Suzanne on Lontoossa työmatkalla. Sain Oliverin ja Emilien nukkumaan ajoissa. Yritän kirjoittaa nettipäiväkirjaa ja katsoa Chelsean ja Liverpoolin välistä mestareiden liigan ottelua. Keskittyminen herpaantuu. Pitäisi vielä pakata. Lähden huomenna Emilien kanssa Suomeen. Suzanne ja Oliver tulevat perjantaina perässä.
Päivä meni taas vauhdilla. BBC:n keskusteluohjelma oli leppoisa. Neljä ”ei-brittiä” puhumassa Britannian ja EU:n suhteista. Yksi meistä oli Viron entinen ulkoministeri Toomas Ilves. Loistokaveri.
Britannia on aina ollut EU:n kummajainen. Ei halunnut liittyä alussa. Sitten kun halusivat, niin Ranskan presidentti Charles de Gaulle esti sen.
Britit liittyivät yhteisöön lopulta vuonna 1973. Kolme vuotta myöhemmin järjestettiin taas kansanäänestys jäsenyydestä. Sitten pääministeri Margaret Thatcher neuvotteli briteille budjettialennuksen vuonna 1984 ja pääministeri John Major poikkeuman EMU:sta vuonna 1991.
Voidaan siis sanoa, että britit eivät ole oikein olleet täysin rinnoin mukana koko projektissa. Paradoksaalisesti britit ovat kuitenkin aina olleet progressiivisia sisämarkkinoiden kehittämisessä. Tästä esimerkkinä palveludirektiivi, jota Britannia kannattaa ja esimerkiksi Ranska vastustaa.
Päivän aikana oli tukku palavereita, työlounas tutun toimittajan kanssa, ryhmäkokous ja täysistunto. Päivän antoisin palaveri pidettiin European Policy Centre think-tankissa. Meitä oli suppea porukka pohtimassa sitä tilannetta, että ranskalaiset äänestäisivät perustuslakia vastaan 29.5. Pohdimme siis sitä B-suunnitelmaa, jota ei saa olla olemassa…
Koko ryhmä oli toki optimistinen, että ranskalaiset äänestävät perustuslain puolesta. Silti on hyvä pohtia kaikkia vaihtoehtoja. Pitkän keskustelun päätteeksi hahmotimme kolme perusviestiä ei-vaihtoehdon varalle: 1. ei paniikkia, 2. ei ydin-Euroopalle ja 3. ei uudelleen neuvottelulle.
Ensin pitää katsoa miten kaikki maat äänestävät ja sitten vedetään johtopäätökset. Olisi paradoksaalista, jos kaikki muut paitsi Ranska hyväksyisivät perustuslain. Näin tuskin käy.
Hahmottelimme myös kuusi eri skenaariota ei:n varalle: 1. mitään ei tapahdu, 2. uudelleen neuvottelu, 3. muutamia osia pannaan toimeen, 4. ydin-Eurooppa, 5. Ranska äänestää uudestaan tai 6. EU hajoaa. On turha edes veikata mikä näistä toteutuisi. Neloseen ja kutoseen en jaksa uskoa.
