Tapaninpäivän aamu. Takana brittiläis-suomalainen joulu Englannissa. Jouluaattona anoppi oli valmistanut suomalaista jouluruokaa kaloineen ja kinkkuineen.
Hyvää se varmasti olisi ollut, mutta minuun oli valitettavasti iskenyt jonkinlainen vatsapöpö. Tyypillistä. Kun pahin työstressi lakkaa, niin kroppa tulee alttiiksi kaikenmaailman pöpöille. Eilen iski vielä vanha kunnon flunssa. No, sen
Sukulaiset ovat vahvasti sitä mieltä, että sain jälleen kerran englantilaisen jouluviruksen. Tällä kertaa viskillä ei kuitenkaan ole mitään asian kanssa tekemistä? Onneksi sain syötyä joulupäivänä.
Englantilainen jouluruoka on mahtavaa: kalkkunaa, pekoniin käärittyjä makkaroita, kinkkua, erilaisia vihanneksia ja kastikkeita, ja tietenkin ?Christmas pudding?. Suzannen sisko, Debbie, oli joulupäivän pääkokki, ja loistava olikin.
Täällä Englannissahan vietetään varsinaista joulua ainoastaan joulupäivänä. Suomalaisena sitä jää ehkä lähinnä kaipaamaan valkoista joulua. Lunta ei ole näkynyt Solihullin ja
Joulu on ollut kaikinpuolin rauhallinen. Pukki oli kiltti. Tuli kasoittain kirjoja, muistelmista romaaneihin. Alkuvuoden lentomatkat eivät tule olemaan tylsiä.
Tänään ajelemme takaisin Gloucesterista Solihulliin, Suzannen vanhempien kämpille.
Boxing Day, eli Tapaninpäivä, on vuoden vilkkain shoppailupäivä Englannissa. Alennusmyynnit saavat porukat liikkeelle. Taidamme välttää hässäkän. Tuo sohva näyttää sen verran mukavalta, että pistän kunnon löhövaihteen päälle. Kirja käteen. Lapsilla näyttää olevan tarpeeksi ohjelmaa uusien lelujen
