Päiväkirja ei ole päiväkirja jos sitä ei kirjoita päivittäin. Sen huomaa kun pitää muutaman päivän tauon kirjoittamisesta. Edellinen merkintä on keskiviikolta. Nyt on sunnuntai-ilta. Palasimme juuri perheen kanssa Suomesta, jossa olimme viettämässä isäni synttäreitä.
Torstaina vedin (lyhyt) tukka putkella. Lähdin aamukoneella Helsingistä ja palasin iltakoneella takaisin. Laskun ja nousun väliin mahtui BBC Worldin keskusteluohjelma, luento 800 komission harjoittelijalle, työlounas ja palaveri. En ehtinyt edes käydä toimistolla. Meinasin myöhästyä BBC:n ohjelmasta, koska Euroopan parlamentin läheisyydessä oli pommiuhka. Ehdin juuri ja juuri ohjelmaan, ja pommiuhka oli onneksi vain uhka.
Perjantaina kävin Suomen EU-jäsenyyden kymmenvuotisjuhlaseminaarissa. Puhujina olivat José Manuel Barroso, Esko Aho, Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen. Puheet olivat sinänsä hyviä analyysejä, mutta koko tilaisuus oli jotenkin kuivahko ja suomalaiseen tyyliin jäykkä. Jäin kaipaamaan enemmän tulevaisuuden visiointia.
Barroson puhe oli kuin suoraan kopiokoneesta. Hänen vastauksensa yleisön esittämiin kysymyksiin olivat kuitenkin erinomaisia. Lipposen puhe oli Lipposta parhaimmillaan: syvällistä Eurooppalaista ajattelua, mutta hänen vastauksensa yleisökysymyksiin eivät olleet mitenkään erikoisia.
Ahon puheen talouspolitiikkaa koskeva osio oli myös erinomainen. Hän uskalsi sanoa ääneen sen mitä monet ajattelevat: Eurooppa on jäämässä jälkeen maailman talouskehityksestä. Aholle ei valitettavasti osoitettu montaakaan yleisökysymystä. Vanhasen puhe oli väritön, mutta hänen vastauksissaan oli näkemystä esimerkiksi Euroopan tulevaisuudesta. Tilaisuuden parasta antia oli, että tuli nähtyä kaikki Suomen EU-nörtit yhtäaikaa.
Seminaarin jälkeen kävin Töölön ruotsinkielisessä lukiossa puhumassa unionin tulevaisuudesta. Keskustelu oppilaiden kanssa vahvisti jälleen kerran, että tämäntyyppiset tilaisuudet ovat parhaasta päästä. Kysymykset ovat ennakkoluulottomia ja joudun usein kovan paikan eteen. En tiedä vastausta tai joudun ajattelemaan jotain asiaa täysin uudesta näkökulmasta. Perjantaina puhuimme paljon arvoista, uskonnosta, Natosta ja kestävästä kehityksestä.
Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Oli kiva tavata sukulaisia ja tuttuja isän synttäreillä. Oli myös kiva nähdä Emilie ja Oliver lumen pauloissa. Vaikka lasten talvipukeutuminen vie aina aikansa niin ei kannata vähätellä sitä ylellisyyttä, että lapset voi viedä talvisin pulkkamäkeen, hiihtämään tai luistelemaan. Belgiassa kun se nyt ei oikein onnistu…
