Hyvä ystäväni Esko,
Kiitos kirjeestäsi ja pahoitteluni, etten ole ennättänyt vastata siihen aiemmin. On hienoa huomata, että myös sinä kannat huolta Euroopan tulevaisuudesta.
Olet erityisen huolissasi Suomen maatalouden maksuosuuksista tulevissa EU:n budjettikehysneuvotteluissa vuosille 2014?2020. Euroopan parlamentin entisenä jäsenenä tiedät, ettei asia ole aivan niin yksioikoinen kuin esität. EU-asioiden yksinkertaistaminen on hyvästä, mutta niin tehdessä on syytä kertoa myös taustat.
Väität, että maataloustukiemme korkea omavastuuosuus osoittaa Suomen epäonnistuneen vuoden 1994 jäsenyysneuvotteluissa. Todellisuudessa tämä johtuu siitä, että olemme halunneet säilyttää kotimaisen maataloustuotannon. Esimerkiksi Ruotsi päätti aikoinaan toisin, ja sen maataloustuotanto onkin selvästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Samalla naapurimme myös tuo huomattavan osan elintarvikkeistaan muualta. Minusta on tärkeää, että Suomi tuottaa likimain kotimaista kulutusta vastaavan määrän elintarvikkeita myös tulevaisuudessa.
Kuluvalla rahoituskehyskaudella Suomi saa EU:n budjetista maataloustukia arviolta 6,1 miljardia euroa. Niistä noin 4 miljardia euroa on niin kutsuttua suoraa tukea ja arviolta 2,1 miljardia euroa maaseudun kehittämisrahoitusta. Nämä siis vuoden 2011 hinnoin. Kehitys on ollut kannaltamme positiivista. Jäsenyytemme alussa maataloustuestamme noin 33 prosenttia tuli EU:lta, nykyisin yli 40 prosenttia.
Suorat tuet ovat nimensä mukaisesti suoraa tulonsiirtoa EU:n budjetista, eikä sitä voi kansallisella osarahoituksella jatkaa. Sen sijaan maaseudun kehittämisrahoitukseen sisältyy aina omarahoitusosuus, joka oli kuluvalla budjettikaudella oli 4,6 miljardia euroa. Summa summarum: kehittämisrahoitustuestamme noin 31 prosenttia tulee EU:lta ja loput maksamme itse.
Voisi siis ajatella, että etumme on saada mahdollisimman paljon suoraa tukea EU:n pussista. Valitettavasti se on kuitenkin meille varsin kallista rahaa, sillä kansallinen maksuosuutemme on suurempi kuin saamamme tuki. Käytännössä saamme yhdellä eurolla vain 85 senttiä. Yksinkertaistaen voisi todeta, että meille olisi edullisempaa maksaa tämä raha suoraan viljelijöille. Sen sijaan maaseudun kehittämisrahoituksessa asia on päinvastoin: vastaava nettolaskelma on meille selkeästi plusmerkkinen ja saamme yhdellä eurolla yli puolitoista euroa takaisin.
Olemme Suomessa päättäneet tukea maatalouttamme, jotta saisimme jatkossakin syödä kotimaista ruokaa. Esko, kerroit kirjeessäsi, ettet sinäkään halua lopettaa maataloutta Suomessa. Juuri sen vuoksi meidän pitää tukea maatalouttamme budjettirahoituksella EU-rahoituksen ohella.
Kun matkustamme pääministerin kanssa viikon päästä rahoituskehysneuvotteluihin, tavoitteemme on selvä: se on säilyttää nykyisen kokoinen tai mahdollisimman sitä lähellä oleva maataloustuen määrä. Kaikille jäsenmaille on tehty hyvin selväksi, että tarvitsemme erityistä tukea pohjoisen sijaintimme vuoksi ja olemme myös saaneet ymmärrystä vaatimuksillemme. Suorien tukien osalta loppuratkaisu on varmasti myös kohtuullinen. Se on muun muassa suuren maatalousmaa Ranskan ykkösprioriteetti.
Esko, kysyit kirjeessäsi, onko rauhasta Euroopassa niukkuutta, koska Suomen nettomaksuosuus EU:hun on kokonaisuudessaan kasvanut vuosien aikana. Totta on, että se on kasvanut, mutta rauhasta ei ole tullut niukkuutta. Euroopan unionin alue on historiansa aikana muuttunut sotien mantereesta rauhan kodiksi ja elämänlaadun suurvallaksi. On hyvä muistaa, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, olimme nettosaajia, koska muut unionin maat olivat meitä vauraampia. Sittemmin unioni on muuttunut, ja jäsenten määrä lähes kaksinkertaistunut. On luonnollista, että maksamme nyt suhteessa enemmän kuin köyhemmät maat. Suomelle on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että nettomaksuosuus pysyy kohtuullisena. On myös hyvä muistaa, että naapurimme Ruotsi, samoin kuin Suomeen rinnastettavat Saksa ja Hollanti, maksavat EU:n budjettiin suhteessa huomattavasti enemmän kuin me ja näin näyttäisi olevan myös tulevaisuudessa.
Kiitos sparrauksestasi Esko. Hoidan homman kyllä kotiin.
Alex
Esko Seppäsen kirjeen voit lukea täältä.
