Category Archives: eduskunta

Vetoomus tasa-arvoisen avioliittolain puolesta

8 Comments

Äänestämme huomenna perjantaina eduskunnassa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus lain edessä ovat minulle hyviä syitä kannattaa kansalaisaloitteen hyväksymistä. Toivon, että tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. Myös Kokoomus puolueena kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia puoluekokouspäätöksellä.

Uskon asiassa kuitenkin ihmiseen. Uskon jokaisen ihmisen omaan päätökseen ajatella asiaa eri kanteilta. Toivon, että selkeät perustelut lisäävät kannatusta. Mutta näin herkkä asia ei pakolla käänny. Toivon kunnioitusta kaikille näkemyksille.

Perjantain äänestyksen ollessa käsillä haluan avata hiukan ajatteluani niille, jotka vielä miettivät kantaansa.

Ensinnäkin, toivoisin, että miettisimme asiaa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Toimimmeko sellaisen asian puolesta, joka auttaa jokaista tuntemaan olevansa ymmärretty, hyväksytty ja tasa-arvoinen lain edessä? Autammeko luomaan sellaisen ympäristön, jossa lapsemme voivat kokea olonsa turvalliseksi, ja jossa he oppivat kohtaamaan ilman ennakkoluuloja erilaisista taustoista tulevat?

Minusta meidän on määrätietoisesti pyrittävä kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa syrjinnälle ei ole sijaa, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja jossa kaksi aikuista ihmistä voi osoittaa rakkautta menemällä naimisiin seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

On myös hyvä muistaa, ettei päätöksellä tasa-arvoisesta avioliittolaista ole suoranaisesti tekemistä kirkon kanssa, vaan kyse on siviilivihkimisestä. Jatkossakin kirkko päättää itse, kenet ja millä ehdoin vihkii. Myös arkkipiispa Kari Mäkinen on analysoinut aloitetta ja sanonut fiksusti: ” Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan.”

Toiseksi ottaisin esiin länsimaisen oikeuskäsityksen ja yhteiset arvomme. Nykyiset itsestäänselvyydet, kuten esimerkiksi naisten äänioikeus, homouden poistaminen rikoslaista tai vaikkapa oikeus sukunimen valintaan herättivät aikanaan paljon keskustelua ja vastustustakin. Askeleet kohti yhdenvertaisuutta ovat olleet joskus vaikeita, usein hitaitakin, mutta vääjäämättömiä.

Minusta on hyvä, että Suomessa keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on pysynyt pääosin asiallisena. Toivon, että perjantain jälkeen voimme yksissä tuumin katsoa eteenpäin.

Kolmanneksi kehottaisin asiaa vielä miettiviä ottamaan huomioon tasa-arvoisen avioliittolain saaman laajaan kannatuksen suomalaisten parissa. Reilusti yli puolet suomalaisista kannattaa sitä ja viime viikkoina myös monet yritykset ja järjestöt ovat antaneet tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Me kansanedustajat olemme saaneet paljon viestejä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Niissä monissa on nostettu esiin lapsen etu. Parempaa vastausta tähän ei minusta ole kuin rakastava huoltaja tai rakastavat vanhemmat, jotka tarjoavat lapselle turvallisen kodin – olipa kyse sitten kahden samaa tai eri sukupuolta olevan vanhemman liitosta.

Uskon, että aika on tässä tasa-arvon puolella. Toivon, että keskustelu, jota tasa-arvoisesta avioliittolaista käydään, on kunnioittavaa ja arvokasta. Sillä parempaa ei minusta ole, kuin antaa oikeus kahdelle ihmiselle rakastaa toisiaan.

Tahdon. Kovasti. Mutta tasa-arvoisesti, eri näkemyksiä kunnioittaen.

Alexander Stubb
Kokoomuksen puheenjohtaja
Pääministeri

Tasa-arvoa

31 Comments

Kuluneella viikolla keskustelua on herättänyt eduskunnan lakivaliokunnan äänestys koskien kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vaikka en ollutkaan ilahtunut valiokunnan kannasta, ei se kuitenkaan tullut minulle suurena yllätyksenä. Samainen valiokunta nimittäin torppasi vastaavan lakialoitteen pari vuotta sitten, mikä johti aloitteen käsittelyn päättymiseen. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Kuten Twitterissäkin sanoin, tasa-arvoinen avioliittolaki tulee suureen saliin todennäköisesti syksyn aikana.

 

Ensiksikin – käydäänpä läpi mitä asialle nyt tapahtuu. Lakivaliokunnan enemmistön kannan mukaisesti valiokunta valmistelee mietinnön siltä pohjalta, että kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättäisiin. Tämä mietintö valmistuu syksyn aikana ja sen valmistuttua asia käsitellään eduskunnan täysistunnossa. Samassa yhteydessä lakivaliokunnassa vähemmistöön jääneet kansanedustajat tuonevat oman, kansalaisaloitetta kannattavan esityksensä istunnon päätettäväksi. Mikäli eduskunnasta löytyy silloin enemmistö kansanedustajista tasa-arvoisen avioliittolain taakse, se on mahdollista hyväksyä. Toivon niin käyvän ja aion äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

 

Toiseksi – omasta ja puolueeni kannasta. Pidän yhdenvertaisuutta lain edessä keskeisenä oikeusvaltion periaatteena, eikä ihmisiä pidä laittaa eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Seksuaalinen suuntautuminen ei tee toisesta ihmisestä parempaa tai huonompaa puolisoa, saati enemmän tai vähemmän rakastavaa vanhempaa lapselle, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalla syrjinnällä voi olla monia kielteisiä vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään.

 

Minulle jokainen meistä on yhtä tärkeä.

 

Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on mielestäni luonnollinen askel siinä kehityskulussa, jossa ensin homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista, sitten tautiluokituksesta ja viime vuosina lainsäätäjä on mahdollistanut rekisteröidyt parisuhteet ja perheen sisäisen adoption. Olen toiminut johdonmukaisesti tämän näkemykseni puolesta muun muassa Euroopan parlamentin LGBT-intergroupin varapuheenjohtajana, Helsinki Priden suojelijana sekä pari vuotta sitten ollessani ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteelle tasa-arvoisesta avioliittolaista.

 

Myös Kokoomus on ottanut kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Jyväskylän puoluekokous vuonna 2010 hyväksyi puoluehallituksen tukemana suurella enemmistöllä Kokoomuksen Naisten Liiton ja opiskelijayhdistysten aloitteet, joissa ehdotettiin avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi. Puoluekokous katsoi, että avioliiton solmimisen perusteiden tulisi olla aviopuolisoiden päätettävissä olevia kysymyksiä, eikä valtiolla tulisi olla tarvetta puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat edustavat.

 

Samalla puoluekokous linjasi, että tällä kannalla ei haluta puuttua kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin asioihin kirkollista toimitusta koskien ja että kyse on ns. omantunnon asiasta mahdollisessa eduskuntakäsittelyssä. Ymmärrän, että puolueessamme on asiasta erilaisia näkemyksiä ja kunnioitan niitä puoluekokouspäätöksen mukaisesti. Maaliskuisen Taloustutkimuksen kyselytutkimuksen perusteella Kokoomuksen kannattajista lähes 70% tukee tasa-arvoista avioliittolakia ja noin neljännes vastustaa sitä.

 

Olen kannattanut monessa muussa teemassa, kuten vaikka EU- ja turvallisuuspolitiikassa avointa sekä kiihkotonta keskustelua. Näin toivon myös tasa-arvoisen avioliittolain osalta. Emme paranna tilannetta jyrkällä vastakkainasettelulla. On ajatuksen kypsyyttä ymmärtää myös vastakkaiset näkemykset. Kunnioitus ei saa kadota kiivaassakaan keskustelussa. Toivon, että keskustelemalla saamme mahdollisimman paljon lakikäsittelyn epäselviä kohtia avattua. Toivon laille mahdollisimman paljon kannatusta. Silti kunnioitan jokaisen omaa, henkilökohtaista näkemystä. Nyt kun aloite tulee eduskunnan suureen saliin, demokratia saa toteutua.

 

Kolmantena asiana haluaisin puuttua avioliittolaista käytävän keskustelun lisäksi yhä esiintyvään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään. Valitettavasti seksuaalivähemmistöt kokevat edelleen syrjintää niin arjen tilanteissa kuin työelämässäkin. Euroopan perusoikeusviraston selvityksen mukaan syrjintä on yleistä Suomessa, ja moni joutuu piilottamaan seksuaalista suuntautumistaan. Minusta jokaisen on saatava olla oma itsensä, niin työpaikalla, kaveri- tai urheiluporukassa kuin läheistensäkin kesken. Siksi on hyvä, että käynnissä oleva Helsinki Pride -viikko on valinnut teemakseen syrjimättömyyden työelämässä. Vain hyväksymällä toisen sellaisena kuin hän on, saamme parhaat voimavaramme käyttöön. Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan pelkoa, ahdistusta tai yksinäisyyttä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

 

Lopuksi haluaisin tuoda esiin iloni siitä, että suomalaisessa urheiluelämässä on kuluneen vuoden aikana puhuttu enemmän kuin aikaisemmin siitä, että myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tuntisivat olonsa tervetulleiksi. Nostan hattua muun muassa Ari-Pekka Liukkoselle, joka rohkeasti kertoi oman tarinansa. Uskon, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tulevat avoimuuden ja esimerkkien kautta askel askeleelta todemmiksi. Kunnioitetaan ja arvostetaan toinen toisiamme.

 

Lisää kielten opiskelua

33 Comments

Tänään eduskunnan täysistunnossa käydään lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta, joka pyrkii tekemään ruotsin kielestä valinnaisen oppiaineen kaikilla kouluasteilla.

 

Tulen itse kaksikielisestä perheestä. Olen kulkenut koulutietäni sekä suomeksi että ruotsiksi. Nyt kodissamme puhutaan kolmea kieltä. Näkökulmastani aiheen ympärillä on liikaa kiihkoilua ja vastakkainasettelua.

 

Yksi puoli puhuu pakkoruotsista unohtaen kritiikittä, että koko koulujärjestelmämme perustuu oppivelvollisuuteen, paino sanalla velvollisuus. Toinen puoli poteroituu puolustamaan vähemmistökieltään ikään kuin sen olemassaolo olisi radikaalisti uhattuna. Ei ole.

 

Kielikiihkoilu kummallakaan puolella ei auta olennaiseen kysymykseen eli kuinka valmentaa nuorisollemme olennaiset valmiudet. Mikään oppiaine ei ole täysin turhaa, tuskin täysin välttämätöntäkään. Kielikeskustelussa ruotsin kielestä tulee puolesta riippuen kuitenkin jompaakumpaa.

 

Kieliajattelullani on kaksi lähtökohtaa: kansainvälisyys ja yleissivistys. Suomi on viennistään riippuvainen: kauppa ei käy, jos ei osaa kieliä. Suomi haluaa olla aktiivinen kansainvälisillä foorumeilla: viestimme ei kanna pelkästään suomeksi tai ruotsiksi. Yksilötasolla kielille ja kulttuureille herkällä on yksinkertaisesti paremmat valmiudet tämän päivän maailmassa.

 

Vieraan ymmärtäminen lähtee itsensä ymmärtämisestä, omasta kulttuurisesta yleissivistyksestä. Perustuslakimme 17§ toteaa ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.” Kulttuurisesta itseymmärryksestämme lohkaistaisiin iso pala, mikäli toisen kansalliskielemme annettaisiin rapautua. Kääntäen, kansainvälisyyden ja yleissivistyksen näkökulmista Suomen kaksikielisyys ja englannin myötä itse asiassa kolmikielisyys on ilman muuta valtti.

 

Samalla huolestuttavina kehityspiirteinä voidaan todeta toisen kotimaisen osaamisen tason heikentyneen 2000-luvulla, ruotsin pitkänä kielenä opiskelevien määrän vähentyneen ja ylioppilastutkinnon yhteydessä ruotsin kielen kirjoittavien määrän pienentyneen. Ja mikä näitä olennaisempaa, suomalaisnuoret opiskelevat vähenevässä määrin ylipäätään vieraita kieliä.

 

Kielten opetukseen ja opiskeluun on ilman muuta satsattava, siis opetukseen, ei seiniin. On erikoista, että suomen- ja ruotsinkielisillä on omat koulunsa. Opiskellaan erillään, leikitään erillään. Toinen puoli jää vieraaksi ilman arkista yhteyttä. Kieltä opetellaan, mutta sitä ei oikein opita, sisäistetä ja omaksuta osaksi omaa ajattelua ja identiteettiä. Suomen- ja ruotsinkielistä opetusta voisi aivan hyvin olla enemmän samoissa tiloissa, kaikkien hyödyksi.

 

Mitä vähemmän resursseja menee seiniin ja hallintoon, sen enemmän jää tilaa myös yksilöllisempiin kieliohjelmiin, kielikylpykoulutukseen ja muihin vieraisiin kieliin. Samalla voitaisiin olla joustavampia tarpeiden mukaan, joskus ruotsin kielen sijasta on kannattavampaa panostaa johonkin toiseen kieleen.

 

Joka tapauksessa näkemykseni on, että tämän päivän maailmassa kieliä tulisi opiskella enemmän ja aikaisemmin. Lapset ovat kielten suhteen kuin sieniä. Tämä kannattaisi hyödyntää.

Työllisyysaste on valinta

20 Comments

Eduskunta käsittelee tänään opposition välikysymystä työllisyydestä. Aihe on tosi tärkeä. Harmi, että voi jo ennustaa keskustelun juuttuvan yksittäisiin epäolennaisuuksiin. Harva kansanedustaja haluaa tarttua todellisiin valintoihin.

Oppositio keskittyy tukiaisten lisäämiseen. Sen mielestä ongelmat johtuvat työllisyysmäärärahojen ja eräiden yritystukien leikkauksista. Kokonaisuutena jää maku, että hallituksen pitäisi päättää sanomalehtitason tietämyksellä sopivimmat investointikohteet ja rientää kaatamaan veronmaksajien rahaa yksittäisiin hankkeisiin. Ranskassa on perinteisesti tukeuduttu valtiokapitalistiseen teollisuuspolitiikkaan. Tulokset eivät puhu puolestaan. Teollisuuden osuus taloudesta on laskenut nopeasti ja kansantuotteen kasvu jäänyt jälkeen. Yhtälö ei toimi.

Työllisyys on sinänsä paljolti talous- ja työmarkkinapoliittinen valinta. Olemme luoneet kansainvälisestikin arvostetun hyvinvointiyhteiskunnan. Sen sopukoihin on kuitenkin takertunut ominaisuuksia, jotka estävät satoja tuhansia potentiaalisia työpaikkoja syntymästä. En esitä antiteesiä vaan synteesiä. Järjestelmäämme on korjattava siten, että työn tekeminen ja teettäminen on aina kannattavaa. Tähän reformiin meidän on pystyttävä myös pelastaaksemme hyvinvointimallimme rahoituksen ikääntymisen aiheuttamalta työvoiman supistumiselta.

Suomen jämähtäminen korkeaan työttömyyteen ja työllisten matalaan osuuteen työikäisistä ei ole sinänsä ainutlaatuinen tilanne. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa oltiin 10 vuotta sitten pitkälti samassa jamassa, vaikka 1990-luvun laman arvet eivät siellä olleet niin syvät. Molemmissa maissa on sen jälkeen tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen kannattavuuden puolesta. Ja tulokset näkyvät. Työllisten osuus työikäisistä on noussut molemmissa maissa reippaasti eurokriisistä huolimatta. Paitsi että miljoonat ihmiset ovat löytäneet työttömyyttä mielekkäämpää tekemistä tämä on ollut ratkaiseva pohja eurooppalaisittain hyvälle talouden iskukyvylle ja vahvalle julkiselle taloudelle kriisivuosien keskellä.

Mitä sitten Suomeen palaten voitaisiin tehdä? Tässä muutama kokonaisuus, joista tänään oikeasti pitäisi puhua:

1) Lannistavat verot: Suomen veroaste on Euroopan ja maailman huippua. Meillä verot painottuvat erityisen paljon työhön. Keskituloinen suomalainen maksaa vuodessa 2000 euroa enemmän veroja kuin Ruotsissa. Pitkällä aikavälillä tulisi pyrkiä eurooppalaiseen keskitasoon. Kyse olisi staattisesti laskien noin 5 miljardin euron veroreformin mittaluokasta. Paljon rahaa, mutta vain kaksi kolmannesta niistä sopeutuksista, joita tämä hallitus on vienyt läpi. Siis valinta, ei mahdottomuus.

2) Tuet ja osa-aikatyö: Hallitus on tehnyt täsmäiskuja kannustinloukkuja vastaan mutta tekemistä riittää. Liian usein työstä jää käteen vain muutama euro tunnissa verrattuna tukien varassa oloon. Varsinkin osa-aikatöissä. Järjestelmämme on viritetty siten, että ihminen on joko kokonaan töissä tai kokonaan kotona. Se ei välttämättä vastaa kaikissa tapauksissa kenenkään tarpeita. Kun Suomen työllisyysastetta vertaa Ruotsiin, meiltä puuttuu työelämästä noin 150 000 ihmistä. Ero selittyy kokonaan sillä, että Ruotsissa osatyökykyisten työllisyysaste on paljon parempi kuin meillä ja että osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa paljon enemmän kuin meillä. Tällä on valtava merkitys julkiseen talouteen: 150 000 maksajaa enemmän ja 150 000 tulonsiirroilla elävää vähemmän. Tällä on vahva yhteys myös tasa-arvoon, kun työn ja perheen yhteensovittamiseen annetaan enemmän mahdollisuuksia.

3) Työllistämisen lisäkulut: Harva meistä huomaakaan, että palkkamme maksaa työnantajalle helposti 30% enemmän kuin työsopimuksen mukaan tienaamme. Se nostaa työn teettämisen kynnystä. Sivukuluihin ei ole ihmelääkettä, mutta yksi paine on nopeasti tukittava. Eläkemaksut ovat nousseet 90-luvun jälkeen jo yli kolmanneksen. Suomalaisen elinajan odote on noussut vielä 2005 jälkeen noin viidellä vuodella, mikä on loistavaa. Mutta samalla eläkemaksujen nousu kiihtyy, jos emme rajoita eläkevuosien lisääntymistä suhteessa työvuosiin. Eläkeratkaisu on tehtävä ja aikailu vaan kasvattaa laskua. Ehdimme joka tapauksessa viettää eläkkeellä enemmän vuosia kuin koskaan ennen on tehty.

Saksan Hartz-reformeja tai Ruotsin työlinjaa ei sellaisenaan voi eikä pidä kopioida Suomeen. Mutta sama rohkeus ja suunta meidän kannattaisi omaksua. Se on suuri valinta. Jos linja saadaan otettua, Suomessa löytyy osaamista pistää asiat kuntoon.

Tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen

1 kommentti

Huomenna eduskunnan täysistunnossa keskustellaan ensi vuodenvaihteessa aloittavan komission ohjelmaan vaikuttamisesta. Hyvä, että keskustellaan.

Kolmen viikon kuluttua on nimittäin EU-vaalipäivä. Tuon jälkeen alkaa nimitysruletti, johon myös vaalitulos vaikuttaa. Tulevan komission puheenjohtajaehdokas on Euroopan parlamentin kuultavana todennäköisesti heinäkuussa. Näissä kuulemisissa esitetyt suuntaviivat ovat samalla tulevan komission ohjelman runko. Lisäksi syksyn aikana parlamentti järjestää kuulemisia eri salkkuihin ehdolla oleville komissaariehdokkaille.

Mitä enemmän Suomi pystyy syöttämään ajatuksia tuleviksi suuntaviivoiksi, sen parempi. Vaikuttamistyön lähtökohta on yksinkertainen: kaiken poliittisen työn takana häärää paitsi poliitikkoja, myös linjauksia valmistelevia virkamiehiä. Hyvät suhteet ovat tärkeät. Suomen EU-edustusto Brysselissä on jokapäiväisen vaikuttamistyön keihäänkärkemme. Lisäksi ministeriöillä on omat suorat kontaktinsa toimintansa kannalta relevantteihin EU-virkamiehiin.

Omina vaikuttamisen ohjenuorinani sekä aiemmin virkamiehenä että nyt poliitikkona ovat olleet:

1. Tarvitaan selkeä kanta perusteluineen. Epämääräisyys ei toimi.

2. Pysy asiassa. Tässä suomalaisilla on hyvä maine.

3. Muista ajoitus. On turha huudella perään, kun juna meni jo.

4. Pelkistä asia. Jos et osaa selittää asiaa itsellesi, et osaa sitä muillekaan.

5. Ota ja anna, tarjoa ratkaisuja ja pyri palvelemaan vastapuolta vain omien ongelmiesi sijaan.

6. Identifioi oikeat ihmiset. Kenellä on ”kynä”? Turha puhua sellaiselle, jota asia ei koske.

7. Arkinen yhteys. Oveen ei kannata koputtaa vasta sitten, kun on huolia. On oltava kamu.

8. EU-asioissa tarvitaan eurooppalainen näkökulma. Siltarumpuilijaa ei kuunnella.

9. Ole valmistautunut. Huono asiaosaaminen jättää huonon vaikutelman.

10. Tiivis paperi keskeisistä asioista voi vahvistaa viestiä.

Yleisesti ottaen rakentavilla ideoilla ja hyödyllisillä näkökulmilla saa omiakin intressejä ajetuksi. Vastakohtana rähjäämällä ja pelkästään kritisoimalla ei saavuta mitään. Pyrkimyksenä tulee aina olla, että olemme kokoamme merkittävämpiä vaikuttajia.

Mielestäni Suomi on EU-jäsenyytensä ajan tässä onnistunut, kiitos erinomaisen virkakunnan. Nyt vaihtuvaa komissiota silmällä pitäen kukin ministeriö on identifioinut oman sektorinsa Suomen kannalta keskeisimmät EU-hankkeet. Näissä pyritään vaikuttamaan siten, kuten asian kannalta tarkoituksenmukaisinta on. Joskus se tarkoittaa hyvinkin aktiivista lobbaamista, toisinaan asia etenee omalla painollaan. Kun uudet komissaarit tiedetään, lobbaamista jatketaan poliittisella tasolla.

Viime vuodet ovat olleet kriisin aikaa, jatkossa tulee keskittyä kasvuun ja työllisyyteen. Tästä näkökulmasta tärkeitä vaikuttamisen kohteita ovat mm EU-lainsäädännön järkeistäminen kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta, sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen, aktiivinen elinkeino- ja innovaatiopolitiikka, talous- ja rahaliiton kehittäminen raskaita järjestelyitä välttäen, järkevät energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 ja vapaan liikkuvuuden edistäminen.

Harmittavasti en itse pääse täysistuntokeskusteluun. Olen tänään Kokoomuksen PJ-vaalikiertueella Oulussa.

Eduskunta keskusteli vapaakaupasta

Ei kommentteja

Annoin tänään eduskunnassa pääministerin ilmoituksen EU-USA-vapaakauppasopimuksesta. Puheenvuoroni jälkeen kaikki eduskuntaryhmät käyttivät puheenvuoron, jossa he toivat esiin kantansa. Kahden tunnin keskustelu oli hyvää, kiitos siitä kaikille osapuolille. Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmistö suhtautuu sopimukseen positiivisesti. Nyt on nimenomaan aika keskustella, antaa tietoa ja oikoa väärinkäsityksiä.

Tässä alla tänään Aamulehdessä ilmestynyt artikkelini sopimuksesta.

 

Tekeillä hyvä sopimus

Suomen talous matelee. Tilanne on sama muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hallitus tekee ensi viikon kehysriihessä kotimaata koskevia päätöksiä, jotka antavat taloudelle vauhtia. Lisätyöntöä saadaan EU-päätöksistä ja kauppapolitiikasta.

Tärkein kauppapoliittinen toimi ovat EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvottelut. Talouskasvun ja työllisyyden parantaminen vaatii kysyntää, johon Suomen ja EU:n sisämarkkinat eivät yksin riitä. Suomalaisyritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille markkinoille on helpotettava.

Yhdysvallat on Suomen toiseksi suurin vientimaa EU:n ulkopuolella. Kauppataseen ylijäämämme Yhdysvaltojen kanssa on suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa. Vuonna 2012 vientimme arvo oli 3,5 miljardia euroa ja tuonnin 1,9 miljardia. Luvut ovat hyviä, mutta Suomi – ja EU – pystyvät parempaan.

Pienet yritykset hyötyisivät vapaakauppasopimuksesta suuria yrityksiä enemmän.

Kun markkinoille pääsyyn liittyvää sääntelyä sovitetaan yhteen, yrityksen on helpompi hakea kasvua Yhdysvaltain markkinoilta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on harvoin mahdollisuuksia itse ratkoa markkinoille pääsyn mahdollisia ongelmia.

Sopimuksen myötä yritykset pääsisivät tarjoamaan tuotteitaan ja palvelujaan aiempaa helpommin Atlantin toiselle puolelle. Sopimus saattaisi myös mahdollistaa kaasun tuonnin USA:sta Eurooppaan, mikä monipuolistaisi energiapalettiamme ja vähentäisi riippuvuuttamme yhdestä toimittajasta.

EU-komission arvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa. EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosenttia.

Yksittäiselle suomalaiselle sopimus tarkoittaisi todennäköisesti amerikkalaistuotteiden hintojen laskua. Lopulliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kunnianhimoinen sopimus saadaan neuvoteltua.

Suomen tavoitteena on, että sopimus olisi mahdollisimman kunnianhimoinen palveluissa, julkisissa hankinnoissa sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä.

Vapaakauppasopimus on herättänyt myös huolia: ovatko julkiset palvelumme myytävänä, miten käy työelämän oikeuksien, huononeeko ympäristöä ja kuluttajia koskeva lainsäädäntö ja mitä merkitsee investointien suoja. Huolet ovat ymmärrettäviä, koska kyseessä ovat tärkeät asiat.

Suomi pitää tiukasti kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristötavoitteita kaupallisen hyödyn saamiseksi. Euroopan markkinat eivät avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset geenimuunnelluista tuotteista pysyvät voimassa.

Palvelujen kaupan vapauttamisessa johtonuoranamme on syrjimättömyys. Eurooppalaisten yritysten on voitava toimia Yhdysvalloissa samoilla ehdoilla kuin amerikkalaisten. Vastaavasti Suomessa noudatetaan Suomen lakeja yritysten alkuperästä riippumatta.

Sopimus ei vaaranna Suomen julkisten palveluiden järjestämistä, kuten eivät aiemmatkaan EU:n solmimat vapaakauppasopimukset. EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa on kyse yhteistyöstä, tietojenvaihdosta sekä tarpeettomien kaupan esteiden poistamisesta.

Huolta ja väärinkäsityksiä on herättänyt myös sopimukseen kuuluva investointisuoja. Sen tavoitteena on tehdä Suomesta ja Euroopasta houkuttelevampia investoinneille ja näin luoda työpaikkoja. Se suojaa vain lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja sijoituksia. Periaate on sama kuin Suomen aiemmissa kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa, joita on 66.

Neuvottelut käynnistyivät viime kesänä. Neljäs neuvottelukierros käytiin viime viikolla, ja kartoitusvaiheesta ollaan siirtymässä varsinaisiin neuvotteluihin. Kauppaneuvottelut ovat yksi keskeisistä aiheista myös 26. maaliskuuta pidettävässä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa.

Suomen hallitus tekee kaikkensa neuvotteluprosessin avoimuuden eteen. Monet huolista ovat varsin samanlaisia Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa esimerkiksi emmitään rahoitusmarkkinoiden sisällyttämistä sopimukseen, sillä EU:n sääntelyä pidetään liian löysänä.

Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja yhdistävistä ja erottavista piirteistä pitää puhua, koska tieto vähentää ennakkoluuloja tässäkin tapauksessa. EU ja Yhdysvallat ovat perinteisesti liittoutuneet kehittääkseen kansainvälistä taloutta avoimemmaksi. Maailmantalouden painopisteen siirtyessä kehittyviin maihin tämä yhteys on entistä tärkeämpi. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain on otettava aloite omiin käsiinsä.