Tästä on hyvä aloittaa syyskausi 3 viikon loman jälkeen – olin nimittäin eilen sunnuntaina puhumassa Joroisissa Koskenhovin kartanon juhlassa. Alla ajatuksiani siitä, kuinka Suomi on noussut yhdestä Euroopan köyhimmistä maista yhdeksi maailman menestyksekkäimmäksi maaksi. Millaisia ajatuksia herättää teissä, arvon kommentaattorit?
Suomi 1862
Suomi oli 150 vuotta sitten hyvin erilainen maa kuin se on tänään. Olimme kaukana nykyisistä mitalisijoista millä tahansa mittarilla. Elintasoltaan Suomi oli yksi Euroopan köyhimpiä maita; esimerkiksi BKT asukasta kohden oli noin puolet siitä, mitä Ranskassa ja selvästi vähemmän kuin puolet esimerkiksi Belgian luvuista. Vientimme oli pääasiassa sahatavaraa ja maataloustuotteita, maksuvälineinä maassamme käytettiin rinnakkain ruplaa ja markkaa. Kansakouluja oli vähän ja imeväiskuolleisuus oli suurempaa kuin esimerkiksi tällä hetkellä Afganistanissa. Nälkävuodet ? jolloin 8 prosenttia väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin ? olivat vielä edessä.
Suomi oli kuitenkin jo toteuttanut keskeisiä talousreformeja ja teollisuuden kehitys oli lähtenyt liikkeelle. Pietarin merkitys Suomen taloudelle oli suuri. Nyt Suomi on maailman johtavia maita millä tahansa mittarilla, ja pari vuotta sitten olimme Newsweekin mukaan maailman paras maa. Ranskan kanssa olemme tasoissa BKT/asukas -mittarilla ja Belgiaa edellä.
Miten tähän on päästy?
Ensinnäkin Suomen nousu on perustunut ulkomaankauppaan ja kilpailukykyyn. Vaurautemme on syntynyt erityisesti kilpailukyvystä vientimarkkinoilla. Viennin osuus BKT:sta oli 1870-luvulta 1900-luvun alkuun oli noin viidenneksen ja vuosina 1860 ? 1913 ulkomaankauppa kasvoi keskimäärin 5,1 % vuodessa. Sitten seurasi hitaampaa kasvua ja maailmansotien välisenä aikana Suomikin kärsi Euroopan protektionismista ja 1930-luvun lamasta. Ulkomaankaupan sääntely jatkui sodan jälkeen vuoteen 1957. Vuonna 1958 siirryttiin vapaamman kaupan ja talousintegraation aikaan, minkä jälkeen BKT on yli kolminkertaistunut. Vuosien 1960 -2008 välillä viennin BKT-osuus on vaihdellut 18%:n ja 45%:n välillä. Korkeimmillaan se oli yli 45%, vuosina 2006 ? 2007.
Suomen tärkeimmät kauppakumppanit ovat olleet kuluneen 150 vuoden aikana samat maat. Tärkeimmät kauppakumppanimme 150, 100 ja 50 vuotta sitten eli 1862, 1912, 1962 olivat Ruotsi, Venäjä, Saksa ja Iso-Britannia. Tämän vuoden alkupuoliskolla Ruotsi, Venäjä ja Saksa ovat taas ne top-3-maata.
Ulkomaisten investointien ja yrittäjien merkitys teollisuuden käynnistymiselle oli keskeinen. Teollistumisen alussa tarvittiin sekä pääomia että osaamista. Tiivis taloudellinen yhteys Eurooppaan on taannut sen, että teknologia kehittyy vähintään samaa vauhtia.
Viennissä Suomi on noussut vähitellen yhä korkeamman jalostusasteen tuottajaksi ja erikoistumista on tapahtunut. Esimerkiksi metsäteollisuudessa on siirrytty sahatavaran tuottajasta parhaiden paperilaatujen valmistajaksi. Samalla yrityksistämme on tullut osa globaalia taloutta ja ne ovat alttiina globaaleille suhdanteille.
Toiseksi on huomioitava maailman talouskehityksen vaikutus markkaan. Suomi otti käyttöön oman valuuttansa 1860, mutta aluksi ruplaa käytettiin sen rinnalla. Poliittisena tavoitteena oli irrottaa Suomi lopullisesti Ruotsista, integroida Suomi tiiviimmin Venäjään ja vahvistaa sitä kautta Suomen taloutta. Samoihin aikoihin muualla Euroopassa Italia otti käyttöön liiran ja Espanja pesetan, Ranska oli ottanut frangin käyttöön jo aiemmin, vallankumouksen yhteydessä.
Suomen markka oli kautta historiansa ulkopuolisten voimien ja maailman talouskehityksen riepoteltavana. Vuonna 1878 markka sidottiin kultakantaan ja se oli samanarvoinen Ranskan, Belgian ja Sveitsin frangien sekä Italian liiran kanssa. Vuonna 1926 markka liitettiin kultakantaan sitomalla se kultakannassa olleeseen Englannin puntaan, mutta 1929 Yhdysvaltain pörssiromahduksesta seuranneen maailmanlaajuisen laman myötä kultakannasta jouduttiin luopumaan. Uudelleen vakauttamiseksi markka sidottiin Englannin puntaan (1933) ja sitten Yhdysvaltain dollariin (1939).
II maailmansodan jälkeen 1946-47 Suomi devalvoi useita kertoja, myös 1957. 1950-luvulla markan arvo oli pudonnut sadasosaan verrattuna I maailmansotaa edeltäneeseen aikaan! Suomi liittyi kultakantaan Bretton Woods -järjestelmän kautta 1951, mutta erosi siitä 1959. Rahauudistuksessa 1963 100 vanhaa markkaa korvattiin yhdellä markalla. Markka devalvoitiin vielä 1960-70-luvuilla neljä kertaa ja vielä 1990-luvulla.
Nykyinen euroaika näyttäytyy markka-aikaan nähden vakaana aikana, jossa Suomi on itse mukana päättämässä mitä sen valuutalle tapahtuu. Onkin hyvä muistaa koko markan historia, eikä vain 1990-luvun loppupuolen hyvän talouskehityksen vuosia. Toki omalla valuutalla oli merkitystä oman valtion synnyssä, mutta niin on ollut kaikilla muillakin. Euroon on liittynyt hyvin erilaisia valuuttoja, esim. Alankomaiden guldeni on ollut käytössä jo 1200-luvulla.
Kolmantena Suomen kehitykseen vaikuttaneena tekijänä ottaisin esiin kauppapolitiikan merkityksen talouden tukena. 1800-luvulla keskeistä oli varmistaa hyvät edellytykset kotimaisen teollisuuden nousulle. Niinpä kotimaiset reformit, esimerkiksi viennin vapauttaminen, oli tärkeä askel talouskehityksessä. Vientimarkkinoilla oli tärkeää turvata asema Venäjän markkinoilla metalliteollisuuden tuotteille ja länsimarkkinoilla metsäteollisuuden tuotteille. Suomelle oli tärkeää, että muun muassa Iso-Britannia vapautti puutavaran tulleja 1840-luvulla. 1800-luvun loppu olikin vapaan kansainvälisen kaupan aikaa, josta Suomi hyötyi.
Sotien välisenä aikana pääasiallisena tavoitteena oli taata erityisesti metsäteollisuuden tuotteille pääsy länsimarkkinoille. Vienti itään tyrehtyi lähes täysin. Toisen maailmansodan jälkeen tavoitteena oli niin ikään varmistaa markkinoillepääsy Länsi-Euroopan markkinoille ja vähitellen liittyä läntiseen integraatioon. Idänkauppa perustui hyvään suhteisiin Neuvostoliittoon ja lujitti suhteita.
Opetukset Suomelle tästä eteenpäin
Ensinnä korostaisin sitä, että elintasomme nousu on perustunut ja perustuu avoimeen talouteen ja maailmanmarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Suomen lähellä on kuluneen 150 vuoden aikana ollut maailman suurimpia talouksia: Saksa, Venäjä ja Iso-Britannia, jotka ovat olleet Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita. Etenkin Saksan ja Britannian markkinat ovat olleet myös hyvin tiukasti kilpailtuja markkinoita.
Tänä päivänä ei enää riitä, että pystymme toimimaan Suomea lähellä olevilla Euroopan markkinoilla. Aasian ja muiden nousevien talouksien merkitys kasvaa. Ulkomaisten investointien ja yrittäjien merkitys oli Suomen teollisuuden käynnistymisessä tärkeä ja Suomi tarvitsee investointeja jatkossakin.
Toinen huomioni koskee Suomen rahayksikköä, joka on ollut eri aikakausina sekä taloudellinen että poliittinen valinta. Suomen otti aikanaan käyttöön oman modernin valuutan samoihin aikoihin kuin monet muutkin Euroopan maat. Toisaalta kansallisten valuuttojen historia 1900-luvulla oli aikamoista vuoristorataa ja kansainväliset suhdanteet heiluttelivat markkaa. Ankkuri vaihteli, mutta kesti harvoin kovia talouden myrskyjä. Markka myös devalvoitiin (ja revalvoitiin) useaan otteeseen ? vaikutukset markan arvoon olivat suurimmillaan useita kymmeniä prosentteja.
Suomi on siis ollut riippuvainen muiden ? suurempien – maiden talouksien ja valuuttojen kohtaloista. Nytkään jokin muu järjestely kuin euro ei antaisi Suomelle varmempaa asemaa ja jalansijaa.
Kolmanneksi toteaisin, että Suomella on enemmän vaikutusvaltaa kuin koskaan päättää omaan talouteensa vaikuttavista voimista. Suomen taloushistoria on 150 vuoden aikana ollut sopeutumisen mestarisuoritus, mutta nyt olemme EU:ssa päättämässä myös omaan talouteemme vaikuttavista voimista. Istumme päättämässä Euroopan suunnasta ja EU:n kautta olemme myös vahvemmissa neuvotteluasemissa nousevien suurten kansantalouksien, kuten Kiinan, kanssa.
Suomella on enemmän vaikutusvaltaa maailman taloudesta päätettäessä kuin monella muulla viiden miljoonan asukkaan maalla. On Suomen omasta viisaudesta kiinni, miten tuon aseman käytämme. Vaikutusvalta perustuu hyvin hoidettuun omaan talouteen.
Hyvin hoidettu talous ja vahva kansainvälinen asema ovat liittyneet toisiinsa. Myös vahva ulkopoliittinen asema perustuu vahvaan talouteen ja taitavalla ulko- ja kauppapolitiikalla tuetaan talouden kasvua. Markkinoiden avaamisesta ei ole hyötyä, jos tuotteet eivät ole kilpailukykyisiä. Vahvaa julkista taloutta, kilpailukyvystä huolehtimista ja yritysten kansainvälisen toiminnan tukemista ei voi ulkoistaa, vaan Suomen on huolehdittava niistä itse.
