kasvu « Alex Stubb

Suomen talouden tilanne on vaikea. Työttömyys on lisääntynyt. Kokonaistuotanto on supistunut kolme vuotta peräkkäin. Vaihtotase on alijäämäinen ja julkinen talous on pysynyt selvästi alijäämäisenä jo kuusi vuotta. Myös julkinen velka on jatkanut kasvuaan rivakkaa tahtia. Aiemmin toteutetut sopeutustoimet ovat supistaneet alijäämän kasvua, mutta eivät ole riittäneet pysäyttämään sitä.

Budjetissa on tehty säästöjä, jotta tulot ja menot saadaan tasapainoon. Vaikka kasvun ja työllisyyden edistäminen on kestävin tapa varmistaa hyvinvointipalvelujen rahoitus, Suomella on niin iso rakenteellinen alijäämä ja kestävyysvaje julkistaloudessa, että myös suoria säästöjä on tehtävä.

Suunta voidaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä kääntää vain tekemällä talouden kasvua ja työllisyyttä vahvistavia sekä kilpailukykyä parantavia toimia. Jollei siinä onnistuta, edessä on leikkauslistoja ja säästöbudjetteja toisensa perään. Tätä kukaan tuskin toivoo.

Hallitus on sopinut, että teemme kaiken mahdollisen, jotta Suomen suunta kääntyy kohti parempaa. Tähän olen vahvasti sitoutunut. Meidän on päämäärätietoisesti ja johdonmukaisesti toteutettava se, mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Lisäksi hallituksen on säilytettävä valmius reagoida, jos tavoitteista ollaan jäämässä.

Minulla on valtiovarainministerinä kaksi pyrkimystä ylitse muiden:

Ensimmäinen on puolustaa Suomen julkisen talouden kestävyyttä ja vastuullista taloudenpitoa. Tämä siksi, että haluan säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan, jossa lapset pääsevät hyvään kouluun, ikäihmisistä pidetään huolta ja julkisesti rahoitettu terveydenhuolto on jokaisen saatavilla. Haluan pitää myös huolta siitä, että suomalaisten verovaroja käytetään vastuullisesti.

Toinen on tehdä kaikkeni Suomen talouden kasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Haluan viedä eteenpäin uudistuksia, jotka vahvistavat talouden kasvua, parantavat Suomen kilpailukykyä ja tuovat suomalaisille uutta työtä.

Tällaisin miettein olen valmistellut ensimmäistä budjettiehdotustani valtiovarainministerinä. Keskiviikkona julkistettiin ehdotuksen päälinjat: tiedote ja taustakalvot löytyvät täältä. Tallenne tiedotustilaisuudesta löytyy täältä. Koko budjettiehdotus löytyy huomenna täältä.

Pohjoismaat ovat onnistuneet yhdistämään vaurauden ja oikeudenmukaisuuden paremmin kuin mitkään muut maat. Vauraus perustuu kansainvälistymiseen ja markkinatalouteen. Oikeudenmukaisuus toteutuu hyvinvointiyhteiskunnan kautta.

Kokoomus haluaa säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan ja kehittää sitä myös tulevaisuudessa.

Hyvinvointiyhteiskunta jakaa riskit ja pitää huolen meistä silloin, kun emme siihen itse pysty. Se hoitaa meidät kuntoon silloin kun tarvitaan. Se valmentaa meidät kouluissa ja korkeakouluissa niin, että voimme elättää itsemme ja elää hyvää elämää.

Me suomalaiset olemme kuitenkin vaikeiden ratkaisujen edessä. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta puuttuu vuosittain jopa 10 miljardia euroa. Nykyisin pelisäännöin hyvinvointivaltio ei ole kestävällä pohjalla.

Kokoomuksen vaihtoehto haastavaan tilanteeseen on tehdä päätöksiä, joilla työn tekeminen ja teettäminen tehdään nykyistä kannattavammaksi.

Kokoomus valitsee työn.

Olemme esittäneet Kokoomuksen Työlistan, joukon rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäisivät työntekoa Suomessa. Kokoomus on ainoa puolue, joka on esittänyt uskottavia keinoja parantaa sekä työn kysyntää että työn tarjontaa.

Työllisyyttä eniten edistävä toimenpide on ansiotulojen verotuksen keventäminen yhdistettynä palkkamalttiin. Kokoomus haluaa palkita ahkeruudesta ja lisätä suomalaisten ostovoimaa. Siksi haluamme keventää ansiotulojen verotusta kahdella miljardilla eurolla ensi vaalikauden aikana, jos työelämän osapuolet pystyvät sopimaan vaalikauden ajan työllisyyttä lisäävistä, äärimaltillisista palkkaratkaisuista.

Miksi Kokoomus esittää näin reipasta ansiotulojen verotuksen keventämistä?

Tärkein syy on se, että palkkatulon verotuksen keventäminen lisää työllisyyttä pysyvällä tavalla. On oikeudenmukaista, että työhön kannustetaan ja että suomalaisilla olisi mahdollisuus itse päättää, mihin veronkevennysten kautta tulleen rahan käyttää. Vaikka ruokaan, asumiseen, lasten harrastuksiin – ihan, miten kukin itse hyväksi katsoo.

Työn verotuksen keventäminen lisää työntekoa. Työn verotuksen keventäminen lisää työelämään osallistumista, mutta myös työntekijöiden tekemien työtuntien määrää. Se lisää kannusteita ahkeruuteen ja kouluttautumiseen.

Jos haluamme Suomeen lisää työtä ja lisää ahkeruutta, silloin ansiotulojen verotuksen keventäminen on oikea linja.

Toinen tärkeä syy on Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavien palkkaratkaisujen tukeminen. Palkankorotuksiin ei lähivuosina ole juuri varaa, koska Suomessa työn kustannukset suhteessa kilpailijamaihin ovat nousseet ja työn tuottavuus pienentynyt. Palkkamalttia on harjoitettava ja muitakin lisäkustannuksia vientiyrityksille vältettävä, jotta Suomen kilpailukyky saadaan palautettua.

Jos palkat eivät juuri nouse, mutta asumisen, tavaroiden ja palveluiden hinnat kallistuvat, palkan ostovoima heikkenee. Valtion pitää tällöin ansiotulojen verotusta keventämällä huolehtia, että vaatimattomista palkankorotuksista huolimatta palkasta jää kuukaudessa enemmän rahaa käteen.

Valtiovarainministeriö on arvioinut, että yhdessä äärimaltilliset palkkaratkaisut sekä kahden miljardin euron kevennys ansiotulojen verotukseen lisäisivät työllisyyttä yli 50 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämä vahvistaisi julkista taloutta jopa 1,4 miljardilla eurolla suhteessa perusuraan, eli verrattuna siihen, jos näin ei toimittaisi.

Kokoomus on ehdottanut ansiotuloverokevennysten rahoittamista osin välillistä verotusta kiristämällä yhdellä miljardilla eurolla. Työllisyyden vahvistuminen ja välillisen verotuksen kiristäminen yhdessä kattaisivat Kokoomuksen ansiotuloveron kahden miljardin euron kevennyksen.

Kokoomus – toisin kuin muut isot puolueet – haluaa tehdä veronkevennykset siten, että ne koskevat kaikkia tuloluokkia. Mielestämme kaikkien työntekoa ja ahkeruutta tulee kannustaa. Kevennykset kannattaa kuitenkin painottaa pieni- ja keskituloisille, jotta myönteinen vaikutus työllisyyteen olisi mahdollisimman suuri. Kokoomuksen veronkevennykset koskevat myös eläkeläisiä – toisin kuin esimerkiksi Keskustalla.

Kokoomuksen mallissa pääosa veronkevennyksistä toteutettaisiin työtulovähennystä ja tulonhankkimisvähennystä korottamalla sekä valtionverotuksen veroasteikkoa keventämällä. Myös perusvähennystä sekä valtion- ja kunnallisverotuksen eläketulovähennyksiä korotettaisiin.

Kokoomuksen veromallissa kaikkein suurimmat suhteelliset eli prosentuaaliset kevennykset kohdistuisivat keskituloisille suomalaisille. Keskimääräinen tulonmuutos olisi noin kaksi prosenttia, eli keskituloiselle, noin 40 000 euroa vuodessa tienaavalle suomalaiselle jäisi noin 60 euroa kuukaudessa enemmän palkasta käteen. Suuremmilla tuloilla suhteellinen kevennys olisi hieman pienempi.

Kokoomus on valmis näin mittaviin veronkevennyksiin vain, jos työllisyyttä ja kilpailukykyä lisäävistä palkkaratkaisuista saadaan sovittua. Mikäli näin ei tapahtuisi, emme voisi riittävästi luottaa siihen, että työllisyys paranee ja Suomi pääsee Euroopassa hitaasti viriävään talouskasvuun mukaan.

Joka tapauksessa ansiotuloverotukseen on ensi vaalikaudella tehtävä ansiotason ja inflaation muutosta vastaava tarkistus, jottei verotus kiristyisi keneltäkään. Kokoomus luottaa valtiovarainministeriön suosituksiin siitä, ettei kokonaisverotusta voi enää työllisyyssyistä kiristää ja että mahdollisten veronkevennysten tulee kohdistua työn verotukseen.

Analyysimme on yhteisessä linjassa valtiovarainministeriön kanssa. Hyvinvointiyhteiskunta pelastetaan vain työn kautta. Muutokseen tarvitaan suuri joukko isoja ja pieniä toimia, jotka laittavat työn etusijalle.

Työn verotuksen keventäminen on yksi merkittävimmistä toimista Suomen saattamiseksi uuteen nousuun.

Olemme saaneet viime viikkoina taloudesta monia huonoja uutisia, mutta onneksi myös hyviä neuvoja.

Aiemmin tässä kuussa Tilastokeskus tarkensi viime vuoden tietojaan kasvusta. Suomen talous veti viime vuonna vielä heikommin kuin ennakoitiin ja Suomi rikkoi EU:n 3 prosentin alijäämäsääntöä jo viime vuonna. Valtion ja kuntien yhteenlaskettu alijäämä oli viime vuonna liki 10 miljardia euroa. Tänä vuonna rikotaan myös 60 prosentin velkasääntö.

Ruotsin entisen valtiovarainministerin Anders Borgin ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajan Juhana Vartiaisen viime viikolla julkistettu raportti totesi, että Suomessa työn kustannukset ovat eri arvioiden mukaan 10 -25 prosenttia korkeammalla kuin keskeisissä kilpailijamaissamme Ruotsissa ja Saksassa. Suomen kilpailukyky on heikentynyt, vienti ei vedä, eikä tilanteen korjaamiseen ole nopeita keinoja.

Tänään julkistettu valtiovarainministeriön arvio toteaa, että kasvu ei ole lähdössä käyntiin, valtion velkaantuminen jatkuu entistä nopeampana ja kestävyysvajeeksi arvioidaan jopa 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen taloudesta puuttuu 10 miljardin euron edestä tuloja – joka vuosi – jotta menot voitaisiin kattaa.

Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro on jokaisen puolueen otettava vakavasti. Olen äärimmäisen huolissani Suomen julkisen talouden kestävyydestä. Olemme ylivelkaantumisen tiellä. Kyse on siitä, kykenemmekö jatkossakin tarjoamaan kaikille koulutuksen, hoivan ja avun.

En ole aivan varma, onko tämä viesti tavoittanut vieläkään kaikkia puolueita. Edelleen tuntuu olevan sellaista näkökantaa, ettei meillä olisi kiire minnekään, vaan tässä pikkuhiljaa nykyisiä rakenteita vähän rukkaamalla selviämme. Näin ei ole.

Nopeita toimia vaaditaan. Tarvitaan iso korjausliike. Velkaantumisen taittaminen edellyttäisi jopa kuuden miljardin euron sopeutusta julkiseen talouteen ensi vaalikaudella. Tämä siis tällä vaalikaudella jo tehdyn 5-6 mrd:n euron sopeutuksen lisäksi.

Pidemmällä aikavälillä tarvitaan rohkeita rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät työn tekemistä ja saavat aikaan talouskasvua.

Rahaministeriön raportti tuo ikävää viestiä. Tilanteen korjaamiseksi poliittisesta ohjauksesta riippumaton virkamieskanta yhtyy monessa asiassa siihen, mitä Kokoomus on esittänyt vaaliohjelmissaan tehtäväksi. Tämä luo uskoa siihen, että olemme ymmärtäneet tilanteen vaatimat toimet edes suurin piirtein oikein.

Raportissa todetaan, että sopeutustoimien tulee painottua selkeästi menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisverotusta ei voi kiristää. Tähän periaatteeseen Kokoomus on sitoutunut jo aiemmin. Välttämätön tasapainotus on hoidettava ilman työllisyyttä haittaavia veronkiristyksiä.

Samoin raportti toteaa, että työnteon on oltava aina taloudellisesti kannattavaa ja työn tarjonnan lisääminen on välttämätöntä. Samaan kiinnittivät huomiota Borg ja Vartiainen. Kokoomus on julkistanut Työlistan, jossa ehdotetaan juuri näihin tavoitteisiin pyrkiviä toimia (linkki: Työlista)

Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan 10 mrd:n euron kestävyysvaje voitaisiin kuroa umpeen siten, että kuusi miljardia euroa voitaisiin kattaa VM:n esittämin välittömin sopeutustoimin ja neljä miljardia euroa pidemmällä aikavälillä vaikuttavin rakenneuudistuksin. Kokoomus on esittänyt lähes samaa omassa rakennepoliittisessa ohjelmassaan (linkki: Kokoomuksen eduskuntaryhmän rakennepaketti 2.0).

Kokoomus haluaa turvata suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Meille hyvinvointiyhteiskunnan ydin – maailman paras peruskoulu, julkisen terveyspalvelut, vanhusten hyvä hoiva – ovat tärkeitä. Suomi on niin isojen haasteiden edessä, että näitä ei kyetä säilyttämään, ellei hyvinvointiyhteiskuntaa uudisteta.

On oltava rehellinen. Ilman säästöjä emme selviä. Mutta pidemmällä aikavälillä työn laittaminen etusijalle on ainoa keino pelastaa hyvinvointiyhteiskunta.

Kokoomus on tällä hetkellä ainoa puolue, joka on esittänyt uskottavan ja asiantuntija-arvioihin perustuvan suunnitelman siitä, miten julkisen talouden kestävyysvaje kyettäisiin kattamaan.

Toistaiseksi Kokoomus on myös ollut ainoa puolue, joka on valmis uudistamaan työelämää. Löysät puheet 200 000 uudesta työpaikasta eivät riitä, vaan myös keinot on kerrottava rehellisesti.

Työ jatkuu. Isänmaa on pelastettava.

Suomalaiset ovat aina olleet vahvimmillaan vaikeina aikoina. Tämä on ollut pienen, sitkeän ja edistyksellisen kansakuntamme valtti.

Nykytilanne on vaikea. Jotenkin tuntuu, että Suomi menee kitkuttaen eteenpäin. Tässä on peiliinkatsomisen paikka myös meillä poliitikoilla.

Suomi on saatava liikkeelle. Meillä ei ole varaa pysähtyä, lamaantua ja olla uudistumatta. Enkä nyt tarkoita vain kilpailukykyä. Meillä ei ole varaa siihen, että hyvinvointiyhteiskunnassa ei voida hyvin. Meillä poliitikoilla ei ole varaa sulkea silmiämme ja vain tehdä asioita kuten ennenkin on tehty, jos ne eivät toimi.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, meidän on kyettävä uudistumaan turvallisesti. Eikä uudistamisen vastakohta ole se, että vanhassa olisi jotakin huonoa.

Esimerkiksi koulujärjestelmämme on ollut aivan maailmanluokan kärkeä. Se on toiminut. Mutta samalla kilpailu kovenee maailmalla. Jotta pysymme vauhdissa, emme voi jäädä paikallemme. Pisa-tuloksemme ovat jo hiukan taantuneet. Nyt pitää päästä uudelleen kärkeen.

Maailmasta löytyy aina maita, jotka tuottavat tavaroita halvemmalla. Mutta osaaminen on tässä kilpailussa ehdoton etu. Siksi on pohdittava, miten pysymme vauhdissa mukana. Liitutaulun lisäksi koululuokissa tarvitaan nykypäivänä enemmän teknologiaa, koska lapsemme ovat muutenkin arjessaan kiinni teknologian kehityksessä. Sama pätee korkeakoulusektoriin – yliopistoissamme on panostettava erikoisosaamiseen sekä vahvaan osaamisemme niin ICT:n kuin vaikka luonnonvarojen hyödyntämisen puolella.

Uudistuminen ei ole itseisarvo. Sillä pitää olla joku merkitys. Usein uudistumisesta tehdään turha mörkö. Se on ymmärrettävää, jos puhumme vain isoista yläkäsitteistä.

Usein tarve uudistumiselle lähtee jostakin suuremmasta murroksesta.

Oulun seutu on ollut erilaisten murrosten keskellä useasti. Viime vuosien murrokset, kuten elinkeinoelämän murros, on nopeuttanut tarvetta uudistua ja hakea uutta elinvoimaa. ICT-sektorilta on hävinnyt tuhansia työpaikkoja, samoin kaupungin kassa on pienentynyt muutosten myötä.

Silti on haettu uusia toimintatapoja. Koulutukseen on panostettu. Insinöörit ovat löytäneet yrittäjyyden. Oma kasvurahasto on aloittanut lupaavasti. Pohjoisen arktiset mahdollisuudet ovat edenneet johdonmukaisesti ja lentoreitti esimerkiksi Norjaan avattu. Kaikki tämä on arkipäivän uudistumista.

Myös Suomi on suurten muutosvoimien keskellä. Väestömme ikääntyy ja työntekijöiden määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa ja niiden rahoituksessa on kestävyysvaje. Kilpailukykymme on heikentynyt ja elinkeinorakenteemme on murroksessa. Hyvinvointiamme ylläpidetään velaksi, niin taloudellisesti kuin ympäristönkin osalta. Digitalisaatio kumoaa vanhoja toimintamalleja.

Uskon, että muutama konkreettinen keino auttaa. Ensinnäkin työ on muutoksessa kaikkein tärkeintä. Työ on asetettava etusijalle.

Työllä on tärkeä sisältömerkitys elämässä, mutta se pitää myös hyvinvointiyhteiskuntamme pyörimässä. Jos käteen jäisi veronalennusten kautta hiukan enemmän rahaa, se voisi kannustaa työntekoon. Tai jos yritykset voisivat palkata hiukan helpommin uusia työntekijöitä – vaikka koulutussopimuksen kautta nuoria helpommin. Työ luo lisää työtä. Ja sitä kautta myös hyvinvointia.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, tarvitsemme keinojen lisäksi myös uusia tapoja toimia.

Tarvitsemme määrätietoisempaa poliittista päätöksentekoa, digitalisaation mahdollisuuksiin tarttumista sekä sääntelyn purkamista. Samalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on laitettava kestävälle pohjalle.

Normit eivät toimi toivotulla tavalla, kun kansalaiset ja yritykset kokevat normiähkyä jo entistenkin normien kuormittamina. Julkinen talous puolestaan ei voi enää elää niin, että kaikkia uusia ja toivottuja asioita hoidetaan perustamalla lisäämällä määrärahoja eri paikkaan.

Tärkeät asiat ovat usein yksinkertaisia, niin tässäkin asiassa. Tosiasiassa muutos lähtee yksittäisistä ihmisistä. Se todella lähtee siitä, että saamme Suomen liikkeelle.

Siksi meidän on saatava jokainen suomalainen liikkeelle synnyttämään muutosta sinne, missä muutos tehdään. Työpaikoilla, kouluissa, sairaaloissa, tehtaissa, järjestöissä, vanhainkodeissa. He tarvitsevat tilaa ja tuulensuojaa kehittää ja innovoida toimintaa eteenpäin.

Tarvitsemme muutoksentekijöitä koko maahan. Eri puolueisiin, eri ryhmiin, eri ammatteihin.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu aikaisempien sukupolvien kovalla uurastuksella. Pidetään yhdessä huoli, että jätämme tämän maan paremmassa kunnossa jälkeemme kuin millaisena olemme saaneet sen hoitaaksemme.

Hallitus päätti tänään vuoden 2015 ensimmäisestä lisätalousarviosta. Se sisältää toimia kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Näiden toimien lisäksi päätimme “yrittäjyyspaketista”. Päätöksiä tarvitaan. Leikkausten tie ei lopu, jollei taloutta saada kasvuun.

Lisätalousarvion kasvutoimet sisältävät lähes 30 miljoonan euron infrapaketin. Infrapaketti kohdistuu erityisesti elinkeinoelämälle tärkeisiin liikennehankkeisiin. Niitä ovat mm. Äänekosken biotuotetehtaan sekä Pyhäjoen ydinvoimalan liikenneyhteyksien parantaminen. Lisäksi vähennetään tiestön korjausvelkaa ja parannetaan turvallisuutta poistamalla tasoristeyksiä.

Laivanrakennuksen innovaatiotukea myönnetään 20 miljoona euroa lisää. Ministeri Vapaavuoren johdolla suomalaisten telakoiden tulevaisuus on luotsattu kestävälle pohjalle. Innovaatiotuella varmistetaan, että Suomessa tehdään jatkossakin maailman parhaita laivoja.

Suomen maataloussektori on kokenut kovia Venäjän vastapakotteiden takia. Olemme kuitenkin onnistuneet neuvottelemaan Euroopan unionilta tukea. Sekä ministeri Orpo että ministeri Toivakka ovat tehneet kovasti töitä avatakseen uusia markkinoita ruokaviennille Kiinassa. Nyt ruokavientiä vauhditetaan lisätalousarvion myötä 1,6 miljoonalla eurolla.

Kokoomukselle tärkein yksittäinen kokonaisuus oli tänään sovittu yrittäjyyspaketti.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on toteuttanut laajan yrittäjyyskiertueen. Osana kiertuetta Kokoomus on kysynyt yrittäjiltä, millä keinoilla yrittäjyyden edellytyksiä voitaisiin parantaa. Kokoomuksen kymmenen tavoitetta julkistettiin kesällä 2014. Tänään sovittu yrittäjyyspaketti toteuttaa osan niistä toiveista, joita yrittäjät itse näkivät kiireellisinä muutostarpeina.

Yritystoiminnan edellytyksiä parannetaan useilla lisätalousarvion päätöksillä sekä erillisellä yrittäjyyspaketilla:

1) Yritysten rahoitusta parannetaan mm. Teollisuussijoituksen pääomaa lisäyksellä 25 miljoonalla eurolla. Samoin huolehditaan Finnveran rahoituksen saatavuudesta.
2) Sukupolvenvaihdoksissa verojen maksuaikaa pidennetään viidestä seitsemään vuoteen. Tämä helpottaa edessä olevia yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksia, jottei yrityksen omaisuutta tarvitsisi myydä perintöveron maksua varten.
3) Pienten yritys alv-alarajaa nostetaan 8 500 eurosta 10 000 euroon. Samalla huojennusraja nousee 22 500 eurosta 30 000 euroon. Tämä auttaa aivan pieniä yrityksiä ja ehkäpä kannustaa ihmisiä kokeilemaan pienimuotoista yrittäjyyttä.

Lisäksi maksuperusteisen arvonlisäveron käyttöönoton valmistelu jatkuu siten, että seuraava hallitus voi halutessaan laittaa uudistuksen voimaan vuoden 2016 alusta. Maksuperusteinen alv on ollut monien pienten yritysten toive, koska tällä hetkellä ne joutuvat usein tilittämään arvonlisäveron valtiolle jo etukäteen, ennen kuin kaupasta tulleet rahat ovat yrityksen pankkitilillä.

Teollisuussijoituksen pääoman kasvattaminen on jatkoa viime vuonna tehdylle päätökselle laajentaa Finnveran rahoitusvaltuuksia. Tavoite on varmistaa, että yhdenkään kilpailukykyisen yrityksen kasvu ei pysähdy rahoituksen puutteeseen. Rahoituksen turvaamisen lisäksi kannustamme yrityksiä investoimaan kasvuun. Marraskuun täydentävässä talousarviossa jatkoimme tuotannollisten investointien tuplapoistojen mahdollisuutta kahdella vuodella.

Yrittäjyyspaketti tarttuu kahteen kestoteemaan: sukupolvenvaihdosten helpottamiseen ja pienten yritysten toiminnan ja kassatilanteen parantamiseen. Lisäksi eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä maksuehdon lyhennys 60:stä 30:een päivään. Tämäkin auttaa toteutuessaan alihankintayritysten tilannetta, kun kumppaniyritysten maksu saapuu tilille aiemmin. Esitys lähti alun perin liikkeelle Kokoomuksen kansanedustajien Arto Satosen ja Outi Mäkelän tekemästä aloitteesta.

Nyt tehdyt päätökset ovat seurausta yhteisen tilannekuvan vahvistumisesta. Kaikki kasvua ja työllisyyttä vahvistavat päätökset, olivat ne kuinka pieniä tai suuria tahansa, ovat askelia oikeaan suuntaan. Me poliitikot emme luo työpaikkoja. Voimme kuitenkin vaikuttaa yritysten toimintaympäristöön.

Kasvun käynnistämiseksi ei ole olemassa yksittäistä hopealuotia. Täytyy tehdä suuri joukko pieniä päätöksiä, jotka asettavat työn etusijalle. Lisää konkreettisia keinoja työn asettamiseksi etusijalle löytyy perjantaina julkistamastamme strategisesta hallitusohjelmasta (linkki). Kannattaa tutustua.

Ainoa tapa säilyttää hyvinvointiyhteiskunta on tehdä päätöksiä, jotka lisäävät työtä ja yrittäjyyttä Suomessa.

Työn ja työpaikkojen määrän lisääminen on tulevina vuosina kaikkein suurin poliittinen kysymys. Kaikki puolueet tavoittelevat ohjelmissaan ripeämpää kasvua ja uusia työpaikkoja. Näin sen kuuluukin olla – vain kannattavien yksityisen sektorin yritysten ja niiden luomien työpaikkojen kautta rahoitetaan koko hyvinvointimme. Puolueiden keinovalikoimassa taas on suuriakin eroja.

Talouskasvun tavoitteleminen on oikea pyrkimys, mutta olisi virhe olettaa, että kasvu korjaa kaikki ongelmamme. Kuten esimerkiksi rakenteellisten uudistusten tarpeen tai tulevien sukupolvien velkataakan vähentämiseksi tarvittavat säästöt. Näitä emme pääse pakoon kasvua taivaanrantaan maalailemalla.

Kokoomuksessa olemme päättäneet asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Tämä edellyttää vaikeitakin arvovalintoja. Suomeen on saatava enemmän kannattavia ja työllistäviä yrityksiä. Työllistämisen kynnystä on alennettava. Työn on aina oltava joutenoloa kannattavampaa. Työuria on pidennettävä. On annettava rehellinen kuva – mitään hopealuotia ei ole olemassa. Tarvitaan valtava joukko päätöksiä, pieniä ja suuria, joissa työ asetetaan etusijalle.

Oleellisiin valintoihin keskittymisen vuoksi Kokoomus ilmoitti reilu viikko sitten, että me tuomme keskusteluun oman strategisen hallitusohjelmamme. Suomi täytyy saada liikkeelle ja suomalaiset ansaitsevat sen, että poliitikkomme tekevät sellaisia valintoja, vaikka joskus vaikeitakin, että Suomi menee parempaan suuntaan, ei huonompaan. Oma paperimme julkaistaan lähiaikoina.

On hienoa, että Keskusta tarttui myös samaan haasteeseen ja julkaisi tänään omia keskeisimpiä tavoitteitaan tulevalle vaalikaudelle. Kiitos siitä.

Lähes jokainen Keskustan ohjelman tavoite on helppo allekirjoittaa.

Esimerkiksi: Turhien normien purkaminen – hyvä! Lukuisat politiikkakokeilut – hyvä! Tavoite 200 000 uudesta työpaikasta – hyvä! Avoin Nato-linjaus – hyvä! Hallintojärjestelmän kehittäminen – hyvä!

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, tällaisia ideoita tarvitaan.

Yksi keskeinen asia paperissa on, josta on syytä jatkaa keskustelua:

Keskustan ohjelma tuntuu olevan talousraamiltaan varsin ohut. Miten osa ehdotuksista rahoitetaan? Tässä pitää olla tarkkana. Emme voi luvata kaikkea hyvää kaikille. On tehtävä valintoja.

Kun hallitusta muodostettiin neljä vuotta sitten, suurin ongelma oli yhteisen tilannekuvan puute. Osa puolueista ei hahmottanut, kuinka suurien haasteiden edessä Suomi on. Että työllisyysaste ei nouse tai velkaantuminen ei taitu itsestään. Toivon todella, että puolueet eivät nyt syyllisty samaan.

Tosiasiat on tunnustettava jo vaalien alla. Esimerkiksi uusia kannustinjärjestelmiä luotaessa, verohelpotuksia kehitettäessä, massiivisia energiatukia suunniteltaessa on esittäjällä aina vastuu kertoa, mistä kaikki rahoitetaan ja miten päätökset johtavat työpaikkojen syntyyn. Kasvurahaston osalta ollaan jo liikuttu maltilliseen malliin. Tämä on hyvää esitysten jatkokehittämistä.

Kuten sanottu, toive talouskasvusta ei tee autuaaksi. Siksi liikkumavaramme on hyvin rajallinen. Kokoomus pyrkii valmistelemaan paperin, jossa strategisten linjausten lisäksi tunnustetaan tosiasiat ja haetaan konkretiaa sille kuinka tavoitteet toteutetaan.

Kun lähiviikkoina nähdään muidenkin puolueiden vaihtoehdot, niin saamme toivottavasti myös analyyttisen vaalikeskustelun käyntiin. Siinähän voi itsekin oppia uutta.

Minä ainakin pidän ajatukset valppaana uusille, hyville ehdotuksille. Niitä ei ole ikinä liikaa.

Vaikka Davosin Talousfoorumissa on väkeä kaikkialta maailmasta, iso osa keskusteluista pyörii Euroopan ongelmien ympärillä. Kaikki ovat huolissaan siitä, miten maailman suurin talousalue saadaan uuteen nousuun.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi vaihtui velkakriisiksi ja nyt ollaan kasvukriisissä: Talouskasvu matelee, deflaatio eli hintojen alenemiskierre väijyy taustalla, kilpailukyky kohentuu hitaasti, investointeja puuttuu.

Euroopan keskuspankki ilmoitti eilen massiivisesta ohjelmasta, jolla taistellaan deflaatiota vastaan. Ja yritetään saada kasvua viriämään. Keskuspankki tulee ostamaan valtioiden joukkolainoja ja muita arvopapereita 60 miljardin euron edestä kuukaudessa vuoden 2016 syksyyn asti.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tarkoituksena on se, että euroalueen maissa rahaa tulee liikkeelle entistä enemmän, jolloin sen käyttö on halvempaa esimerkiksi investointeihin. Lisäksi euron arvon alentuessa sillä voi olla myönteistä vaikutusta vientiin. Näin toki Suomessakin.

EU-jäsenvaltion pääministerinä en suuresti kommentoi riippumattoman keskuspankin toimia. EKP tehtiin riippumattomaksi syystä: jotta se voi katsoa kokonaisuutta eri jäsenmaiden ristipaineessa. Mutta kuten totesin eräässä Davosin paneelikeskustelussa – kaikki, mitä EKP tekee, otetaan vastaan hymyn kera.

Mutta sitten se tärkein:

Tämä ei tarkoita sitä, että euroalueella voidaan jäädä odottelemaan kasvun alkamista. EKP tekee, mitä voi rahapolitiikan keinoin. Jäsenmaiden vastuulla on paljon isompi urakka kilpailukyvyn palauttamisessa ja velkaantumisen lopettamisessa.

Osa on edelleen sitä mieltä, että kasvu syntyy siitä, että valtiot ottavat lisää lainaa ja rakentavat teitä, kouluja tai vaikkapa yrityspuistoja. Julkisia investointejakin tarvitaan, mutta meillä on kyllä mahdollisuuksia tehdä valintaa myös budjetin sisällä velkataakkaa kasvattamatta.

Jos lisävelkaantuminen olisi avain kasvuun, Suomen pitäisi olla huippuvauhdissa.

Suomi on nyt kokeillut vuosikausia elvyttämistä. Vuodesta 2009 alkaen olemme tuplanneet valtionvelkamme n. 50 miljardista eurosta n. 100 miljardiin euroon. Silti keikumme nollakasvun tuntumassa seitsemättä vuotta peräkkäin.

Jatkuvassa rahan pumppaamisessa velalla on se ongelma, että jossain vaiheessa kaivo ehtyy. Luottamus Suomen selviämiseen velkataakkansa kanssa on säilytettävä. Tulevien sukupolvien kannalta olisi edesvastuutonta jatkaa nykyistä menoa.

Ainoa tapa saada kestävä talouskasvua on pitää huolta siitä, että Euroopassa ja Suomessa on yrityksiä, joiden tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi, jotka työllistävät ja investoivat. Tämä vaatii luottamusta.

Luottamusta luo se, että julkinen sektori toimii tehokkaasti, valtio ei ole velkakierteessä ja työnteko on arvossaan. Hallitsematon velkaantuminen täytyy lopettaa, työmarkkinoiden toimintaa on parannettava, jotta yhä useampi pääsee töihin. Investointeja on houkuteltava. Osaavaa työvoimaa on oltava tarjolla, t&k -panostusten on johdettava uusien menestystuotteiden syntymiseen.

Mikä tässä on valtion rooli?

1. Menokuri. Velaksi ei voi elää loputtomiin. On priorisoitava ne asiat, mitkä hoidetaan: koulutus, terveys, heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen.

2. Rakenteelliset uudistukset. Työmarkkinauudistus, joka lisää työn tekemistä ja työvoiman tarjontaa. Verouudistus, joka palkitsee työn tekemisestä ja kohentaa ostovoimaa. Sote-uudistus, joka hillitsee terveyspalveluiden menojen kasvamista.

3. Investoinnit osaamiseen. Suomen kaltainen maa ei voi koskaan kilpailla alhaisella työn hinnalla ja kustannuksilla. Siksi meillä on oltava tietoa ja taitoa, jota muilla ei ole. Tämä tarkoittaa panostuksia koulutukseen, yliopistoihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Poliitikoilta vaaditaan aktiivisia toimia, mutta kasvua he eivät luo.

Kasvu syntyy yksityisellä sektorilla yritysten ja työntekijöiden onnistumisten kautta. Aina on hyvä pitää mielessä, että loppujen lopuksi yksityinen sektori rahoittaa koko hyvinvointiyhteiskuntamme pyörittämisen.

Terveiset Maailman talousfoorumista (WEF) Davosista. Paikalla on maailman poliittista johtoa, suurimpien yritysten johtajia sekä laajalti mediaa. Voisi sanoa, että tuttuihin ympäri maailmaa on vaivatonta törmätä.

Mutta ei tätä tehdä viran ja törmäämisten puolesta. Kysymys on pitkälti siitä, mitä täältä(kin) saisimme mukaan evääksi Suomen nostamiseksi. Ideoita, ajatuksia, analyysia. Lisäsi muutaman päivän aikana pystyy tiiviisti näkemään, minne maailma on taloudellisesti ja poliittisesti menossa.

Suomen kannalta täältä on kahdenlaisia uutisia – sekä hyviä että vähän enemmän hätkähdyttäviä. Hyvä esimerkki on se, että Suomelta kysytään täällä paljon taloudesta, esimerkiksi ICT-osaamisesta ja pienen valtion ketteryydestä. Saamme olla onnellisia, että oma äänemme kuuluu.

Mutta entä se hätkähdyttävämpi osuus? Talousfoorumin teemalause on ”Committed to improving the state of the world”. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa sitoutumista maailman tilanteen parantamiseen. Keskusteluissa ja ohjelmassa yksi tärkeä teema on ollut ilmastonmuutos. Toiseksi voi nostaa digitaalisuuden.

Olemme myös Suomessa tunnistaneet ilmastonmuutoksen yhdeksi suureksi megatrendiksi. Siis aihealueeksi, joka maailmalla tulee väistämättä isona teemana vastaan. Kehittyvät maat ponnistelevat jatkuvasti puhtaampien ratkaisuiden puolesta. Osaamiselle on kysyntää.

Suomi on kärkipaikoilla, kun lähdemme kilpailuun. Cleantech-sektorimme osuus ytimeen – tekemään maailmaa puhtaammaksi. Toisaalta digitalisaation puolesta puhuu vahva Nokia-perintömme ja ensiluokkainen ICT-osaaminen.

Mutta toisaalta muutkin maat ovat tunnistaneet samat teemat. Se tarkoittaa sitä, että isot maat tulevat takaa. Ja kovaa. Emme voi tuudittautua nykyiseen asemaamme. Jos näin teemme, olemme jääneet kehityksessä jo jälkeen.

Kun tilannetta pyörittää usealta eri kantilta, niin johtopäätös on silti varsin selkeä – osaaminen on Suomen kovin kilpailuvaltti. Osaaminen on Suomen kulmakivi.

Se, että meiltä kasvaa kansainvälisiä asiantuntijoita, ahkeria ja kekseliäitä ammattilaisia. Se tarkoittaa myös sitä, että tutkimus- ja kehitystoiminnan täytyy aivan ehdottomasti olla keskiössä Suomen menestyksessä.

Ensi vaalikaudella joudumme tekemään paljon ikäviä päätöksiä. Silti on yritettävä kaikin tavoin varjella tk-toimintaa ja suomalaista osaamista. Pikemminkin budjetin sisällä olisi tehtävä valintoja koulutuksen puolesta. Hankala paikka, mutta eiköhän keinoja löydetä.

Ja niin, yksi asia vielä. Korkean osaamisen lisäksi tarvitaan ripaus rohkeutta ja hulluutta. Muistetaan myös myydä ideoitamme. Hyväkään idea ei kasva eduksi suomalaisille yrityksille ja suomalaiselle hyvinvoinnille, jos se pysyy piilossa.

Me kyllä osaamme. Vielä ripaus uskallusta ja ennen kaikkea kovaa työtä, niin voimme jatkossakin kertoa maailmalle, kuinka hyvin pärjäämme. Aika hyvä tavoite vuodelle 2017 Suomen 100-vuotisjuhlia silmällä pitäen?

Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubbin puheenvuoro puoluevaltuuston kokouksessa 17.1.2015 Tampereella

(Puhuttu ja kirjallinen versio yhtä päteviä)

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Politiikka on tällä hetkellä rikki. Valitettavasti poliittisen päätöksenteon tilanne on Suomessa vuonna 2015 tämä. Tässä voimme katsoa myös itse peiliin. Ja kun tämän vilkaisun tehneet, alamme keskittyä siihen, miten menemme eteenpäin.

Miksi poliittinen päätöksenteko on meillä rikki?

Karkeasti voisi sanoa, että me toimimme vuonna 2015 edelleen mallilla, joka on luotu vuosikymmeniä aiemmin. Me johdamme tätä maata samalla tavalla.

En sano tätä siitä syystä, että vanhassa olisi mitään pahaa. Ei todellakaan. Vanhaa kunnioittaen ja siitä oppien rakentuvat myös uudistukset. Mutta ajatellaan toisinpäin. Jos kaikki oli paremmin 1980-luvulla, niin miksi tekisi sitten täysin samoja asioita kuin silloin? Jokainen ymmärtää, että se ei tietenkään olisi enää mahdollista.

Tänään puhun kolmesta kokonaisuudesta: 1) Poliittinen järjestelmä on Suomessa rikki, perusteet sille miksi pitää uudistua 2) Keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan – tärkeintä on tehdä valintoja 3) Kokoomuksen valinnat – strateginen vaaliohjelma.

——

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Monet meitä kohtaavista haasteista eivät ole syntyneet yhdessä yössä. Olemme vuosikausia tienneet, että väestön ikääntymisestä seuraa julkisen talouden kestävyysvaje. Olemme tienneet, että työuria on pidennettävä, että julkisten palveluiden tuottavuutta on parannettava ja että työmarkkinoita on uudistettava. Silti useamman hallituskauden ajan tarvittavat uudistukset ovat edenneet liian verkkaisesti.

Me olemme luottaneet esimerkiksi siihen, että konsensus eli yleinen laaja ymmärrys on tuttu ja turvallinen ja aina toimiva tapamme viedä asioita eteenpäin. Valitettavasti konsensuksessa on ongelmansa.

Samaan hengenvetoon pitää todeta, että konsensuksen moittiminen ei ole riitelyä. Tarkoituksena on se, että konsensuksellakin tulee olla tulosvastuu. Jos laajan yhteisymmärryksen hakeminen ei toimi, niin tarvitsemme tarpeeksi yhtenäisen hallituksen asioiden viemiseksi eteenpäin.

Kokoomus keinoja ratkaista Suomen haasteet ja kun haasteet ovat mittavia, ne eivät välttämättä ratkea näteillä puheilla. Tulokset ratkaisevat, kansalaisilla on oikeus vaatia meiltä tuloksia ja me tarvitsemme järjestelmän joka kykenee niitä tuottamaan.

Tällä hallituskaudella olemme nähneet, miten kuuden puolueen konsensushallitus on toiminut. Tai kun olemme kuulleet, että onhan konsensuksella saatu eläkeratkaisu aikaan. Itse asiassa ei ole. Matti Vanhanen ehdotti ratkaisua jo vuonna 2009 ja sai täyden tyrmäyksen. Nyt kun viimeisellä rannalla saimme ratkaisun, niin Akava jäi sen ulkopuolelle. Ei voida puhua konsensuksen riemuvoitosta.

Tai kun hallitus esitti työsuhteen koeajan enimmäispituuden nostamista 4 kuukaudesta 6 kuukauteen. Tämäkin uudistus tyrmättiin heti. Tai kun Kokoomus esitti oppisopimuskoulutuksen muuttamista koulutussopimuksen suuntaan, jotta nuorille saataisiin töitä. Tämän ay-liike torppasi, koska TES-pohjaisen, mutta huonosti toimivan järjestelmän puolustaminen oli tärkeämpää kuin parempi, koulutussuhteeksi määriteltävä järjestelmä.

Emme halua jäädä pienimmän yhteisen nimittäjän vangiksi. Päätöksiä pitää tehdä. On keskityttävä oleelliseen. Ja Suomi on saatava liikkeelle.

Jos politiikka on rikki, niin sitten pitää toimia eikä jäädä seisomaan tumput suorina. Nyt jos koskaan tarvitsemme politiikassa korjausliikettä. Tarvitsemme vaihtoehdon.

—–

Olen kuullut sanottavan, että poliitikot tekevät vaarallisimpia lupauksia isänmaan kannalta muutama kuukausi ennen vaaleja. Luvataan helposti rahaa sinne, tänne ja tuonne. Kultaa ja mirhamia eri puolille.

Tällä hetkellä elämme juuri tuota vaarallista aikaa. Toki erotuksena tilanteeseen on Suomen haastava taloudellinen tilanne. Vaalikeskustelua avatessa on kuitenkin syytä ihan ensimmäisenä panna asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Hallituskausi eli neljä vuotta on lyhyt aika. Siksi kannattaa keskittyä joihinkin asioihin, joilla oikeasti käännetään maan suunta. Kaikkea lupaamalla ja kaikkeen keskittymällä emme saa mitään aikaan.

Puolueet ovat olemassa maailmaan muuttamiseksi paremmaksi. Olemme lähestymässä demokratian juhlahetkeä, vaaleja. Se on valinnan paikka. Valinnan paikka suomalaisille, mille tavoitteille ja ihanteille antaa äänensä. Valinnan paikka myös puolueille, mitkä asiat halutaan valita seuraavan neljän vuoden osalta kaikkein tärkeimmiksi.

Olen puhunut Snellman-säätiön tilaisuudessa joulukuussa paljon uudesta ja vanhasta tavasta. Valinnasta uuden ja vanhan välillä.

Jokainen eduskunta ja hallitus kykenevät kyllä hallinnoimaan eteen tulevia haasteita. Sillä Suomea ei kuitenkaan pelasteta – se on hallinnointia ja reagointia. Suomi rakennetaan asettamalla tietyt asiat toisia tärkeämmiksi.

Meillä Suomessa on muodostunut kulttuuri, jossa vaalien jälkeen hallitusta muodostavat puolueet kokoontuvat yhteen ja kirjoittavat hallitusohjelmaan kaikkien mukanaolevien puolueiden kaikki tavoitteet ja keinot. Mitä enemmän puolueita, sitä pidemmät ohjelmat. Ja mitä pidemmät ohjelmat, sitä vähemmän on priorisoitu mitään.

Hallitusohjelmat ja puolueiden valmistautuminen niihin on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisten maailmanselvityskoontien tekoa. Tässä muodossa on täytynyt sanoa jotain rahapelipolitiikasta, kestävän kehityksen mittaroinnista, tai vaikka ”PLM:n ja MMM:n valtuuksien budjetoinnin uudistamista selkeämmäksi ja läpinäkyvämmäksi”, kuten vuoden 2011 hallitusohjelmassa todetaan.

En väheksy edellisiä esimerkkejä itsessään, mutta eiköhän tämä voitaisi tehdä vähän toisinkin.

Vuoden 2011 hallitusohjelmassa oli 89 sivua ja 26 633 sanaa. Vuosien saatossa on myös kerääntynyt mitä erilaisimpia strategioita, periaatelinjauksia tai ohjelmia valtionhallinnon puolesta. Julkisista lähteistä kerätyn tiedon mukaan erilaisia strategioita ja ohjelmia on yhteensä 317 kappaletta.

Suomi on nyt sen verran hankalassa tilanteessa, että sanan aidossa merkityksessä meidän tulee keskittyä oleelliseen.

Meidän tulee tehdä strategisia valintoja. Meidän pitää linjata, mitkä ovat ne kaikkein keskeisimmät Suomea koskevat haasteet.

Se on valintaa priorisoida, tehdä tärkeimmät. Se on usein hankalaa. Se on itse asiassa niin vaikeaa, että siksi monet haluavat jättää strategisen valinnan tekemättä. On helpompaa puhua eri asioista, ja vaatia priorisointia juhlapuheissa.

Vanhalla tavalla voimme edetä jatkossakin, mutta lopputuloksena on tehotonta hallinnointia ilman todellista muutosten aikaansaamista. Sitä ei kestä poliittinen päätöksentekojärjestelmämme – ja silloin politiikka pysyy rikkonaisena.

Monet maat ovat kyenneet lisäämään strategisuutta päätöksenteossaan. Kun eri maat oikeasti kilpailevat tänä päivän verisesti investoinneista, työpaikoista, osaamisesta, arvon kotiuttamisesta jne. myöskään Suomi menestyvänä ja kehittyvänä yhteiskuntana ei kestä nykyistä jähnäystä.

Meidän on tehtävä valintoja. Meidän on keskityttävä oleelliseen.

———–

Kokoomuksen vaihtoehto on uusi tapa. Kokoomuksen vaihtoehto on liike.

Puolueiden kaikkein tärkeimmiksi asettamissa tavoitteissa on kyse politiikan kuluttajasuojasta. Siitä että ennen vaaleja kerrotaan, että jos äänestäjät antavat valinnoillemme tukensa, tulemme keskittymään seuraavien tavoitteiden toteuttamiseen.

Meidän poliitikkojen tehtävä on näyttää suuntaan, tuonne haluan että kuljemme. Virkamiehet ja asiantuntijat eri aloilta löytävät kyllä keinoja, kunhan suunta on selvillä.

Viime viikon perjantaina valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian yhteinen hanke (ns. OHRA-hanke) luovutti raporttinsa, jossa pohdittiin valtion johtamisjärjestelmää. Siinä ehdotetaan korjauksia Suomen poliittiseen järjestelmään.

Työryhmä ehdottaa uudenlaista toimintatapaa hallituspolitiikkaan. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittaisiin strategisesta hallitusohjelmasta, jossa nimettäisiin selkeästi hallituksen keskeiset politiikkatavoitteet. Näitä olisi kolmesta viiteen. Lisäksi hallitus syventäisi keinoja vuosittain erillisellä toimenpideohjelmalla.

Kun on seurannut keskustelua Suomen politiikasta, niin raportin ehdottamille toimille on kysyntää. Strategiselle hallitusohjelmalle on kysyntää, koska se todella pakottaa priorisoimaan.

Kokoomus ottaa näistä huomioista opikseen. Me valmistelemme tulevia vaaleja varten strategisen vaaliohjelman. Valmistelemme ohjelman samassa muodossa kuin on puhuttu strategisesta hallitusohjelmasta. Se on oma valintamme. Me keskitymme oleelliseen.

Kukaan ei ole vielä näyttänyt, minkälainen strateginen hallitusohjelma olisi. Mutta Kokoomus tämän tekee tämän kevään aikana. Me haluamme näyttää äänestäjille, että jos laajasti Suomessa on oltu yksimielisiä strategisemman hallitusohjelman tarpeesta, niin sellainen pitää pystyä myös laatimaan.

Tällainen strategiaohjelma on muodoltaan noin 5-10 sivun pituinen paperi. Vain oleellisin otetaan mukaan.

Kokoomuksen vaihtoehdossa tärkein valinta on työ. Kokoomus asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jan Vapaavuori tulee puheenvuoroni jälkeen kertomaan muutamia esimerkkejä.

Kokoomus tarjoaa näissä vaaleissa vaihtoehdon. Ja se vaihtoehto on keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan.

Valintoja tehdään myös siksi, että resurssit ovat rajalliset. Vielä neljä vuotta sitten kuvittelimme, että talouskasvu korjaa kaikki ongelmat. Toivottavasti nyt kaikille on rehellisyyden nimissä selvää, ettei korjaa. Tulevia strategisia valintojamme ohjaa muutama pääperiaate. Nämä eivät ole siis vielä valintojamme. Vaan kaikkia valintoja ohjaavia periaatteita:

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus laitetaan kestävälle pohjalle. Julkisen talouden tasapainottamisesta on tehtävä selkeä ja jämäkkä suunnitelma. Lyhyellä aikavälillä tämä edellyttää kuntien tehtävien vähentämistä, toisaalta valtion menojen vähentämistä. Pidemmällä aikavälillä tämä edellyttää uutta rakennepoliittista ohjelmaa, jolla katetaan julkisen talouden kestävyysvaje.
Kokoomus on tulevaisuuspuolue, joka haluaa käyttää tieteen, taiteen ja teknologian mahdollisuuksia maamme kehittämiseksi. Korkean teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen on oltava koko tulevalla vaalikaudella keskeinen toimintatapa.
Sääntelyn, normituksen ja kilpailun esteiden purkamisen on oltava keskeinen periaate kaikilla hallinnonaloilla tulevalla vaalikaudella.
Ketterämpi hallinto, joka tarkoittaa esimerkiksi kokeilukulttuuria kaikilla hallinnonaloilla. Politiikkakokeilut ovat väline uudistaa Suomea.

Nyt kysymys kuuluu, olemmeko valmiita siihen, että menemme muutamalla teemalla ja vaikeillakin valinnoilla vaaleihin. Meillä on periaateohjelmamme ja muut ohjelmamme. Niissä olevat hyvät kannat pysyvät voimassa. Nyt on kyse siitä, mihin olemme valmiit keskittymään seuraavan neljän vuoden aikana. Vaaleissa on kyse suunnasta, ei yksityiskohdista. Niidenkin aika tulee, mutta ensin on hankittava tuki suunnalle.

Tätä kysymystä on nyt syytä miettiä tarkkaan, koska nyt emme puhu jostain sellaisesta, jonka osalta kuukauden kuluttua tai puolen vuoden kuluttua puhuisimme taas uusista painopisteistä. Nyt puhumme siitä, millä Suomen suunta käännetään.

Puhumme siitä, miten insinöörimme voisivat yrittää ja työllistyä. Puhumme siitä, kuinka Puolangalla terveydenhuolto toimisi mahdollisimman hyvin ja rahatkin vielä riittäisivät koko Suomen alueella. Puhumme siitä, kuinka lapsemme saisivat nykyaikaista opetusta kouluissa. Puhumme siitä, kuinka huolehdimme modernilla tavalla isänmaamme turvallisuudesta.

Valintoja varten on hyvä kuulla suomalaisia. Tulemme seuraavan parin viikon aikana käymään keskustelua suomalaisten kanssa siitä, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät teemat tulevalle hallituskaudelle. Jälleen, ei meillä ole kaikkia ratkaisuja. Suomalaiset itse ovat oman elämänsä ja tulevaisuutensa parhaita asiantuntijoita.

Olemme valmiit haastamaan muut puolueet strategisilla valinnoilla. Olemme myös valmiit kuuntelemaan muilta puolueilta hyviä ideoita siitä, miten toivomamme suunta saavutetaan. Olennaista eivät ole keinot, vaan se että Suomi saadaan nousuun.

Me tuomme koko oman strategisen ohjelmamme lähiviikkoina julkiseen keskusteluun. Me haluamme antaa suomalaisille mahdollisuuden analysoida Kokoomuksen kaikkein oleellisimmat valinnat. Koska tässä nykytilanteessa emme yksinkertaisesti voi tehdä kaikkea, vaikka mieli tekisi. Mielikuvapolitiikan aika on ohi. Löysien lupausten aika on ohi.

Kokoomuksen vaihtoehto on se, että nyt on keskityttävä oleelliseen.

Uusi nousu: Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja kilpailukykyisempi talous

Arvoisa yleisö,

Suomi on globaalissa kilpailutilanteessa, halusimme sitä tai emme. Globaali konteksti ja kansainvälinen talous ei ole asia, jonka voimme valita tai joka riippuisi arvoista tai ideologioista. Muuttuva toimintaympäristö on tosiasia. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä kilpailussa

Olemme edenneet vuonna 2008 alkaneesta globaalista finanssikriisistä Euroopan velkakriisiin ja siitä kasvukriisiin. Suomen omat rakenteelliset ongelmat ja kilpailukyvyn menetys tarkoittavat sitä, että julkinen talous pysyy jatkossakin alijäämäisenä, vaikka talous kasvaisi.

Valtion velka nousee vuoden 2008 tasosta, 54 miljardista eurosta, noin 101 miljardiin euroon ensi vuoden loppuun mennessä. Velka siis lähes kaksinkertaistuu seitsemän ”laihan” vuoden aikana. Näin ei voi jatkua.

Mitä sitä kiertelemään: Suomi on hoitanut hommansa huonosti. Kymmenen vuotta sitten olimme Euroopan edelläkävijä. Nyt olemme ongelmatapausten joukossa. Kysymys kuuluu: miten tähän tultiin? Ja vielä tärkeämpi kysymys: miten tästä eteenpäin?

Tähän tultiin siksi, että sekä julkinen että yksityinen sektori tekivät virheitä. Vientiteollisuus menetti markkinoita. Vientituotteiden arvo laski. Kustannukset karkasivat käsistä.

Poliittisella puolella suurin virhe oli suuret puheet ja pienet tulokset. Sen sijaan, että olisi tehty konkreettisia kilpailukykyä parantavia uudistuksia, lähdettiin tavoittelemaan liian montaa suurta reformia yhtä aikaa. Suomi ajautui muutosähkyyn. Mitään asiaa ei saatu nopeasti maaliin.

Tätä ja muutamaa edellistä hallitusta voi ihan aiheesta syyttää siitä, että isot rakenneuudistukset ovat edelleen kesken. Totta ei kuitenkaan ole, että ihan toimettomia olisimme tällä vaalikaudella olleet.

On estetty euroalueen romahdus ja onnistuttu pitämään Suomi vaikutusvaltaisena EU:n ja eurojärjestelmän jäsenenä. Painetta muuhunkin on ollut.

On onnistuttu estämään työttömyyden nousu niin korkealle kuin huonojen talouslukujen perusteella olisi voinut kuvitella.

On tehty päätökset lähes 6,5 miljardin euron valtiontalouden sopeutuksesta. Valtion budjetin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräkkäin. Näin on viimeksi käynyt Lipposen 1. hallituksen aikoihin.

On pystytty tekemään tuntuva yritysverouudistus, jossa yhteisöveroa on kevennetty 1,2 miljardilla eurolla.

On tehty lukuisia muita yritysten rahoitusta parantavia toimia ja viety isoja infrahankkeita eteenpäin.

On saatu aikaan eläkeuudistus, josta kiitos työmarkkinajärjestöille.

Sote-uudistuksesta saatiin tänä aamuna sopu. Monet rakenneuudistuksiin liittyvät lait ovat eduskunnan käsittelyssä, mutta osa pitää vielä viedä hallituksesta eduskunnalle.

Monista hyvistäkin teoista huolimatta lienee rehellistä kuitenkin todeta, ettei tämä hallitus ole ollut ihan niin jämäkkä muutoksentekijä, kuin Suomi tässä tilanteessa olisi tarvinnut.

Vaikeina aikoina on lupa odottaa parempaa. Tämä koskee niin poliittisia päättäjiä kuin myös työmarkkinajärjestöjä.

Itselläni on nyt kaksi tavoitetta yli muiden: 1) Suomi on paremmassa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloittaessani pääministerinä. 2) Saamme rakennettua Suomelle selviytymisstrategiaa, joka pohjautuu tilannekuvan ymmärtämiseen.

Hyvät kuulijat,

EK:n, Keskuskauppakamarin, Suomen Yrittäjien ja Perheyritysten liiton puheenjohtajat julkistivat viime viikolla historiallisen yhteisen kannanoton. Sen keskeinen sisältö oli, että Suomi on kuilun partaalla. Tarvitsemme rohkeita toimenpiteitä.

Olen analyysista samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että puolueiden on otettava kantaa tähän listaan vaalikentillä.

Meillä kaikilla on edessämme valinta: Olemmeko moderni, kansainvälinen, rohkea, avoin, uudistuva ja dynaaminen kansakunta? Vai vetäydymmekö kiivaimmista taisteluista ja yritämme pitää yllä vähän vanhanaikaista, valtiovetoista, kakun jakamiseen keskittyvää yhteiskuntaa, joka yrittää parhaansa mukaan sinnitellä kansainvälisen talouden pyörteissä, ottamatta aloitetta oikeasti käsiinsä.

Talous ei tule kääntymään kasvuun muutamalla yksittäisellä toimella, kuten pk-yritysten rahoitusta parantamalla tai velkaelvytyksellä.

Ei ole olemassa yhtä pelastajaa, joka tulee ja kääntää sitä kahvaa, jolla talouskasvu taas alkaa ja hoitaa ongelmamme pois.

Haasteemme ovat niin monisyiset, että niiden ratkaisuun ei enää riitä yksi resepti. Siksi ideologisista pidäkkeistä on luovuttava sekä oikealla että vasemmalla.

Tilannekuvan on oltava selvä kaikille: Suomen heikkoa suoriutumista ei voi selittää suhdannetekijöillä, ei myöskään pelkästään hallituksen tekemättömyydellä. Tai ”vääränlaisella” politiikalla. Tarvitaan uudistumista. Vaikka se pelottaisi.

Kotikenttä on laitettava kuntoon: kilpailukyky on palautettava ja julkinen sektori on uudistettava. Tällöin meillä on mahdollisuus saada osamme maailmankaupan kasvusta ja säilyttää hyvinvointimme.

Lähdemmekö rakentamaan uutta, dynaamista Suomea, joka voi pitää huolta kaikista kansalaisistaan, vai lähdemmekö huutelemaan apua menneisyydestä? Uskallammeko purkaa vanhaa ja tehdä fiksummin, vai yritämmekö hoitaa kaikki yhteiskunnalliset velvoitteemme nykyisillä, osin tehottomilla rakenteilla ja toimintatavoilla? Rakennammeko taloutemme nousun tukiaisten vai kasvun dynamiikan varaan? Olemmeko avoin ja reilu yhteiskunta vai syrjimmekö eri vähemmistöjä sekä ulkomaalaisia? Vastakkain ovat uudistajat ja peruutuspeiliin katsojat.

En kannata sitä, että valtio toimisi taloudessa nykyistäkin enemmän valtionyhtiöiden kautta, keräisi veroilla enemmän varoja, ja jakaisi niitä sitten uudestaan yritystukina. Ajatusmaailmani mukaan työpaikat ja kasvu syntyvät yrityksissä. Yrittäjät, omistajat ja työntekijät luovat kasvun ja uudet työpaikat.

Olemme kansakuntana tilanteessa, jossa poliittiset päättäjät pystyvät luomaan turvallisuutta ainoastaan muutokseen sopeutumalla ja muutoksia tekemällä, ei paikallaan pysymällä. Suomen nousu kautta historian on perustunut edelläkävijyyteen. Miksi johtopäätös olisi nyt toisenlainen?

Hyvät kuulijat,

Olemme sen verran pieni kansa, että ihan kaikessa emme voi olla maailman parhaita. Myös tässä on tehtävä valinta: mihin panostamme?

Suomalaisen ihmisen kannalta on keskeistä, että Suomi on maailman paras maa tehdä työtä ja kouluttautua. Suomen menestyksen kannalta on tärkeää, että Suomi on maa, johon kannattaa investoida. Investoinnit tarkoittavat työpaikkoja ja verotuloja.

Suomi voi olla edelläkävijä muutamalla osa-alueella, joista digitalisaatio on tällä hetkellä maailmaa voimakkaasti muokkaava voima. Siinä meillä on paljon osaamista.

Suomi nousee, kun panostamme ainakin näihin neljään asiaan: työ, osaaminen, investoinnit sekä digitalisaation meille tuomat mahdollisuudet.

1) Työ

Suomi nousee vain työllä. Tarvitsemme lisää työtä, monenlaista työtä, palkitsevaa työtä, motivoivaa työtä. Työmarkkinoiden jäykkyyksiä on purettava yhdessä, jotta yhä useampi pääsee töihin.

Suomessa työllisyysaste on selvästi alhaisempi kuin vaikkapa Ruotsissa, Tanskassa tai Saksassa. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen myös jatkossa edellyttää korkeaa työllisyysastetta.

Globaali toimintaympäristömme muuttaa ammatteja ja työmarkkinoita: suuri osa nykyisistä ammateista poistuu. Työ muuttaa muotoaan. Enää ei tehdä yhtenäisiä uria, vaan tarvitaan monipuolista osaamista. Puolustustaistelu ei auta. Pitää mennä rohkeasti eteenpäin ja olla ensimmäisten joukossa, jos aikoo pärjätä.

Työllistämisen esteitä on ennakkoluulottomasti purettava. Työntekijöiden ja yritysten on paiskattava kättä ja hoidettava asiat yhdessä, sopien. Tämä edellyttää tietysti luottamusta.

Tällä hetkellä monilla puolueilla on haluja kiristää palkkaverotusta sekä myös osin yritysten verotusta. Kireä työn verotus tarkoittaa sitä, että Suomessa tehdään vähemmän työtä. Siksi mielestäni ratkaisu on keventää työn tekemisen ja työn antamisen verotusta. Kuluttamisen verotus on sekä talouskasvun että ympäristö- ja muiden haittavaikutusten vuoksi parempi vaihtoehto kuin työn verottaminen. Kokonaisveroastetta ei voi nostaa. Ostovoimasta on huolehdittava.

2) Osaaminen

Vaikka joudumme noudattamaan tiukkaa menokuria, on löydettävä riittävästi voimavaroja sinne, mistä uusi kasvu ja tulevaisuuden hyvinvointi syntyvät: perusopetukseen, lukioihin, ammatilliseen koulutukseen, korkeakoulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Suomen tulevaisuuden hyvinvointi tehdään luokkahuoneissa, luentosaleissa ja työpajoissa. Koulutusta parempaa investointia ei ole.

Suomen menestystarina on perustunut sivistyksen uskoon, vahvaan osaamiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Osaamistason nosto on oleellista paitsi kansallisen kilpailukyvyn, myös eriarvoistumisen torjumisen näkökulmasta.

Jokaisella on oltava mahdollisuus opiskella kykyjensä ja motivaationsa perusteella taustoistaan riippumatta. Yritysten kannalta osaava ja motivoitunut työvoima on avainasemassa, kun pyritään edelläkävijäksi valloittamaan uusia markkinoita.

Kuka pärjää kovassa kansainvälisessä kilpailussa? Mitkä työpaikat säilyvät siinäkin vaiheessa, kun robotisaatio ja tuottavuuden kasvuvaateet siirtävät työtä muualle? Ne työt, jotka vaativat luovuutta ja erityisosaamista, asioiden yhdistelemistä ihan uudella tavalla, asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä ja ennakoimista.

Tähän pystyy ammattilainen, huippuosaaja. Eikä se huippuosaaja monestikaan löydy yritysten johtoportaista (anteeksi vain paikalla olevat yritysjohtajat), vaan käytännön työn tekijöistä.

3) Investoinnit

Jos haluamme, että Suomi pysyy hyvinvointiyhteiskuntana, meidän on huolehdittava siitä, että Suomi on maailman paras maa investoida.

Mitä investointien lisääminen edellyttää? Kilpailukykyisempää toimintaympäristöä. Yritysten investointipäätökset eivät ole kiinni yksittäisistä tekijöistä, kuten palkkakustannuksista, energiakustannuksista, logistiikasta, verotuksesta tai osaavasta työvoimasta, vaan näiden kaikkien yhdistelmästä.

Yksi kilpailukyvyn elementeistä on myös ennustettavuus. Poliittiset päätökset esimerkiksi verotuksen osalta eivät saisi poukkoilla, kuten tällä vaalikaudella on hieman päässyt käymään, se tunnustettakoon. Yksi Suomen vahvuuksista on ollut ennustettava toimintaympäristö. Siitä on syytä pitää kiinni.

Mikäli elinkeinoelämä ei usko Suomeen, on meidän aivan turha kuvitella, että velkaantuva valtio voisi yksin tätä maata rakentaa. Mikäli yrittäjyyttä suorastaan estetään, tai kovasta työstä saatava palkkio jää mitättömäksi, kuka jaksaa ponnistella ja puskea visiotaan eteenpäin? Siksi on edistettävä yksityisiä investointeja, jotka voivat olla joko aineellisia tai aineettomia.

Hallitus teki juuri viime viikolla pienen, mutta toivottavasti oikeaa signaalia viestivän päätöksen jatkaa tuotannollisten investointien korotettuja poistoja. Tämä helpottaa yritysten investointien rahoitusta.

Myös julkisia investointeja tarvitaan edellä mainitsemaani koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen sekä työllisyyden ja kasvun kannalta kriittiseen infrastruktuuriin. Esimerkkinä tiet, meriväylät, raiteet, lentokentät, asuntorakentaminen sekä energiainfra. Julkiset investoinnit on kohdennettava oikein ja siten, että ne palvelevat myös yksityisiä investointeja.

4) Digitalisaatio

Suomella on valtavan paljon voitettavaa, jos tartumme digitalisaation mahdollisuuksiin. Esimerkkinä tästä on vaikkapa kansallinen palveluväylä, joka on etenemässä hallituksen suunnitelman mukaisesti. Digitalisaatiossa esimerkiksi Viro on joissain asioissa kirinyt edellemme, mutta ehdimme vielä mukaan, omia vahvuuksiamme hyödyntäen.

Meillä on valmista osaamista ICT-sektorilla. Meillä on myös julkilausuttu poliittinen tahtotila virtaviivaistaa sähköiset järjestelmät. Siihen on ladattu kovia odotuksia tuottavuuden parantamisessa ja julkisen sektorin tehostamisessa.

Rakennamme julkisia palveluita ihmisiä varten, emme hallintoa varten. Siksi on ensisijaisen tärkeää luoda helposti käytettäviä, ihmisten tarpeisiin vastaavia digitaalisia palveluita.

Digitalisaation on oltava ensisijainen malli: jos ei ole perusteltua syytä muuhun, uudet palvelut ja järjestelmät luodaan sähköisinä. Suomessa väestön koulutustaso sekä sähköisten välineiden käyttö ovat korkealla tasolla – täällä on aineksia testata liiketoimintaideoita sekä konseptoida niin yksityisiä kuin julkisia sähköisiä palveluita. Tavoitteena on tietysti synnyttää uusia tuotteita ja menestyviä yrityksiä, jotka tuovat työtä ja vientituloja korkeaan osaamiseen perustuen.

Arvoisat kuulijat,

Tuoreena pääministerinä olen halunnut tässä puheenvuorossani kertoa rehellisesti tilannekuvan niin kuin sen näen. Kesällä 2011 hallitus aloitti haastavassa tilanteessa, uudenlaisen vaalituloksen jälkeen. Kaksi hallituspuoluetta on jo lähtenyt, mikä kertoo siitä, että vaikeita päätöksiä on viety läpi. Eivät nämä puolueet siksi lähteneet, että olisivat turhautuneet tekemättömyyteen.

Paljon on silti vielä tehtävä.

Hallitukseni peri vaikean poliittisen ja taloudellisen tilanteen. Talouden tervehdyttämistyötä teemme niin pitkälle kuin suinkin ehdimme. Seuraavan hallituksen on jatkettava talouden tasapainottamista hallituksen väristä riippumatta.

Lopulta kyse on valinnoista. Yhtä pelastajaa ei ole. Maailma ympärillämme haastaa meidät, eikä pussillinen vanhoja konsteja auta uusiin ongelmiin. Tilanteelta ei voi sulkea silmiään, vaan silmät on pikemminkin avattava todellisuuteen, joka ei löydy vain maamme rajojen sisäpuolelta. Meidän on uskallettava ottaa loikka tulevaisuuteen. Tämä koskee niin politiikkaa kuin työmarkkinajärjestöjäkin. Myös EK:ta.

Meidän täytyy valita, mitä tavoittelemme ja miten siihen pääsemme.

Olen asettanut tavoitteeksi sen, että Suomi on maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla täyttäessään sata vuotta. Siitä en anna periksi. Tavoitetta edistetään esimerkiksi työllä ja osaamisella, investointien lisäämisellä sekä digitalisaation mahdollisuuksiin tarttumalla.

Koskaan ei saa unohtaa, miksi tätä työtä tehdään. Tätä työtä tehdään ihmisten hyvinvoinnin puolesta.

Category Archives: kasvu

Yllätyksettömän tiukka budjettiehdotus

Työ etusijalle myös verotuksessa (MTV vierasblogi 4.4.2015)

Huonoja uutisia, hyviä neuvoja

Suomi on saatava liikkeelle (Yliökirjoitus Kalevassa)

Päätöksiä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi

Kasvu on kaikkien kaveri

Talouskasvu ei synny velkapumppauksella

Osaaminen on Suomen kulmakivi

Puhe Kokoomuksen puoluevaltuustolle 17.1.2015

Puhe EK:n syysseminaarissa 25.11.2014

Not Found