU:n säännellyimpiä. Onko esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen rajoittaminen kaikkine poikkeuksineen enää tätä päivää? Onko nykyinen suurien kauppojen rakentamista kuristava sääntely kuluttajien etujen mukaista? Tästä on voitava keskustella.

Kilpailua on lisättävä myös julkisten palveluiden tuotannossa. Esimerkiksi OECD on toistuvasti kehottanut Suomea pitämään huolta siitä, että julkiset ja yksityiset palveluntuottajat ovat markkinoilla tasavertaisessa asemassa.

Ensimmäinen tärkeä askel on se, että kuntien on tiedettävä, mitä heidän palveluidensa tuottaminen maksaa. Kun palvelujen kustannukset on avattu nettiin ja tehty vertailukelpoiseksi, palveluiden kustannustehokkuutta on helppo vertailla eri kuntien välillä. Tämä mahdollistaa hyvien käytäntöjen ja ideoiden levittämisen.

Palveluiden parantamiseksi kuntien tulisi ottaa vastaan palvelualoitteita ja käsitellä ne määräajassa. Tämä tarkoittaa, että kuntalaisten, kunnan työntekijöiden, järjestöjen ja yritysten on voitava ehdottaa uusia tapoja tuottaa palvelut laadukkaammin ja edullisemmin.

Myös palveluseteleiden käytön laajentaminen tarkoittaa kilpailua ja valinnanvapautta. Se antaa kuluttajalle mahdollisuuden äänestää jaloillaan. Jos yksityinen palveluntuottaja tuottaa saman palvelun paremmin ja edullisemmin kuin kunnan oma tuotanto, niin miksi kuluttaja pitäisi pakottaa julkiselle?

Hyvät kuulijat,

Tässä oli ensimmäinen hahmotelma siitä, mistä teemoista mielestäni on syytä tulevissa vaaleissa keskustella. Kyse on siitä, millä tavalla saamme Suomen uuteen nousuun. Suomen on oltava vuonna 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla.

Kiitos!

Kun kokoomuksen puoluekokous päättyi viime sunnuntaina Lahdessa, auton nokka kääntyi kohti Mäntsälää. Jo silloin kahvikupin ääressä Antti Rinteen kanssa tuntui siltä, että saamme yhdessä aikaiseksi hallitusohjelman seuraaville yhdeksälle kuukaudelle.

Kun alkuun puhuimme hallitusneuvotteluista, paino oli sanalla mini. Taloudellisen tilanteen takia mini ei kuitenkaan riittänyt. Lopputulos oli vähintään semi. Suomi tarvitsi hallituksen ja ratkaisun ripeästi.

Hallitustunnustelijana halusin tuoda neuvotteluihin uuden tavan tehdä asioita. Keskeistä oli yhdessä tekeminen. Ratkaisuun tarvittiin kaikkien viiden puolueen yhtenäisyyttä. Halusin tuoda mukaan neuvotteluihin myös eduskuntaryhmien puheenjohtajat. He toimivat samalla suorina linkkeinä eduskuntaryhmiin. Ryhmiin, jotka antavat ohjelmalle oikeutuksen sekä hyväksynnän.

Varsinaiset neuvottelut aloitettiin alkuviikosta. Maanantaina kävimme läpi suuria teemoja. Illallistimme yhdessä ulkoministeriössä ja katsoimme välillä jalkapallon MM-kisoja. Todelliset keskustelut aloitimme tiistaina Königstedtin kartanossa Vantaalla ja jatkoimme keskiviikkona ja torstaina valtioneuvoston linnassa Helsingin keskustassa.

Itse neuvotteluissa keskeistä oli pitää kiinni Jyrki Kataisen hallituksen kehyksistä sekä rakennepoliittisista linjauksista. Lisäksi oli selvää, että kaikki järkevät talouskasvua virittävät toimet on käytävä läpi. Hallitusohjelmaan saatu kasvupaketti ei ole puoleiden toiveiden tynnyri. Se on paketti, joka on huolella valmisteltu ja analysoitu. Kasvupanostuksien jälkeenkin valtiovarainministeriö arvioi, että valtionvelka taittuu sovitusti kehyskauden aikana.

Esimerkiksi ostovoiman, kotimaisen kysynnän ja työllisyyden parantamiseksi ansiotuloverotukseen tehdään inflaatiota vastaavat tarkastukset kolmen alimman tuloluokan osalle vuonna 2015. Indeksijäädytys siirtyy vuodelle 2016. Tarkastukset kohdennettiin kolmeen alimpaan tuloluokkaan siksi, että niiden vaikutus ostovoimaan on pieni- ja keskituloisilla kaikkein suurin. Lapsiperheet saavat myös oman verovähennysjärjestelmän. Matkailu- ja ravintola-alan työllisyyttä parannetaan edustuskulujen verovähennysoikeuden palauttamisella. Windfall-verosta uskallettiin luopua, koska järjestelmä osoittautui toimimattomaksi.

Kaiken tämän ja muun voi tiivistää siihen, että työn eteen on nyt tehty merkittäviä kannusteita. Ei hallitusohjelmaa tarvitse ylenpalttisesti hehkuttaa. Eikä moittiakaan. Teimme sen, mikä oli pakko. Antti Rinne ehdotti, että nimeämme ohjelman uudeksi nousuksi. Näin tehtiin.

Semipaketti on siis valmis. Ministerivalinnat tehdään maanantaina. Hallitus nimitetään tiistaina, ja sen jälkeen pääsemme käsiksi tärkeimpään. Pääsemme töihin nostamaan Suomea uuteen nousuun.

Kokoomuslaiset valitsivat minut viikonloppuna Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Olo on yhä sanoinkuvaamattoman onnellinen ja nöyrä.

Kuten Jyrki Katainen jäähyväispuheessaan totesi, kapula vaihtuu lennossa ja juoksu jatkuu katkeamatta. Työt hallituksen muodostamiseksi on jo aloitettu tänään.

Tein puheenjohtajakampanjan aikana yhden lupauksen. Lupasin, että tulen tekemään kaikkeni kokoomuksen ja Suomen eteen. Joka päivä. Sen lupauksen pidän. Kiitos kaikille minua tukeneille.

Puheenjohtajakisa on edennyt loppusuoralle. Takana on monta tenttiä, monta paikkakuntaa ja paljon kohtaamisia sekä erilaisissa tapahtumissa että puhelimitse. Edessä vielä grande finale, eli Lahden puoluekokous.

Vauhtia on riittänyt. Välillä on meinannut väsykin iskeä, mutta tärkeän asian puolesta on menty täysillä. Kokoomus on ansainnut hyvän puheenjohtajan. Vähintä mitä me ehdokkaat voimme tehdä, on antaa puoluekokousedustajille riittävästi tietoa oman päätöksenteon tueksi. Siksi olen pyrkinyt tavoittamaan mahdollisimman monta kokoomusvaikuttajaa henkilökohtaisesti. Jokainen puoluekokousedustaja tekee äänestyspäätöksensäkin henkilökohtaisesti, omaa sydäntään ja päätään kuunnellen.

Parasta kampanjoinnissa on ollut se, että olen päässyt oppimaan uutta joka päivä. Olen kuullut mm. Luonnonvarakeskuksesta Parkanossa, kieltenopiskelusta Rovaniemellä, Venäjän kaupan mahdollisuuksista Kotkassa ja sote-asioista Vaasassa. Puheluissakin aiheita on riittänyt Natosta ja globaalitaloudesta oman alueen työpaikkoihin ja liikennehankkeisiin. Kiitos kaikille, arvostan, että olette antaneet aikaanne ja ajatuksianne!

Viime viikot ovat opettaneet minulle yhä lisää poliittisen päätöksenteon roolista ja suuresta vastuusta. Ministerin pöydällä mittakaavassa pieneltä näyttävä asia voi olla hyvin suuri yksittäiselle ihmiselle, paikkakunnalle ja alueelle. Siksi kohtaamiset ympäri Suomen ovat tärkeitä, ovat olleet sitä nyt ja ovat varmasti myös jatkossa. Ikinä ei saa alkaa kuvitella, että papereista voi lukea, miten asiat ovat. Parhaiten oppii kohtaamalla ja kuuntelemalla.

Keskustelut ovat myös vahvistaneet käsitystäni siitä, että jokainen ihminen osaa itse parhaiten määritellä onnelliseksi tekevät ja arkea parantavat asiat. En väitä olevani kaikkien arjen asiantuntija. Sellaiseksi en myöskään aio alkaa. Parasta mitä politiikka voi tarjota, on luottamus siihen, että Suomea viedään eteenpäin vastuullisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Jokaisen suomalaisen pitää voida luottaa siihen, että oma yritteliäisyys vie eteenpäin ja yhteiskunnan turvaverkot pitävät jos niitä tarvitsee.

Lähtökohta on, että luotamme terveeseen maalais- ja kaupunkilaisjärkeen. Lakiin ei voi kirjoittaa, että kaveria ei jätetä, mutta joka ainoa meistä voi pitää kaverista huolta. Lasta kasvattamaan ei aina tarvita ihan koko kylää, mutta lapsen on hyvä kasvaa välittämisen ja luottamuksen ilmapiirissä. Perheen ja muiden läheisten merkitystä ei voi siinä liikaa korostaa.

Vapaus tehdä valintoja omassa arjessa on samalla vastuuta omista valinnoista ja läheisistä. Yhteiskunnan toimin ei pidä tuota vapautta rajoittaa, vaan pyrkiä turvaamaan se mahdollisimman monelle elämäntilanteesta riippumatta. Joskus tarvitaan yhteiskunnan tukea vähemmän, joskus enemmän. Tärkein on aina ihminen, ei valtio tai yhteiskunta.

Herkkä ja nöyrä on olo kohti puoluekokousta mentäessä. Olen todella kiitollinen kaikesta tuesta, jota olen kampanjan tiimellyksessä saanut. Teille, jotka olette sanoneet, että ”olet puolueeni puheenjohtaja” ja teille, jotka olette sparranneet minua kertomalla, mitä puheenjohtajalta toivotte. Lahti kutsuu ja jännityksellä matkaan kohti puoluekokousta. Sinne mennään, minne isänmaa kutsuu ja kokoomuksen eteen tehdään töitä hartiavoimin!

Category Archives: Kokoomus

Puhe Snellman-säätiön talviseminaarissa 16.12.2015

Puheeni puoluehallituksen kokouksessa 24.9.2015

Suomi liikkeelle: Kokoomuksen strateginen hallitusohjelma

Puhe Kokoomuksen puoluevaltuustolle 17.1.2015

Puhe Snellman-säätiön talviseminaarissa 16.12.2014

Puheenvuoro Puoluehallituksen kokouksessa 5.12.2014

Miten tästä eteenpäin? Veropäivän talous- ja veropoliittinen katsaus 24.9.

Semineuvotteluista

Uusiin tehtäviin

Grande finale

Not Found