Tapasin tänään Turkin ulkoministeri Ali Babacanin. Keskustelimme muun muassa Suomen ja Turkin kahdenvälisistä suhteista. Se on sellainen perinne, jota ulkoministeritapaamisissa noudatetaan.
Tässä tapauksessa totesimme, että suhteet ovat erinomaiset, eikä syyttä. Suomi on on ollut keskeinen vaikuttaja Turkin EU-jäsenyystiellä. Koko hommahan lähti oikeastaan liikkeelle meidän puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999.
Keskustelimme myös Turkin EU-jäsenyysneuvotteluista. Tie on pitkä ja pääasia, että prosessi on liikkeellä ja lopullinen päämäärä on selvä. Tavoitteena on täysjäsenyys sen jälkeen kun kriteerit on täytetty. Aikataulua en uskalla veikata.
Keskustelimme myös Lähi-idän ja Georgian tilanteesta. Kaikenkaikkiaan erinomaiset keskustelut. Asiaa ei varmaankaan haitannut, että olemme Babacanin kanssa lähes samanikäisiä.
Iltapäivällä valmistelimme huomista Prahan ja Pariisin vierailua. Sain myös erinomaisen tilannekatsuksen Georgian tilanteesta. Briiffajana Terhi Hakala, joka tekee loistavaa työtä alueella. Suomalaiset diplomaatit ovat rautaa!
Iltapäivällä tapasin vielä Tasavallan presidentin. Keskustelimme EU:n ulkosuhdepalvelusta.
Illalla tapasin vielä AmCham (American Chamber of Commerce) tilaisuudessa Yhdysvaltain uuden suurlähettilään, Barbara Mc Connell Barrettin. Oli muuten aivan mahtava tyyppi. Hän tulee olemaan loistava lähettiläs Suomessa.
Lopuksi kävin vielä Mäkelänrinteen altaassa treenaamassa Ville ja Heikki Ruson kanssa. Kokeilen ensimmäistä kertaa uintia märkäpuvussa. Sehän on kuin uisi pelastusliivit päällä. Hyvin kellui.
