Tiukka vierailusetti ministeriöiden eri osastoilla jatkui perjantain puoliltapäivin, kun tutustuin Elina Kalkun johtaman Amerikan ja Aasian osaston tehtäviin ja ihmisiin.
Kyse on varsinaisesta mega-osastosta, joka ulottuu Alaskasta Patagoniaan ja Afganistanista Australiaan. Se hoitaa suhteitamme joukkoon maailman poliittisia ja taloudellisia johtovaltiota, kuten G8-maat Yhdysvallat, Kanada ja Japani. Sen piiriin kuuluvat myös huimalla vauhdilla kehittyvät BRIC-valtiot Kiina, Intia ja Brasilia. Työkenttää monipuolistaa suuri määrä pienempiä ja kehitystasoltaan eri vaiheessa olevia maita Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa.
Osastolla on kolme yksikköä, joissa työskentelee lähes 50 henkeä. Osasto hoitaa suhteitamme yhteensä 73 maahan yhdessä alueella sijaitsevien 27 edustuston kanssa. Jatkossa tämän päälle tulevat hoidettavaksi suhteet kymmenkuntaan pieneen Tyynenmeren ja Karibian alueen saarivaltioon, joihin olemme parhaillaan solmimassa diplomaattisia suhteita.
Alueen globaalia merkitystä kuvaa se, että sen yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 70 % koko maailman bruttokansantuotteesta ja sen väestö muodostaa 75 % koko maailman väestöstä.
Alueen merkityksestä Suomen taloudelle antaa osviittaa se, että sen kanssa tapahtuu noin 85 % Euroopan ulkopuolisen maailman kanssa käytävästä kaupasta. Kauppamme Pohjois-Amerikan kanssa on selvästi ylijäämäistä. Kauppavaje erityisesti Kiinan kanssa kääntää Aasian kauppamme puolestaan selvästi alijäämäiseksi. Myös kauppa latinalaisen Amerikan kanssa on alijäämäistä lähinnä raaka-ainetuontimme johdosta.
Kuten tunnettua, kauppaluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Merkittävä määrä suomalaisia yrityksiä on investoinnut tuotantoon varsinkin Kiinaan, Brasiliaan, Intiaan ja Meksikoon. Tämä näkyy ainoastaan yritysten taseessa, ei kauppaluvuissa.
Alueosaston poliitisten tehtävien merkitystä ei voi liioitella. Transatlanttisten suhteiden hoito on aivan olennaista niin meille kuin koko EU:llekin. Tulossa olevien Yhdysvaltojen presidentinvaalien johdosta tämä asia on tavallistakin ajankohtaisempi. Suhteiden luominen vaalien jälkeen aloittavaan uuteen administraatioon on lähiajan keskeisin prioriteetti. Aion panostaa siihen henkilökohtaisesti paljon.
Kehitys niin Aasiassa kuin latinalaisessakin Amerikassa on ollut voittopuolisesti rohkaisevaa. Suhteiden monipuolinen vaaliminen ja kehittäminen erityisesti Kiinan mutta myös Intian kanssa vaatii runsaasti huomiota. Kaakkois-Aasian maat, Etelä-Korea ja Vietnam etunenässä, etenevät pitkin harppauksin taloudellisen kehityksen ja poliitisen vakauden suuntaan. Latinalaisessa Amerikassa demokratia on vakiintunut pääosassa alueen valtioita.
Alueelta löytyy kuitenkin myös ongelmia. Afganistanin tilanteen vakauttaminen on yksi kansainvälisen yhteisön keskeisiä velvollisuuksia nyt ja lähivuosina. Suomi tulee olemaan siinä aktiivisesti mukana. Burman ja Pohjois-Korean demokratiatilanne on huolestuttava ja vaatii huomiota myös meiltä. Autoritääristen piirteiden lisääntyminen eräissä latinalaisen Amerikan maissa huolestuttaa.
Pyrimme vaikuttamaan näihin ongelmiin kahdenvälisesti ja EU:n kautta. Käytössämme on myös kehitysyhteistyövaroja, joita alueelle suunnataan noin 80 milj. euroa vuodessa. Tällä hetkellä päävastaanottajamaita osaston alueella ovat Nepal, Vietnam ja Nicaragua. Afganistan on väkivaltaisista kriiseistä toipuvien maiden kategoriassa ja saa meitä lisääntyvää apua. Yhä suurempi osa kehitysyhteistyöstämme kohdistuu ilmastonmuutosta vastaan taistelemiseen. Tyynenmeren ja Karibian alueen pienet saarivaltiot ovat tässä suhteessa kaikein haavoittuvimpia ja tarvitsevat tukeamme.
