Takaisin Brysselissä. Matka Tukholman Brommasta kesti vaivaiset neljä tuntia, siis ovelta ovelle. Eurooppa on pieni maanosa.
Jonnen 40-vuotis synttäribileet menivät hyvin. Kaksitoista aikuista ja seitsemäntoista lasta.
Meistä on selvästi tulossa vanhoja. Kukaan ei jaksa enää valvoa. Tai ehkä se on sitä, että tietää milloin lapset heräävät seuraavana aamuna.
Isäntä ja emäntä olivat keksineet loistavan alkupalan. Kaikki komennettiin paikalle verraireissa. Lapset jäivät hoitoon ja me suuntasimme paikalliseen joogakeskukseen.
Se oli elämäni ensimmäinen joogasessio. Eikä taatusti viimeinen. Aivan mahtava laji.
Miksi kukaan ei kertonut minulle aiemmin? Kirsi Piha on kyllä yrittänyt taivutella, mutta eihän sitä ole machona uskonut. No nyt uskon.
Meillä oli aloittelijoiden astanga jooga-sessio. Toistimme kahta perusliikettä. Sessio kesti puolitoista tuntia ja sen jälkeen olo oli mahtava. Ja on muuten vielä tänäänkin.
